Selvitys turkistarhauksen nykytilasta ja tulevaisuuden vaihtoehdoista.

Siirtymäajan tukimuotoja: Kansainvälisiä esimerkkejä

Yleiskatsaus

Useimmissa Euroopan unionin maissa turkistarhaus on kielletty joko kokonaan tai osittain, ja aiheeseen liittyvää yhteiskunnallista keskustelua käydään tiiviisti. Kesäkuussa 2021 Itävalta ja Alankomaat jättivät esityksen, jonka olivat allekirjoittaneet myös Belgia, Bulgaria, Irlanti, Italia, Luxemburg, Puola, Saksa ja Slovakia. Maat esittivät, että EU:n komissio ryhtyisi lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin turkistarhauksen lopettamiseksi unionin alueella. Ehdotusta perusteltiin eläinten hyvinvoinnilla, eettisillä näkökohdilla sekä kansanterveysriskeillä. Samaan aikaan, vastineena EU:n laajuiseen End the Cage Age -kansalaisaloitteeseen, Euroopan komissio sitoutui ehdottamaan vuoden 2023 loppuun mennessä lainsäädäntöä, jolla kiellettäisiin siirtymäajan puitteissa häkkien käyttö eläinten kasvatuksessa. Vaikka suunnitellun häkkikasvatuskiellon yhteydessä ei ole nimenomaisesti mainittu turkiseläimiä, tilanne saattaa muuttua lainvalmisteluprosessin aikana. Keväällä 2022 alettiin puolestaan kerätä nimiä Euroopan unionin laajuiseen Fur Free Europe -kansalaisaloitteeseen, jossa ehdotetaan turkistarhauksen kieltämistä EU:n alueella. Tämä ehdotus on uusin askel kahden vuosikymmenen mittaisessa kehityskulussa, jonka aikana turkistarhaus on kielletty tai siihen liittyviä säännöksiä on tiukennettu useissa Euroopan unionin maissa sekä EU:n ulkopuolisissa Euroopan maissa.

Turkistarhauskiellot EU:n jäsenmaissa. Kiellot on avattu tekstissä tarkemmin.
Turkistarhauskieltojen tilanne EU:n jäsenmaissa kesällä 2022.
Turkistarhauskieltojen tilanne EU:n ulkopuolisissa Euroopan maissa kesällä 2022. Sisältö on avattu tarkemmin tekstissä.
Turkistarhauskieltojen tilanne EU:n ulkopuolisissa Euroopan maissa kesällä 2022.

Turkistarhauskieltoihin liittyvä siirtymäaika vaihtelee suuresti. Ennaltaehkäisevät kiellot ovat yleensä astuneet voimaan välittömästi. Maissa, joissa turkistarhaus on ollut verrattain vähäistä, siirtymäaika on pääsääntöisesti ollut 3–5 vuotta, kun taas Euroopan tasolla merkittävissä turkistarhausmaissa (Alankomaat ja Norja) vastaava aika on ollut 7–9 vuotta. Pisimmät siirtymäajat ovat Serbian 10 vuotta sekä Bosnia ja Hertsegovinan 19 vuotta.

Joissakin maissa turkistarhauskieltoon on liitetty tarhaajien rahallisia menetyksiä korvaavia sekä uudelleentyöllistymistä edistäviä mekanismeja. Seuraavaksi käydään läpi tällaisia järjestelyitä kahdessa Suomea eniten muistuttavassa esimerkkimaassa, Norjassa ja Alankomaissa. Tämän jälkeen esitellään lyhyesti Italiassa pohdittuja mahdollisuuksia kytkeä turkistarhauksesta luopuminen vihreään siirtymään.

