Johtopäätökset ja suositukset
Yhteenveto ja johtopäätökset
Raportin tarkoituksena oli luoda katsaus turkistarhauksen nykytilaan Suomessa sekä pohtia kansainvälisten ja kotimaisten esimerkkien valossa keinoja, joilla turkistarhauksen mahdollinen lakkauttaminen Suomessa voitaisiin toteuttaa oikeudenmukaisella tavalla. Raportin nykytilannekatsauksessa perehdyttiin turkistarhaustoimialan taloudelliseen merkitykseen Suomessa toimialan vientitulojen, työllistävän vaikutuksen sekä valtiolle ja kunnille maksettujen verotulojen kautta. Yhteenvetona voidaan todeta, että turkistarhauksen vientitulot muodostavat vain pienen osan Suomen tavaravientituloista. Yksi kolmasosa turkisten bruttoviennin arvosta jää kotimaahan, kun taas kaksi kolmasosaa menee ulkomaisille turkistuottajille. Turkisnahkoja tuotiin Suomeen vuonna 2021 eniten Puolasta. Pohjanmaan neljään maakuntaan keskittyvä turkistarhausliiketoiminta on suurimmaksi osaksi pienimuotoista ja osa-aikaista.
Käytännössä turkistarhauksen hallittu ja oikeudenmukainen lakkauttaminen tarkoittaisi sitä, että noin 200 kokoaikaisen tarhausyrittäjän toimeentulo tulisi varmistaa tai joiden tulonmenetystä tulisi kompensoida.
Vuoden 2020 tietojen mukaan turkiskasvatus työllistää suoraan 826 henkeä: 473 yrittäjää ja 353 palkansaajaa. Turkiskasvatus, Saga Furs Oyj ja rehutehtaat työllistävät suoraan 1100–1200 henkeä, mukaan lukien osa-aikaiset ja kausityöntekijät. Alan kokonaisvaikutus työllisyyteen (sekä suora että epäsuora työllisyysvaikutus) on 1795 henkilötyövuotta. Paikallistalouden näkökulmasta absoluuttinen työllistävä vaikutus on suurin Uusikaarlepyyssä (148 henkeä), suhteellinen vaikutus puolestaan Halsualla (6,6 % työpaikoista turkistarhauksessa). Turkistarhauksesta kunnalle kertyvät yhteisöverot ja palkansaajien ansioverotulot ovat suurimmat Halsualla (146 €/asukas), pelkät yhteisöverotulot puolestaan Uusikaarlepyyssä (3,4 % kunnan yhteisöverokertymästä). Rehutehtaita on 12, ja niiden merkitys on suurin Pedersören kunnassa, missä sijaitsevat kaksi tehdasta työllistävät noin 65 henkilöä.
Käytännössä turkistarhauksen hallittu ja oikeudenmukainen lakkauttaminen tarkoittaisi sitä, että noin 200 kokoaikaisen tarhausyrittäjän toimeentulo tulisi varmistaa tai joiden tulonmenetystä tulisi kompensoida. Muiden, turkistarhausta osa-aikaisesti harjoittavien yrittäjien tukitarve riippuu osa-aikaisuuden asteesta ja turkistarhauksen ohessa harjoitetun liiketoiminnan luonteesta. Toimialan kaikille yrittäjälle on syytä kompensoida heidän tekemiään investointeja siltä osin, kun näitä ei ehditä kuolettamaan siirtymäajan puitteissa. Myös alan kokoaikaisten palkansaajien uudelleentyöllistymistä on syytä tukea.
