Maidontuotanto rasittaa lehmiä

Suomalaisten juoman maidon tuottaa noin 260 000 lehmää. Lehmien maidontuotanto on vuosien saatossa jalostettu äärimmäisen kovaksi: lehmä lypsää jo keskimäärin 8700 litraa maitoa vuodessa.

Lehmät tuottavat maitoa jälkeläisiään varten. Jalostamalla on kuitenkin saatu aikaan nautarotuja, jotka tuottavat maitoa moninkertaisesti vasikan ravinnontarpeeseen nähden. Lypsylehmien maidontuotannon ylläpitäminen edellyttää, että lehmä poikii vasikan kerran vuodessa. Runsaimmin lehmä tuottaa maitoa heti poikimisen jälkeen, mutta säännöllisesti lypsettyjen ja runsaasti ruokittujen lehmien maidontuotanto jatkuu seuraavan tiineyden loppupuolelle saakka.

Runsas maidontuotanto rasittaa lehmän elimistöä ja altistaa lehmät terveys- ja hedelmällisyysongelmille. Metabolinen stressi saattaa vaikuttaa myös lehmien käyttäytymiseen ja heikentää niiden hyvinvointia. Virheellinen ruokinta, lypsyrobottien käyttö ja huono hygienia lisäävät utaretulehdusten riskiä. Huonot lattiamateriaalit sekä heikko hygienia lisäävät kivuliaita sorkkasairauksia.

Lehmäkohtainen maitotuotos on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmeninä. Vuonna 1980 keskimääräinen maitotuotos lehmää kohden oli vajaa 4 500 litraa – vuonna 2019 se oli jo 8 664 litraa vuodessa. Samalla lypsykarjatilat vähenevät nopeasti ja niiden keskimääräinen koko kasvaa. Tällä hetkellä keskikokoisella maitotilalla on 46 lypsylehmää. Pihattonavetat ovat yleensä parsinavetoita suurempia.

Lehmät saatetaan kantaviksi yleensä keinosiemennyksellä, ensimmäisen kerran reilun vuoden ikäisinä hiehoina. Tiineys kestää yhdeksän kuukautta, joten hiehot poikivat parivuotiaina. Lypsylehmät päätyvät teurastettavaksi keskimäärin 5-vuotiaina, vain kahden poikimisen jälkeen. Nauta voisi kuitenkin elää jopa parikymmentä vuotta.

Vasikka vieroitetaan nopeasti emästään

Lypsylehmät eivät yleensä saa hoitaa omia jälkeläisiään, vaan emo ja vasikka erotetaan heti tai viimeistään pari vuorokautta synnytyksen jälkeen. Sekä emä että vasikka kärsivät erottamisesta: emällä on synnytyksen jälkeen voimakas tarve hoitaa vasikkaansa ja vasikalla puolestaan tarve imeä emäänsä ja olla sen seurassa. Vasikan nuoleminen nopeuttaa sekä lehmän että vasikan aineenvaihduntaa ja palautumista synnytyksestä. Ternimaidon eli synnytyksen jälkeen erittyvän ensimaidon ravinto- ja vasta-aineet ovat tärkeitä vastasyntyneen vasikan terveydelle.

Vasikan ja emän pitäminen yhdessä muutamia päiviä poikimisen jälkeen on eläinsuojeluasetuksen suositus, joka useimmissa navetoissa jää toteutumatta. Luontaisesti emo vierottaisi vasikan asteittain noin 8-11 kuukauden iässä.

Vasikoiden ja hiehojen olosuhteet

Emon seurasta vieroitetut vasikat kasvatetaan maitotiloilla yleensä aluksi yksittäiskarsinoissa. Eläinsuojelusäädösten mukaan yli 8 viikon ikäistä vasikkaa on kasvatettava ryhmäkarsinassa ja sitä nuoremmilla vasikoilla tulee olla mahdollisuus nähdä ja kosketella lajitovereitaan. Ryhmäkasvatus olisi kuitenkin vasikoille tärkeää sosiaalisen käyttäytymisen oppimisen vuoksi jo muutaman päivän iästä lähtien. Toimiva ryhmäkasvatus edellyttää riittävästi tilaa vasikoiden lepoon, leikkiin ja ruokailuun.

Vasikoiden olosuhteet ovat usein puutteelliset vähäisen kuivituksen ja tilanahtauden vuoksi. Säädösten mukaisissakaan karsinoissa vasikoiden ei ole aina mahdollista ojentaa jalkojaan makuulla olleessaan. Alle 150-kiloisella vasikalla tulee olla ryhmäkarsinassa tilaa vähintään 1,5 m². Kiinteää pohjaa tai edes makuualuetta ei vasikkakarsinoilta vaadita, vaikka lämmin ja vedoton makuupaikka olisi vasikoiden hyvinvoinnin kannalta tärkeää ja rakolattia on liikkumaan opettelevalle vasikalle hankala alusta. Leikki on tärkeä osa vasikan käyttäytymistä, mutta siihen on harvoin riittävästi tilaa.

