Johdanto ja tiivistelmä

Johdanto

Turkistarhauksen kannatus laskee sekä Euroopassa että Suomessa vuosi vuodelta. Alan kannattavuus on myös huono. Animalia on tehnyt vuosikymmeniä töitä turkistarhauksen kieltämiseksi, mutta poliittinen tahto puuttuu. Tällä hetkellä hallituspuolueista kolme kannattaa kieltoa, silti turkistarhauskieltoa ei saada aikaseksi. Alan ja sen tukijoiden yleinen argumentti on työllistävyys. Lisäksi Animalialta on useaan otteeseen vaadittu kunnollisia vastauksia siihen, miten turkistarhauksesta voisi kestävästi luopua.  

Selvityksen tarkoituksena on pohtia turkistarhausalan rakennemuutosta erityisesti tulevaisuuden vaihtoehtojen kannalta. Suomessa turkistarhaus on voimakkaasti keskittynyt Pohjanmaan neljään maakuntaan. Jos oletetaan, että turkistarhaus Suomessa päätetään lähitulevaisuudessa hallitusti lakkauttaa, miten varmistetaan, että tämä tapahtuu sekä Pohjanmaan alueen että tarhausalan yrittäjien ja työntekijöiden kannalta oikeudenmukaisella tavalla? Minkälaisilla valtakunnallisilla, alueellisilla ja paikallisilla toimenpiteillä voidaan luoda alueelle uusia työpaikkoja ja tukea tarhauksesta elantonsa saaneiden henkilöiden uudelleentyöllistymistä?

Tutkija Eija Vinnari on tehnyt Animalian toimeksiannosta ilman rahallista korvausta selvityksen, jossa käsitellään turkistarhauksen nykytilaa ja tulevaisuuden vaihtoehtoja.

Jos oletetaan, että turkistarhaus Suomessa päätetään lähitulevaisuudessa hallitusti lakkauttaa, miten varmistetaan, että tämä tapahtuu sekä Pohjanmaan alueen että tarhausalan yrittäjien ja työntekijöiden kannalta oikeudenmukaisella tavalla?

Selvitys on toteutettu ORSI-tutkimushankkeen (2019–2025) puitteissa. Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman ORSI-hankkeen tarkoituksena on löytää oikeudenmukaisia ohjauskeinoja, joilla julkinen valta voi edistää kestävyystavoitteiden saavuttamista erityisesti suomalaisessa toimintaympäristössä. Hankkeen osana pohditaan yhteiskunnallisten arvojen muuttumiseen liittyvää rakennemuutosta, jonka myötä yhtäältä jotkin elinkeinot supistuvat tai häviävät ja toisaalta syntyy uusia toimialoja ja työpaikkoja. Yksi esimerkki tällaisista murrosaloista on turkistarhaus, jonka yhteiskunnallinen hyväksyttävyys on asteittain vähentynyt parin viime vuosikymmenen aikana.

Useimmissa Euroopan unionin maissa turkistarhaus on kielletty joko kokonaan tai osittain, ja Suomessakin tarhauksen lopettamisesta on aika ajoin käyty yhteiskunnallista keskustelua. Poliittisista eduskuntapuolueista vihreät, vasemmistoliitto ja sosiaalidemokraatit ovat lakkauttamisen kannalla. Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi esimerkiksi eteni eduskuntaan vuonna 2013, mutta ei saanut valiokuntakäsittelyssä tarpeeksi kannatusta. Keväällä 2022 alettiin puolestaan kerätä nimiä Euroopan unionin laajuiseen Fur Free Europe -kansalaisaloitteeseen, jossa ehdotetaan turkistarhauksen kieltämistä EU:n alueella.

Tiivistelmä

Selvityksen tarkoituksena on pohtia turkistarhausalan rakennemuutosta erityisesti tulevaisuuden vaihtoehtojen kannalta. Nykytilaa kartoittavassa osuudessa perehdytään turkistarhausalan taloudelliseen merkitykseen Suomessa. Tästä näkökulmasta tärkeitä tietoja ovat alan vientitulot, työllistävä vaikutus sekä valtion ja kuntien alalta saamat verotulot. Raportissa käydään läpi kansainvälisiä ja kotimaisia esimerkkejä rakennemuutosten jälkihoitotoimenpiteistä eri aloilla sekä keinoja, joilla valtio ja muut julkiset toimijat voisivat edistää uusien työpaikkojen syntymistä turkistuotantoalueelle sekä tukea turkistarhausyrittäjien ja -työntekijöiden uudelleentyöllistymistä. Yhteenvetona voidaan todeta, että alan vientitulot vuonna 2021 muodostivat hyvin pienen osan Suomen tavaraviennin kokonaistuloista ja että Pohjanmaan neljään maakuntaan keskittyvä turkistarhausliiketoiminta on suurimmaksi osaksi pienimuotoista ja osa-aikaista. Tilastokeskuksen aineistosta tehtyjen laskelmien perusteella turkiskasvatuksen suora työllistävä vaikutus on noin 900 henkilötyövuotta ja toimialan kokonaisvaikutus maamme työllisyyteen on noin 1 800 henkilötyövuotta.

