Lausunnot ajalta 29.10.2017-6.2.2013

Lausunto Eviran ohjeesta ”Hyönteiset elintarvikkeena”

Animalia haluaa jättää lausunnon Eviran ohjeesta ”Hyönteiset elintarvikkeena” (diaarinro 5583/0400/2017). Totesimme, että lausuntopyyntöä ei toimitettu yhdellekään eläinsuojelujärjestölle. Ainoa eläinten hyvinvoinnin asiantuntijajärjestö vastaanottajissa oli Suomen Eläinlääkäriliitto. Siksi haluamme muistuttaa, että myös hyönteiset kuuluvat eläimiin, ja niiden hyvinvointi tulee huomioida yhtä lailla kuin muidenkin eläinten. Pyydämmekin, että jatkossa hyönteisiä käsiteltäessä myös eläinsuojelujärjestöt lisätään lausuntopyyntöjen vastaanottajiin.

Suomesta puuttuu asetus, jossa määriteltäisiin hyönteislajit, joita meillä saa kasvattaa elintarvikekäyttöön, sekä määriteltäisiin vaatimukset näiden lajien kasvatusolosuhteille sekä lopettamiselle. Koska tällaista lainsäädäntöä ei ole olemassa, ei mielestämme pitäisi myöskään antaa yleisohjeita hyönteisten kasvatukseen ja lopetukseen, vaan odottaa lainsäädännön tekemistä.

Hyönteislajien vaatimukset kasvatusolosuhteille vaihtelevat todennäköisesti erittäin paljon siksi, että kyseessä on erittäin laaja eläinryhmä. Eläinsuojelulain perusteella myös hyönteisten osalta on otettava huomioon lajin fysiologiset sekä käyttäytymistarpeet. Hyönteisten kohdalla tämän tulisi tarkoittaa olosuhteita, jotka ovat mahdollisimman lähellä lajin luontaisen elinympäristön olosuhteita.

Eläinten hyvinvointia koskeva osuus (kohta 7.4) ohjeissa on hyvin lyhyt ja yleisluontoinen. Ohjeen tämän osan voi olettaa olevan valvovalle viranomaiselle vaikeasti tulkittava, koska ei ole olemassa lainsäädäntöä, mihin ohjeen vaatimuksia esimerkiksi hyönteisten olosuhteista ja käyttäytymistarpeiden toteutumisesta voisi verrata.

Hyönteisten lopettamista mahdollisimman vähäistä kärsimystä aiheuttaen on tutkittu hyvin vähän. Vielä ei ole olemassa selviä tieteellisiä vastauksia siihen, mikä on vähiten kärsimystä aiheuttava tapa lopettaa eri hyönteislajit ja miten hyönteiset ylipäätään kokevat kipua ja kärsimystä. Vähiten kärsimystä aiheuttava lopetustapa todennäköisesti vaihtelee myös lajikohtaisesti, eikä valvovalla viranomaisella ole nykytietämyksen valossa mahdollisuutta varmistua siitä, että käytetty lopetusmenetelmä olisi juuri kyseiselle kasvatuksessa olevalle lajille vähiten kärsimystä aiheuttava.

Eläinsuojelulaissa todetaan, ettei eläimelle saa aiheuttaa tarpeetonta tuskaa, kipua tai kärsimystä. Hyönteisten kohdalla on olemassa vasta vähän tietoa siitä, minkälaiset kyvyt niillä on esimerkiksi kivun tuntemiseen. Tiedon puutteesta johtuen ei saisi kuitenkaan tehdä oletusta, että esimerkiksi kivuntuntokykyä ei olisi. Tämäkin puoltaa sitä, ettei hyönteisten laajamittaista teollista kasvattamista tulisi Suomessa ainakaan vielä sallia.

Koska tutkimus hyönteisten teollisesta kasvatuksesta, sen vaikutuksista eläinten hyvinvointiin sekä olosuhteista, joissa eri hyönteislajien mahdollisuudet fysiologisten sekä käyttäytymistarpeiden täyttämiseen puuttuu, katsomme, että hyönteisten teollisesta kasvatuksesta pitää yhä pidättäytyä Suomessa. Vaikka Suomen tulkinta EU:n uuselintarvikelaista muuttui ja sallii nykyisin hyönteisten käytön elintarvikkeena, ei niiden teollista tuotantoa Suomessa tule silti aloittaa.

Eviran ohjeistuksen tulisi pohjautua lainsäädäntöön, jossa määritellään vähimmäisvaatimukset hyönteisten pidolle niin, että niiden fysiologiset sekä käyttäytymistarpeet täyttyvät. Koska tällaista lainsäädäntöä ei ole, tulee mielestämme Eviran viranomaistahona ottaa kanta, jossa hyönteisten teollista kasvatusta ei sallita ennen kuin on olemassa lainsäädäntö, jonka pohjalta viranomaiset voivat todella valvoa em. seikkojen toteutumista hyönteisillä.

14.8.2017

Lausunto maa- ja metsätalousministeriölle luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä niiden ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteiden 2 ja 3 muuttamisesta

Viitaten lausuntopyyntöön Dnro 1280/01.02/2017

Animalia kiittää lausuntopyynnöstä.

Animalia katsoo, että mitään luonnoksessa esitetyistä muutoksista liitteeseen 3 (eläinten hyvinvointia koskevat lakisääteiset hoitovaatimukset) ei tule tehdä. Eläinten hyvinvoinnin kannalta erityisesti tilavaatimuksia ja pitopaikan puhtautta koskevat muutokset ovat erittäin huolestuttavia.

Esimerkiksi tilavaatimuksia koskeva tulkinnan muutos on eläinten hyvinvoinnin kannalta täysin kestämätön ja se tulee siksi poistaa luonnoksesta:

”Poikkeaminen säännöksen vaatimuksesta ei johda täydentävien ehtojen seuraamukseen, jos neuvoston direktiivin 2008/119/EY, 2008/120/EY tai 98/58/EY vastaavan säännöksen vähimmäisvaatimus täyttyy. Jos vastaavan Euroopan unionin säännöksen vähimmäisvaatimusta ei ole ilmaistu lukuna, seuraamus lukuna ilmaistun kansallisen säännöksen vaatimuksen noudattamatta jättämisestä voidaan kuitenkin jättää määräämättä vain, jos poikkeama kansallisesta vaatimuksesta on vähäinen eikä sillä arvioida olevan vähäistä suurempaa vaikutusta eläinten hyvinvointiin.”

Asetuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetään, että 10-20 prosentin poikkeama kansallisesta tilavaatimuksesta voidaan katsoa vähäiseksi. Jos samassa tilassa pidetään eläimiä viidennes enemmän kuin laki sallisi, ei sitä voida pitää vähäisenä poikkeamana. Animalia katsoo, että on myös erittäin ristiriitaista, että samaan aikaan, kun tuottaja voitaisiin tuomita eläinsuojelulain rikkomisesta, voisi hän jatkaa tukien nostamista ilman sanktioita.

Sama ristiriita koskee myös mm. pitopaikan puhtautta ja eritteiden poistumista tai imeytymistä kuivikkeisiin koskevien vaatimusten poistamista. Näidenkin kohdalla on mahdollista, että tuottaja voidaan tuomita eläinsuojelulainsäädännön rikkomisesta eläinten joutuessa elämään likaisessa ja kuivittamattomassa ympäristössä, mutta tällä ei olisi mitään vaikutusta tukiin.

Erityisen huolestuttavana pidämme lisäksi sitä, että luonnoksen mukaiset tulkinnat vesittävät myös tulevaisuudessa kansalliseen lainsäädäntöön mahdollisesti säädettäviä EU-direktiivejä tiukempia tilavaatimuksia ja muita hyvinvointiparannuksia, jos niiden noudattamatta jättämisellä ei ole vaikutusta tukien saamiseen. Esimerkiksi sonnien pitäminen parsissa tullaan todennäköisesti kieltämään siirtymäajalla eläinsuojelulain uudistuksen yhteydessä, mutta tämän luonnoksen perusteella sonnien parsissa pitämisen jatkaminen ei vaikuttaisi tuottajan saamiin maataloustukiin.

