Eläinsuojeluliikkeestä eläinoikeusjärjestöksi – Animalia 60 vuotta
Koe-eläinten suojelusta vuonna 1961 lähtenyt liike on nyt Suomen vaikuttavin eläinoikeusjärjestö. Vuodesta 1975 ilmestynyt Animalia-lehti on kokenut myös monta muodonmuutosta.
Animalian perustamiskokous pidettiin Helsingin keskustassa sijaitsevassa Vegeta-kasvisravintolassa, jonne oli saapunut suuri joukko koe-eläinten suojelusta ja yhdistystoiminnasta kiinnostuneita. Animalia – silloinen Pohjoismainen liitto tuskallisten eläinkokeiden vastustamiseksi – perustettiin maaliskuun 22. päivänä vuonna 1961.
Perustamiskokousta oli edeltänyt Pohjoismaisen eläinsuojelujärjestön puheenjohtaja Johan Börtzin luento Helsingin yliopistolla aiemmin samassa kuussa. Börtz kertoi luennollaan julmista eläinkokeista ja painotti valistuksen voimaa. Börtzin mukaan ihmisten tulee saada tietää, millä tavoin eläimiä kohdellaan tieteellisen tutkimuksen varjolla. Hän myös korosti sitä, miten tärkeää on käydä aiheesta julkista keskustelua tiedotusvälineissä. Nämä asiat ohjaavat edelleen Animalian toimintaa. Animalialla on yhä tärkeä rooli siinä, mitä eläinten oikeuksista puhutaan mediassa ja millä tavoin.
Järjestön nimi muutettiin vuonna 1968 muotoon Koe-eläinten Suojelu, ja samalla nimellä ilmestyi myös Animalia-lehden ensimmäinen versio syyskuussa 1975. Lehden nuorten palstan nimi oli Animalia, mikä vuodesta 1986 alkaen on ollut myös koko lehden nimi. Vuonna 1990 järjestöstä tuli Eläinsuojeluliitto Animalia, ja vuonna 2015 muodoksi vakiintui nykyinen Animalia.
Eläinkokeiden todellisuus tuli ihmisten tietoisuuteen
Koe-eläinten Suojelu -lehti oli aluksi hyvin tekstipainotteinen lehti, jonka mustavalkokuvat julmasti kohdelluista eläimistä saattoivat olla monelle liikaa. Artikkelit keskittyivät koe-eläimiin, mutta myös esimerkiksi turkiseläimiin ja kasvissyöntiinkin.
Samana vuonna, kun jäsenlehti ensimmäisen kerran ilmestyi, televisiossa esitettiin koe-eläinten kohtelusta kertova ohjelma Ei voi olla totta! Ohjelma järkytti ihmisiä, jotka halusivat tulla mukaan järjestön toimintaan koe-eläinten hyväksi. Eläinkokeet ja niiden etiikka olivat ansaitusti niin järjestön kuin lehdenkin vakioaihe. Vuonna 1979 lehdessä julkaistiin ensimmäisen kerran kosmetiikan musta ja valkoinen lista niistä yrityksistä, jotka käyttivät tai eivät käyttäneet eläinkokeita tuotteissaan. Vielä nykyisinkin Animalia pitää Suomessa yllä eläinkokeettoman kosmetiikan kansainvälistä Leaping Bunny -listaa.
Vuonna 1987 syntyi seuraava eläinkoekohu, kun Helsingin yliopiston fysiologian laitoksella työskennellyt koe-eläintenhoitaja Tiina Laaksonen kyllästyi laitoksen epäkohtiin ja halusi kertoa niistä niin Koe-eläinten suojelulle kuin mediallekin. Iltalehden toimittaja ja valokuvaaja vierailivat laitoksella, ja järkyttävät kuvat ”töpselikissoista”, joiden kalloihin oli kiinnitetty elektrodiliittimet, ja kokeissa käytettävistä apinoista levisivät ympäri Suomen. Tapaus johti Koe-eläinten Suojelun jäsenmäärän jyrkkään nousuun. Myös eläinten oloihin paljastus vaikutti suoraan. Esimerkiksi käytetyt koe-eläimet alettiin tilastoida ja niiden oloihin kiinnittää paremmin huomiota. Lehdessä eläinkokeiden ja tehotuotannon etiikkaa pohdittiin säännöllisesti.