Esimerkkimaa Norja

Vuonna 2015 tehdyn selvityksen mukaan turkistarhauksen työllistävä vaikutus Norjassa oli 350 henkilötyövuotta ja turkistiloja oli tuolloin 277 kappaletta. Kun Norjan parlamentti Stortinget hyväksyi turkistarhauksen kieltävän lain vuonna 2019, jäljellä oli 171 tarhaa. Norjassa turkistarhauksen oikeudenmukaista siirtymää tuetaan kolmella mekanismilla: rahallisella kompensaatiolla, siirtymätukiohjelmalla sekä uudelleentyöllistymisavustusjärjestelmällä.

Vuonna 2019 suunniteltu kompensaatio oli suuruudeltaan 300 miljoonaa Norjan kruunua (33 miljoonaa euroa). Summa perustui lähinnä käyttöomaisuuden kirjanpitoarvoon ja siitosnaaraiden määrään, ja se herätti suurta kritiikkiä tarhaajien keskuudessa. Tilalle luotiinkin korvausjärjestelmä, jossa jokaiselle turkistarhalle määriteltäisiin korvaus yksilöllisesti, samoilla periaatteilla kuin jos tarha pakkolunastettaisiin julkiseen käyttöön. Hufvudstadsbladetin (20.8.2020) tietojen mukaan tällaisella korvausperiaatteella korvaussumma nousisi 1,75 miljardiin Norjan kruunuun (165 miljoonaan euroon). Maaliskuussa 2022 Norjan parlamentti päätti, että turkistarhaajat voivat valita, maksetaanko tarhasta pakkolunastusjärjestelmän mukaan (käyttöarvo) vai alaskirjattu jälleenhankinta-arvo. Samassa yhteydessä alettiin selvittää mahdollisuutta korvata myös tarhojen purkamisesta ja tilan siistimisestä aiheutuvia kustannuksia. Lopullinen korvaussumma ei ollut tätä kirjoitettaessa (kesä 2022) vielä tiedossa.

Korvausjärjestelmän lisäksi Norjan maatalous- ja ruokaministeriö on perustanut siirtymätukiohjelman. Kokonaisuudessaan 95 miljoonan kruunun (9,9 miljoonan euron) tuki kanavoidaan Norjan hallituksen innovaatiopolitiikan toteuttajan Innovasjon Norgen kautta, ja sitä myönnetään vuoden 2024 loppuun asti. Tukea myönnetään turkistarhaajille, joilla oli tarhaustoimintaa tarhauksen kieltävän lain mennessä käsittelyyn ja jotka aikovat alkaa harjoittaa jotakin muuta liiketoimintaa. Tuki voidaan tarhaajan suostumuksella myöntää myös toiselle henkilölle, jolla on yhteys kyseiseen turkistarhaan. Tukea voidaan maksaa myös henkilölle, joka on hankkinut tilan, jolla on aiemmin harjoitettu turkistarhausta, jos entinen omistaja ei ole kyseistä tukea saanut. Tarhaustoiminnan ei ole tarvinnut lakata ennen tuen myöntämistä. Yhdelle hakijalle voidaan myöntää tukea korkeintaan kaksi miljoonaa kruunua (209 000 €).

Tukea voidaan myöntää tuottavaan taloudelliseen toimintaan siirtymiseksi joko maataloussektorilla tai sen ulkopuolella. Tuettavia kustannuksia ovat:

  • Uuden liiketoiminnan perustaminen tai olemassa olevan liiketoiminnan kehittäminen. Uuden liiketoiminnan valmisteluun ja perustamiseen, tuotekehitykseen, osaamisen kehittämiseen, markkinatutkimukseen, koemyyntiin, verkoston rakentamiseen ja uusien tuotteiden markkinointiin voidaan myöntää tukea, joka on suuruudeltaan enintään 75 prosenttia hyväksytystä kustannusarviosta. Tämän tuen piiriin eivät kuulu perinteiset maataloustuotteet.
  • Investoinnit uuteen tai olemassa olevaan liiketoimintaan. Pysyväisluonteisten kiinteiden laitteiden ja tuotantovälineiden hankintaan voidaan myöntää tukea, joka on suuruudeltaan enintään 60 prosenttia hyväksytystä kustannusarviosta.
  • Sukupolvenvaihdokseen liittyvät investoinnit. Alle 35-vuotiaalle henkilölle, joka ottaa haltuunsa maatalouskiinteistön, voidaan myöntää tukea enintään 70 prosenttia hyväksytystä kustannusarviosta.

