Elämäntyöstään palkittu filosofi Elisa Aaltola: Kärsimyksestä leimahtaa tahto toimia
Elämäntyöstä myönnetty Animalian eläinoikeuspalkinto Pro Animalia jaettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Palkinnolla Animalia haluaa osoittaa kiitollisuuttaan ja kunnioitustaan filosofi ja eläin- ja ympäristöetiikan dosentti Elisa Aaltolan elämäntyötä kohtaan.
Elisa Aaltola on kansainvälisesti arvostettu tutkija, joka on keskittynyt eläin- ja ympäristökysymyksiin sekä moraalipsykologiaan. Aaltola on tehnyt pitkän uran eläinten oikeuksien puolesta puhujana ja on kirjoittanut ja toimittanut useita eläinten moraalista asemaa koskevia teoksia ja artikkeleita.
Aina työ eläinten puolesta ei ole helppoa. Yhteiskunta on eläinmyönteisiä muutoksia vastaan, ja palaute on välillä lannistavaa. Aaltolalle Pro Animalia -palkinto onkin tärkeä kannustin, joka auttaa jaksamaan työtä eläinten puolesta.
”Kun kuulin palkinnosta, aloin itkeä ilosta. Se muistutti siitä, että eläinten puolustamista arvostetaan ja että myös omaa työtäni pidetään tärkeänä. Tieto palkinnosta oli kuin auringollinen uutta energiaa. Pro Animalia -palkinto onkin korvaamattoman arvokas kannustin ja motivaation lähde. Olen siitä syvästi kiitollinen” Aaltola sanoo.
Eläimillä on oma mielensä ja näkökulmansa maailmaan
Elisa Aaltolan ura eläinten puolustajana alkoi jo lapsuudessa, kun hän kasvoi maalla pienessä kylässä. Hänen varhaisimmat muistonsa liittyvät eläimiin.
”Jo varhain kiinnostuin lehmistä, sioista, kanoista, variksista, ahvenista, mehiläisistä, supikoirista ja kaikenlaisista ympäristössäni asuvista toislajisista eläimistä. Olin erityisen kiinnostunut eläinten mielistä. Huomasin, että muut ihmiset suhtautuivat eläimiin usein sivuuttavasti ja näiden mielen kiistäen, mikä oli kummallista. Minussa heräsi uteliaisuus: keitä nämä lähitienoolla elävät olennot oikeastaan ovat?”
Hän alkoi tarkkailla eläimiä ja kuljeskella laitumilla, navetoissa ja metsissä. Ja mitä enemmän Aaltola tarkkaili, sitä enemmän hän halusi tietää.
”Toislajiset veivät minut mukaansa, ja lapsena usein katosin heidän maailmaansa. Kun huomasin, että eläimillä on oma mielensä ja näkökulmansa tähän jaettuun maailmaan, minusta alkoi vaikuttaa selvältä, että väkivaltaa heitä kohtaan tulisi välttää. Aloin kyseenalaistaa eläinten arkipäiväisen kurjaa kohtelua. Jo varhaisteininä kirjoittelin paikallislehtiin mielipidekirjoituksia erityisesti luonnonvaraisten eläinten puolesta. Soittelin myös poliitikoille sekä muille päättäjille ja tavoittelin jopa ministereitä puhelimeen puolustaakseni milloin mitäkin eläintä tai lajia. Jossakin välissä löysin Animalian ja tilasin sieltä materiaalia, jota jaoin koulussa.”
Opiskelujen alettua Aaltola jatkoi mielipidekirjoitusten laatimista ja yhteydenottoja päättäjiin. Sitten alkoi väitöskirjan kirjoittaminen. Se käsitteli eläinten moraalista asemaa, ja siitä alkoi Aaltolan tie ”eläinfilosofina”.
Eläinteollisuus on epäkohdista suurin
Aaltolalle tärkein syy puhua eläinten oikeuksien puolesta juuri nyt on epäsuhta sen välillä, millaisia eläimet ovat ja miten heitä kohdellaan. Turkistarhaus, broileritilat, maidontuotanto ja muu eläinteollisuus aiheuttaa toislajisille eläimille jatkuvaa turhautumista ja ahdinkoa.