Luonnoksen mukaiset muutokset täydentävien ehtojen valvonnassa eivät kannusta tuottajia lainkaan nostamaan eläinten hyvinvoinnin tasoa, vaan päinvastoin ne näyttävät, että lain rikkomisesta ei välttämättä tule mitään sanktioita. Pidämme tällaista kehitystä erittäin huolestuttavana ja siksi katsomme, että kaikki muutokset liitteeseen 3 on kumottava.

Lisäksi valvonnan kaksi eri tasoa (eläinten olojen vertaaminen kansallisen lainsäädännön toteutumiseen ja direktiivien vaatimusten täyttämiseen) monimutkaistaa valvontaa ja lisää valvovan viranomaisen töitä. Pidämme mahdollisena, että valvonnan muuttuminen monimutkaisemmaksi heikentää valvonnan laatua, kun aikaa ja resursseja kuluu eri vaatimusten täyttymisen vertailuun yhdellä tilalla. Mikäli valvonnan resursseja ei lisätä, muutokset voivat pahimmillaan johtaa siihen, etteivät valvovat viranomaiset pysty täyttämään valvontavelvoitettaan ja suorittamaan riittävän kattavaa valvontaa kaikilla otantatiloilla.

Jo tällä hetkellä tuottajilla on vaikeuksia täyttää nykyisen eläinsuojelulainsäädäntömme vaatimukset, sillä noin joka neljäs tuottaja saa otantaan perustuvissa tarkastuksissa huomautuksia lain rikkomisesta. Tukivalvonnan muuttuessa luonnoksessa ehdotetun kaltaiseksi, kasvaa myös riski siitä, että eläinsuojelulain rikkomukset lisääntyvät.

19.6.2017

Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta eduskunnalle maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevaksi lainsäädännöksi

Lausuntopyynnön ”Ruokaosasto”-osassa ehdotetaan, että maakunnasta tehdään valvontaviranomainen eläinsuojelua koskevissa asioissa. Mielestämme tässä tulisi kirjata myös se, mitä valvonnasta vastaavien viranomaisten pätevyydeltä vaaditaan. Eläinsuojeluvalvonnasta tulisi mielestämme vastata eläinlääkärin koulutuksen saanut henkilö. Tällä hetkellä meillä on toimiva valvontaeläinlääkärijärjestelmä, eikä sitä tule maakuntauudistuksen yhteydessä romuttaa. Eläinlääkäreiden lisäksi valvonnan joistain osista voinevat vastata muunkin koulutuksen saaneet henkilöt, mutta sellaista mahdollisuutta lakiin ei saa jättää, että eläinsuojeluvalvonta voitaisiin järjestää kokonaan ilman eläinlääkäreitä. Tämä on tärkeää myös valvonnan yhdenmukaisuuden kannalta: valvonnasta tulisi vastata koulutukseltaan yhdenmukaisten viranomaisten joka puolella maata. Tässä eläinlääkärin koulutus antaa parhaat tiedot valvonnan hoitamiseen. Valvontojen suorittamiseen on myös taattava riittävät henkilöresurssit.

Kannatamme esityksessä mainittua eläinsuojeluvalvonnan päivystysvelvollisuutta lämpimästi.

Eläinlääkintäpalvelujen osalta pidämme oleellisena, että yhtiöittämisvelvoitetta ei kirjata lakiin. Tuotanto-, seura- sekä harraste-eläimille on taattava kohtuuhintaiset ja kohtuullisella etäisyydellä sijaitsevat peruseläinlääkäripalvelut. Näiden palveluiden tulee olla saatavilla myös päivystysaikaan.

1.3.34 kohdassa säädetään Elintarviketurvallisuusvirastolle kuuluvista tehtävistä. Eläinkoetoiminnan valvonta ehdotetaan siirrettäväksi Eviralle. Mielestämme ehdotus on hyväksyttävä, kunhan laissa pidetään tarkoin huoli siitä, että Eviran oma tutkimustoiminta pystytään pitämään täysin erillään Eviran eläinkoetoiminnan valvontaan liittyvistä toiminnoista.

30.5.2017

Lausunto maa- ja metsätalousministeriölle asetuksesta varotoimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton leviämisen ehkäisemiseksi luonnonvaraisten villisikojen ja kotieläinten välillä

Viitaten lausuntopyyntöön Dnro 1014/01.02/2017

Animalia haluaa jättää lausuntonsa ministeriölle koskien sikojen ulkona pitämisen kieltävää asetusta. Asetuksessa sallitaan ulkoilu käytännössä ainoastaan niille villi- ja villasioille, joilla ei ole sisätiloja käytössä.

Animalian mielestä asetus tällaisenaan on sikojen hyvinvoinnin kannalta täysin kestämätön. Suomessa on luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia sikatiloja vain 14, mutta lisäksi Suomeen on viime vuosina syntynyt tiloja, joissa kasvatetaan sikoja kesäisin ulkona. Nämä kaikki tuotantomuodot ovat huomattavasti parempia sikojen hyvinvoinnille kuin perinteinen sikatalous, eikä niiden tulevaisuutta saisi romuttaa ulkonapitokiellolla. Ulkoileminen edistää sikojen hyvinvointia merkittävästi, eikä samaa hyvinvoinnin edistämistä ole mahdollista saavuttaa pitämällä siat vain sisätiloissa.

Lisäksi Suomessa on eläinten turvakoteja, joissa elää sikoja. Myös lemmikkeinä pidetään muitakin kesysikoja kuin minisikoja. Näille kaikille sioille tulee myös ehdottomasti taata oikeus ulkoiluun aidatulla alueella.

Villisikojen määrät ovat kasvaneet, mutta silti kannat ovat suuressa osassa Suomea niin pieniä, että villisikaan törmääminen on näissä osissa maatamme hyvin harvinaista. Mielestämme on liioiteltua säätää tämän pienen riskin takia totaalinen ulkonapitokielto kaikille muille paitsi villi- ja villasioille. Koska nämä em. sikaryhmät saisivat edelleen ulkoilla, riski sikaruton leviämiseen niiden kautta on joka tapauksessa olemassa. Villisikatiloja on Suomessa lähes parikymmentä kertaa enemmän kuin kaikkia muita sellaisia tiloja, joilla sikoja kasvatetaan ulkona, joten näiden muiden tilojen riski toimia tartuntakohteena on murto-osa villisikatilojen riskistä.

Afrikkalaisen sikaruton torjuminen on tärkeää, mutta Animalian mielestä suoja-aitavaatimusten täyttyessä tulee sallia myös kesysikojen pitäminen ulkona. Toteutuessaan ulkonapitokielto lopettaisi todennäköisesti kokonaan luomu- ja muiden ulkona kasvatettavien sikojen kasvatuksen Suomessa, koska niiden tilojen kannattavuus perustuu nimenomaan eläinten paremman hyvinvoinnin kautta lisäarvon saamiseen. Tämän tuotannon vesittäminen ei ole eettisesti eikä taloudellisesti kestävää. Viime vuosina on myös jaettu eläinten hyvinvointitukea niille sikatiloille, jotka mahdollistavat emakkojen ulkoilun kesäaikaan. Ulkoilun kieltämisellä kohdellaan myös näihin aitauksiin investointeja tehneitä tuottajia epäreilusti.

Mitä tulee lausunnolla olevaa asetukseen villi- ja villasikatarhojen ulkotarhojen suoja-aidoille myönnettävistä avustuksista, ne on ulotettava koskemaan kaikkia niitä tiloja, joilla sikoja kasvatetaan ulkona. Osa luomusikaloista onkin jo suojannut alueensa vaatimusten mukaisella aidalla. Oikeudenmukaista ja eettistä olisi, että aitausvaatimus ja tuki suoja-aitojen rakentamiselle koskisi kaikkia sikoja ulkona pitäviä tiloja tasa-arvoisesti.

9.2.2017

Lausunto maa- ja metsätalousministeriölle sikojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta

Viitaten lausuntopyyntöön Dnro 77/01.02/2017

Animalia kiittää lausuntopyynnöstä.

On täysin kestämätöntä, että nyt voimassa olevaa asetusta ehdotetaan heikennettäväksi ja taloudellisten perusteiden annetaan jyrätä eläinten hyvinvointi. Sika-alalla on ollut vuosia aikaa valmistautua muuttuviin vaatimuksiin. Animalia katsookin, että ehdotuksessa tehdyt muutokset liitteen kohtaan 2 tulee kumota painoluokkaan 107 kg asti sekä luopua siirtymäajan pidentämisestä.