Innovasjon Norge voi vaatia tukea maksettavaksi takaisin, jos investointikohde myydään viiden vuoden sisällä hankinnasta.

Investointihankkeeseen ei voi saada sekä siirtymätukea että tavallista maatalous- tai maatalouden sivuelinkeinotukea. Tukea ei myöskään makseta sellaisille investoinneille, jotka ovat Norjan maatalouspolitiikan vastaisia, kuten kananmunien tai sianlihan tuotannon aloittamiselle. Tuen piiriin eivät myöskään kuulu uudet viljelykset, ojitus, maatalous- tai muun kaupallisen omaisuuden hankkiminen, lisäalueiden hankinta tai maitokiintiön kasvattaminen. Tukea myönnettäessä noudatetaan valtiontukisäännöksiä.

Suoran rahallisen korvauksen ja siirtymätuen lisäksi turkistarhaajilla on mahdollisuus hakea Norjan maatalous- ja ruokaministeriön alaiselta maatalousvirastolta avustusta ammatillisen osaamisensa kehittämiseen uudelleentyöllistymisen edistämiseksi. Avustukseen oikeuttavat kriteerit ovat samat kuin siirtymätukeen oikeuttavat. Avustusta myönnettäessä otetaan myös huomioon, missä määrin osaamisen lisääntyminen vahvistaa hakijan mahdollisuuksia saada pysyvää tuloa tuottavaa työtä, onko hakija hakenut tai saanut muuta julkista tukea osaamisensa kehittämiseen sekä mitkä ovat hakijan mahdollisuudet saada tuloa tuottavaa työtä ilman osaamisen kehittämistä. Avustuksia myönnetään hakijan toimittaman kustannusarvion perusteella, enintään kuitenkin 100 000 kruunua (10 500 euroa) per hakija.

Esimerkkimaa Alankomaat

Alankomaissa kiellettiin kettujen ja chinchillojen tarhaaminen vuonna 2008 ja minkkien tarhaaminen vuonna 2013. Maassa oli tuolloin 150 yritystä, joilla oli 200 tarhaa, ja se oli maailman kolmanneksi suurin nahkojen tuottaja Tanskan ja Kiinan jälkeen. Suomeen verrattuna turkistarhausyritykset olivat siis huomattavasti suurempia. Minkkitarhaus oli alueellisesti hyvin keskittynyttä: sitä oli lähinnä Pohjois-Brabantin provinssissa sekä Limburgin ja Gelderlandin raja-alueilla. Tarhauskiellon oli alun perin suunniteltu astuvan voimaan 2024, mutta sitä aikaistettiin vuoteen 2021 covid-19-pandemiatilanteen vuoksi.

Alankomaissa turkistarhauksen oikeudenmukaista siirtymää on tuettu kolmella mekanismilla: purkamis- ja muuntamistuella, covid-19-pandemiaan liittyvällä turkiseläinten lopettamiskorvauksella, tarhauskiellon aikaistamiseen liittyvällä kompensaatiojärjestelyllä sekä uudelleentyöllistymisavustusjärjestelmällä.

Siirtymäajaksi määriteltiin alun perin 11 vuotta, koska tarhaajat olivat ehtineet muutama vuosi aiemmin tehdä edeltävän lainsäädännön edellyttämät investoinnit turkiseläinten hyvinvoinnin parantamiseen. Pitkällä siirtymäajalla haluttiin varmistaa, että tarhaajien olisi mahdollista kuolettaa nämä investoinnit ja työllistyä uudelleen. Alankomaiden turkistuottajien etujärjestö haastoi valtion oikeuteen esittäen, että tarhauskielto tulisi kumota. Asiaa käsiteltiin lopulta Alankomaiden vetoomustuomioistuimessa, joka päätyi sille kannalle, että tarhauskielto ei ole lainvastainen tai tarhaajia kohtaan epäreilu. Vetoomustuomioistuin huomautti lausunnossaan, että 11 vuoden siirtymäaika mahdollistaa samanaikaisesti sekä tuottavan toiminnan että siirtymän tarhauksesta muihin elinkeinoihin. Tämän vuoksi kompensaatiojärjestelmä koostui alun perin vain tarhojen purkamis- ja muuntamiskustannuskorvauksista.