Katsaus kotimaisiin esimerkkeihin paperitehtaiden alasajosta ja turvetuotannon hiipumisesta sekä ulkomaisiin esimerkkeihin turkistarhauksen lakkauttamisesta Norjassa, Alankomaissa ja Italiassa tuotti esimerkkejä rahoitus- ja muista keinoista, joilla rakennemuutosta voidaan tukea. Sektorista ja maasta riippumatta tukijärjestelyihin on aina sisältynyt panostus yksilöiden koulutukseen ja uudelleentyöllistymiseen. Tällaista tukea voi maksaa tuotantonsa lopettava yritys, alan etujärjestö tai julkinen sektori. Muita keinoja ovat rakenteiden ja laitteiden romuttamistuki, uudenlaisen liiketoiminnan kehittämistuki sekä korvaus siitoseläinten arvosta. Keinojen soveltuvuutta arvioidessa on kuitenkin hyvä huomata muutamia eroja suomalaisen turkistarhauksen sekä muiden alojen ja maiden välillä. Norjassa päädyttiin melko avokätisiin korvausjärjestelyihin, mihin lienee vaikuttanut tarhojen ja yrittäjien suhteellisen pieni määrä (noin kolmasosa Suomen vastaavista määristä) sekä maan vauraus. Alankomaissa puolestaan turkistarhat olivat Suomen tarhoja suurempia, mutta pitkän siirtymäajan vuoksi korvausta olisi maksettu vain tarhojen purku- ja muuntamiskustannuksista, ellei covid-19-pandemia olisi pakottanut aikaistamaan tarhauskiellon voimaantuloa. Turkistarhauksen ja muiden tässä raportissa käsiteltyjen rakennemuutosalojen eroja ovat ensinnäkin se, että niin tehtaiden kuin turvetuotannonkin rakennemuutosta luonnehtii äkillisyys, kun taas turkistarhauksen kohdalla kyse olisi lähinnä hallitun lakkauttamisen mahdollistavasta ennakoidusta rakennemuutoksesta. Toisekseen turvetuotannolla on merkitystä Suomen huoltovarmuuden näkökulmasta, kun taas turkis luokitellaan ylellisyys- eikä välttämättömyyshyödykkeeksi. Kolmanneksi turvetuotannon työllistävä vaikutus on noin 2–2,5 kertaa suurempi kuin turkistarhauksen, ja turvetuotanto on ollut myös taloudellisesti kannattavampaa kuin turkistarhaus.
Tarhoilla oleville kiinteille rakenteille ja laitteille ei välttämättä löydy luontevasti uutta käyttöä, joten purkamis- tai muuntamistukea voidaan pitää tarpeellisena. Samoin valtion tuki räätälöidyille TE-palveluille on suositeltavaa, jotta turkistarhausalan yrittäjät ja työntekijät saisivat koulutus- ja työllistymispalveluita sekä neuvontaa jo siirtymävaiheen aikana. Tässä yhteydessä ikääntyvien yrittäjien ja työntekijöiden työllistymismahdollisuuksiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota.
Maaseutumaisten alueiden uudistumiseen ja elinvoiman kehittämiseen saa tukea esimerkiksi EU:n rakennerahastoista (EAKR, ESR+, JTF) sekä EU:n maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta. Vastaavasti Suomen valtio voi myöntää kohdennettua rahoitusta aluekehittämispäätöksen ja -keskusteluiden pohjalta. Lisäksi maakuntahallinto, ely-keskukset, Leader-ryhmät, Business Finland, työ- ja elinkeinoviranomaiset sekä Suomen Uusyrittäjyyskeskukset tarjoavat vähintäänkin maksutonta neuvontaa rakennemuutosalojen yrittäjille ja palkansaajille. Turkistarhaustoiminnan mahdollisen lakkauttamisen suurin haaste ei todennäköisesti olekaan rahoituksen puute, varsinkin kun alaa on tuettu jo aiemmin investointi- ja lomitustukien sekä 32 miljoonan euron covid-19-tukien muodossa (Animalia-media, 2022).
Avainkysymykseksi nousee se, mille aloille turkistarhauksesta tällä hetkellä elantonsa saavat henkilöt työllistyisivät. Turkistarhausta on eniten Pohjanmaan neljässä maakunnassa, jotka ovat jo tällä hetkellä alueellisia kehittämistoimenpiteitä tarvitsevia murrosalueita. Korkeasta työpaikkaomavaraisuudesta ja matalista työttömyysluvuista huolimatta alueen alkutuotantopainotteisen elinkeinorakenteen on todettu kaipaavan kehittämistä. Yksi mahdollinen ratkaisu on luottaa yrittäjähenkisten yksilöiden ideointikykyyn ja tarjota sen tueksi edellä mainittuja yrittäjyyspalveluita. Esimerkiksi maataloussektoriin liittyvää uudenlaista liiketoimintaa voisi tarjota herneen, härkäpavun ja lupiinin kaltaisten kasvilajikkeiden viljely sekä jalostus proteiininlähteiksi. Toinen vaihtoehto on alueella jo harjoitettavan kasvihuoneviljelyn laajentaminen. Kolmas mahdollisuus olisi EU:n maatalouspoliittisten tukivälineiden kannustama vihreä siirtymä eli karjatalouden korvaaminen uusiutuvan energian tuotannolla ja kiertotalousliiketoiminnalla. Pohjanmaalla onkin jo käynnistynyt useita tuulivoimahankkeita sekä bio- ja kiertotaloushankkeita. Alueella on myös jonkin verran teollisuutta, joka voisi tarjota työpaikkoja turkistarhauksesta työttömiksi jääville palkansaajille. Osan yrittäjistä voi myös arvioida jäävän siirtymäajan puitteissa eläkkeelle.
