Mihin unohtuivat broilerit ilmastokeskustelussa? 

• Broilerinkulutus kasvaa. Vuonna 2021 Suomessa tuotettiin 138,6 miljoonaa kiloa ja kulutettiin ravinnoksi 146,8 miljoonaa kiloa broilerin lihaa. Broileriyksilöitä teurastettiin yhteensä 81 826 913. 
• Suuresta koostaan huolimatta broileri on teurastettaessa vain reilun kuukauden ikäinen linnunpoikanen. 
• Broilerintuotannon laskennallinen hiilijalanjälki on pienentynyt. Eläimen jalostuksella aikaansaatu nopeampi kasvu tarkoittaa kasvatusajan lyhenemistä ja tehostunut rehunkäyttö enemmän lihaa samalla rehumäärällä. Tehostuminen ei paranna eläinten hyvinvointia. 
• Suomessa tehdyissä broilerinlihan hiilijalanjälkilaskelmissa laskenta kohdistuu vain lintujen kasvatukseen. Mukana ei siis ole eläinkuljetuksia, teurastusta ja tuotteiden jatkojalostusta. Hiilijalanjäljen laskentaa koskevissa ohjeistuksissa kuitenkin suositellaan, että hiilijalanjälkiarvon elinkaaren vaiheet laskettaisiin ”pellolta kaupan hyllyyn”. 
• Broilerien ruokinnassa käytetään yhä soijaa, joten broilerintuotanto voi kiihdyttää luontokatoa soijan viljelyalueilla. 

Broilerin lihaa markkinoidaan ilmastoystävällisenä vaihtoehtona punaiselle lihalle, ja broilerinkulutus on kasvussa. Silti broileri on enemmän ilmastoa kuormittava valinta kuin kasvissyönti: vilja- ja sieniproteiinit sekä palkokasvit peittoavat broilerin päästöjen vähäisyydessä eettisyydestä puhumattakaan.  

Vuonna 2021 Suomessa tuotettiin broilerinlihaa 138,6 miljoonaa kiloa ja kulutettiin 146,8 miljoonaa kiloa. Yksilömääränä luku tarkoittaa teurastamoissa teurastattuja broilereita yhteensä 81 826 913. Keskimääräinen broilerinkulutus oli 26,4 kiloa henkilöä kohden. Se on kasvanut jo pitkään, sillä vuonna 1995 kulutus oli vain 7,5 kiloa henkilöä kohden. Broilerinruhosta käytetään elintarvikkeeksi noin 65 % ja eläinravinnoksi 35 %, lähinnä turkiseläinten rehuksi. Broilerinlihaa tuodaan lisäksi ulkomailta, pääasiassa Saksasta, ja myös Thaimaasta ja Puolasta. 

Broilerintuotanto on teknisintä ja teollistuneinta eläintuotantoa niin Suomessa kuin koko maailmassakin. Teollistunut eläintuotanto tarkoittaa sitä, että tuotannossa kasvavan eläimen elämä ja kuolema ovat tarkkaan suunnitellut ja prosessi hiottu. Tuotannon vaiheisiin liittyy teknologiaa automaattisesta ruokintalaitteistosta ilmanvaihdon säätelyyn ja teurastusta varten keräämiseen asti. 

Teollinen broilerintuotanto kehitettiin toisen maailmansodan jälkeen, jotta markkinoille saataisiin suuria määriä halpaa lihaa. Tämä on yhä vallitseva tuotantomalli, ja se laajenee edelleen maailmanlaajuisesti. 

EU:ssa kasvatettiin yli 6,4 miljardia broileria vuonna 2019. Broilerien tuotanto on maailmassa keskittynyt kolmelle isolle toimijalle: yhdysvaltalaiselle, ranskalaiselle ja saksalaiselle yhtiölle, jotka kaikki tuottavat broilerihybridejä. Hybridi tarkoittaa eri kanalinjoista lihantuotantoa varten risteytettyä lintusukupolvea. 