Tarhauskiinteistöjen purkamiskustannuksista korvattiin alun perin 50 prosenttia (max. 95 000 € per tarha) ja muuntamiskustannuksista 40 prosenttia (max. 95 000 € per tarha), molempia yhteensä enintään 95 000 euroa. Tarhauksesta luopuvat tarhaajat saivat myös mahdollisuuden sijoittaa toiminnan nettotuloksen uuteen kaupalliseen toimintaan verovapaasti. Elinkeinoministeri valtuutettiin myös tarjoamaan kompensaatiota sellaiselle henkilölle, joka tarhaa minkkejä lain voimaanastumishetkellä sekä henkilölle, joka siirtymäajan päättyessä on 55-vuotias tai vanhempi ja jonka eläketurvaan tarhauskiellolla olisi merkittäviä kielteisiä vaikutuksia. Näihin korvauksiin varattiin yhteensä 32 miljoonaa euroa. Tarhauskiellon aikaistumisen vuoksi jäljellä olevien tarhojen purkamiskustannuksista alettiin korvata täysimääräisenä, mikä saattoi hieman nostaa kokonaiskorvaussummaa.

Covid-19-pandemian johdosta tapahtuvaan eläinten lopettamiskorvaukseen varattiin 40 miljoonaa euroa, josta käytettiin lopulta 38 miljoonaa euroa.

Tarhauskiellon ennenaikaisesta voimaanastumisesta johtuen maksettiin vahingonkorvauksia tarhaajien tulonmenetyksistä, yrittäjien siirtymäajan kustannuksista uuden työn löytämiseksi, työntekijöiden siirtymäajan kustannuksista, siitosnaaraiden vientikiellosta sekä mahdollisista muista kustannuksista. Saadakseen korvauksen tarhaajalla oli täytynyt olla turkiseläimiä elokuussa 2020 mutta lopettaa eläintenpito sen jälkeen. Näihin ennenaikaisesta voimaanastumisesta aiheutuviin korvauksiin varattiin 150 miljoonaa euroa ja ne laskettiin seuraavasti.

Tulonmenetyskorvaus niille, joiden tilalla oli turkiseläimiä vuonna 2020 arvioitiin seuraavasti: siitosnaaraiden ympäristöluvan mukainen määrä x 51 euroa x 3 vuotta. Jos tilalla oli ollut turkiseläimiä vuonna 2020, mutta nämä oli sittemmin lopetettu covid-19-tartuntojen vuoksi, korvaus oli 38 euroa x sallittu siitosnaaraiden määrä x 3 vuotta.

Siirtymäajan korvaus turkistarhayrittäjälle on ensimmäisenä vuonna 100 prosenttia oletuspalkasta, toisena ja kolmantena vuonna 50 prosenttia oletuspalkasta (mahdollinen osa-aikaisuus huomioiden). Tämän korvauksen voi saada enintään kaksi yrittäjää per tarha.

Siirtymäajan korvaus työntekijöille on 60 prosenttia summasta, jonka yrittäjä joutuu maksamaan irtisanottaville työntekijöille. Korvauksen suuruus riippuu työntekijöiden määrästä, työntekovuosista ja palkkatasosta eikä se koske tilapäistä työvoimaa.

Pandemiasta johtuvasta siitosnaaraiden vientikiellosta korvaus oli 5 euroa/eläin niille, joilla oli siitosnaaraita vuonna 2020.

