Kaksi samanlaista possua – kaksi erilaista kohtaloa

Vuosittain Suomessa syntyy lähes 2 miljoonaa possua. Niistä lähes jokaisen kohtalona on kasvaa tehotuotantosikalassa ja päätyä teurastamolle vain kuuden kuukauden iässä. Voikin sanoa, että on lottovoitto, jos sattuu syntymään Paavo-possuksi ja pääsemään eläinten turvakotiin.

Haluatko kuulla, millä tavalla näiden possujen elämät eroavat toisistaan? Animaliassa teemme töitä sen puolesta, että yhä useampi possu saisi mahdollisuuden elää ja olla kuten Paavo.

Paavo-possun päivä

Paavo syntyi sikatilalle hieman yli vuosi sitten. Paavo jäi niin kutsutuksi rääpäleporsaaksi, jonka kasvu jäi jälkeen pahnuesisaruksista. Yleensä aina rääpäleporsaat tapetaan jo varhain, mutta Paavon kohdalla kohtalo päätti toisin. Paavo pääsi marraskuussa 2020 Eläinten turvakoti Saparomäkeen turvaan: vahvistumaan, kasvamaan ja viettämään possumaista elämää. Paavon ei tarvitse siellä koskaan pelätä sitä, että hänet tapettaisiin ennenaikaisesti.

Paavon aamu alkaa olkikasassa köllimällä. Paavo rakastaa hitaita herätyksiä, joten ensin hän vain vähän haukottelee ja kuulostelee hoitajan liikkumista possulassa. Pian kärsä alkaa kuitenkin vähän vipattamaan, sillä aamulla on tietysti heti ruoka-aika. Niinpä Paavo kaivautuu venytellen ulos olkikasasta ja kuuntelee samalla tarkasti, kun aamuruokaa valmistetaan keittiössä. Röhkiminen alkaa muuttua äänekkäämmäksi ja vaativammaksi: ruokaa ja pian!

Paavolla on oma ulkoaitaus, jossa aamuruoka tarjoillaan. Samalla tulee verryteltyä jalkoja ja käytyä myös tarpeilla. Aamuruuan lopuksi Paavo saa vielä pellettirehua aktivointileluista. Palloa ja tornia pyöritellessä jatkuu äänekäs puuhailu, ja ruuan etsiminen onkin Paavon mielestä erittäin hauskaa puuhaa. Syömisen jälkeen on mukava seurustella hetki Onni-possun kanssa. Kärsät vastatusten pojat haistelevat ja tönivät toisiaan.

Kun vatsa on täynnä ja sosiaalisuudet hoidettu, on taas hyvä köllähtää hetkeksi omaan olkipesään sulattelemaan syömisiä. Ovi ulkoaitaukseen on luonnollisesti koko ajan auki, jos Paavolle iskee halu käydä haistelemassa ja tutkimassa ulkomaailmaa. Päivän aikana Paavon sisäkarsina siivotaan useampaan kertaan, ja possulassa onkin aina raikas ja hajuton sisäilma.

Iltapäivällä on pidemmän ulkoilun vuoro. Paavo on sosiaalinen possu, joka ulkoilee mieluiten seurassa. Siksi vapaaehtoiset hoitajat lähtevät kävelemään Paavon kanssa pitkin possujen omaa, kahden hehtaarin suuruista metsäistä aitausta. Seurana kävelyillä kulkevat usein Saparomäen lampaat. Lampaiden mielestä Paavo on tosin hieman jännittävä kaveri ja he kuuliaisesti väistävät, mikäli Paavo intoutuu juoksemaan pitkin metsälaidunta.

Metsäretkellä Paavon aika kuluu tonkiessa. Heinikosta löytyy herkullisia lehtiä maisteltaviksi. Välillä voi hieman rouskaista tuoretta oksaa. Ja sitten taas voi upottaa kärsän pehmeään multaan, kaivaa ja tonkia viileää, kosteaa maata. Maistella kaikkea, mitä sieltä löytyy: juuria, heiniä ja tuoreita varsia.