Valtioneuvoston asetus sikojen suojelemiseksi uudistettiin vuonna 2012. Sianlihantuottajilla on ollut kuusi vuotta aikaa valmistautua muutokseen, joten tilanne ei tule heille yllätyksenä tai ilman mahdollisuutta valmistautumiseen. Tilavaatimusten heikentämistä aiemmin voimassa olleesta vaatimuksesta sekä siirtymäajan pidentämistä perustellaan ainoastaan taloudellisin seikoin.

Vuonna 2012 hyväksyttyä ja nyt muutettua tilavaatimusta perusteltiin mm. seuraavasti:

”Säännöksellä suurennetaan porsaiden, lihasikojen ja kasvatussikojen ryhmäkarsinalle nykyisin asetettuja esteettömän lattia-alan vaatimuksia. Muutoksen tarkoituksena on parantaa vieroitettujen porsaiden, lihasikojen ja kasvatussikojen hyvinvointia edistämällä niiden mahdollisuuksia toteuttaa lajinmukaisia käyttäytymistarpeitaan kuten tilan jakamista ruokailu-, lepo- ja ulostusalueisiin. Lisäksi lisätila vähentää tilan ahtauteen liittyviä yhteenottoja sikojen välillä.”

Siirtymäaikaa pidentämällä kiinteän lattian osuuden ja tilavaatimusten osalta sekä myös tilavaatimuksia jatkossa pienentämällä jätetään täysin vastaamatta näihin merkittäviin eläinten hyvinvointia koskeviin vaatimuksiin, joita käytettiin perusteluina asetuksen muutosta tehtäessä. Vaikka tilavaatimukset kasvavatkin siirtymäajan päätyttyä jonkin verran tämän hetkisestä tilanteesta, jäävät ne tiettyjen painoluokkien osalta lähes kolmasosan pienemmiksi kuin aiemmin hyväksytyssä asetuksessa. Tämä on eläinten hyvinvoinnin kannalta kestämättömän suuri heikennys.

Ministeriön tulisi toimia roolinsa mukaisesti eläinsuojelua edistävänä ja eläinten hyvinvoinnin turvaavana tahona Suomessa. Tällaisilla muutoksilla ministeriö ajaa ainoastaan tuottajien etua ja toimii myös vastoin aiempia perusteluitaan.

Suomalaiset ovat tällä hetkellä erittäin huolissaan tuotantoeläinten hyvinvoinnista. Tuoreimman Eurobarometrin mukaan 90 % suomalaisista katsoo, että tuotantoeläimiä tulisi suojella nykyistä paremmin. Nyt ehdotetulla asetuksen muutoksella jätetään kokonaan huomiotta kansalaisten tahto ja huoli eläinten hyvinvoinnista.

1.2.2017

Lausunto maa- ja metsätalousministeriölle ahmakiintiöasetuksesta metsästysvuodelle 2016-2017

Viitaten lausuntopyyntöön Dnro 2059/01.03/2016

Animalia haluaa jättää lausuntonsa ministeriölle koskien ahman metsästystä poikkeusluvalla. Järjestömme mielestä ahman ja porotalouden rinnakkaiselo tulee mahdollistaa muilla keinoin kuin metsästyksellä. Erityisen huolestuttavana pidämme sitä, että metsästys sijoittuu ahman lisääntymisaikaan. Tämän vuoksi ahman metsästystä poikkeusluvin ei tulisi sallia.

Ahma synnyttää poikaset helmi-maaliskuussa. Ehdotetussa asetuksessa ahman metsästys sijoittuisi myös tähän ajankohtaan, jolloin ahmalla on poikaset. Käytännössä metsästystilanteessa on hyvin vaikea varmistua siitä, ettei tähtäimessä olevalla eläimellä ole pentuja ruokittavanaan. Kun imettäviä emoja joutuu ammuttavaksi, nääntyvät niiden pennut pesässä kuoliaiksi. Tämä on merkittävä eläinsuojelullinen ongelma, joka tulee ehdottomasti huomioida.

Ahma on erittäin uhanalainen laji. Sen kanta Suomessa on kasvanut viime vuosina, mutta kasvu on tapahtunut pääosin muissa osissa maata kuin poronhoitoalueella. Mielestämme kannan kasvuun perustuen on kestämätöntä perustella ahmojen metsästystä poronhoitoalueella. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa ahmojen pysyvä kanta on huomattavasti suurempi kuin Suomessa.

Suomessa maksetaan porotaloudelle valtavat määrät korvauksia petovahingoista vuosittain. Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa on kuitenkin selvitetty, että lähes kolmasosa ilmoitetuista vahingoista ei näyttäisi olevan petojen aiheuttamia. Petokorvauksia yritetään mahdollisesta saada myös poroista, jotka ovat kuolleet esimerkiksi nälkään.

Ruotsissa maksetaan petokorvauksia, jotka perustuvat alueen suurpetojen lukumäärään. Katsomme, että Suomessakin tulisi siirtyä korvausjärjestelmään, jossa poronhoitoalueella maksetaan reviirikohtaista, pentueisiin perustuvaa korvausta, kuten maakotkan kohdalla jo tehdään. Tämä on kestävä tapa niin ahmojen kuin poronhoitajienkin kannalta ja vähentäisi riskejä korvausjärjestelmän väärinkäytöstä.

1.2.2017

Lausunto maa- ja metsätalousministeriölle tuettavaa rakentamista koskevista lypsykarja- ja lihakarjarakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista

Viitaten lausuntopyyntöön Dnro 1905/01.03/2016

Animalia kiittää lausuntopyynnöstä. Haluamme ottaa kantaa seuraaviin kohtiin.

Järjestömme mielestä esitykseen sisällytetyt tuet lypsykarjan parsinavetoille tulisi lopettaa kokonaan. Parteen kytkeminen rajoittaa eläimen mahdollisuuksia lajityypilliseen käyttäytymiseen voimakkaasti. Parsinavetoista tulisi pyrkiä eläinten hyvinvoinnin edistämisen nimissä nykyistä voimakkaammin eroon, ja yksinkertainen tapa tätä kehitystä vauhdittamaan olisi tuen lopettaminen uusien parsinavetoiden rakentamiselle.

Naapurimaamme näyttävät tässä jo esimerkkiä: Tanskassa ja Norjassa uusia parsinavettoja ei saa enää rakentaa. Ruotsissa uusien parsinavettojen rakentamista ei ole tuettu vuodesta 2007 lähtien.

Lisäksi esitämme muutosta 4 pykälään koskien sekä lypsykarja- että lihakarjarakennuksia. Esitämme, että molempien pykälien ensimmäiset lauseet kirjoitetaan muotoihin: ”Rakennuspaikka tulee valita siten, että lypsylehmien ja hiehojen laiduntaminen voidaan järjestää. /  Rakennuspaikka tulee valita siten, että nautaeläinten laiduntaminen voidaan järjestää.”

Laiduntaminen on naudoille tärkeä lajityypillinen käyttäytymistarve. Pelkkä jaloittelutarhaan pääsy ei korvaa laiduntamista. Siksi uusia navetoita rakennettaessa tulisi vaatia, että nautojen laiduntaminen on mahdollista järjestää.

15.12.2016

Maa- ja metsätalousministeriölle

1) Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi eläinten hyvinvointikorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta

Animalia kiittää lausuntopyynnöstä. Haluamme tuoda esiin huolemme siitä, että muutamat muutosesitykset heikentävät nykyisiä hyvinvointikorvauksen vaatimusehtoja merkittävästi ja siten murentavat koko hyvinvointikorvausjärjestelmää. Mielestämme hyvinvointikorvaukset tulee pitää sellaisena järjestelmänä, jolla aidosti pyritään parantamaan eläinten hyvinvointia. Hyvinvointikorvausjärjestelmä ei saa muuttua vain tavanomaisten maataloustukien jatkeeksi ilman riittäviä vaatimuksia eläinten olosuhteiden parantamisesta.

Tämän vuoksi vaadimme, että luonnoksesta poistetaan ne kohdat, joissa viitataan sikojen suojelusta annettuun valtioneuvoston asetuksen (629/2012) 19 §:än. Tämä pykälä sisältää siirtymäajat koskien sikojen pito-olosuhteita. Jos siirtymäajat otetaan käyttöön, tarkoittaa se mm. sitä, että emakoita ja ensikoita saa pitää nykyistä ahtaammin. Kun myös vaatimukset kiinteän lattiapinta-alan suhteellisesta osuudesta poistuvat siirtymäaikojen mukaisiksi, tulee myös kuivikkeiden ja virikemateriaalin käyttö vaikeammaksi ritilän osuuden lattiapinta-alasta kasvaessa. Kaikki nämä heikentävät sikojen hyvinvointia huomattavasti.

