Usein kysyttyä turkistarhauksesta

Millaisissa oloissa turkiseläimet elävät? Aiheuttaako turkistarhaus ympäristöogelmia? Jos turkistarhaus lopetetaan meillä, siirtyykö tarhaaminen Kiinaan? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin löydät vastauksen alta.

1. Kuinka moni EU-maa on kieltänyt turkistarhauksen tai rajoittanut sitä?
2. Onko joku EU-maa kieltänyt turkisten myynnin?
3. Onko turkistarhaus pienimuotoista perheyritystoimintaa? Miten kielto vaikuttaa tuottajiin ja heidän toimeentuloonsa?
4. Mitä lajeja kasvatetaan yhä EU:n turkistarhoilla?
5. Kuinka paljon EU-maissa on vielä turkistarhoja?
6. Kuinka monta turkistarhaa on Suomessa?
7. Minkälaisissa olosuhteissa turkiseläimet elävät turkistarhoilla?
8. Miksi ajatte kieltoa: miksi tiukemmat hyvinvointivaatimukset eivät riitä?
9. Millä tavoin turkiseläimet tapetaan?
10. Sisältyykö kieltoon metsästyksen yhteydessä tapettujen eläinten turkikset?
11. Mikä lainsäädäntö säätelee turkiseläinten kohtelua Suomessa ja EU:ssa?
12. Voivatko minkkien koronarokotukset vaarantaa ihmisten terveyttä? Miksi minkeissä leviävät koronatartunnat ovat riski?
13. Millaisia ympäristövaikutuksia turkistarhauksella on?
14. Vaarantaako turkistarhaus luonnon monimuotoisuutta?
15. Ovatko keinoturkikset ympäristöystävällisempiä kuin eläinperäiset turkikset?
16. Edistääkö sertifiointi turkiseläinten hyvinvointia?
17. Jos turkistarhaus kielletään EU-maissa, eikö se siirry Kiinaan, jossa eläimillä on vielä huonommat olot?
18. Mitä turkistarhaajat voisivat tehdä työkseen turkistarhauksen sijaan?
19. Turkiseläimille syötetään muun muassa teurasjätteitä sekä ”roskakaloja”, joiden kalastus poistaa rehevöittäviä ravinteita vesistöistä. Miksi vastustatte kiertotaloutta?

1. Kuinka moni EU-maa on kieltänyt turkistarhauksen tai rajoittanut sitä?

Turkistarhauksen on kokonaan kieltänyt 11 jäsenmaata 27:stä: Alankomaat, Belgia, Irlanti, Italia, Itävalta, Kroatia, Luxemburg, Slovakia, Slovenia, Tsekki ja Viro. Tiukat rajoitukset ovat lopettaneet tarhauksen Saksassa kaikkien lajien osalta ja Ruotsissa kettujen ja chinchillojen osalta. Ranskassa ja Unkarissa on voimassa kiellot, jotka kieltävät muun muassa kettujen, minkkien ja supikoirien tarhaamisen. Tanskassa on kiellettyä tarhata kettuja ja lisäksi siellä on minkkien kasvatus tällä hetkellä kiellettyä koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Espanjassa uusia minkkitarhoja ei saa enää perustaa. Jäsenmaita, joissa turkistarhauskielto on parlamentaarisessa käsittelyssä, ovat Bulgaria, Latvia, Liettua, Puola ja Espanja.

2. Onko joku EU-maa kieltänyt turkisten myynnin?

Ei ole. Israel on maailman ensimmäinen maa, joka on kieltänyt turkisten myynnin. Lisäksi useat Yhdysvaltojen osavaltiot ja kaupungit ovat asettaneet turkiksille myyntikieltoja.

3. Onko turkistarhaus pienimuotoista perheyritystoimintaa? Miten kielto vaikuttaa tuottajiin ja heidän toimeentuloonsa?

Kuten muussakin eläintuotannossa, on turkisalalla sekä pieniä että suuria yrityksiä. Suomessa yli puolet turkistarhoista työllistää alle yhden henkilötyövuoden verran vuodessa eli kyse on sivutoimisesta yritystoiminnasta.

