Johdanto: Tervetuloa ilmastotehtaaseen!

• Eläinten oikeudet eivät ole saaneet jalansijaa ilmastokeskustelussa, vaikka eläintuotanto ja ilmastonmuutos kytkeytyvät toisiinsa. 
• Suomen ilmasto- ja eläinpolitiikkaa voi kuvailla ”ilmastotehtaaksi”: Eläinten hyväksikäyttö on todennäköisesti tulevaisuudessakin osa ruoantuotantoa, kunhan se ei tuota liikaa päästöjä. Erityisesti tästä kärsivät broilerit ja kalat.  
• Ilmastonmuutos on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymys, ja eläinten oikeudet ovat osa ilmastotoimia.  
• Suomessa tulisi pyrkiä eläintuotannosta luopumiseen osana ruoantuotantoa. Tavoitetta voidaan edistää panostamalla kasviproteiinien ekologisesti kestävään tuotantoon ja asettamalla ilmastopolitiikalle seurattavia eläineettisiä kriteereitä. 

”Jo 60 prosenttia kaikista maapallon nisäkkäistä on ihmisen karjaa. Uusi tutkimus arvioi ensimmäistä kertaa kaiken elävän biomassan jakautumisen Maan päällä.”

Näin huusi Helsingin Sanomien otsikko 25.5.2018. Vuonna 2018 julkaistiin uusi laskelma maapallon biomassan jakautumisesta. Tutkimuksen mukaan maapallon nisäkkäistä 60 prosenttia on nykyisin ihmisen ruoakseen kasvattamia tuotantoeläimiä. Tämä on yksi hälyttävä esimerkki siitä, miten nykyinen eläintuotanto uhkaa luonnon monimuotoisuutta. Eläintuotanto muodostaa katastrofaalisen ilmasto-ongelman, johon politiikka herää hitaasti. Yksikään maailman maa ei ole toistaiseksi tehnyt ilmastoon pohjautuen päätöksiä eläinperäisen ruoan tuotannon vähentämisestä. Erilaisten tutkimusten, raporttien ja selvitysten työkalupakista löytyy kuitenkin sama keino: kasviperäiseen ruokailuun siirtyminen. Silti se ei näy käytännön teoissa eikä puolueiden puheenaiheissa.  

Nykyinen keskustelu eläimistä ja ilmastosta muodostaa eläineettisen vaaran paikan. Kun huomio on päästöissä, voidaan päätyä edistämään eläinten kannalta kärsimystä aiheuttavaa, mutta vähäpäästöisempää eläintuotantoa. 

Tämän vuoden 2023 eläinoikeusraportin teema on eläinten oikeudet ja ilmasto. Teeman valikoitumisen syy on selvä: Animalia kokee, että eläinten oikeuksilla ei ole sijaa ilmastokeskustelussa, joka pyörii teknisten kysymysten ja maiden välisen taakanjaon kaltaisissa kysymyksissä. Vähemmälle huomiolle jää, kenen ehdoilla päästövähennyksiä tehdään ja mitä mahdollisesti menetetään, kun ilmastoa ”pelastetaan”. 

On sääli, että eläinten oikeudet eivät ole saaneet asemaa ilmastokriisin torjumisessa, sillä ilmastoliike ja eläinliike ovat luontevat kumppanit. Tiedämme, että teollinen eläintuotanto on keskeinen tekijä sekä luontokadossa ja kuudennessa sukupuuttoaallossa että itse ilmaston kuumenemisessa. Eläintuotanto vaatii yhä suurempia maa-alueita kasvatushallejaan, rehuntuotantoaan ja laidunmaitaan varten. Lisäksi tuotantoeläinten tuottama metaani on hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu ja sikoja, nautoja ja broilereita varten kasvatettu rehu vie valtavia kasvatusalueita, jotka kannattaisi käyttää suoraan ihmisille syötettävän ruoan kasvattamiseen. 

Haluamme osoittaa kaksitahoisen ongelman. Ensimmäiseksi, eläintuotantoa ylipäätään ei huomioida tarpeeksi ilmastokriisin torjunnassa. Nykyinen ilmastokeskustelu vaikuttaa siltä, että ilmaston pelastaminen halutaan tehdä muuttamatta mitään kovin konkreettista, koska se voisi olla poliittisesti epäsuosittua. Niinpä lihankulutuksen vähentäminen ei ole kunnolla noussut edes keskusteluun. Suomessa kävi hiljattain niinkin, että keskustalainen maatalousministeri lykkäsi ilmastoa ja ruoantuotantoa koskevan ohjelman julkaisua, koska se ei sopinut yhteen eläinten tehotuotannon politiikan kanssa. 