Oleellisessa roolissa lakkauttamisprosessissa on siirtymäajan pituus. Mitä pidempi siirtymäaika, sitä vähemmän tarvitaan julkisen sektorin rahallista tukea, sillä alan yrittäjien ja työntekijöiden on mahdollista kuolettaa tarhoihin tehdyt investoinnit, täydentää osaamistaan, hankkiutua uuteen työpaikkaan, kehittää uusia yritysideoita tai valmistautua eläkkeelle jäämiseen. Tästä on hyvänä esimerkkinä Alankomaat, missä turkistarhauksen lakkauttamisen alkuperäiseen 11 vuoden siirtymäaikaan liittyvä kompensaatiojärjestelmä koostui vain tarhojen purkamis- ja muuntamiskustannuskorvauksista sekä eläkejärjestelyiden kustannuksista, joihin oli yhteensä varattu 32 miljoonaa euroa eli sama summa kuin aiemmin mainittu, suomalaisille turkistarhoille myönnettyjen covid-19-pandemiatukien yhteismäärä (Animalia-media, 2022). Siirtymäajan pituutta pohtiessa on myös hyvä huomioida, että jos EU päätyy kieltämään turkistarhauksen alueellaan, Suomi ei todennäköisesti pysty vaikuttamaan siirtymäajan pituuteen tai korvausten suuruuteen.
Suositukset
Turkistarhauksen nykytilaa koskevien tilastojen, kansainvälisten esimerkkien sekä asiantuntijanäkemysten perusteella voidaan esittää seuraavat suositukset. Suositusten pohjana on oletus, että vuoden 2023 hallitusohjelmassa otetaan tavoitteeksi turkistarhauksen hallittu lakkauttaminen.
- Perustetaan monialainen työryhmä, jossa on jäseniä ministeriöistä, yliopistoista ja tutkimuslaitoksista sekä järjestöistä, jotka edustavat paitsi tarhaajien myös eläinten näkökulmaa. Työryhmä teettää tarkemmat selvitykset turkistarhaajien tämän hetken ikäjakaumasta, turkistarhauksen pää- ja sivutoimisuuden asteesta, toiminnan kannattavuudesta sekä kiinteiden rakenteiden nykykäyttöarvosta. Näiden selvitysten avulla pystytään tarkemmin arvioimaan siirtymäajan tarkkaa pituutta, tukitoimien tarpeellisuutta sekä mahdollisten tukisummien suuruutta.
- Turkistarhauksen lakkauttamisen siirtymäajaksi suositellaan 5–7 vuotta, joka lienee sopiva kompromissi valtion ja tarhausalan toimijoiden välillä. Jos siirtymäaika on lyhyempi, julkisista varoista maksettavaa rahallista tukea tarvitaan enemmän. Jos taas siirtymäaika on pidempi, yrittäjät ja palkansaajat eivät saa välttämättä lainkaan tukea.
- Turkistarhausalan rakennemuutos otetaan yhdeksi painopistealueeksi valtion ja Pohjanmaan maakuntien välisissä aluekehittämiskeskusteluissa. Valtio sitoutuu tekemään lisäpanostuksen alueen elinvoiman ja elinkeinorakenteen kehittämiseen.
- Valtio myöntää ely-keskuksille lisämäärärahan uuden liiketoiminnan kehittämiseen tarkoitettuihin yritysten kehittämispalveluihin ja -avustuksiin.
- Valtio myöntää TE-toimijoille (2024 lähtien kunnat) lisämäärärahan turkistarhausalan yrittäjien ja palkansaajien uudelleenkouluttautumisen ja työllistymisen tukemiseen.
- Valtio sitoutuu korvaamaan 40–50 % tarhauskiinteistöjen purkamis- ja/tai muuntamiskustannuksista erikseen päätettävään tarhaustoimipaikkakohtaiseen maksimisummaan asti.
Turkistarhauksen mahdollista lakkauttamista on järkevää tarkastella osana Pohjanmaan maakuntien koko elinkeinorakenteen uusiutumista sekä ylipäänsä työntekemisen tulevaisuutta. Raha on vain väline; rakennemuutoksen hallittu läpivienti vaatii ohjausosaamista, alueellista ennakointia, kykyä ideoida ja rohkeutta kokeilla uusia vaihtoehtoja.
Tämä raportti on eläinoikeusjärjestö Animalian toimeksiannosta toteutetun selvityksen tiivistelmä turkistarhauksen nykytilasta ja tulevaisuuden vaihtoehdoista. Lyhennetty versio ei sisällä yksityiskohtaisia esittelyjä turkistarhapaikkakuntien elinkeinorakenteesta eikä rahoitusinstrumenttien ja tukimekanismien luetteloa. Koko raportti aineistotietoineen, kuvioineen, alaviitteineen ja lähteineen on ladattavissa PDF-muodossa vasemmasta sivuvalikosta.