Turkistarhaajat ovat jo vuosia nähneet, että ala on vastatuulessa. Turkistarhauksen kieltäminen ei siis tule kenellekään yllätyksenä. Kun turkistarhaus kielletään, tulee nykyisiä tarhaajia tukea uusiin ammatteihin siirtymisessä. Tarhauskieltoja tehneissä maissa mekanismit ovat sisältäneet muun muassa taloudellista kompensointia, tukea uuden yritystoiminnan kehittämiseen sekä siirtymäaikoja. Lisäksi moni tarhaaja lähestyy jo eläkeikää, jolloin voidaan tukea suoraan eläkkeelle siirtymistä.

4. Mitä lajeja kasvatetaan yhä EU:n turkistarhoilla?

Eniten EU-maissa kasvatetaan minkkejä, naaleja ja kettuja. Myös supikoiria, chinchilloja ja kaneja kasvatetaan turkisten vuoksi.

5. Kuinka paljon EU-maissa on vielä turkistarhoja?

Vuonna 2019 EU-maissa oli noin 2 900 turkistarhaa. Tarhojen määrä on kuitenkin laskenut tästä turkistarhauskieltojen ja koronaviruksen aiheuttamien tarhojen sulkemisen vuoksi. Eniten EU-maissa tarhataan minkkejä.

Esimerkiksi Suomessa on jäljellä hieman yli 600 tarhaa ja Ruotsissa 27. Lisäksi turkistarhoja on muun muassa Tanskassa, Puolassa, Kreikassa, Bulgariassa, Latviassa ja Liettuassa.           

6. Kuinka monta turkistarhaa on Suomessa?

Suomessa on jäljellä turkistarhoja hieman yli 600. Vuonna 2020 Suomen turkistarhoilla kasvatettiin 768 000 minkkiä, 1 275 000 kettua ja naalia sekä 138 000 supikoiraa.

7. Minkälaisissa olosuhteissa turkiseläimet elävät turkistarhoilla?

Turkistarhassa naalilla, ketulla tai supikoiralla on häkissä oltava tilaa 0,8 m2 ja minkillä 0,255 m2. Jos tila vaatimuksia verrataan eläintarhoihin, on niissä ketuilla, supikoirilla ja naaleilla oltava ulkotarha, jonka pinta-ala on vähintään 600 m2.

Turkiseläimet kasvatetaan verkkopohjaisissa metallihäkeissä. Tavallisimmin häkit on sijoitettu rinnakkain niin sanottuihin varjotaloihin, jotka ovat sivuiltaan avoinna olevia katoksia. Viime aikoina myös hallikasvatus on yleistynyt erityisesti minkkien kasvatuksessa. Myös halleissa eläimet elävät vastaavissa verkkohäkeissä.

Ketuilla on oltava häkissä verkosta tehty makuuhylly. Pesäkoppi on kettuemojen käytössä ainoastaan pentujen syntymän ja hoidon ajan. Lisäksi kettuhäkissä on oltava esimerkiksi puukapula pureskelua varten. Minkeillä on käytössä pesäkoppi ympäri vuoden. Pesäkopissa on oltava kuivikkeita, yleisimmin olkea. Osa minkeistä kasvatetaan kaksikerroksissa häkeissä, joissa on myös toinen kerros eläinten käytössä.

8. Miksi ajatte kieltoa: miksi tiukemmat hyvinvointivaatimukset eivät riitä?

Turkistarhoilla kasvatettavilla eläinlajeilla on yhä tallella luonnonvaraisten lajitoveriensa käyttäytymistarpeet. Esimerkiksi kettuja ja minkkejä on tarhattu vasta noin sadan vuoden ajan, mikä tarkoittaa sitä, että lajit eivät ole samalla tavoin domestikoituneita kuin tuhansia vuosia kasvatetut kotieläinlajit. Eläinten jalostus on perustunut pääasiassa turkin laatuun.