Toiseksi, kun eläintuotanto huomioidaan ilmastokriisin torjunnassa, se tehdään ilman eläinetiikkaa. Eläintuotantoa ollaan valmiita vähentämään vain niiltä osin kuin se kuormittaa ilmastoa raskaimmin. Eläinetiikan näkökulmasta eläintuotantoa pitäisi kuitenkin vähentää myös siksi, että se aiheuttaa valtavaa kärsimystä ja riistää eläimiltä mahdollisuudet hyvään elämään. Tämän takia Animalia haluaa tuoda eläinten oikeudet mukaan ympäristö- ja ilmastokeskusteluun. 

Ilmastotehdas tuottaa päästöpuhetta, mutta ei huomioi eläimiä 

Kysymys eläintuotannosta ja ilmastosta on globaali, mutta tämä raportti fokusoituu Suomeen. Ilmastopolitiikkamme on globaalisti ajatellen edistyksellistä. Suomella on melko kunnianhimoinen tavoite olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Eläinliikkeen kannalta ilmastopolitiikan ongelma on kuitenkin selkeä: ilmastokriisiä ollaan torjumassa välittämättä eläinten oikeuksista.  

Animalia on tehnyt vuonna 2022 osana strategiatyöskentelyään neljä tulevaisuuskuvaa eläinten hyödyntämiseen liittyen. Tulevaisuuskuvat eroavat toisaalta ilmastopolitiikan ja toisaalta eläinpolitiikan suhteen. Ne muodostettiin painottaen kahta muuttujaa: 

1) Suomen ilmastopolitiikka: Onko Suomi ottanut edelläkävijän vai vastaan hankaavan kapinallisen roolin ilmastonmuutoksen torjunnassa? 

2) Eläinliikkeen vaikutusvalta: Onko eläinliike merkittävä yhteiskunnallinen muutosvoima vai kritiikkiä taustalta esittävä keskustelija? 

Polku, jolla Suomi näyttäisi olevan, nimetään tulevaisuuskuvissa ”Ilmastotehtaaksi”. Tässä skenaariossa Suomi pyrkii ilmastonmuutoksen torjunnassa mallimaaksi, mutta eläinten oikeudet eivät ole merkittävä osa poliittista keskustelua. Eläinoikeusliike ei ole pystynyt pysäyttämään eläintuotannon kasvua. Erityisesti kalat ja broilerit ovat vaarassa joutua ilmastotehtaan polttoaineeksi. Jos tulevaisuuskuva toteutuu, ilmastopolitiikkaa tullaan tekemään niin, että kunnianhimoiset päästövähennykset saavutetaan eläinten oikeuksista piittaamatta. Näin ollen päädytään jatkamaan sellaista eläinten teollista hyödyntämistä, joka ei aiheuta merkittäviä ilmastopäästöjä. Hyvä esimerkki ilmastotehtaasta on nautakarjan päästöjen vähentäminen rehua ja eläimiä jalostamalla. Vaihtoehto kun olisi tuotantoeläinten määrän vähentäminen ja siten myös rehunkulutuksen ilmasto- ja ympäristövaikutusten pienentäminen. Luonnonvarakeskuksen tutkijat esimerkiksi ovat selvittäneet maa- ja metsätalousministeriön ja elinkeinon rahoittamassa Beefgeno-hankkeessa, onko geneettisesti parhaimpien ja heikoimpien teuraseläinten ympäristöjalanjäljessä eroa.

Ehkä merkittävin esimerkki ilmastotehtaan esiinmarssista oli Suomen vuonna 2019 aloittaneen hallituksen hallitusohjelma. Hallitusohjelmaa kiiteltiin sen ilmestymisen aikaan laajasti ilmastopolitiikaltaan erittäin kunnianhimoisena. Keinot hallitusohjelma etsi kuitenkin ruoantuotannon ulkopuolelta. Ohjelma sisälsi ainoana liharuokaa koskevana huomionaan maltillisen tavoitteen lisätä julkisissa hankinnoissa ja ruokapalveluissa kasvispainotteisen ruoan osuutta. Oikeaa poliittista keskustelua lihaverosta tai tuotantoeläinten määrän vähentämisestä sen sijaan ei vieläkään aloitettu.  