Broilerikana on yhteiskunnassamme monilukuisempi kuin ihminen, mutta näiden eläinten elämät ja kuolemat jäävät pimentoon. Huoli broilereista on kuitenkin olemassa. Vastaukset Animalian eläinoikeuskyselyn väitteeseen ”Broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen tulisi puuttua” paljastavat, että broilerin jalostukseen puuttumiseen suhtaudutaan keskimäärin positiivisesti (52 % vastaajista). 

Broilereiden kohtelua ja hyvinvointia koskevia skandaaleja on nähty viime vuosina niin Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Italiassa kuin Espanjassakin. Huolta broilerien kohtelusta on myös tutkittu Euroopan unionissa. EU:n suurimmissa tuottajamaissa Belgiassa, Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Puolassa ja Espanjassa tehdyn tutkimuksen mukaan kansalaiset ovat huolissaan broilerikanojen hyvinvoinnista. Ylivoimainen enemmistö vastaajista oli sitä mieltä, että kanojen tulisi olla terveitä (90 %), paremmin suojeltuja (89 %) ja että ne pitäisi teurastaa inhimillisesti (86 %).

Broilerin elämä 

Suomalainen broilerinlihan tuotantoketju on tiivistettynä seuraavanlainen: Ross 308 -broilerihybridien jalostaminen tapahtuu Skotlannissa, jossa kasvatetaan tuotantolintujen isovanhempaispolvi. Näiden jälkeläisten eli niin sanotun vanhempaispolven linnut kuoriutuvat Ruotsissa, josta ne tuodaan untuvikkoina laivalla Suomeen. 

Untuvikkoja kuljetetaan vuositasolla Suomeen noin 700 000 yksilöä pääosin Turun sataman kautta. Untuvikot siirtyvät nuorikkotiloille, joissa ne kasvavat noin 18 viikon ajan. Nuorikkokasvatuksen jälkeen kanat ja kukot yhdistetään emotiloille munittamoihin, joissa ne lisääntyvät ja tuottavat niin kutsutun tuotantopolven munia. Nämä munat siirretään hautomoihin ja kuoriutumisen jälkeen untuvikot kuljetetaan lihantuotantoa varten broilerihalleihin. Tuotantoketjun pituus maahantuonnista emokasvatuksen, munientuotannon ja -haudonnan kautta broileriyksilön teurastukseen kestää noin 35 viikkoa. 

Suomessa on reilut 200 tilaa osana broilerin tuotantoa. Lounais- ja Länsi-Suomessa sijaitsee noin 180 teurasbroileritilaa. Keskikokoisella tilalla kasvatetaan noin 70 000 broileria kerralla. Tilalla ehditään vuodessa kasvattaa 6–7 erää broilereita (eli jopa 490 000 yksilöä vuosittain).  

Tuotantoa on viritetty tehokkaammaksi siten, että lintu kasvaa mahdollisimman isoksi mahdollisimman lyhyessä ajassa. Tipun paino yli 30-kertaistuu reilussa kuukaudessa: broilerit kasvavat 5–6 viikossa 40-grammaisista tipuista noin 2,2 kilogramman painoon. Suuresta koostaan huolimatta broileri on teurastettaessa vain reilun kuukauden ikäinen linnunpoikanen. 

Broilerihalli on ahdas kasvuympäristö. Ahtaus etenkin kasvatuksen loppuvaiheessa estää lintuja toteuttamasta lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan, kuten siipien ojentamista ja rauhassa kylpemistä. Jalostukset aiheuttamat kivut ja muut fyysiset ongelmat vaikeuttavat broilereiden luontaisen käyttäytymisen toteuttamista. 

Broilerit lepäävät kasvattamoissa usein puoliksi kyljellään ja jalkaa ojentaen kehonsa painon ja hallin lämpötilan vuoksi. Kanat eivät normaaliolosuhteissa makaa siten, paitsi kylpiessään kuivaan maahan kuopsuttamassaan maakuopassa. Jalostus ei myöskään poista linnuilta niiden sisäistä tarvetta käyttäytymistarpeiden toteuttamiseen, kuten orrella nukkumiseen, kuopsutteluun ja ylipäätään liikkumiseen. 