Mielestämme tällaiset muutokset murentavat koko hyvinvointikorvausjärjestelmää emmekä katso, että tällaisia muutoksia tulisi tehdä.

Siksi luonnoksen 16 §, 17 §, 18 § ja 21 §:stä tulisi poistaa viittaukset sikojen suojelusta annettuun valtioneuvoston asetuksen (629/2012) 19 §:än.

2) Lausunto luonnoksesta maa- ja metsätalousministeriön asetukseksi eläinten hyvinvointikorvauksesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen muuttamisesta

Luonnoksessa lisätään 16 §:än lause: ”Emakko voidaan siirtää porsitushäkkiin enintään kaksi vuorokautta ennen laskettua porsimista ja emakko voi olla häkissä korkeintaan kolme vuorokautta porsimisesta.”

Katsomme, että tällaista lisäystä ei tule tehdä ja lause tulee siksi poistaa luonnoksesta. Tutkimusten mukaan emakon pesänrakentamistarve on hormoneilla ohjautuvaa ja emakko on aktiivisimmillaan vajaata vuorokautta ennen odotettua porsimista. Jos emakko on silloin suljettuna häkkiin, estyvät sen mahdollisuudet tehdä pesänrakentamiseen liittyvää käyttäytymistä. Tämä turhauttaa eläintä ja voi myös pidentää synnytystä. Katsomme, että tällainen muutos heikentää merkittävästi emakoiden hyvinvointia ja murentaa hyvinvointikorvauksen tarkoitusta.

22.6.2016

Maa- ja metsätalousministeriölle

Lausunto metsästysasetuksen muuttamisesta

Animalia haluaa antaa maa- ja metsätalousministeriölle lausuntonsa valmistellusta metsästysasetuksen muutoksesta.

Animalia esittää huolensa siitä, että hirviemojen sekä useiden muiden metsästettävien lajien vasasuoja aiotaan purkaa. Animalia katsoo, että aiottu toimenpide vaarantaa poikasten selviytymisen ja voi aiheuttaa huomattavia eläinsuojelullisia ongelmia, kun vielä emoaan seuranneet poikaset jäävät metsään pärjäämään omillaan.

Hirvien vasat seuraavat emojaan yleensä aina seuraavaan kevääseen asti. Emojen kiima-aikana syksyllä vasat seuraavat emojaan hieman löyhemmin, mikä on mahdollisesti lisännyt riskiä vasallisen emon kaatamisesta. Tämän vuoksi metsästäjät eivät ole uskaltaneet kaataa naarashirviä. Kiiman jälkeen vasat lyöttäytyvät taas tiiviimmin emojensa seuraan, jolloin riskit vasallisten emojen kaatamisesta pienenevät.

Vasasuojan poistamista ei voida perustella millään tavoin eläinten edulla. Kun vasasuojan poistamisen suurin syy vaikuttaa olevan metsästäjien saamien rangaistusten keventäminen, ei peruste ole kestävä. Kuten asetuksen muistiossakin todetaan, vuonna 1993 muutetussa metsästyslaissa viitataan eläinsuojelulakiin ja todetaan vasasuojaan liittyvän pykälän edistävän eläinsuojelullisia tarkoituksia. Vasasuojan poistaminen on sitä ongelmallisempaa, mitä pohjoisemmaksi Suomessa mennään. Etelä-Suomessa vasoilla on paremmat mahdollisuudet selvitä talvesta ilman emoa, mutta Pohjois-Suomessa iso osa vasoista voi jäädä heitteille ja pahimmillaan menehtyä.

Metsästysajan alkamisajankohdan myöhästyttäminen tulee todennäköisesti tasapainottamaan hirvien sukupuolijakaumaa ja se saattaa hyvinkin olla riittävä toimenpide ilman vasasuojaan puuttumista.

Samaan aikaan, kun hirvien vasatuottoa halutaan parantaa vasasuojan poistamisella, todetaan hirvieläinten aiheuttavan vuosittain 85 000-270 000 euron vahingot maataloudelle. Hirvieläimet aiheuttavat vuosittain myös kuolonkolareita. Näiden valossa hirvikannan koon tarkoituksellinen kasvattaminen ei kuulosta tavoiteltavalta tilanteelta.

Nyt kun varsinaisen metsästyksen aloitusajankohtaa myöhennetään, tulisi samoin kieltää metsästyskoirien kouluttaminen vastaavaksi ajankohdaksi. On epäloogista, että metsästyskoirien sallitaan haukkuvan hirviä 20.8. alkaen, sillä hirvien kannalta koirien kouluttaminen metsästykseen ennen virallisen metsästyksen alkua on häiritsevää ja stressaavaa ja vaikuttaa varmasti myös hirvien lisääntymiseen. Animalian mielestä myös metsästyskoirien kouluttaminen vapaana metsässä tulisi kieltää ennen koiran käytön sallivan metsästyksen virallista alkamista.

Ylläoleviin perusteluihin vedoten Animalia esittää, että vasasuoja säilytetään nykyisen, voimassaolevan asetuksen kaltaisena villisian, kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, metsäkauriin, hirven, valkohäntäpeuran, metsäpeuran ja muflonin osalta. Lisäksi Animalia esittää, että metsästyskoirien kouluttaminen kytkemättömänä kielletään ennen virallisen ajometsästyksen alkamisaikaa.

17.3.2016

Lausunto luonnoksesta täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä niiden ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 3 muuttamisesta

Animalia kiittää maa- ja metsätalousministeriötä lausuntopyynnöstä. Animalia haluaa korostaa, että täydentävien ehtojen valvonnassa tulisi huolehtia siitä, että siinä varmistetaan eläinten hyvä ja lain mukainen kohtelu. Poistamalla valvonnasta vaatimuksia eläinten puhtaana pitämisestä, sosiaalisesta kanssakäymisestä sekä ympäristön melutasosta voidaan eläimet altistaa sille, että tuottajat eivät ota näitä asioita yhtä vakavasti kuin valvottaviksi kirjattuja asioita. Ei ole hyväksyttävää, mikäli tuottaja saa toistuvasti huomautuksia eläinsuojelulainsäädännön rikkomisesta esimerkiksi likaisten eläinten tai liian meluisan tuotantoympäristön vuoksi, mutta tuottajalle myönnettyihin tukiin ei voida puuttua.

Animaliassa katsomme, että luonnoksessa esitettyjä muutoksia valvonnan osa-alueista liitteessä 3 ei tulisi muuttaa. Aiempi asetus tulisi mielestämme säilyttää entisellään. Laaja valvonta lisää myös kuluttajien luottamusta kotimaista tuotantoa kohtaan.

21.1.2015

Lausunto luonnoksesta Suomen susikannan hoitosuunnitelmaksi (dnro 2333/444/2014)

Eläinsuojeluliitto Animalia haluaa jättää maa- ja metsätalousministeriölle lausuntonsa Suomen susikannan hoitosuunnitelman luonnoksesta. Järjestö on huolissaan siitä, että susikannan tiukasta suojelusta ollaan luopumassa. Suomi toimii myös EU:n silmissä kyseenalaisesti antaessaan lupia erittäin uhanalaisen suden metsästykseen.

Suden salametsästys on suuri ongelma sekä ekologisesti että eläinsuojelullisesti. Animalia ei kuitenkaan usko, että luvallisella metsästyksellä saataisiin salametsästys kuriin.

Metsästysrikollisuuden valvonta on tällä hetkellä vähäistä, joten Animalia pitää erittäin tärkeänä valvonnan lisäämistä metsästyslupien sijaan.

Animalia tukee Luonto-Liiton lausuntoa luonnoksesta Suomen susikannan suojelemiseksi.

14.1.2015

Asia: Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi eläinten hyvinvointikorvauksesta sekä lausunto luonnoksesta MMM:n asetukseksi eläinten hyvinvointikorvauksesta (dnro 2405/12/2014)

Eläinsuojeluliitto Animalia kiittää lausuntopyynnöstä. Mielestämme kirjatut toimenpide-ehdotukset ovat pääosin hyviä ja edistävät eläinten hyvinvointia.