Turkistarhoilla kasvatettavat minkit, ketut ja supikoirat ovat petoeläimiä, joilla olisi luonnossa laajat reviirit. Minkeillä on jäljellä voimakas tarve uimiseen, ketuilla kaivamiseen ja supikoiralla talviunen nukkumiseen. Mikään näistä ei ole verkkopohjaisissa, ahtaissa häkeissä mahdollista.

Turkiseläinten olosuhteisiin luvattiin puuttua Suomessa jo vuonna 2013, kun turkistarhauksen kieltoa koskeva kansalaisaloite käsiteltiin eduskunnassa. Sen jälkeen turkiseläinten hyvinvoinnin parantamiseksi ei ole kuitenkaan tehty mitään. Tämä on erittäin suuri puute ja jättää täysin huomiotta aiemmat lupaukset turkiseläinten hyvinvointiongelmiin puuttumisesta.

Ja vaikka turkiseläinten olosuhteita tarhoilla parannettaisiinkin, on turkistarhaus silti ristiriidassa eläinten itseisarvon ja oikeuksien kanssa. Eläinten kasvattaminen ja tappaminen turkisten vuoksi ei ole koskaan eettisesti hyväksyttävää. Huomionarvoista on myös se, että niissä maissa, joissa on säädetty tiukemmista olosuhdevaatimuksista, on turkistarhaus loppunut. Se ei siis ole silloin enää taloudellisesti kannattavaa.

9. Millä tavoin turkiseläimet tapetaan?

Naalit, ketut ja supikoirat tapetaan sähkövirralla, joka johdetaan suusta peräaukkoon. Minkit tapetaan tukehduttamalla ne hiilidioksia tai hiilimonoksidia sisältävässä kontissa. Chinchillat tapetaan kloraalihydraattipistoksella tai katkaisemalla niska.

Turkiseläinten tappamista säätelee lopetusasetus eli Euroopan Unionin neuvoston asetus (EY) N:o 1099/2009 eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä. Se tuli voimaan loppuvuodesta 2009 ja sitä on sovellettu 1.1.2013 alkaen. Lopetusasetusta sovelletaan elintarvikkeiden, villan, nahan, turkisten tai muiden tuotteiden tuotantoa varten kasvatettujen tai pidettyjen eläinten lopetukseen ja siihen liittyviin toimiin.

10. Sisältyykö kieltoon metsästyksen yhteydessä tapettujen eläinten turkikset?

Ei sisälly. Myös metsästykseen sisältyy lukuisin eettisiä epäkohtia, mutta metsästystä käsitellään eri lainsäädännössä kuin turkiseläinten kasvatusta. Nyt ajettava aloite koskee siis vain tarhakasvatettujen eläinten turkiksia.

11. Mikä lainsäädäntö säätelee turkiseläinten kohtelua Suomessa ja EU:ssa?

Suomessa turkiseläinten pitoa säätelevät eläinsuojelulaki ja -asetus sekä valtioneuvoston asetus turkiseläinten suojelemiseksi. EU:ssa ei ole yhteistä lainsäädäntöä, joka koskisi turkiseläinten pitoa. Turkiseläinten lopetusmenetelmistä säädetään EU:n tuotantoeläimiä koskevassa lopetusasetuksessa.

12. Voivatko minkkien koronarokotukset vaarantaa ihmisten terveyttä? Miksi minkeissä leviävät koronatartunnat ovat riski?