Kahdella tilalla Suomessa kasvatetaan luomubroilereita. Luomubroilereiden kasvatukselle on erilliset vaatimuksensa hitaamman kasvunopeuden sekä hieman väljempien kasvatustilojen suhteen. Luomubroilerin pitää päästä ulos säävarauksella, mutta Suomen olosuhteissa ja luomubroilerienkin lyhyen kierron vuoksi ulkoilu ei toteudu kaikilla yksilöillä. 

Broilerin kuolema 

Läheskään kaikki kasvatushalliin tuotavat tiput eivät kasva teurasikään asti. Broilereiden kuolleisuus on keskimäärin noin kolme prosenttia kasvatusaikana. Tuotantoon kuuluva kuolleisuus tilastoidaan vain prosentuaalisesti, ei yksilömäärittäin. 

Kuolinsyitä ei eritellä tilastoihin. Tiloilla tilastoidaan erikseen lopetukset, joissa lintu on heikkokuntoinen tai sairas. Vaikka lukuna kolme prosenttia kuulostaa pieneltä, tarkoittaa se 15 000 linnun hallissa noin 100 kuollutta lintua viikossa. Koko Suomen mittakaavassa se tarkoittaa noin 2,4 miljoonaa kasvatusaikana kuollutta tai tapettua broileria vuoden aikana. Osa linnuista kuolee itsestään ja osa lopetetaan murtamalla niska hallikäyntien yhteydessä. 

Broilerit kerätään kasvatushalleista yleensä keräyskoneilla, joissa pyörivät, kumiset anturat lakaisevat linnut koneen sisään ja pakkaavat ne kuljetuslaatikoihin. Toinen keräilyvaihtoehto on ihmistyövoima, jota esimerkiksi Atrialla käytetään neljäsosan verran kaikesta keräilystä. Se tehdään urakointina siten, että noin 10 000 lintua pakataan käsin laatikoihin ja täysperävaunuun 1–1,5 tunnin aikana. Lastauksessa on töissä 6 henkilöä. 

Tilalta broilerit kuljetetaan teurastamoon, jossa ne tainnutetaan yleisimmin hiilidioksidilla. Hiilidioksiditainnutus aiheuttaa tukehtumisen tunteen. Tainnuttamisen jälkeen linnut ripustetaan jaloistaan hihnalle, jossa niiden kaula katkaistaan ja veri lasketaan ulos. 

Broilerintuotannon suurin ilmastokuormitus tulee rehuntuotannosta 

Broilerinliha esitetään ilmastovaikutuksiltaan positiivisessa valossa. Ilmastovaikutuksista keskusteltaessa tulee kuitenkin muistaa se, että kasviproteiinit ovat aina ilmastoystävällisempi valinta kuin broilerinliha. Ilmastovaikutusten lisäksi on huomioitava eläinten hyvinvointi, joka ei broilerituotannossa toteudu.  

Broilerintuotanto aiheuttaa päästöjä muun muassa kasvattamoiden sähkön- ja lämmönkulutuksen sekä broilerien ruokinnan kautta. Rehuviljan viljely sekä rehujen teollinen prosessointi aiheuttavat päästöjä, kuten myös lanta ja sen käsittely. Tutkimusten perusteella on selvää, että yksimahaisten tuotantoeläinten kohdalla suurin ilmastokuormitus tulee rehuntuotannosta: kansainvälisten tutkimusten perusteella rehun osuus on keskimäärin 75 prosenttia broilerintuotannon hiilidioksidipäästöistä. 

Koko maailman eläintuotantoa tarkasteltaessa on arvioitu, että siipikarjasektorin osuus ilmastopäästöistä olisi noin kahdeksan prosenttia. Broilerintuotannon ympäristövaikutukset vaihtelevat kuitenkin maiden ja tuotantotapojen välillä. Siksi muissa maissa tehdyt laskelmat broilerinlihan ilmastovaikutuksista eivät ole suoraan sovellettavissa suomalaiseen tuotantoon. Suomessa ilmastokuormitusta lisäävät talvisin tarvittava lämmitysenergia sekä kuivikkeena käytettävä turve. Broilerien kasvatuksessa hallit ovat 19–35-asteisia lintujen iästä riippuen. Hallit lämmitetään hakkeella, turpeella tai öljyllä ajoittain kotejamme korkeampiin sisälämpötiloihin myös talvisin ja kovilla pakkasilla. 