Katsaus sekä kotimaisiin että ulkomaisiin esimerkkeihin tuotti runsaasti esimerkkejä keinoista, joilla turkistarhaustoimialan rakennemuutosta voidaan tukea. Toimialan mahdollisen lakkauttamisen suurin haaste Suomessa ei todennäköisesti ole rahoituksen puute vaan se, mille aloille turkistarhauksesta tällä hetkellä elantonsa saavat henkilöt työllistyisivät. Pohjanmaan neljä maakuntaa ovat jo tällä hetkellä alueellisia kehittämistoimenpiteitä tarvitsevia murrosalueita. Korkeasta työpaikkaomavaraisuudesta ja matalista työttömyysluvuista huolimatta alueen alkutuotantopainotteisen elinkeinorakenteen on todettu kaipaavan uusiutumista. Yksi mahdollinen ratkaisu on luottaa yrittäjähenkisten yksilöiden ideointikykyyn ja tarjota sen tueksi erilaisia yrittäjyystukia ja -palveluita. Esimerkiksi alkutuotantoon liittyvää uudenlaista liiketoimintaa voisi tarjota herneen, härkäpavun ja lupiinin kaltaisten kasvilajikkeiden viljely sekä jalostus proteiininlähteiksi. Toisen vaihtoehdon voi tarjota alueella jo harjoitetun kasvihuoneviljelyn laajentaminen ja kolmannen mahdollisuuden EU:n maatalouspoliittisten tukivälineiden kannustama vihreä siirtymä eli karjatalouden korvaaminen uusiutuvan energian tuotannolla ja kiertotalousliiketoiminnalla. Pohjanmaalla onkin jo käynnistynyt useita tuulivoimahankkeita sekä bio- ja kiertotaloushankkeita. Alueella on myös jonkin verran teollisuutta, joka voisi tarjota työpaikkoja turkistarhauksesta työttömiksi jääville palkansaajille. Osan yrittäjistä voi puolestaan arvioida jäävän siirtymäajan puitteissa eläkkeelle.

Olettaen, että turkistarhauksen hallittu lakkauttaminen päätetään ottaa vuoden 2023 hallitusohjelman yhdeksi tavoitteeksi, selvityksen pohjalta suositellaan seuraavia toimenpiteitä:

1. Perustetaan monialainen työryhmä, jossa on jäseniä ministeriöistä, yliopistoista ja tutkimuslaitoksista sekä järjestöistä, jotka edustavat paitsi tarhaajien myös eläinten näkökulmaa. Työryhmä teettää tarkemmat selvitykset turkistarhaajien tämän hetken ikäjakaumasta, turkistarhauksen pää- ja sivutoimisuuden asteesta, toiminnan kannattavuudesta sekä kiinteiden rakenteiden nykykäyttöarvosta. Näiden selvitysten avulla pystytään tarkemmin arvioimaan tarvittavan siirtymäajan pituutta, tukitoimien tarpeellisuutta sekä mahdollisten tukisummien suuruutta.
2. Turkistarhauksen lakkauttamisen siirtymäajaksi suositellaan 5–7 vuotta, joka lienee sopiva kompromissi valtion ja turkistarhausalan toimijoiden välillä. Jos siirtymäaika on lyhyempi, julkisista varoista maksettavaa rahallista tukea tarvitaan enemmän. Jos taas siirtymäaika on pidempi, alan yrittäjät ja palkansaajat eivät saa välttämättä lainkaan rahallista tukea. 
3. Turkistarhausalan rakennemuutos otetaan yhdeksi painopistealueeksi valtion ja Pohjanmaan maakuntien välisissä aluekehittämiskeskusteluissa. Valtio sitoutuu tekemään lisäpanostuksen alueen elinvoiman ja elinkeinorakenteen kehittämiseen.
4. Valtio myöntää ely-keskuksille lisämäärärahan uuden liiketoiminnan kehittämiseen tarkoitettuihin yritysten kehittämispalveluihin ja -avustuksiin.
5. Valtio myöntää TE-toimijoille (2024 lähtien kunnat) lisämäärärahan turkistarhausalan yrittäjien ja palkansaajien uudelleenkouluttautumisen ja työllistymisen tukemiseen.
6. Valtio sitoutuu korvaamaan 40–50 % tarhauskiinteistöjen purkamis- ja/tai muuntamiskustannuksista erikseen päätettävään tarhaustoimipaikkakohtaiseen maksimisummaan asti.

Tämä raportti on eläinoikeusjärjestö Animalian toimeksiannosta toteutetun selvityksen tiivistelmä turkistarhauksen nykytilasta ja tulevaisuuden vaihtoehdoista. Lyhennetty versio ei sisällä yksityiskohtaisia esittelyjä turkistarhapaikkakuntien elinkeinorakenteesta eikä rahoitusinstrumenttien ja tukimekanismien luetteloa. Koko raportti aineistotietoineen, kuvioineen, alaviitteineen ja lähteineen on ladattavissa PDF-muodossa vasemmasta sivuvalikosta.