Toivomme, että hyvinvointikorvausten määrärahat säilytetään jatkossa tasolla, jossa tuottajat voivat valita haluamansa määrän eläinten hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä.

7.1.2015

Asia: Hallituksen esitys eduskunnalle kalastuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 192/2014 vp)

Eläinsuojeluliitto Animalia kiittää lausuntopyynnöstä.

Pyydämme kalastuslain yhteydessä huomioimaan myös eläinsuojelulain ja sen antamat edellytykset eläinten kohtelulle. Viime vuosina on saatu paljon uutta tietoa esimerkiksi kalojen kyvystä kokea kipua, ja tätä tietoa saadaan jatkuvasti lisää. Vaikka asiaan esitetään edelleen myös vastakkaisia näkemyksiä, on nykyisen tiedon valossa kohtuullista todeta kalojen kokevan kipua ja tämä tulee huomioida myös kalastuksesta säädeltäessä.

Muun muassa Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on selvittänyt kalojen kipukokemuksia tieteellisten tutkimusten tulosten perusteella. EFSAn yhteenveto tukee käsitystä siitä, että kalat kokevat kipua.

Alla olevista lisäysehdotuksista kalastuslakiin tullaan säätämään luultavasti myös uudessa eläinsuojelulaissa. Asiat tulisi mielestämme kuitenkin sisällyttää kalastuslakiin sen erityislain luonteen vuoksi.

Pyydystä ja päästä -kalastus

Pyydystä ja päästä -kalastuksella tarkoitetaan tässä toimintaa, jossa tarkoituksena on pyydystää kaloja ihmisen harrastuksen vuoksi. Kaloista kaikki tai suuri osa päästetään vapaaksi pyydystämisen jälkeen. Kalastustavan pääasiallisena tavoitteena ei ole hankkia ravintoa, vaikka osa kaloista saatetaan ravinnoksi ottaakin. Pyydystäminen aiheuttaa kalalle tarpeetonta kärsimystä, kuten turhaa kipua ja voimakasta stressiä.

Pyydystä ja päästä -kalastuksella ei tarkoiteta tässä yhteydessä esimerkiksi vajaamittaisten kalojen vapauttamista.

Näkemyksemme mukaan pyydystä ja päästä -kalastus on eläinsuojelulain vastaista ja se tulee selkeästi kieltää kalastuslain yhteydessä. Eläimiä vahingoittavan harrastuksen ylläpitämiseen ei ole perusteita.

Kalojen lopettaminen

Kalat jätetään usein kuolemaan tajuissaan tai ne tainnutetaan vasta pidemmän ajan kuluttua vedestä nostamisesta, mikä aiheuttaa niille merkittävää tuskaa, mikä olisi kuitenkin vältettävissä. Kalastuslain tulisi määrätä lopettamaan pyydystetyt kalat välittömästi, mikäli niitä ei palauteta vesistöön.

Pyydystysmenetelmät

Pyydystysmenetelmistä tulee säätää siten, että menetelmät eivät aiheuta eläimille vältettävissä olevaa kärsimystä. Vaikka pykälässä 46 § Kielletyt kalastustavat, pyyntimenetelmät ja kalastusvälineet on jo kielletty muut pyydykset ja laitteet sekä kalastustavat, jotka tarpeettomasti vahingoittavat tai tappavat kaloja taikka vaarantavat kalakannan säilymistä tai ovat haitallisia luonnon monimuotoisuudelle, niin esimerkiksi verkkokalastuksen kohdalla olisi määrättävä eläinsuojelullisesta näkökulmasta mm. verkkojen lyhyistä kokemisväleistä ja verkkojen solmuväleistä sekä langan paksuudesta. Osa kaloista voi kärsiä verkoissa pitkäänkin, mikäli kokemisvälit jäävät pitkiksi ja verkot aiheuttavat kaloilla esimerkiksi haavaumia ja tulehduksia. Osa kaloista tukehtuu verkkojen estäessä niiden kidusten toiminnan. Suhtaudumme verkkokalastukseen sen ongelmallisuuden vuoksi kriittisesti.

24.4.2014

Asia: Lausunto maa- ja metsätalousministeriölle asetuksesta tuettavaa rakentamista koskevista turkistarhausrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista

Eläinsuojeluliitto Animalia ja SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto kiittävät mahdollisuudesta lausua asetusluonnoksesta.

Valtioneuvoston asetus turkiseläinten suojelusta on parhaillaan uudistettavana maa- ja metsätalousministeriössä. Nykyisten pito-olosuhteiden ei katsota olevan eläinten hyvinvoinnin kannalta riittävällä tasolla ja siksi eduskunta on vaatinut pito-olosuhteiden parantamista. Tämän vuoksi yhdistykset katsovat, että investointitukien myöntäminen turkistarhoille tulisi keskeyttää uudistustyön ajaksi. Myöskään tuettavaa rakentamista koskevan asetuksen uudistamista ei tulisi tehdä, ennen kuin valtioneuvoston uusi asetus turkiseläinten suojelusta on saatettu voimaan.

Turkiseläinten suojelua koskevan asetuksen uudistustyössä tullaan käsittelemään turkiseläimiä koskevaa uusinta tutkimustietoa. Tämän tiedon pohjalta päätetään mm. siitä, minkälaiset tarhausmuodot ylipäätään sallitaan sekä minkälaisia turkiseläinten häkki- ja olosuhdevaatimukset tulevat olemaan. Eläinsuojelulain käynnissä olevan kokonaisuudistuksen aikana tulee myös käsiteltäväksi kysymys mahdollisuudesta rajata turkistarhaukseen käytettäviä lajeja.

Koska asetus voi tuoda merkittäviä muutoksia turkistarhauksen vaatimuksille Suomessa, katsovat järjestöt, että uudistustyön ajaksi investointituet turkistarhoille tulee jäädyttää. Yhteiskunnan varoja ei tule käyttää sellaisten eläinten pito-olosuhteiden rakentamiseen, joita yhteiskunta ei nykyisellään pidä hyväksyttävinä. Tukia koskeva asetus tulee uudistaa vasta, kun varsinainen turkiseläimiä koskeva asetus on voimassa.

19.12.2013

Asia: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta ja elintarvikelain 3 ja 5 §:n muuttamisesta

Eläinsuojeluliitto Animalia ja SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto kiittävät mahdollisuudesta lausua luonnoksesta.

Luonnoksen pykälässä 28 on säilytetty korkeintaan 30 eläinyksikön maito- ja emolehmätuotantotiloille mahdollisuus pitää eläimet kytkettynä. Yhdistykset katsovat, että parsikasvatus heikentää eläinten hyvinvointia, sillä kytkettynä pitäminen rajoittaa eläimen mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan. Yhdistysten mielestä poikkeuslupa on ristiriidassa myös luonnonmukaisen tuotannon perusperiaatteita vastaan, joiden yksi keskeinen osa on eläinten hyvinvoinnin edistäminen. Meneillään olevassa eläinsuojelulain uudistuksessa keskustellaan parhaillaan parsinavetoiden kieltämisestä, joten luonnonmukaisen tuotannon tulisi toimia asiassa suunnannäyttäjänä.

Edellä mainituista syistä johtuen Animalia ja SEY pitävät tärkeänä pykälän 28 poistamista lakiehdotuksesta.

21.11.2013

Asia: Lausunto hallituksen esityksestä teatteri- ja orkesterilain muuttamiseksi koskemaan sirkustaidetta

Eläinsuojeluliitto Animalia ja SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto kiittävät mahdollisuudesta lausua luonnoksesta.

Itse lakiesitykseen ei sisälly eläinsuojeluun liittyvää muutosta, mutta lain perusteluosassa kohdassa 2 ”Ehdotetut muutokset” on seuraava maininta:

”Vaikka nykysirkus käyttää esitystoimintansa pohjana sirkuksen perinteestä nousevia tekniikoita, on nykysirkus kuitenkin irrottautunut klassisen sirkuksen eläinnumeroista eettisistä ja esteettisistä syistä. Mikäli sirkusryhmä käyttää esityksessään eläimiä, tulee ryhmän noudattaa eläinsuojelulain (247/1996) 19 §:n määräyksiä. Lähtökohtana on huolehtia siitä, että eläimille ei aiheuteta kipua ja tuskaa.