Emoistaan vieroitettujen vasikoiden tyydyttymätön imemistarve aiheuttaa usein ongelmia, kun vasikat purkavat imemistarvetta mihin tahansa nisänkorvikkeeseen, esimerkiksi toisiin vasikoihin tai karsinarakenteisiin.

Poikimattomia hiehoja ja nuorkarjaa eli yli puolivuotiaita nautoja voidaan kasvattaa parteen kytkettynä. Kuivitettu ryhmäkarsina olisi maidontuotantoon kasvatettaville hiehoillekin suositeltavin ympäristö, sillä ne tarvitsevat sosiaalista kokemusta pärjätäkseen lehmien joukossa.

Nupouttaminen aiheuttaa kolmannen asteen palovamman

Vasikat nupoutetaan nykyisin hyvin yleisesti, eli niiltä poistetaan kasvavat sarvenalut polttamalla. Nupoutus on vasikalle kivulias ja toteutukseltaan hankala toimenpide, joka aiheuttaa vasikalle kaksi kolmannen asteen palovammaa. Eläinsuojelusäädösten mukaan sen saa kuitenkin tehdä pätevä henkilö alle neljän viikon ikäiselle vasikalle ilman kivunlievitystä.

Tällä hetkellä jo suuri osa nupoutettavista vasikoista nupoutetaan eläinlääkärin toimesta, jolloin vasikoiden kivunlievityksestä pystytään huolehtimaan. Sarvien poistamista perustellaan eläinten käsittelyn helpottumisella ja sarvien aiheuttamien vaurioiden ehkäisyllä. Nupouttaminen on erityisen yleistä pihatoissa kasvatettavilla naudoilla.

Parsinavetassa lehmät elävät kytkettyinä

Vajaa puolet suomalaisista lypsylehmistä elää parsinavetoissa, joissa luontainen käyttäytyminen ei ole monilta osin mahdollista. Liikkumisen ja sosiaalisen kanssakäymisen lisäksi kytkyet rajoittavat nautojen kehonhoitoa ja makuulle asettumista. Lehmä on kuitenkin sosiaalinen eläin, jolle on tärkeää päästä kanssakäymiseen lajitovereidensa kanssa. Luontaisesti naudat laiduntaisivat laumoina laajoilla alueilla.

Parsinavetassa lehmät seisovat koko talvikauden betonialustalla, joka voi olla osittain ritilää. Kova alusta vaikeuttaa lehmän makuulle menoa ja aiheuttaa hiertymiä. Pehmeä olkikuivitus olisi lehmälle mieluisa alusta. Navetoissa, joissa on lietelantajärjestelmä, parren runsasta kuivitusta kuitenkin vältetään. Kuminen parsimatto on kompromissiratkaisu.

Lehmien koko on kasvanut jalostuksen myötä ja parret ovat monissa navetoissa jääneet liian lyhyiksi. Tämän vuoksi lehmät voivat seistä ajoittain takajalat lantakourussa, makaaminen on epämukavaa ja lehmät likaantuvat. Liian lyhyet parret myös altistavat utare- ja sorkkavaurioille.

Pakollinen toimettomuus aiheuttaa parteen kytketyille lehmille turhautumista, joka oireilee esimerkiksi kaavamaisena kielenpyöritysliikkeenä. Stereotyyppinen kielenpyöritys voi olla myös oire siitä, etteivät lehmät saa riittävästi karkeaa korsirehua märehdittäväkseen.

Pihatossa lehmät liikkuvat vapaammin

Yleistymässä olevat pihattonavetat ovat lehmille parsinavettaa vapaampi ympäristö. Pihatossa lehmät saavat liikkua makuuparsien, ruokintatilan ja lantakäytävän välillä sekä seurustella keskenään. Lypsäminen tapahtuu erityyppisillä lypsyasemilla. Lehmät saavat myös yleensä synnyttää vasikat vapaana erillisissä poikimiskarsinoissa. Tilaa on pihatoissakin kuitenkin yleensä varsin vähän eikä ulkoiluun tai laidunnukseen ole läheskään aina mahdollisuutta, sillä laki ei tätä pihattonavetoilta edellytä.

Maidontuotannossa yleisin pihattotyyppi on makuuparsipihatto. Niissä käytävät ovat lannanpoistojärjestelmän vuoksi yleensä ritiläpohjaisia, mikä vaikeuttaa eläinten liikkumista. Osittain kuivitetut ratkaisut ovat myös mahdollisia. Pihatot voivat olla joko lämmitettyjä tai niin sanottuja kylmäpihattoja, joissa vain vasikka- ja sairasosastot ovat lämpimiä.