Tiedetään, että yksikään rokote ei ole koskaan hävittänyt mitään eläintautia kokonaan. On epätodennäköistä, että minkkien koronarokote poistaa riskin taudin tulevasta leviämisestä. Minkkien rokottaminen mahdollisesti vaikeuttaa tartunnan saaneiden eläinten huomaamista, mutta kuitenkin ylläpitää minkkien kykyä muodostaa uusia virusvariantteja. Ja kuten ihmistenkin kohdalla, tullaan minkeillekin todennäköisesti tarvitsemaan uusia rokotteita viruksen muuntuessa.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO, maailman eläintautijärjestö OIE ja maailman terveysjärjestö WHO ovat kaikki ilmaisseet huolensa siitä, miten turkiseläimistä ihmisiin leviävät koronavirustartunnat aiheuttavat vakavan kansanterveydellisen ja sosioekonomisen uhan.

Minkit saavat herkästi koronavirustartunnan. Tartunnat leviävät tehokkaasti minkkien välillä. Kun tarhoilla on tuhansia eläimiä, jotka voivat saada tartunnan, on tilanne myös otollinen viruksen muuntumiselle. Sen jälkeen se voi tarttua takaisin ihmisiin. Tanskassa ja Hollannissa onkin varmennettu tapauksia, jossa minkkien koronavirus on tarttunut takaisin ihmisiin. Tämän vuoksi minkkitarhausta pidetään terveysriskinä.

13. Millaisia ympäristövaikutuksia turkistarhauksella on?

Turkiseläinten ulosteet sisältävät huomattavat määrät typpeä ja fosforia, jotka molemmat rehevöittävät vesistöjä niihin huuhtoutuessaan. Turkistarhat ovat keskittyneet tiettyyn osaan Suomea, jolloin kokonaiskuormituksen merkitys alueen vesistöille korostuu. Lisäksi yksittäisten tarhojen eläinmäärät voivat olla huomattavan suuria, jolloin myös paikallinen kuormitus ja sen riskit kasvavat.

Turkiseläinten lannasta ja virtsasta vapautuu myös happamoittavia päästöjä, eli pääasiassa ammoniakkia. Ammoniakki aiheuttaa tarhojen lähellä puustovaurioita, erityisesti havupuiden vahingoittumista.

Turkistuotannossa eri tuotantovaiheet, kuten rehun kuljetukset, pakastaminen, kuumentaminen, jauhaminen ja valmistus sekä nahkojen kuivaus, nahkojen muokkaus ja muu käsittely, vaativat paljon energiaa. Turkistarhaus aiheuttaakin välillisesti ympäristökuormitusta suuren energiankulutuksensa takia. Sekä öljynkulutuksen että kokonaisenergiankulutuksen vertailu osoittaa, että tarhakasvatetun aidon turkiksen tuotanto aiheuttaa moninkertaisesti suuremman ympäristörasituksen kuin esimerkiksi tekoturkin tai muun keinokuituvaatteen valmistus.

14. Vaarantaako turkistarhaus luonnon monimuotoisuutta?

Turkistarhaus on vuosien saatossa vaikuttanut tuhoisasti luonnon monimuotoisuuteen. Turkistarhaus on vastuussa joidenkin lajien katoamisesta ja uhanalaistamisesta.

Vieraslajien leviäminen on todettu yhdeksi suurimmista uhista luonnon monimuotoisuudelle. 18:sta Euroopan haitallisimmaksi määritellystä vieraslajista kolmasosa on tarkoituksella tai vahingossa levinnyt luontoon turkistarhoilta: esimerkiksi minkki ja supikoira.

EU:ssa supikoira on määritelty vieraslajiksi, jonka kasvattaminen on kiellettyä. Suomi on kuitenkin hakenut poikkeusluvan supikoirien tarhaamiselle. Espanjassa minkki on määritelty vieraslajiksi, jonka kasvattaminen on kiellettyä.