Mitä broilerintuotannon hiilijalanjälki kertoo?

Elintarvikkeiden ilmastovaikutuksia voidaan vertailla hiilidioksidiekvivalentin, eli tutummin hiilijalanjäljen, laskemisen avulla. Siinä kasvihuonekaasut (metaani, hiilidioksidi ja dityppioksidi) muunnetaan vastaamaan hiilidioksidin ilmastovaikutuksia. Hiilijalanjäljen käyttäminen kuluttajaviestinnässä on haastavaa, sillä harva meistä ymmärtää suoraan luvuista minkälaisista ilmastovaikutuksista on kyse. Tuotteiden hiilijalanjälkien vertaileminen olisi selvempää, mutta koska hiilijalanjäljen laskentatapoja ei ole yhdenmukaistettu, on tämäkin keino vain väljästi suuntaa-antava. 

Broilerintuotannon hiilijalanjälkimittauksia on Suomessa tehty varsin vähän. Tuorein Suomessa toteutettu tutkimus broilerin hiilijalanjäljestä on vuonna 2020 valmistunut opinnäytetyö. Atrian broilerin alkutuotannon hiilijalanjälki oli selvityksen mukaan 2,56 kg CO₂e/teuraskilo sisältäen maankäytön muutoksen ja untuvikkojen kasvatuksen. Rehun osuus hiilijalanjäljestä oli suurin (71 %). Muut merkittävät tekijät olivat lanta ja kuivikkeet (13 %) ja untuvikot (8 %). 

Myös HKScan on teettänyt VTT:llä hiilijalanjälkilaskelman broilerinlihalle, ja sen tulos oli 2,6 kg CO₂e/elopainokilo. Merkille pantavaa on se, että Atrian hiilijalanjälki ilmoitetaan teuraskiloa kohden, kun taas HKScan ilmoittaa sen elopainokiloa kohden. Teuraspaino on noin 80-prosenttia elopainosta, joten jos hiilijalanjäljen muuntaa elopainokiloa kohden olevaksi, tulee sen suuruudeksi 3,2 kg CO₂e/elopainokilo. Kannattaa huomioida se, että tuoreimmissa Suomessa tehdyissä broilerinlihan tuotannon hiilijalanjälkilaskelmissa laskenta kohdistuu vain lintujen kasvatukseen. Mukana ei siis ole eläinkuljetuksia, teurastusta ja tuotteiden jatkojalostusta, eikä niihin liittyviä kylmäsäilytyksiä, kuljetuksia ja pakkauksia. Hiilijalanjäljen laskentaa koskevissa ohjeistuksissa kuitenkin suositellaan, että hiilijalanjälkiarvon elinkaaren vaiheet laskettaisiin ”pellolta kaupan hyllyyn”. 

Saatavilla on kuitenkin vanha, MTT:n vuonna 2006 julkaistu tutkimus, jossa selvitettiin hunajamarinoitujen broilerinsuikaleiden ympäristövaikutukset kauppaan asti, eli mukana olivat myös teurastamon, marinadin, pakkausten ja vähittäiskaupan aiheuttamat kuormitukset. Tässä tutkimuksessa untuvikkojen ja broilerinkasvatuksen ulkopuolelle jäi 27 % tuotantoketjun hiilidioksidipäästöistä. Ketjun loppupään jättäminen pois hiilijalanjälkilaskemista voi vähentää selvästi tuotteen laskennallista hiilijalanjälkeä. 

Broilerinkasvatuksen hiilijalanjälkiarviot eivät ole verrannollisia useimpien kasviproteiinien hiilijalanjälkilaskentoihin, joissa jatkojalostus on laskettu tuotteen hiilijalanjälkeen mukaan. Esimerkiksi Härkis Original -härkäpapuvalmisteen hiilijalanjäljeksi on laskettu 1,9 kg CO₂ ekv/kg, kun ketjun kuormitus lasketaan kaupoissa myytäviin rasioihin asti pakattuna. 

