Häkkikasvatus aiheuttaa turkiseläimille vakavia hyvinvointiongelmia

Ahtaat, virikkeettömät ja verkkopohjaiset häkit eivät mahdollista turkiseläinten lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteuttamista. Turkiseläimet ovat vain heikosti kesyyntyneitä lajeja, sillä niitä on tarhattu alle sata vuotta. Eläinten jalostus on lisäksi keskittynyt turkin laatuun ja pentutuottoon eläimen kesyyden ja sopeutumisen sijaan.

Turkiseläimet kasvatetaan verkkopohjaisissa metallihäkeissä. Tavallisimmin häkit on sijoitettu rinnakkain niin sanottuihin varjotaloihin, jotka ovat sivuiltaan avoinna olevia katoksia. Viime aikoina myös hallikasvatus on yleistynyt erityisesti minkkien kasvatuksessa. Myös halleissa eläimet elävät vastaavissa verkkohäkeissä. Hallikasvatus on vielä varjotalokasvatusta vähemmän virikkeellistä, sillä turkiseläimet eivät niissä pääse juurikaan tarkkailemaan ympäristöään.

Turkiseläinten hyvinvointiongelmista kertovat monet käytöshäiriöt, kuten stereotyyppinen käyttäytyminen, apatia, pelkotilat ja itsensä tai toisten eläinten vahingoittaminen. Pienessä häkissä päivästä toiseen asuminen ei riitä tyydyttämään aktiivisten petoeläinten toiminnan tarvetta: pieni purukapula ketuilla tai oljet minkin pesäkopissa ovat ainoat virikkeet, mitä turkiseläimille on tarjottava. Myös erilaiset sairaudet heikentävät turkiseläinten hyvinvointia.

Turkiseläimet ei pääse toteuttamaan lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan

Turkistarhoilla kasvatettavilla ketuilla, naaleilla, supikoirilla ja minkeillä on jäljellä samat, lajityypilliset käyttäytymistarpeet kuin niiden luonnonvaraisilla kantamuodoillakin. Jalostuksella ylipäätään pystytään muokkaamaan lajien käyttäytymistarpeita vain hyvin vähän. Turkistarhoilla kasvatettavat eläimet ovat vain muutamien vuosikymmenien jalostuksen tulos, joten siksi niiden lajityypilliset käyttäytymistarpeet ovat vielä aivan entisellään jäljellä.

Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta katsoo, että turkiseläinten lajityypillisiin käyttäytymistarpeisiin (pdf) kuuluvat mm. liikkuminen, saalistaminen, kaivaminen, lepääminen (pesässä tai korkealla paikalla), sosiaalinen käyttäytyminen, tutkiminen ja leikkiminen. Tarpeet vaihtelevat lajista riippuen, sillä esimerkiksi minkit ovat yksieläjiä ja supikoirat taas varsin sosiaalisia. Se, että jotain käyttäytymistä ei tarhalla ole tarve tehdä (esimerkiksi saalistaa, koska rehu tuodaan valmiina), ei kuitenkaan poista sitä, että petoeläimillä on tarve saalistuskäyttäytymisen toteuttamiseen.  Juuri mitkään näistä tarpeista eivät siis täyty nykyisillä turkistarhoilla.

Lain mukaan minkeillä on oltava pesäkoppi ympäri vuoden ja ketuilla ja supikoirilla pentujen syntymisen aikaan. Kuitenkin myös ketut ja supikoirat hyötyisivät kopista muulloinkin, sillä eläimet käyttävät niitä turvapaikkoina halutessaan olla rauhassa. Koppi mahdollistaisi supikoirille myös talviunen nukkumisen, mikä on supikoirille luontaista, mutta mikä ei ole turkistarhoilla tällä hetkellä mahdollista. Kettujen häkeissä on oltava makuuhylly, mutta se ei korvaa pesäkoppia.

Tutkimusten mukaan uintimahdollisuus vähentää stereotyyppisen käyttäytymisen kehitystä minkeillä. Stereotyyppinen käyttäytyminen on merkki siitä, että eläimen sopeutuminen sen elinolosuhteisiin ei ole toiminut eläimen hyvinvoinnin kannalta riittävällä tavalla.

Kettujen tarvetta kaivamiseen on selvitetty useissa tutkimuksissa. Tulokseksi on saatu muun muassa, että ketuilla, joilla oli käytössään myös hiekkapohja, esiintyi vähemmän suunkäyttöön liittyviä stereotypioita kuin pelkästään verkkopohjalla kasvaneilla ketuilla. Hiekkapohjan ottaminen pois kettujen käytöstä aiheutti myös ns. rebound-efektin, joka tarkoittaa sitä, että ketuilla oli patoutunut tarve kaivaa hiekkapohjaa sen jälkeen, kun se taas palautettiin kettujen käyttöön.

Turkistarhaajilla on kuitenkin vaikeuksia noudattaa jopa nykyistä lainsäädäntöämme turkiseläinten oloista: vuotuisissa otantaan perustuvissa eläinsuojelutarkastuksissa on huomautuksia saanut jopa yli puolet turkistarhoista.

Turkiseläinten häkkien koot

Minkkihäkin pinta-ala (ilman pesäkoppia)

Täysikasvuinen eläin0,255 m2
Emo pentueen kanssa0,255 m2
Kaksi vieroitettua pentua0,255 m2

Kettuhäkin pinta-ala

Täysikasvuinen eläin0,8 m2
Emo pentueen kanssa2,0 m2
Kaksi vieroitettua pentua1,2 m2

Supikoiriin sovelletaan samoja häkkikokojen vaatimuksia kuin kettuihin.

Lue lisää turkiseläimiä koskevista vaatimuksista turkiseläinten suojelua koskevasta asetuksesta.

Turkistarhaus on kiellettävä

Koska turkiseläimille ei ole mahdollista tarjota nykymuotoisessa turkistarhauksessa sellaisia olosuhteita, joissa ne voisivat tyydyttää lajityypilliset käyttäytymistarpeensa, on turkistarhaus kiellettävä. Pelkkä olosuhteiden parantaminen ei riitä, koska verkkopohjaisissa häkeissä olosuhteita ei koskaan saada riittävän hyviksi. Tiukempien vaatimuksien kautta ala muuttuisi myös kannattamattomaksi ja loppuisi joka tapauksessa.

Elinikä häkissä vai maata tassujen alla?

Sinä päätät, millaiset maailman haluat. Lahjoita ja tue työtämme, jonka tavoitteena on turkistarhaton Suomi!

Lahjoituksen kohde

Loppu turkistarhaukselle

Lahjoitettava summa

Kuvat: Andrew Skowron, Laura Uotila