15. Ovatko keinoturkikset ympäristöystävällisempiä kuin eläinperäiset turkikset?

MTT:n tekemän tutkimuksen mukaan turkisten hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset vastaaviin keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin verrattuna. Samoin turkikset aiheuttavat huomattavasti suuremmat happamoittavat päästöt kuin keinomateriaalitakit. Rehevöittävien päästöjen osalta turkikset kuormittavat ympäristöä vähemmän kuin keinomateriaalitakit, jos niiden eduksi lasketaan turkiseläimille syötettävän Itämerestä pyydystetyn kalan ravinteita poistava vaikutus. Itämerestä pyydystetyn kalan ravinteita poistavan vaikutuksen osalta on myös huomioitava eläintuotannon kokonaisuus rehevöittävien päästöjen osalta. Tuotantoeläimille syötettävän rehun määrän sekä kalankasvatuksen vähentäminen pienentäisi tehokkaasti kuormitusta. Toisaalta keinomateriaalien rehevöittävät päästöt olivat hyvin pieniä.

Huomioitavaa on myös se, että suurin osa turkiksista käytetään nykyään somisteina – silloin niiden käyttöikä on sama kuin sen vaatteen, johon turkissomiste on ommeltu. Alan väitteet turkisten pitkäikäisyydestä eivät siis somisteiden kohdalla ole relevantteja.

Suomen kuluttaja-asiamies on kieltänyt turkisten mainostamisen ympäristöystävällisempinä kuin keinoturkikset jo vuonna 1993.

16. Edistääkö sertifiointi turkiseläinten hyvinvointia?

WelFur on turkisalan kehittämä sertifikaatti, jonka vaatimukset eivät ole oleellisesti lain vähimmäisvaatimuksia korkeammat. Eläimiä voi pitää erittäin pienissä, verkkopohjaisissa häkeissä, joita ala kutsuu virikkeelliseksi ympäristöksi, kun eläimelle antaa jotain pureskeltavaa materiaalia. Näköyhteyttä häkin ulkopuolelle kutsutaan mahdollisuudeksi tutkia ympäristöä. Lisäksi tarhaajat saavat tietää, milloin tarhan tarkastus tehdään eikä yksittäisten tilojen tuloksia julkisteta.

Welfur-sertifiointi ei siis tarjoa vaihtoehtoista, eläinten hyvinvoinnin huomioivaa tapaa kasvattaa turkiseläimiä. Sertifiointijärjestelmien markkinointi johtaa helposti kuluttajia harhaan luoden kuvaa siitä, että sertifioiduilla tarhoilla eläimet eläisivät merkittävästi erilaisissa olosuhteissa kuin muilla turkistarhoilla. Esimerkiksi Suomessa lähes kaikki turkistarhat on serfioitu – ja eläinten olosuhteet ovat silti ennallaan. On myös kiinnostavaa, että Suomessa Welfur-auditoinneista vastaa Luova Oy, jonka osakkeista 38 % on Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry:n omistuksessa.

Eläinten häkkikasvatus aiheuttaa niin vakavia hyvinvointiongelmia, ettei mikään yksittäinen hyvinvoinnin valvontajärjestelmä pysty niitä korjaamaan.

17. Jos turkistarhaus kielletään EU-maissa, eikö se siirry Kiinaan, jossa eläimillä on vielä huonommat olot?

Tästä ei ole todisteita. Oikeastaan asia on juuri päinvastoin, sillä suomalaiset tarhaajat ovat edistäneet alan leviämistä Kiinaan kuljettamalla maahan esimerkiksi siitoseläimiä ja kouluttamalla tarhaajia. Länsimainen turkisala toi Kiinaan vuosikausien kasvatusosaamisen sekä modernin muodin, jossa turkiksia ei käytetty enää vain lämmitystarpeisiin, vaan niitä alkoi näkyä myös asusteissa. Suomalainen turkisala on itse ollut pitkään aktiivinen Kiinassa. Suomalaiset pitivät ensimmäisen turkismuotinäytöksen maassa vuonna 1986 ja on aktiivisesti vienyt maahan siitoseläimiä sekä jalostusosaamista. 

Huhtikuussa 2019 kansainvälinen media uutisoi suomalaisista monsteriketuista. Uutiskuvissa näytettiin jättimäisiä eläimiä, jotka kärsivät ylijalostuksen aiheuttamasta liian suuresta nahasta. 