Esityksissä tulisi käyttää vain sellaisia eläinlajeja, joita on eläinsuojelulliset seikat huomioon ottaen kohtuudella mahdollista pitää ja käyttää näissä toiminnoissa.

Esimerkiksi luonnonvaraisten eläinten ja eksoottisten eläinten fysiologiset ja käyttäytymistarpeet poikkeavat näistä lähtökohdista.”

Järjestöt haluavat huomauttaa, että eläimien käyttöä sirkuksissa koskee myös eläinsuojelulain (247/1996) 20a § ja 20b §. Nämä pykälät tulisi myös mainita lain perusteluissa. Lisäksi tulisi mainita, että sirkustoimintaa koskee myös maa- ja metsätalousministeriön päätös nro 22/EEO/96 ”Eläinten käyttäminen sirkuksessa ja muussa siihen verrattavassa näytöksessä” sekä mainita se, että eläinsuojelulakia tulee noudattaa kokonaisuudessaan nykysirkustoiminnassa.

15.5.2013

Lausunto valtioneuvoston asetuksesta tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta

Eläinsuojeluliitto Animalia kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta. Ehdotamme asetukseen seuraavia muutoksia:

3 §
Eläintilojen olosuhteet

Ehdotamme seuraavaa lisäystä 5 momenttiin:
Koneellisissa lämmitys-, ilmanvaihto- ja vedenvaihtojärjestelmissä on oltava seuranta- ja hälytyslaitteet, jos eläinten hyvinvointi on riippuvainen näiden järjestelmien toiminnasta.

Perustelut: Nykyisessä maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa koe-eläintoiminnasta vaaditaan näin: Jos eläimen terveys tai hyvinvointi voi vakavasti vaarantua koneellisen ilman- tai vedenvaihtojärjestelmän toimintahäiriön vuoksi, järjestelmässä on oltava hälytys toimintahäiriön varalta.

Tämän vuoksi vedenvaihtojärjestelmät on lisättävä myös uuteen asetukseen.

6 §
Käsittely ja kohtelu

Ehdotamme muutettavaksi 2 momentin viimeisen lauseen seuraavaan muotoon:
Jos yksittäin pito on 9 §:n 1 momentin nojalla sallittu, sen kesto on rajoitettava lyhimpään mahdolliseen ja eläimellä tulee olla ainakin näkö-, kuulo-, haju- tai kosketusyhteys muihin saman lajin yksilöihin.

Perustelu: Eläimille on eniten merkitystä sillä, että ne saavat kontaktin muihin samaa lajia oleviin eläimiin.

10 §
Tavoitekasvatetut eläimet

Ehdotamme lisättäväksi tavoitekasvatettujen eläinten listaan viiriäiset, sillä vaatimus viiriäisten tavoitekasvatuksesta on kirjattu tällä hetkellä voimassaolevan asetukseen.

Perustelu: On tärkeää, että myös viiriäisten kasvatuksessa noudatetaan 3R-periaatteita muun muassa virikkeellistämisen suhteen sen sijaan, että linnut hankittaisiin tuotantoeläintiloilta.

15 §
Eläinten merkitsemiseen käytettävät menetelmät

Ehdotamme poistettavaksi pykälästä listauksen sallituista merkintätavoista. Ehdotamme pykälää muutettavaksi muotoon:

Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin tarkoitetun eläimen merkitsemisen saa suorittaa eläimelle kivuttomalla menetelmällä.

Perustelut: Direktiivissä ei ole lueteltu sallittuja merkitsemismenetelmiä. Merkitsemismenetelmien salliminen asetuksessa ei lisää eläinsuojelun tasoa, vaan tilanteessa voi käydä päinvastoin. Mielestämme merkitsemismenetelmiä ei pidä enää kirjata asetukseen, sillä niiden kirjaaminen estää uusien, kivuttomampien merkintämenetelmien käyttöön ottamisen. Lista voi johtaa käyttämään siinä lueteltuja menetelmiä rutiininomaisesti ilman, että niiden tarpeellisuutta tai hyvinvointivaikutuksia arvioitaisiin kriittisesti. Tarve muiden kuin kivuttomien menetelmien käyttöön perustellaan eläinkoelupahakemuksessa. Vaihtoehtoisesti koko pykälä voidaan poistaa.

17 §
Eläinten luovuttaminen

Ehdotamme korvattavaksi 1 momentin ensimmäisen sanan ”jos” sanalla ”kun”.
Ehdotamme poistettavaksi 1 momentista sanan “kirjallinen”.

Muutosten jälkeen momentti on seuraava:
Kun hankkeessa käytettyjä tai siihen tarkoitettuja eläimiä luovutetaan yksityisten ihmisten hoitoon, toiminnanharjoittajalla on oltava suunnitelma luovutettavien eläinten sopeuttamisesta ympäristöönsä.

Perustelut: Direktiivi ei vaadi kirjallista suunnitelmaa, eikä sitä pidä mielestämme kirjata asetukseenkaan, sillä se voi lisätä tarpeetonta byrokratiaa.

23 §
Hyvinvointiryhmä

Ehdotamme 6. kohdan muuttamista muotoon:
6) suunnittelee tarvittavat toimenpiteet eläinten sopeuttamiseksi uuteen ympäristöönsä ja pyrkii vähentämään esteitä eläinten tulemiselle luovutetuiksi yksityisten ihmisten hoitoon.
Ehdotamme lisättäväksi säädettäväksi, että ryhmässä tulisi olla lisäksi vaihtoehtoisten menetelmien asiantuntija sekä eläinten hoidon edustaja.

Perustelut: Direktiivi ei vaadi kirjallista suunnitelmaa eläinten sopeuttamisesta, eikä sitä pidä mielestämme kirjata asetukseenkaan.

Laki antaa mahdollisuuden määritellä hyvinvointiryhmän kokoonpanosta asetuksella. Mielestämme olisi tärkeää, että hyvinvointiryhmissä huomioitaisiin niin vaihtoehtomenetelmien osaaminen kuin eläinten hoidollinen asiantuntemus. Koska hyvinvointiryhmän laadukkaan toiminnan tulisi perustua neuvonta- ja kehittämistoiminnan ajantasaiseen tietoon, olisi ryhmän jäseninä oltava riittävästi eri alojen asiantuntijoita.

27 §
Kirjanpito eläinten lääkinnästä

Ehdotamme muutettavaksi pykälän seuraavaan muotoon:
Eläinten lääkintää koskevaan kirjanpitoon on merkittävä sekä eläinten terveyden- ja
sairaudenhoidossa käytetyt lääkkeet että eläimille tutkimustarkoituksessa annetut lääkkeet tai muut aineet.

Kirjanpidosta on käytävä ilmi ainakin seuraavat tiedot:
1) eläimen tai eläinryhmän tunnistetiedot;
2) antopäivämäärä;
3) lääkkeen nimi tai muun aineen koostumus;
4) lääkkeen tai muun aineen annostus ja käsittelyn kesto;
5) lääkityksen tai muun aineen annon syy tai tehty diagnoosi; sekä
6) lääkkeelle määrätty varoaika, jos kyseessä on tuotantoeläin.

Perustelut: Jos asetuksessa määrätään vain lääkekirjanpidosta, jättää se ulkopuolelle ne tutkimusvalmisteet, jotka eivät vielä ole virallisesti hyväksyttyjä lääkkeitä. Näistäkin yhdisteistä tulisi kuitenkin pitää kirjanpitoa.

29 §
Hankeluvan hakeminen

Ehdotamme lisättäväksi 3 momenttiin vaatimuksen takautuvan arvioinnin ilmoittamisesta. Uusi momentti kuuluu näin:
Edellä 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetussa yleistajuisesta tiivistelmästä tulee käydä ilmi tiedot hankkeen tavoitteista, mukaan lukien ennustetut haitat ja hyödyt, käytettävien eläinten määrä ja lajit sekä selvitys siitä, miten hankesuunnitelmassa on noudatettu korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaatetta sekä jos hankkeelle on määrätty takautuva arviointi ja tämän arvioinnin määräaika. Tiivistelmässä ei saa mainita henkilöiden nimiä tai osoitteita. Tiedot on esitettävä teollis- ja tekijänoikeuksia suojaten ja luottamuksellista tietoa paljastamatta.