Tilanahtaus aiheuttaa ongelmia pihatoissa. Ongelmia syntyy, ellei kaikille lehmille ole makuuparsipaikkaa tai käytävillä ei ole riittävästi tilaa väistämiseen. Korsirehua on pihatoissa yleensä vapaasti saatavilla, mutta rehuautomaatilla aiheutuu usein kilpailua ja häirintää, koska yhtäaikainen ruokailu ei ole mahdollista. Rehuautomaatin tulisikin olla aina sellainen, jossa ulkopuolella oleva lehmä ei pääse häiritsemään ruokailemassa olevaa yksilöä.

Vaikka pihatoissa lehmät saavat liikkua, sorkka- ja jalkaongelmat ovat yleisiä parsinavettaa huonomman hygienian ja liian kovan lattiamateriaalin vuoksi. Hyvä hygienia ja pehmeät parret olisivatkin tärkeitä sorkka- ja utareterveydelle. Koska pihattonavetoissa eläinmäärät ovat yhä suurempia ja toimintaa automatisoidaan yhä pidemmälle, eläinten yksilöllisen tarkkailun ja hoidon toteutuminen riippuu paljon hoitajan viitseliäisyydestä ja ammattitaidosta. Suuret automatisoidut tilat ovat myös haavoittuvaisia häiriötilanteissa, joissa tekniikka ei jostain syystä toimikaan.

Laiduntaminen on naudan tärkeä lajityypillinen käyttäytymistarve

Kaikkien maidontuotantoa varten pidettävien lehmien ja hiehojen, joita pidetään muuten kytkettyinä, on päästävä laitumelle tai muuhun tarkoituksenmukaiseen jaloittelutilaan vähintään 60 päivänä touko-syyskuun välisellä laidunkaudella. Tästä jaloittelua koskevasta vaatimuksesta voidaan kuitenkin myöntää määräaikainen vapautus silloin, kun jaloittelun järjestäminen on ”käytännössä mahdotonta”, eli jos tilalla ei ole käytettävissään sopivaa laidunta. Poikkeus voidaan myöntää myös, jos muuta jaloitteluun soveltuvaa tilaa ei ole mahdollista kohtuudella järjestää, tai jos vaatimuksen noudattaminen on kohtuutonta liikenteeseen, maastoon tai etäisyyteen liittyvistä syistä.

Jalostus ei ole muuttanut nautojenkaan lajityypillisiä käyttäytymistarpeita, joista yksi keskeisin on tarve laiduntamiseen. Vähäisemmästäkin jaloittelusta on etua, mutta erityisesti juuri kesäinen laidunnus kohentaa lypsylehmien hyvinvointia. Liikunta joustavalla alustalla parantaa sorkkaterveyttä ja lihaskuntoa. Laitumella lehmät voivat elää sosiaalista laumaelämää, syödä ja märehtiä vapaasti ja ne mahtuvat esimerkiksi lepäämään täysin ojentautuneina. Tämän vuoksi jokaisella naudalla tulisi olla oikeus laiduntamiseen.

Maidontuotannolle on vaihtoehtoja

Lehmänmaidon juominen on monelle tapa, josta luopuminen tuntuu vaikealta. Maidontuotanto kuitenkin kuormittaa ympäristöä ja heikentää eläinten hyvinvointia. Kauppojen hyllyille on onneksi ilmestynyt jo runsaat valikoimat kasvipohjaisia, maidonkaltaisia juomia, joita voi käyttää niin juomana, kahvissa kuin ruuanlaitossakin. Vegaaniset kasvimaidot sekä muut kasvimaidoista valmistetut jugurtit, kermat, juustot ja jäätelöt ovat hyvä valinta niin eläinten kuin ympäristönkin kannalta.

Lahjoitus eläinoikeustyölle tekee eläinrakkautesi todeksi

Eläinteollisuudessa eläimillä ei ole mahdollisuutta elämään, jossa ne voisivat toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan. Esimerkiksi emoilla on voimakas sisäsyntyinen tarve hoivata jälkeläisiään. Tuotanto-oloissa mahdollisuudet hoivaan ovat kuitenkin vähäiset. Maidontuotanto perustuu siihen, että lehmä ei saa hoivata ja imettää vasikkaansa riittävästi; emo ja vasikka erotetaan toisistaan miltei heti syntymän jälkeen.

Lahjoittamalla tuet eläinten hyväksi tehtävää työtä, joka muuttaa lainsäädäntöä, julkisia hankintoja, asenteita ja kulutusvalintoja. Tavoitteenamme on maailma, jossa yhtäkään eläintä ei käytetä hyväksi. Ratkaisumme siihen on pohjimmiltaan yksinkertainen: annetaan eläimille arvo yksilönä.

Kuvat: Andrew Skowron, Getty Images