Poliittiseksi konsensukseksi näyttää muodostuneen, että Suomessa ruokavalio perustuu jatkossakin eläinproteiinille, jonka ilmastopäästöjä vain pyritään laskemaan. Kysymys on tulehtunut ja muodostunut niin sanotusti ”ideologiseksi”. Tällä tarkoitetaan sitä, että eläintuotannon hiilidioksidipäästöistä ei voi keskustella sellaisenaan, esimerkiksi korostaen päästöjen määriä. 

Puhe ruoantuotannon ilmastopäästöistäkään ei riitä. On osa ongelmaa, jos keskustelemme ainoastaan mitattavista hiilidioksidipäästöistä. Juuri tällainen määrällisiin muuttujiin keskittyminen estää näkemästä oleellista laadullista kysymystä, toisten lajien hyvän elämän mahdollisuuksia. Eläinliikkeen tehtävä onkin tuoda ilmastokeskusteluun muistutus siitä eläinten huonosta kohtelusta ja tuhlailevuudesta, jonka ilmastotehdas aiheuttaa. 

Eläimet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus 

Sosiaalisella oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan eri ryhmien mahdollisuuksia yhdenvertaisesti tavoitella hyvää elämää. Eläinoikeusajattelussa laajennetaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden analyysi ihmisistä myös muiden lajien oikeuksiin.  

Tästäkin näkökulmasta on nähtävissä selvä kuilu eläin- ja ilmastopolitiikan välillä. Vaikka ilmasto- ja ympäristöliike on pyrkinyt vähitellen huomioimaan ympäristökysymysten yhteyden rasismiin ja erilaisiin alkuperäiskansojen maakamppailuihin, eläinoikeusasiat ovat jääneet vähälle huomiolle. Keskustelu ilmasto-oikeudenmukaisuudesta ei ole Suomessa laajentunut toisiin lajeihin.  

Nykyiset eläintuotantoon liittyvät tavoitteet osana ilmastopolitiikkaa ovat juuri seurausta siitä, että eläinoikeusaktivismia ei ole kytketty osaksi ilmasto- ja ympäristöliikettä. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden huomioiminen voisi tarkoittaa sitä, että otetaan ilmastopolitiikassa kaikki väkivallan, sorron ja hyväksikäytön muodot huomioon. Tällöin joudumme kysymään, voiko päästöjä tosiaan torjua sulkemalla miljoonia broilereita halleihin kasvamaan lihasmöykyiksi, joiden jalat pettävät lopulta kehonpainon alla? Voiko kaloja uittaa loputonta ympyrää altaissa, joissa niiden kyljet repeytyvät haavaumille? 

Nykyinen ilmastopolitiikka tuottaa uusia eläinten kärsimyksen muotoja, jotka jäävät huomiotta, koska eläinetiikka jää sivuosaan pöydissä, joissa asioista päätetään. Kalankasvatussektorin laajentamissuunnitelmat johtavat kaloja ahtaasti kasvattavien laitosten määrän lisääntymiseen. Tämä näyttää tapahtuvan pitkälti ilmasto- ja ympäristöliikkeen tuella tai ainakin hiljaisella hyväksynnällä. Tarvittaisiinkin uusia liittolaisuuksia eläin- sekä ilmasto- ja ympäristöliikkeen välille, jotta jälkimmäisen nykyinen vipuvoima voitaisiin valjastaa myös eläinten oikeuksien ajamiseen ilmastopolitiikassa. 

Suomessa poliittinen keskustelu ruoantuotannosta ja ilmastosta on vasta alkamassa. Sanna Marinin hallitus jätti ruoantuotantosektoria koskevat päätökset vähemmälle huomiolle, koska hallituskumppani keskustan kanssa asioista päättäminen olisi ollut luultavasti liian vaikeaa. Pian tullaan keskustelemaan siitä, miten ruoantuotanto sopeutuu Suomen päästövähennystavoitteisiin. Jos ilmastotehtaan merkit pitävät paikkansa ja nykykehitys jatkuu, olemme siunaamassa eläinten kärsimyksen jatkumista ja jopa lisääntymistä osana 2020- ja 2030 -lukujen ilmastopolitiikkaa. 