Perustelut: Direktiivin 43 artiklassa sanotaan näin:

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että hankkeen yleistajuisessa tiivistelmässä tarkennetaan, onko hankkeesta tehtävä takautuva arviointi ja mihin määräaikaan mennessä se tehdään. Jäsenvaltioiden on tällaisessa tapauksessa varmistettava, että hankkeen yleistajuinen tiivistelmä saatetaan ajan tasalle takautuvan arvioinnin tulosten pohjalta.

Mielestämme tämä vaatimus tulisi kirjata asetukseemme.

30 §
Yksilökohtainen kirjanpito

Ehdotamme muutettavaksi neljännen momentin muotoon:
Jos eläin luovutetaan yksityisten ihmisten hoitoon, sen mukana on toimitettava 1 momentin 2, 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut tiedot.

Perustelut: Eläimen uudelle haltijalle olisi tärkeää hoidon järjestämistä varten tietää eläimen syntymäaika, jos se on tiedossa.

36 §
Hanketta koskevien asiakirjojen säilyttäminen

Ehdotamme hanketta koskevien asiakirjojen säilyttämistä pidempään kuin 3 vuotta.
Kokeen tarpeettoman toistamisen välttämiseksi olisi hyödyllistä, jos asiakirjat säilytettäisiin pidempään. Lisäksi koetta parantavia tekniikoita pitäisi pystyä hyödyntämään myös pidemmän ajanjakson jälkeen.

Liite 2

Eläinten lopetusmenetelmät

Nukutusaineen yliannostus

Ehdotamme, että ”Nukutusaineen yliannostus” muutetaan muotoon ”Lajille soveltuvan nukutusaineen yliannostus”.

Perustelu: Tämä olisi tärkeää lisätä sen vuoksi, että aiemmassa asetuksessamme oli lueteltu erikseen lajikohtaisesti sallitut lopetusaineet. Listan poistaminen on hyvä asia, sillä sen antaa mahdollisuuden ottaa käyttöön uusia markkinoille tulevia nukutusaineita. Mielestämme tulisi kuitenkin säilyttää vaatimus siitä, että kullekin eläinlajille käytetään vain sille soveltuvia nukutusaineita.

Sähkötainnutus

Ehdotamme poistettavaksi sähkötainnutuksen seuraavilta eläinryhmiltä: kalat, sammakkoeläimet yli 40 grammaa, linnut ja kaniinit.

Perustelu: Sähkötainnutukseen liittyy paljon eläinsuojelullisia ongelmia. Aiempi asetuksemme ei sallinut sähkötainnutusta edellä mainituille eläinryhmille, ja mielestämme tämä vaatimus tulee säilyttää myös uudessa asetuksessa.

15.5.2013

Lausunto valtioneuvoston asetuksesta tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunnasta

Eläinsuojeluliitto Animalia kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta. Kiitämme myös siitä, että neuvottelukunnan kokoonpanossa on huomioitu eläinkokeita korvaavien menetelmien asiantuntemus sekä eläinten hyvinvointia koskeva asiantuntemus.

Keskeisimpänä ongelmana pidämme sitä, että lupalautakunnalla ja neuvottelukunnalla olisi tämän luonnoksen mukaan sama puheenjohtajisto. Tämä on mielestämme ongelmallista siksi, että neuvottelukunnan tulee olla lupalautakuntaa neuvova taho ja mikäli puheenjohtajat ovat samoja, neuvottelukunnan riippumattomuus kärsii.

Ehdotamme asetukseen seuraavia muutoksia:

1 §
Neuvottelukunnan tehtävät

Ehdotamme muutettavaksi kohdat 2., 4., 5. ja 6. seuraavasti:
2) antaa suosituksia tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten hankinnasta, kasvatuksesta, pidosta, hoidosta, hankkeissa käytöstä ja luovuttamisesta uuteen hoitojärjestelmään
4) tukea ja edistää viranomaisten ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi sekä niiden käytön vähentämiseksi;
5) kehittää tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten hyvinvoinnin edistämiseen liittyvää koulutusta ja tiedottamista
6) edistää tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten hyvinvointia ja niiden hyvinvoinnin arvostusta yhteiskunnassa sekä osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun näiden eläinten käytöstä ja käytön oikeutuksesta

Ehdotamme lisättäväksi uuden kohdan:
9) neuvoa laitoskohtaisia hyvinvointiryhmiä ja hyvinvoinnista vastaavia muita asiantuntijoita

Perustelut: Neuvottelukunta koostuu asiantuntijoista, jotka voivat ottaa kantaa ja edistää myös eläinten sijoittamista hankkeiden jälkeen. Lisäksi katsomme, että neuvottelukunnan tulisi pyrkiä edistämään eläinten hyvinvointia ja eläinten arvostusta pelkän merkityksen sijaan.

Direktiivin 49 artiklaan on kirjattu seuraavasti: ”Komitea neuvoo toimivaltaisia viranomaisia ja eläinten hyvinvoinnista vastaavia elimiä asioissa, jotka liittyvät eläinten hankintaan, kasvatukseen, säilytykseen, hoitoon ja käyttöön toimenpiteissä sekä parhaiden käytäntöjen jakamiseen.” Tämän vuoksi hyvinvointiryhmien neuvominen pitäisi kirjata myös asetukseen.

2 §
Neuvottelukunnan asettaminen ja kokoonpano

Ehdotamme poistettavaksi 3 momentin ”Neuvottelukunnan puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana toimivat tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun lain 30 §:ssä tarkoitetun hankelupalautakunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja.”

Perustelut: Direktiivin 49 artiklaan on kirjattu seuraavasti: ”Komitea neuvoo toimivaltaisia viranomaisia ja eläinten hyvinvoinnista vastaavia elimiä asioissa, jotka liittyvät eläinten hankintaan, kasvatukseen, säilytykseen, hoitoon ja käyttöön toimenpiteissä sekä parhaiden käytäntöjen jakamiseen.”

Koska hankelupalautakunnan voi katsoa kuuluvaksi toimivaltaisiin viranomaisiin, eivät puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja voi olla samoja henkilöitä neuvottelukunnassa ja hankelupalautakunnassa.

Ehdotamme muutettavaksi neljännen momentin ensimmäisen lauseen muotoon ”Neuvottelukunnan jäsenten tulee edustaa tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten hyvinvointiin ja sen tieteelliseen tutkimukseen sekä näiden eläinten käyttöön ja korvaamiseen liittyviä keskeisiä tahoja.”

Perustelut: Neuvottelukunnan jäseniin kuuluu myös eläinkokeita korvaavien menetelmien asiantuntijoita sekä eläinten hyvinvoinnin tutkijoita, joten nämä tahot tulisi myös lisätä momentin alkuun.

Lisäksi ehdotamme, että neuvottelukunnan jäseniin lisätään toinen vapaaehtoisen eläinsuojelutyön edustaja.

Perustelut: Katsomme, että koe-eläintoiminta on yhteiskunnallisesti ja eettisesti merkittävä eläinsuojelun ala, ja siksi neuvottelukunnassa tulisi olla vastaava edustus eläinsuojelun edustajista kuin tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnassa.

3 §
Toiminnan järjestely

Ehdotamme lisättäväksi momentin:

”Neuvottelukunnan puheenjohtajalle, varapuheenjohtajalle, jäsenille, varajäsenille ja sihteerille sekä asiantuntijoille suoritetaan korvaus kokouksiin käytetystä ajasta.”

Perustelu: Kokouksista maksettava korvaus lisäisi neuvottelukunnan riippumattomuutta, sillä neuvottelukunnan riippumattomat jäsenet joutuvat itse kustantamaan osallistumisensa aiheuttamat kulut ja työstä poissaolot. Toisaalta koe-eläinalalla työskentelevät voivat usein osallistua kokouksiin työnantajansa kustantamina. Tämä epäsuhta kustannusten kantamisessa voi aiheuttaa vääristymän osallistumisaktiivisuuteen ja heikentää neuvottelukunnan riippumattomuutta. Neuvottelukunnan asianmukainen toiminta edellyttää myös rahallista panostusta.