Kivun tuottaminen eläville olennoille ei yleisten normien mukaan ole hyväksyttävä asia — paitsi tietyissä tapauksissa. Ihmisten kiduttamista emme pidä oikeana missään olosuhteissa, mutta eläinten kohdalla olemme omaksuneet käsityksen, että tarkoitus pyhittää keinot; ts. eläimiä voidaan kiduttaa rajatta, mikäli samalla saadaan esim. lääketieteellisesti arvokasta tietoa. Tällaisen käsityksen loogisuutta ja oikeudenmukaisuutta ei ole julkisuudessa paljon pohdiskeltu. Ei ole kysytty, riittääkö toiseen lajiin kuuluminen perusteeksi jopa kidutukselle.
Riitta Salmi, Koe-eläinten Suojelu 1/1982
Eläinoikeusjärjestön työhön kuuluu poliittinen vaikuttaminen
Koe-eläinten rinnalle ovat vuosien saatossa nousseet myös muut eläimet. Animalia ottaa kantaa esimerkiksi eläintuotantoon ja turkistarhaukseen. Poliittista vaikuttamistyötä on tehty alusta saakka. Eläinsuojelulakiakin on muotoiltu vuosikymmenten saatossa useaan otteeseen, ja vuosikymmenten takaiset tekstit kuulostavat yllättävän tutuilta juuri nyt. Vuonna 2021 olemme tilanteessa, jossa eläisuojelulakia on siirretty useaan otteeseen ja sen käsittelyä palloteltu hallitukselta toiselle. Vuonna 1983 samanlaisesta turhautumisesta kirjoitti Hannele Luukkainen.
Maa- ja metsätalousministeriö ei tunnu pitävän kiirettä eläinsuojelulain uudistuksen kanssa. Vaikka eläinsuojelujärjestöt antoivat jo toisen lausuntonsa lakiehdotuksesta yli vuosi sitten, ministeriö ei ole vieläkään (tämän lehden painoon mennessä) antanut lakiesitystä eduskunnalle. Ministeriön ”eläinsuojeluhengen” tuntien saattaa olettaa, että sen tekemä ehdotus uudeksi laiksi ei tule ratkaisevasti poikkeamaan nykyisestä täysin vanhentuneesta laista. Siten meillä eläinsuojeluihmisillä tulee olemaan kova urakka, jotta laista saataisiin nimensä veroinen. Uuden metsästyslainhan ministeriö onnistui täysin vesittämään. Ei auta muu kuin jatkaa uudistusvaatimuksia myös sen suhteen.
Hannele Luukkainen, Koe-eläinten Suojelu 3/1983
Printtilehden rinnalle e-lehti – koko lehtiarkisto nettiin
Sen lisäksi, että vuosi 2021 on mahdollisesti vihdoin se vuosi, kun uusittu eläinsuojelulaki tulee käsittelyyn, juhlistamme syntymäpäiväämme muun muassa Suomen ensimmäisellä eläinten oikeuksien vuosiraportilla ja juhlawebinaarilla. Myös Animalia-lehdessä juhlavuosi näkyy monin eri tavoin.
Jokaisella lehdellämme on tänä vuonna teema ja vieraileva toimittaja. Vuoden ensimmäisen lehden teema on ympäristö ja vierailevana toimittajana tutkija Ville Lähde. Rauha-teemaisessa lehdessä vierailee kustantaja Hannele Huhtala, etiikka-numerossa filosofi Elisa Aaltola ja tulevaisuus-lehdessä kirjailija Risto Isomäki.
Lehden historiaa ja vanhoja lehtiä pääsee myös tutkimaan juuri julkaistussa Animalian arkistossa, jonne on koottu Animalia-lehden kaikki numerot vuodesta 1975 alkaen. Arkistoon pääset osoitteesta animalia.fi/animalia-lehti. Pitkään toivottu sähköinen lehti toteutuu myös myöhemmin kevään aikana, eli halutessaan voi tilata paperisen lehden sijaan lehden pdf-version, joka julkaistaan jäsenille samaan aikaan painetun lehden kanssa.
Animalia-lehti on Suomen ainoa journalistinen eläinoikeuksiin keskittyvä aikakauslehti. Animalia-lehdellä on vastuullisen journalismin merkki ja se ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Voit tilata lehden liittymällä jäseneksi.
Teksti: Taija Rinne, kuvat Animalian arkisto , artikkelikuvan kuvitukset ja logo Anni Sairio.
Lähteet: Tiia Aarnipuu: Jonkun on uskallettava katsoa (2011), Animalian lehtiarkisto.
Tilaa Animalia-lehti – liity jäseneksi!
Saat lehden kotiisi kannettuna (tai myöhemmin halutessasi pdf-versiona!) neljä kertaa vuodessa liittymällä Animalian jäseneksi.
Muista myös Animalia-lehden verkkojulkaisu Animalia-media!