”Eläinten mieltä, kokemuksia ja näkökulmaa ei usein huomioida lainkaan, ja eläimiä kohdellaan tavoilla, jotka tekevät väkivaltaa paitsi heidän kehoilleen myös mielelleen. Tämän tunnistaminen on toimintani alkupiste. On käsittämätöntä, että Suomessa sallitaan eläinten kasvattaminen piskuisissa häkeissä, emo-poikas-suhteiden estäminen, eläinten keskeisten luontaisten tarpeiden sivuuttaminen, kivuliaita ja sairaalloisia kehoja tuottava jalostus, eläinten massatuotanto ja -tappaminen vain makutottumusten vuoksi ja muita yleisiä käytänteitä, jotka estävät eläinten hyvää elämää.”
Myös metsästykseen liittyy Aaltolan mukaan paljon epäkohtia, joista ei Suomessa puhuta läheskään kylliksi. Esimerkiksi Aaltola nostaa luolakoiratoiminnan.
”Luolakoirametsästyksessä koirat päästetään hyökkäämään kettujen, supikoirien ja mäyrien kimppuun useiden tuntien ajaksi. Mielestäni se on eläintappeluihin verrattavissa olevaa luokatonta toimintaa, joka ei kestä päivänvaloa. Samoin pyyntirautojen käyttö, joidenkin lajien pesimäaikainen tappaminen ja koirilla ajo aiheuttavat mittavaa kärsimystä.”
Valitettavasti lista ei lopu tähän. Aaltola kertoo myös lemmikkieläinten kohteluun liittyvän paljon epäkohtia. Läheskään kaikki koirat, kissat ja muut seuralaisina pidetyt eläimet saa virikkeellistä, täysipainoista ja lajilleen sopivaa elämää. Listalle pääsevät myös esimerkiksi eläinkokeet ja eläinten käyttö urheilussa. Näihin kaikkiin eläinten hyväksikäyttömuotoihin usein liittyy eläinten näkökulman sivuuttamista, väkivaltaa ja kärsimystä.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Sinnikkyydellä kohti parempaa tulevaisuutta
Monelle eläinten huono asema ja kohtelu on hyvin ahdistavaa ja saa aikaan lamaantumista ja uupumista. Elisa Aaltolalle tämä toimii myös voimanlähteenä.
”Kuullessani toisten kärsimyksestä, leimahtaa minussa esille tahto toimia. Joskus se tahto on niin vahva, että olen pakahtua, mutta yleensä se yksinkertaisesti sysää esille sinnikkyyttä. Ymmärrän ahdistuksen, ja oma neuvoni on, että sitä kannattaa kanavoida toimintaan. Eläinten puolestapuhujia tarvitaan yhä enemmän, ja jokaisen ääni on arvokas. Usein sen äänen avaaminen vain vaatii yritteliäisyyttä, sinnikkyyttä – ja ennen kaikkea rohkeutta”, Aaltola sanoo.
Aaltola haluaa ajatella, että tulevaisuudessa eläinten asema kohenee ja eläinten oikeudet yleistyvät osaksi yhteiskuntaa perustuslakia myöten.
”Ilmastokriisi ja lajikato pakottavat ihmisiä uudelleenarvioimaan asenteensa ei-inhimillistä todellisuutta ja sen olentoja kohtaan, ja tämä avaa oven myös eläinoikeuksille. Samoin nuo kriisit johtavat siihen, että eläintuotteita syödään yhä vähemmän, mikä edesauttaa eläinoikeuksien tunnistamista myös psykologisella tasolla: yhteiskunnan ja yksilöiden on huomattavasti helpompaa huomioida sellaisten olentojen oikeudet, joita ei yleisesti ja arkipäiväisesti syödä.”
Samalla toislajisten eläinten mieltä ja tarpeita koskeva tutkimus edistyy ja kehittää ihmisten ymmärrystä eläimistä mielellisinä yksilöinä. Tätä kautta Aaltolan mukaan myös ymmärrys eläinten moraalisesta arvosta ja eläinten kohtelun etiikasta syventyy.
”Jonakin päivänä – kenties jo lähivuosikymmeninä – ihmiset tulevat ihmettelemään, miten aiemmat sukupolvet saattoivat kohdella muita eläimiä niin piittaamattomasti. Tuona tulevaisuuden päivänä enemmistö ihmisistä on viimein oivaltanut, että toislajiset eläimet ovat itsessään arvokkaita kanssaelollisia ja että tämän planeetan jakaminen niin huikeiden olentojen kanssa on mitä suurin etuoikeus”, Aaltola sanoo.
Kuvat: Katre Sinikettu
Saat ajankohtaiset eläinuutiset ja tietoa työmme etenemisestä suoraan sähköpostiisi.
Kirjoita alla olevaan laatikkoon sähköpostiosoitteesi ja paina lähetä.
Voit peruuttaa tilauksen milloin vain.