22.2.2013

Eläinsuojeluliitto Animalian ja SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton kommentit luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi eläinsuojelulain sekä rikoslain 17 luvun14 §:n muuttamisesta / MMM031:00/2012

Animalia ja SEY kiittävät maa- ja metsätalousministeriötä mahdollisuudesta kommentoida luonnosta ja esittävät seuraavaa:

32 § Lopetusta koskevat yleiset vaatimukset

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1099/2009 on määritelty lopettamisen osaavan henkilön kompetenssivaatimukset. Pidämme turhaa epäselvyyttä aiheuttavana, että nyt muutettavassa laissa ei kompetenssivaatimusten osalta viitata EU-asetukseen, josta vaatimukset löytyvät, vaan mahdolliseen valtioneuvoston asetukseen.

33 b § Uskonnollisista syistä noudatettava erityinen teurastustapa

Animalia ja SEY katsovat, että verenlaskun aloittaminen samanaikaisesti eläimen tainnuttamisen kanssa ei tulisi olla sallittua. Perusteluina Animalia ja SEY esittävät, että samanaikaisuuden toteuttaminen sekä valvominen ei ole käytännössä mahdollista. Tällöin on olemassa suuri riski siihen, että eläimen verenlasku tapahtuu ennen tainnuttamista.

Animalia ja SEY esittävät, että kaikissa , mukaan lukien uskonnollisista syistä noudatettavissa erityisissä teurastustilanteissa, eläimen tainnuttaminen tulisi poikkeuksetta tehdä ennen verenlaskua.

6.2.2013

Lausunto esityksestä laiksi tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta

Uusi § Valitusoikeus

Ehdotamme säädettäväksi, että hankeluvasta voisi valittaa hallinto-oikeuteen paitsi hakija itse, myös eläinsuojelujärjestö. ”Valitusoikeus on: Suomessa rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on eläinsuojelun tai eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien edistäminen.”
Perustelu: Eläinkoeluvat tulee myöntää eettisen hyöty-haitta-arvioinnin perusteella. Lupalautakunta suorittaa tämän arvion lupaa myöntäessään. Läpinäkyvyyden takia on tärkeää, että lupalautakunnan ulkopuolinen eläimiä edustava taho voi seurata prosessin laatua ja tarvittaessa valittaa luvista.

Ympäristönsuojelulain 7 §:ssä säädetään valitusoikeus ympäristöluvista ympäristöjärjestöille. Se, että eläinsuojelulla on oma edustuksensa lupalautakunnassa, ei ole riittävä syy valitusoikeuden epäämiseksi, sillä eläinsuojelun edustajat ovat aina vähemmistönä lupalautakunnassa.

19 § ja 26 § kohta 4) Eläimen uudelleen käyttäminen

Voimassaolevan lain mukaan eläintä ei saa käyttää kuin vähäisissä toimenpiteissä sen jälkeen, kun sitä on käytetty voimakasta kipua aiheuttavassa toimenpiteessä. Hallitus esittää, että tulevaisuudessa eläintä saisi käyttää vakavan toimenpiteen jälkeen 26 § nojalla kohtalaista kipua aiheuttavissa kokeissa. Direktiivi sallii kuitenkin jäsenvaltioiden säilyttää voimassa olevan tiukemman lainsäädäntönsä. Katsomme, että Suomen pitäisi säilyttää uudelleen käytettävien eläinten korkeampi suojeluntaso. Lain perusteluissa ei ole selvitetty, miksi näin ei kuitenkaan tehdä.

8 § Hyvinvointiryhmä

Hyvinvointiryhmän kokoonpanossa ei ole huomioitu tarvetta vaihtoehtoisten menetelmien asiantuntemukseen. Koe-eläinlaitosten henkilöstöltä puuttuu vaihtoehtomenetelmien osaaminen. Koe-eläinlaitokset ja vaihtoehtomenetelmiä kehittävät laitokset toimivat erillään vailla koordinaatiota tai yhteisiä tavoitteita.

Ehdotamme, että hyvinvointiryhmään lisätään kuuluvaksi eläinten käyttöä korvaavien, vähentävien ja parantavien menetelmien tieteellinen asiantuntija. Tämä tulisi vaatia ainakin suuremmilta laitoksilta. Direktiivi vaatii korvaamaan eläinten käytön aina kun se on mahdollista, ja tämän tavoitteen saavuttaminen tulisi varmistaa mahdollisimman hyvin. Korvaavien menetelmien käytön esteenä on aivan liian usein tiedonpuute uusimmasta tutkimuksesta. Korvaavien menetelmien asiantuntijat pitäisi tuoda saman pöydän ääreen eläinkokeita tekevien tutkijoiden kanssa pohtimaan käytännön toimia, joilla korvaavien menetelmien käyttö saadaan edistymään.
Korvaavien menetelmien edustusta ei ole tällä hetkellä edes lupalautakunnassa tai takautuvaa arviointia suorittamassa.

28 § Hankkeessa käytetyn eläimen luovuttamista, palauttamista ja vapauttamista koskevat lupaehdot

Ehdotamme, että eläinten luovuttamisesta päättää laitoksen hyvinvointiryhmä lupalautakunnan sijaan. Yleisiä periaatteita eläinten luovuttamiseen tulisi pohtia erikseen asetuksella säädettävässä neuvottelukunnassa. Lain perusteluosassa pitäisi mainita esimerkkitapauksena tavoitekasvatetun, mutta lemmikkieläimeksi soveltuvaan lajiin kuuluvan eläimen luovuttaminen yksityishenkilölle.

Perustelu: Direktiivin mukaan hyvinvointiryhmä on se taho, joka vastaa ”neuvonnasta eläinten luovuttamista yksityisten ihmisten hoitoon koskevien suunnitelmien yhteydessä, mukaan lukien luovutettavien eläinten asianmukainen sosiaalistaminen”. Direktiivin 19 ja 29 artikla jättävät jäsenvaltioiden harkittavaksi sen, mikä elin tekee päätökset siitä, onko eläin mahdollista luovuttaa tai palauttaa.

Hyvinvointiryhmä tuntee eläinten elinolosuhteet, kun taas hankelupalautakunta käsittelee vain yksittäisiä hankkeita asiakirjojen perusteella. Hyvinvointiryhmä pystyy arvioimaan eläinyksilön luovutuskelpoisuutta ja vastaanottajan tarjoamien pito-olosuhteiden soveltuvuutta kyseiselle eläimelle.

Muun muassa rottien sosiaalistaminen ihmisiin tehdään eräissä laitoksissa niin hyvin, että käytyään toimenpiteissä tarpeettomiksi ne soveltuisivat hyvin lemmikeiksi, ja asianmukaisen sopeuttamisjakson jälkeen käytäntö saattaa soveltua moniin muihinkin eläinyksilöihin. Direktiivin hengen mukaisesti pitäisi ottaa huomioon eläimen koko elinkaaren aikaiset kokemukset ja pyrkiä pienentämään aiheutettua haittaa. Eläimen sijoittaminen uuteen kotiin edistäisi tätä tarkoitusta toisin kuin eläimen lopettaminen.

29 § Takautuva arviointi

Ehdotamme, että takautuvan arvioinnin piiriin otetaan myös vakavuusluokkaan ”kohtalainen” luokitellut toimenpiteet siten, että 29 pykälän 1 momentin ensimmäisen virkkeen loppuosa muutetaan.

Perustelu: Direktiivin 39 artikla jättää jäsenvaltioiden harkintavaltaan sen, millaisilta hankkeilta edellytetään takautuva arviointi. Direktiivin 39 artiklan 2. kohta kuitenkin edellyttää takautuvaa arviointia aina hankkeilta, jotka kuuluvat luokkaan vakava tai joissa käytetään apinoita. Kohdan 3 mukaan jäsenmaa voi halutessaan vapauttaa takautuvasta arvioinnista vain hankkeet, jotka kuuluvat luokkiin lievä ja ei toipumista. Vakavuusluokkaan kohtalainen sisältyy suuria ja kärsimystä aiheuttavia toimenpiteitä, ja siksi kaikki tähän luokkaan kuuluvat kokeet olisi sisällytettävä takautuvan arvioinnin piiriin.

Direktiivissä luokkaan ”kohtalainen” on määritelty toimenpiteitä, jotka nykyinen käytäntömme katsoo vakavimpaan kipuluokkaan kuuluviksi.

Takautuvan arvioinnin tekevän viranomaisen on tarpeen olla lupaprosessista riippumaton vaihtoehtomenetelmien asiantuntija, jotta se voisi selvittää saavutettiinko tavoitteet ja miten eläinkokeita voidaan tulevaisuudessa paremmin korvata ja vähentää.