Turkistarhaajien tueksi on perustettu myös niin sanottu sosiaalis-taloudellinen ohjelma, joka koskee tarhaajia, heidän kumppaneitaan ja perheitään sekä palkattuja työntekijöitä. Tämän suunnitelman puitteissa maksetaan rahallista tukea ammatilliseen koulutukseen ja taitojen hankintaan koulutuksen, harjoittelun, työpajojen tai valmennuksen kautta. Ohjelmaa hallinnoi Alankomaiden turkistarhaajien etujärjestö (NFE), joka käy läpi hakemukset ja maksaa hyväksyttyjen hakemusten perusteella koulutuksen kulut suoraan koulutuksen järjestäjälle. Hakijoiden on myös mahdollista saada päivärahaa koulutukseen käyttämästään ajasta. Tukea maksetaan 35 000 euroa per ensimmäinen toimipaikka (10 000 € per muut toimipaikat), enintään 25 000 euroa per henkilö.

Esimerkkimaa Italia

Joulukuussa 2021 Italian senaatin budjettikomitea hyväksyi budjettilain muutoksen, joka määräsi olemassa olevat turkistilat suljettaviksi kuuden kuukauden sisään sekä kielsi turkistarhauksen pysyvästi. Tarhaajille myönnettiin kompensaatiota yhteensä kolme miljoonaa euroa Italian maatalousministeriön varoista.

Ennen tarhauskieltoa julkaistiin Humane Society International – Europe -järjestön tilaama raportti (Studio COME, 2021), jossa selvitettiin turkistarhauksen tulevaisuuden vaihtoehtoja Italiassa. Selvityksen mukaan Italiassa oli vuonna 2021 jäljellä kymmenen aktiivista minkkitilaa (30 000 minkkiä), joista viidellä ei ollut eläimiä covid-19-pandemian vuoksi. Kaikki tilat olivat pienyrityksiä, joissa oli töissä yhteensä 14 henkeä osa- tai kokoaikaisesti. Useimmilla tiloilla harjoitettiin turkistarhauksen lisäksi muitakin elinkeinoja, kuten maanviljelyä, kukkienkasvatusta, energiantuotantoa, majoituspalveluita sekä rakennustoimintaa. Turkistarhauksen tuloiksi arvioitiin yhteensä 550 000–800 000 euroa eli 0,15 prosenttia Italian ulkomaanviennin arvosta. Ehdotettuja ratkaisuja turkistuotannon tilalle ovat siirtymä kiertomaatalouteen tai uusiutuvan energian tuottamiseen.

Kiertomaataloudella tarkoitetaan kestävää, ei-intensiivistä mallia, missä kaikki tuotettu aines pyritään käyttämään uudestaan. Siihen sisältyy esimerkiksi luomutuotanto ja peltometsäviljely sekä jätevesien kierrätys. Kiertomaatalousmallia tukee muun muassa EU:n komissio Green Dealiin sisältyvän, kestävään ruoantuotantoon, -jakeluun ja -kulutukseen tähtäävän Farm to Fork -strategian kautta. Kiertomaatalouteen on mahdollista saada tukea Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston sekä EU:n LIFE-ohjelman kautta. Lisäksi Italiassa ISMEA (Institute of Services for the Agricultural Food Market) myöntää tuettuja lainoja maatalousliiketoiminnalle ja taloudellisen kehityksen ministeriö myöntää tukea innovatiivisiin investointeihin, joilla hankitaan kiertomaatalouteen siirtymistä edistäviä maatalouskoneita ja -laitteita.