Broilerintuotannossa on havahduttu, että myös tämän tuotantomuodon ilmastovaikutuksia on pienennettävä, jos broilerin halutaan vievän yhä suuremman osuuden kuluttajien lautasilta. Broilerintuotannon hiilijalanjälki onkin laskenut. 

Hiilijalanjäljen pieneneminen perustuu paitsi muutoksiin käytetyissä rehujen raaka-aineissa, myös siihen, että lintujen kasvunopeus ja rehunkäytön hyötysuhde ovat kasvaneet. Nopeampi kasvu tarkoittaa kasvatusajan lyhenemistä ja tehostunut rehunkäyttö enemmän lihaa samalla rehumäärällä. Vaikka tehostuminen olisi ympäristön kannalta eduksi, ei se eläinten hyvinvoinnin kannalta sitä ole. 

Arviot Suomessa kasvatetun broilerin elinaikanaan syömästä rehun määrästä vaihtelevat. Atrialta saadun tiedon mukaan broileri syö elämänsä aikana 3 kilogrammaa rehua ja 700 grammaa vehnää. HK Ruokatalon tilojen vuoden 2006 kirjanpidon mukaan broileri kuluttaa noin 2,4 kiloa rehua elinaikanansa. Vuonna 2020 toteutettu tutkimus sai tulokseksi, että broileri syö 3,6 kilogrammaa rehua kasvatusaikana. Vuonna 2018 julkaistussa opinnäytetyössä todetaan, että broileri kuluttaa vajaan neljänkymmenen kasvatuspäivän aikana noin neljä kiloa rehua kahden ja puolen kilon elopainon saavuttamiseksi. Broilereiden rehusta noin 9 prosenttia on soijaa, joka tulee Suomeen rahtina Etelä-Amerikasta ja Yhdysvalloista. Soijan käyttö kasvattaa merkittävästi broilerinlihan hiilijalanjäljeä. 77 prosenttia rehusta koostuu kaurasta ja vehnästä ja 14 prosenttia herneestä. Lisäksi rehussa on muun muassa rapsia ja kivennäisiä. 

Koska broilerin ruokinnassa käytetään yhä soijaa, se voi kiihdyttää luontokatoa soijan viljelyalueilla. Motivan vastuullisia elintarvikehankintoja koskevassa oppaassa todetaan, että siipikarjatuotannon keskeisin monimuotoisuutta heikentävä tekijä on soijan käyttö rehuna, mikäli soija tulee Etelä-Amerikasta alueilta, joilta metsää on raivattu soijankasvatuksen tieltä. Oppaan mukaan Suomessa lihatalot ovat pyrkineet siirtymään eteläamerikkalaisen soijan käytöstä pohjoisamerikkalaiseen soijaan. Soijan korvaaminen broilerintuotannossa on haastavaa. Joissain rehuvalmisteissa käytetään myös kotimaista härkäpapua osana valkuaisen lähdettä, mutta sillä ei suoraan voi korvata soijan käyttöä. Härkäpavussa on todettu olevan haitta-aineita, jotka aiheuttavat suurina määrinä siipikarjalla anemiaa.

Yksilö lihasuikaleen takana 

Tuotantoeläintilojen koko on kasvanut broilerinkasvatuksessa voimakkaasti, ja siksi eläinten hoidon yksilöllisyys ja yksittäisen eläimen hyvinvoinnin varmistaminen vaarantuvat. Yhdessä kasvatushallissa voi elää kymmeniätuhansia lintuja kerrallaan. Tämä tekee käytännössä mahdottomaksi broilereiden huomioimisen yksilöinä. 

Suomessa kasvatetaan broilereita EU:n suurimmalla mahdollisella sallimalla eläintiheydellä, joka on 42 kilogrammaa neliömetrillä. Tämä tarkoittaa noin 16 lintua neliömetriä kohden. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA julkaisi 2023 raportin, jossa annetaan suosituksia broilereiden hyvinvoinnin parantamiseksi. 