Tonkimisen lomassa on välillä mukava ottaa pienet juoksuhepulit. Silloin sorkat viuhuvat lujaa ja äänekäs röhkäisy kertoo, että muiden kannattaa antaa tietä. Paavo-possu on tulossa!

Metsäulkoilun jälkeen on päiväruuan aika. Taas Paavo odottaa kärsimättömänä ruuan valmistamista. Nyt vuorossa on puuroa ja hedelmiä. Hedelmät piilotellaan pitkin karsinaa, jotta Paavolla on taas puuhaa niitä etsiessä. Ja tietysti omiin aktivointileluihin saa lopuksi myös pellettejä etsittäviksi.

Iltapäivällä Paavo saa harrastaa myös uuden opettelua. Possut ovat älykkäitä ja valtavan nopeita oppimaan. Possujen hoitajan kannalta on myös kätevää, kun heidän nokkeluutensa valjastetaan yhteisen hyvän edistämiseen. Paavolla on tänään ohjelmassa lelujen etsimisen opettamista. Olisihan se hoitajista paljon helpompaa, jos Paavo osaisi itse etsiä aktivointipallonsa ja palauttaa sen pyynnöstä kuin että joka kerta joku hoitajista joutuu sitä etsiskelemään olkikasojen alta tai ulkoaitauksen perukoilta.

Paavo on innokas oppilas ja koulutuksessa hyödynnetään positiivista vahvistamista eli halutusta käytöksestä palkitsemista. Aluksi Paavoa palkitaan siitä, kun hän osoittaa kiinnostusta tyhjää lelua kohtaan. Paavo tajuaa jutun juonen nopeasti. Sen jälkeen lähdetään palkitsemaan siitä, kun Paavo tönäisee lelua kohti hoitajaa. Ja taas Paavo saa heti palkinnon, sillä fiksuna poikana hän ymmärtää nopeasti, mitä kannattaa tehdä.

Ja ahkeran opiskelun jälkeen onkin sitten ihanaa ottaa iltapäivätorkut omassa, tutussa olkikasassa! Paavo petaa taas kerran oljet uudestaan ja rakentaa lämpimän, pehmeän pedin itselleen. Pesän rakentaminen on possuille yksi kaikkein suurimmista tarpeista.

Iltaruuan aika koittaa kello kuuden maissa. Jälleen Paavo kaivautuu esille olkiensa joukosta ja aloittaa äänekkään röhkimisen: vauhtia vauhtia, nälkä on jo iskenyt! Paavo osaa olla aika vaativa kaveri. Ruokatarjoilu hoidetaan taas mukavasti ulkoilmassa. Ja sen jälkeen pääsee taas vähän puuhailemaan aktivointipallon kanssa, siihen Paavo ei kyllästy koskaan!

Iltaunien aika on iltayhdeksältä. Pienenä possuna Paavo tottui siihen, että hänet nukutetaan uneen unilaulun ja silittelyn siivittämänä. Ja edelleenkin näistä pidetään kiinni. Niinpä Paavo saa joka ilta unilaulunsa. Pian Paavo nukahtaa syvään uneen, omassa, pehmeässä olkikasassaan.

Possun numero 104569 päivä

Possu numero 104569 on syntynyt emakkosikalassa. Koska tuntevan eläimen kutsuminen pelkästään numerolla tuntuu julmalta, kutsukaamme possua numero 104569 jatkossa nimellä Lempi. Sikalassa kukaan ei tosin nimeä tiedä, mutta meille hän on yksilö, Lempi.

Emakkosikalasta Lempi siirrettiin noin kuukauden ikäisenä niin sanotulle vieroitusosastolle. Ja sieltä Lempin matka jatkui kolmen kuukauden iässä lihasikalaan eli paikkaan, jossa Lempi yritetään saada kasvamaan tehokkaasti ja nopeasti, kunnes teurasauto noutaa hänet noin puolen vuoden iässä.