Turkistiloja voidaan muuntaa myös uusiutuvan energian tuottamiseen. Italiassa tämä tarkoittaa erityisesti maatalousalueen ja aurinkovoiman yhteiskäyttöä eli käytännössä tiettyjen satokasvien viljelyä aurinkopaneelien alla, jolloin maanviljely ja aurinkovoiman tuotanto eivät kilpaile keskenään maapinta-alasta vaan tukevat toisiaan. Aurinkovoimatuotannon lisääminen on Italiassa strateginen linjaus, jolla pyritään saavuttamaan EU:n heinäkuussa 2021 hyväksymän Fit for 55 -ilmastopaketin tavoite vähentää hiilidioksidipäästöjä 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Maa investoi maatalous- ja energiantuotannon yhteiskäyttöjärjestelmiin yhteensä 1,1 miljardia euroa.

Toinen aurinkoenergiaan liittyvä mahdollisuus on tuottaa energiaa varjotalojen katoille asennetuilla aurinkopaneeleilla, kun varjotaloja käytetään muuhun toimintaan kuin eläintuotantoon. Molemmat aurinkoenergiaan liittyvät vaihtoehdot kuuluvat EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (Common Agricultural Policy, CAP) ohjelmakauden 2020–2027 painopistealaan eli ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseen.

Ehdotettuja ratkaisuja turkistuotannon tilalle ovat siirtymä kiertomaatalouteen tai uusiutuvan energian tuottamiseen.

Muita esimerkkimaita

Belgiassa turkistarhaus kiellettiin vuonna 2018 viiden vuoden siirtymäajalla. Tarhaajilla on mahdollisuus saada korvausta paikkaan sidotusta käyttöomaisuudesta, suorista ja epäsuorista kuluista sekä tulonmenetyksistä. Korvausta on myös mahdollista saada siinä tapauksessa, että liiketoiminnan luonne muuttuu.

Irlanti kielsi turkistarhauksen vuonna 2020, jolloin maassa oli noin 120 000 minkkiä yhteensä kolmella tarhalla. Siirtymäajan pituus on kolme vuotta. Tarhaajille maksettavassa kompensaatiopaketissa otetaan huomioon käyttöomaisuuden arvo, tuotot, työttömyyskorvaukset ja purkamiskustannukset. Julkisista varoista maksettavan korvauspaketin kustannuksien vuodelle 2022 arvioidaan olevan 4–8 miljoonaa euroa.

Tanskassa uusien supikoiratarhojen perustaminen kiellettiin vuonna 2011 ja kettujen tarhaaminen vuonna 2009 (15 vuoden siirtymäajalla). Tanskan hallitus määräsi marraskuussa 2020 minkkitarhoilla ilmenneen covid-19-virusmutaation vuoksi yli 15 miljoonaa minkkiä tapettavaksi ja minkkitarhaukselle vuoden toimintakiellon. Tanskassa oli tuolloin noin tuhat minkkitarhaa. Tarhaajille ja tarhaukseen liittyvillä aloilla toimiville henkilöille myönnettiin EU:n luvalla noin 1,75 miljardia euroa korvauksena elinkeinon keskeyttämisestä tai siitä luopumisesta. Kompensaatiojärjestelyssä on kaksi osaa: 1,2 miljardin euron kiinteiden kustannusten korvaus tarhaustoiminnan tilapäisen keskeyttämisen ajaksi (1.1.2022 asti) sekä 538 miljoonan euron korvaus sellaisille tarhaajille tai tarhaukseen liittyville yrityksille, jotka luovuttavat tuotantokapasiteettinsa Tanskan valtiolle. Jälkimmäisestä summasta myönnetään tarhaajille korvaus kymmenen vuoden tulonmenetysestä sekä kiinteän omaisuuden jäännösarvosta.

Tämä raportti on eläinoikeusjärjestö Animalian toimeksiannosta toteutetun selvityksen tiivistelmä turkistarhauksen nykytilasta ja tulevaisuuden vaihtoehdoista. Lyhennetty versio ei sisällä yksityiskohtaisia esittelyjä turkistarhapaikkakuntien elinkeinorakenteesta eikä rahoitusinstrumenttien ja tukimekanismien luetteloa. Koko raportti aineistotietoineen, kuvioineen, alaviitteineen ja lähteineen on ladattavissa PDF-muodossa vasemmasta sivuvalikosta.