Suomalaisilla tarhoilla esiintyy vuodesta toiseen huomattava määrä eläinsuojelulain rikkomuksia. Silti usein suomalaista turkistarhausta puolustetaan vertaamalla sitä kiinalaiseen. Olosuhteet eri maiden turkistarhoilla ovatkin hyvin vastaavia: häkit ovat pieniä, virikkeettömiä ja verkkopohjaisia. Turkistarhoilta esiin tulleet ongelmat ja laiminlyönnit ovat olleet samanlaisia maasta riippumatta: lajitovereiden tappamista, vahingoittamista ja syömistä, vakavia ja hoitamattomia silmä-, ien- ja muita tulehduksia, vahingoittuneita ja halvaantuneita raajoja, irti purtuja häntiä ja vakavaa stereotyyppistä häiriökäyttäytymistä.

18. Mitä turkistarhaajat voisivat tehdä työkseen turkistarhauksen sijaan?

Suomessa yli puolet turkistarhoista työllistää alle yhden henkilötyövuoden verran vuodessa eli kyse on jo muutenkin sivutoimisesta yritystoiminnasta.

Turkistuotannosta voi siirtyä esimerkiksi kiertomaatalouteen (luomutuotanto ja peltometsäviljely sekä jätevesien kierrätys) tai uusiutuvan energian tuottamiseen. Varjotalojen katoille asennetuilla aurinkopaneeleilla voidaan tuottaa energiaa, kun varjotaloja käytetään muuhun toimintaan kuin eläintuotantoon.

19. Turkiseläimille syötetään muun muassa teurasjätteitä sekä ”roskakaloja”, joiden kalastus poistaa rehevöittäviä ravinteita vesistöistä. Eikö se ole hyvä asia?

Turkiseläinten rehusta noin 25–30 % on teurastuksen sivutuotteita, 10–15 % kalaa ja kalapohjaisia sivutuotteita, 10 % turkiseläinten ruhoja ja 10 % viljaa. Alan julkaisut kertovat, että silakka saadaan pääasiassa kotimaasta, kun taas lohen ja turskan sivutuotteet tuodaan Norjasta. Myös teurasjätteistä osa tuodaan Suomeen ulkomailta, koska teurasjätteitä ei tule Suomesta tarpeeksi. Alan mukaan teurasjätteiden tuonti saattaa kasvaa tulevaisuudessa sen saatavuusvaikeuksien takia. Viljoista syötetään ohraa, vehnää ja kauraa.

Kalojen pyydystäminen Itämerestä ja niiden syöttäminen turkiseläimille eivät pelasta Itämerta. Itämerestä puhuttaessa on huomioitava eläintuotannon kokonaisuus rehevöittävien päästöjen osalta, sillä Suomessa suurin osa Itämeren ravinnekuormituksesta tulee maataloudesta. Tuotantoeläimille syötettävän rehun määrän ja sitä kautta viljelypinta-alan sekä kalankasvatuksen vähentäminen pienentäisi tehokkaasti kuormitusta. Tärkeintä on siis saada rehevöittävien päästöjen lähteet hallintaan, jotta Itämeren rehevöityminen saadaan vähenemään.

Lähteitä: CE Delft: Natural mink fur and faux fur products, an environmental comparison, Center for a Humane Economy & Animal Wellness Action: Mink farming & SARS-CoV-2, EFSA: Monitoring of SARS-CoV-2 infection in mustelids, Evira: Turkiseläin– eläinsuojelulainsäädäntöä koottuna, FAO, OIE & WHO: SARS-CoV-2 in animals used for fur farming GLEWS+ Risk assessment, Fur Free Alliance: Certified Cruel, IUCN: Situation analysis on the roles and risks of wildlife in the emergence of human infectious diseases, MTT: Suomessa tuotetun minkin ja ketunnahan elinkaariarviointi, Respect for Animals: The Environmental Cost of Fur