Tänäänkin Lempi herää betonilattialla. Lattia on vähän kostea ja kylmä, mutta muutakaan makuupaikkaa ei ole tarjolla. Sikalassa haisee voimakkaasti, sillä kun kuivikkeita ei ole, jäävät ulosteet pyörimään possujen jalkoihin seuraavaan siivouskertaan asti.

Aamulla ruokintakaukaloon ilmestyy rehua automaattisesti klo 7. Lempillä on kiire syömään, sillä karsinassa on ahdasta ja rehut katoavat nopeasti muiden possujen suihin, mikäli ei ole heti valmiina kaukalon ääressä. Syöminen on nopeasti ohi.

Eläintenhoitaja käy pian ruokinnan jälkeen vetämässä raapalla ulosteet pois karsinan lattialta. Lempi käy vähän tökkimässä kärsällä hoitajan jalkaa, mutta hoitaja kiiruhtaa jo seuraavaan karsinaan. Siivoamisen jälkeen hoitaja heittää karsinaan pari kourallista sahanpurua. Kaikki kymmenen possua ryntäävät tutkimaan purua, mutta se häviää nopeasti betonilattialle.

Lempi haluaisi tehdä pehmeän nukkumapaikan oljista, mutta mitään sellaista materiaalia ei ole tarjolla. Päiväunetkin Lempi siis ottaa taas kovalla betonilattialla. Välillä joku kaveri tulee tönimään kyljestä tai kävelee päältä, mutta Lempi ei jaksa nyt intoutua nahistelemaan.

Iltapäivällä automaatti tuo taas rehua ruokintakaukaloon. Lempi kiirehtii syömään, ettei jää ilman ruokaa. Sen jälkeen ei sitten tapahdukaan mitään, ei vaikka kuinka toivoisi. Ja illalla toistuu taas sama kuvio – ruuan ilmestyminen on ainoa tapahtuma. Sikalassa on lisäksi lähes koko päivän hämärää, ainoastaan ruokinta-aikaan valaistus on voimakkaampi.

Iltaruuan jälkeen Lempi nukahtaa kovalle ritilälattialle – odottamaan huomista, joka toistuu taas aivan samanlaisena. Koko kuuden kuukauden elämänsä aikana Lempi ei saa haistaa ulkoilmaa, tonkia pehmeää maata, kaivaa nukkumapaikkaa olkikasaan, nauttia ihmisten silityksistä, oppia uusia taitoja tai seikkailla metsässä. Lempin koko maailma mahtuu muutaman neliömetrin kokoiseen betonipohjaiseen karsinaan.

Mitä voimme tehdä, jotta possujen maailma olisi tulevaisuudessa kuin Paavolla nyt?

Possujen olosuhteet eivät parane ilman apuasi. Jokaiselle possulle tulee taata oikeus ulkoiluun, tonkimiseen, juoksemiseen, nukkumapesän rakentamiseen, sosiaalisuuteen ja elämään. Possut eivät ole täällä meitä tai meidän ruokaamme varten, vaan he ovat yksilöitä, jotka ansaitsevat tulla kohdelluiksi arvostaen.

Animalian tavoitteena on maailma, jossa jokainen eläin saa samanlaisen mahdollisuuden elämään kuin Paavo. Auta meitä kulkemaan lähemmäksi tavoitettamme. Anna tänä jouluna aineeton lahja, jolla tuet eläinten oikeutta elää lajityypillistä elämää.

Lahjalla rahoitat Animalia ry:n vaikuttamistyötä tuotantoeläinten hyväksi ja autat eläinten turvakoti Saparomäkeä Porvoossa. Kiitos, että haluat possuille parempaa!

Kuvat: Laura Uotila

Ajankohtaista Animalialta