Raportissa suositellaan kasvatustiheydeksi enintään 11 kiloa neliömetrillä eli lähes 75 prosenttia vähemmän eläimiä kasvatushallia kohden kuin Suomen käytäntö on tällä hetkellä. Väljemmät olosuhteet mahdollistaisivat eläimille paremmat mahdollisuudet lajityypilliseen käyttäytymiseen, riittävään lepäämiseen ja parempaan terveyteen. 

Jotta tila saisi hyvinvointikorvausta, sillä on oltava broilereiden käytössä liikkumisen mahdollistavia tasoja tai ramppeja vähintään 10 prosenttia pinta-alasta. Vaihtoehtoisesti voi pitää orsia vähintään 10 prosentille siipikarjasta, laskennallisesti tämä tarkoittaa yhtä broileria kohden vähintään 15 senttimetriä. Broilerit ovat nopeasti kasvavia ja mahdollisten kipujen vuoksi kömpelöitä, joten ne eivät hyödynnä orsia samalla tavoin kuin munijakanat. Suomalaistutkimuksen mukaan broilerit käyttävät ritilöitä mieluusti, ja siksi ritilätasojen käytön edistäminen broilerikasvattamoissa olisi suositeltavaa. 

Kun esimerkiksi broileriyhdistyksen sivuilla tai broileritilojen sosiaalisen median julkaisuissa kirjoitetaan eläinten hyvinvoinnista, puhutaan terveydestä, salmonellattomuudesta ja esimerkiksi jalkapohjien kunnosta. Samoin eläinten kuolleisuusprosentin mataluutta käytetään hyvinvoinnin kriteerinä. Nämä kriteerit viittaavat onttoon käsitykseen hyvinvoinnista. 

Ne ohittavat eläinten hyvinvointiin oleellisesti positiivisen vapauden toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeita. On vaikeaa kuvitella ohuempaa hyvinvoinnin kriteeriä kuin se, että eläimistä vain osa kuolee ennenaikaisesti loppujen selvitessä hengissä teurastukseen saakka. Eläinten vääjäämätön kuolema jalostetun, tehostetun ja lyhyen elämän jälkeen on broilerintuotannossa fakta, joka ei muutu. 

Eläintuotannon ratkaisematon ongelma 

Broilereiden hyvinvoinnista keskusteltaessa nousevat esille vaihtoehtoiset jalostuslinjat nykyisille, äärimmäisen nopeasti kasvaviksi jalostetuille hybrideille. Hitaammin kasvavat broilerit tarkoittavat yleensä hybridejä, jotka saavuttavat teuraspainon 49–81 päivässä tavanomaisen tuotannon 35–42 päivän sijaan.

Tutkimukset hitaammin kasvavien broilerihybridien hyvinvoinnista verrattuna tavanomaisesti kasvatettuihin broilereihin vaihtelevat. Yleisimmin tuloksena on, että nopeasti kasvavat broilerit saavat alhaisemmat pisteet kävelytestissä, ne kokevat enemmän lämpöstressiä ja niiden kuolleisuus on suurempi verrattuna hitaammin kasvaviin hybrideihin. Kasvunopeuden on osoitettu olevan merkittävä broilereiden ontumista lisäävä tekijä.

Hitaammin kasvavat broilerit tarkoittavat tehottomampaa tuotantoa, mikä puhtaasti ympäristönäkökulmasta tarkasteltuna lisää tuotannon ympäristökuormitusta. Hitaammin kasvavat broilerit ovat rehuhyötysuhteeltaan heikompia, eli ne tarvitsevat enemmän rehua saman lihamäärän tuottamiseksi. Lisäksi pidempi kasvatusaika lisää tarvittavaa lämmitystä. 

