Lausunto ehdotuksesta haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi

Kaikissa toimenpiteissä, jotka koskevat vieraslajeihin luettavia eläimiä, tulisi korostaa sitä, että eläinten suojeleminen kärsimykseltä on ensisijaisen tärkeää. Tätä korostetaan myös EU:n vieraslajiasetuksessa. Sitä tulisi korosta myös Suomessa toteutetuissa toimenpiteissä sekä aihetta koskevassa tiedottamisessa. Emme ylipäätään pidä haitallisten vieraslajien siirtämistä rauhoittamattomien lajien listalle hyväksyttävänä, sillä EU-asetus ei tällaista vaadi.

EU:n vieraslajiasetuksessa korostetaan myös ei-tappavien menetelmien käyttöä, mutta tätä ei Suomessa ole juurikaan huomioitu. Vieraslajien luontaista torjuntaa edistäisi mm. luonnon ympäristöjen suojelu ja elinvoimaisuus. Voimakkaasti muutetut ympäristöt luovat potentiaalisia menestymisen paikkoja vieraslajeille, kun alkuperäislajit väistyvät alueilta.

Esimerkiksi suurpetojen hävittäminen on esimerkki tilanteesta, joka luo otollisia leviämisreittejä supikoirille. Suurpetojen vaikutusta supikoiriin ei kuitenkaan ole mainittu suunnitelmassa lainkaan. Supikoiraa suurempi petoeläin estää supikoiran leviämistä todennäköisesti tehokkaammin kuin pyynti. Suuremmat petoeläimet paitsi vaikuttavat supikoirakantoihin ympäri vuoden, ne vaikuttavat myös alueilla, joille ihmisten toimenpiteet eivät ulotu. Siksi suurpetojen vaikutusta supikoirakantaan tulisi tutkia ja suurpetokantoja (ilves, susi, ahma) Suomessa vahvistaa.

Supikoirien pyyntiä koskevassa viestinnässä tulee korostaa sitä, että supikoiria ei tulisi pyydystää silloin, kun niillä on poikasia, vaikka laki tämän sallisikin. Viestinnässä tulee kertoa tutkittua, neutraalia tietoa supikoirien elintavoista, kuten sen käyttämästä ravinnosta, eikä liioitella lajin haitallisuutta. Supikoiriin kohdistuu jo nyt täysin kohtuutonta vihaa, mikä on omiaan lisäämään julmia tappamiskeinoja.

Tahattoman leviämisen väylänä supikoirien kasvattaminen turkistarhoilla on merkittävä riski tarhoilta vaadituista toimenpiteistä huolimatta. Tämän vuoksi tulisi pyrkiä siihen, että supikoirien tarhaaminen kielletään Suomessa, kuten jo muualla EU:ssa on tehty. Tämä siitäkin huolimatta, että Suomelle on myönnetty 30 vuoden poikkeuslupa supikoirien tarhaamiseen. On ristiriitaista, että samaan aikaan, kun laji halutaan hävittää Suomen luonnosta lähes keinolla millä hyvänsä, sallitaan kuitenkin satojentuhansien saman lajin edustajien tarhaaminen ja niiden karkaamisriskin aiheuttaminen.

Piisamien kohdalla ei ole tarpeen lisätä metsästystä, kuten suunnitelmassakin todetaan. Piisamin pesärauha tulisi ehdottomasti säilyttää. Pesärauhan purkaminen vaarantaa piisamien hyvinvointia, kun pesiin voi jäädä poikasia nääntymään kuoliaiksi. Lisäksi se voi vaarantaa myös kosteikoilla pesivien lintujen pesinnän, jos piisameja lähdetään metsästämään lintujen pesimäaikaan.