Myös hitaammin kasvavien broilereiden hyvinvoinnissa on huomattavia ongelmia, ja niiden tuottama ympäristökuormitus on tavanomaista tuotantoa suurempaa. Broilerituotannossa onkin sellaisia rakenteellisia ongelmia, joiden korjaaminen vaikuttaa käytännössä mahdottomalta. Suurin motiivi broilerintuotannolle on lintujen teollistunut kasvuvauhti, suuret kasvatusmäärät ja siten korkea taloudellinen hyötysuhde. Samasta syystä se on kuitenkin eläineettisesti kestämätöntä. Pienten hienosäätöjen tekeminen tuotantoon ei ratkaise perustavia eettisiä ongelmia, vaan huonoimmillaan vain lisää tuotannon ympäristökuormitusta. 

Lähteet 

• Animalia-media 2018: Broilerituotannon rimanalitukset jatkuvat.  
• Eläinten terveys ETT ry 2022: Broileriemojen hyvinvoinnin kansalliset tavoitteet. ETT:n Ruokaketjuhanke 3 – Kansalliset laatujärjestelmät osana kestävää ruokajärjestelmää.  
• Eläintieto.fi 2017: Väitös: Tuottajan ammattitaito ratkaisee broilerien jalkapohjien kunnon.   
• Eurogroup for Animals 2020: The welfare of broiler chickens in the EU.
• Eurogroup for Animals 2022: Lidl’s chicken scandal: a glimpse of the state of animal welfare in the EU.  
• Eurogroup for Animals 2023: Better lives for broiler chickens.  
• European food safety authority EFSA 2023: Welfare of broilers on farm. Viitattu 20.4.2023.  
• Euro Poultry 2019: Ilmastoystävällisen ruoan ei tarvitse olla lihatonta – Chefs Clubin uusia tuotteita. 
• Gerber, P.J.; Steinfeld, H.; Henderson, B.; Mottet, A.; Opio, C.; Dijkman, J.; Falcucci, A. & Tempio, G. 2013: Tackling climate change through livestock – A global assessment of emissions and mitigation opportunities. Food and Agriculture Organization of the United Nations (FAO), Rome.  
• GS1 Finland 2023: Vastuullisuustietomalli, työpajan III 8.2.2023 yhteenveto.
• Iltalehti 2021: Skandaali Ruotsissa: kanatuotteissa kakkaa, teurastamossa kammottavat olot. 27.5.2021. 
• Jokela, Annemari 2016: Orret ja ritilät broilerien virikkeinä ja niiden vaikutus lintujen hyvinvointiin ja aktiivisuuteen. Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto.  
• Katajajuuri, Juha-Matti; Grönroos, Juha; Usva, Kirsi; Virtanen, Yrjö; Sipilä, Ilkka; Venäläinen, Eija; Kurppa, Sirpa; Tanskanen, Riikka; Mattila, Tuomas & Virtanen, Hanna 2006: Broilerin fileesuikaleiden tuotannon ympäristövaikutukset ja kehittämismahdollisuudet. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT.
• Knuts, Elina 2022: Broilerintuotannon hiilijalanjälki. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.  
• Lihatiedotus 2023: Teurastuksen sivutuotteet.
• Leinonen, Veera 2022: Kasviproteiinien hiilijalanjäljen vertailu. Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto LUT. Ympäristötekniikan kandidaatintyö. 
• Mahlamäki, Kalle 2018: Rehulaskuri broileritiloille. Hämeen ammattikorkeakoulu. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma.  
• Mahlamäki, Kalle (Suomen Broileryhdistys) 2023: henkilökohtainen tiedonanto 8.3.2023
• Motiva 2020: Opas vastuullisiin elintarvikehankintoihin.
• Ruokavirasto 2023: Siipikarjan ehdot (eläinten hyvinvointikorvauksen sitoumusehdot 2023).  
• Suomibroileri 2023: Missä broilerituotantoa on?   
• SVT: Luonnonvarakeskus, Lihantuotanto.
• Turun Sanomat 11.7.2018: MOT: Lietolaisella broileriteurastamolla merkittäviä eläinsuojelupuutteita.
• Unica 2023: ILM-merkintä ruokalistoillamme. 
• Verso Food 2021: Beanit® härkäpapuruoilla alhainen hiilijalanjälki.  
• Yhteishyvä 2021: Ilmastoystävällinen ruoka – näin teet arjessa helposti vastuullisia valintoja.