Ilmastopolitiikkaa olisi arvioitava eläinten oikeuksien näkökulmasta 

Jotta eläinten oikeudet olisivat aidosti osa ilmastopolitiikkaa, tulisi eläinten kasvattaminen ruoaksi lopettaa. Vaikka kaikki eläintuotannon muodot eivät aiheuta yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä, ne vievät kanssaeläjiltämme mahdollisuuden hyvään elämään. Emme voi perustella esimerkiksi broilerin- tai kalankasvatusta ”eettisenä” tuotantona vain sen perusteella, että ne eivät tuota yhtä paljon päästöjä kuin vaikkapa naudankasvatus. 

On selvää, että tämä tavoite ei ole poliittisesti realistinen lyhyellä aikavälillä. Siksi onkin listattava joukko muita tavoitteita, jotka luovat edellytykset sille, että Suomi voi tavoitella hiilineutraaliutta ilman eläinten hyväksikäyttöä. Tällaisia tavoitteita ovat kotimaisten ja läheltä tuotujen kasviperäisten proteiinien tuotannon merkittävä lisääminen, tukipolitiikan muokkaaminen kasviperäisiä proteiineja suosivaksi ja kasviperäiseen ravintoon liittyvien kulttuuristen jännitteiden purkaminen. On tärkeää, että kasviproteiinien syömiseen liittyviä kaupunkilaiseen, valkoisista naisista koostuvaan koulutettuun eliittiin liittyviä mielikuvia puretaan. Tarvitsemme eri taustaisia kasvisruoka-aktivisteja ja -asiantuntijoita. Kasviperäisen ravinnon tulee olla edullista ja laajalti saatavilla. Suomeen tarvitaan laaja-alainen investointiohjelma kasviperäisen ravinnon edistämiseksi. 

Politiikan tasolla oleellinen muutos olisi ilmastopolitiikan pysyvämpi valvominen eläinten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Nykyisellään ilmastopolitiikkaa valvotaan erityisesti päästövähennysten toteutumisen kannalta. Vuonna 2022 valtioneuvosto julkaisi uuden lainvalmistelun vaikutusarviointiohjeen. Ohje on tarkoitettu ensisijaisesti valtioneuvoston lainvalmistelijoille, mutta sitä voidaan käyttää myös erilaisten politiikkaohjelmien ja -toimenpiteiden valmistelussa. Siinä käsitellään eri vaikutuslajien arviointia, ja uutena on mukana myös eläinten hyvinvointi. Vaikutusten tunnistamisen tarkistuslistalla eläinten hyvinvointi on viimeisenä kohtana, ja apuna on kysymys: Vaikuttaako ehdotus pidettyjen tai luonnonvaraisten eläinten hyvinvointiin? Tämä on pieni askel sitä kohti, että lainvalmistelijoiden tulisi edes nimellisellä tasolla huomioida eläinkysymykset taloudellisten, ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten rinnalla.  

Ilmastopolitiikan onnistumista olisi kuitenkin arvioitava monipuolisemmin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja eläinten oikeuksien toteutumisen kannalta. Eläinten oikeudet pitäisi kirjata viralliseksi kriteeriksi onnistuneelle ilmastopolitiikalle. Tätä seurantatehtävää voisivat toteuttaa eläinjärjestöt ja tutkijat.  

Kaikki muutokset eivät tapahdu politiikan ylätasolla. Siksi tämä julkaisu haluaa haastaa tutkijat, ympäristöjärjestöt, toimittajat ja ilmastoaktivistit ajattelemaan kriittisesti suhdettaan eläinetiikkaan ja eläinpolitiikkaan. Onko meillä eettisesti varaa unohtaa kaikkien miljoonien Suomessa kasvavien tuotantoeläinten intressit, kun ”pelastamme” ilmastoa? Kuuluvatko eläinaiheet vain eläinsuojelijoiden ja eläinoikeusliikkeen agendalle? 

Lähteet 

• Bar-On, Yinon M.; Phillips, Rob; Milo, Ron 2018: The biomass distribution on Earth. PNAS 115 (25).
• Kettunen, Niko 2018: Ihmisiä on vain 0,01 prosenttia kaikesta elämästä, mutta olemme jo tuhonneet 83 prosenttia luonnonvaraisista nisäkkäistä ja puolet kaikista kasveista. Helsingin Sanomat.
• Koskinen, Mika 2022: Hallituksen kiisteltyä ilmastoruokaohjelmaa ei kuulu eikä näy – ministeri Kurvinen vaikenee. Iltalehti 16.12.2022.   
• Leino, Maria & Hietala, Sanna 2022: Lihakarjan hiilijalanjälkeä voidaan pienentää jalostuksella ja pitkäikäisiä emoja suosimalla. Luke.fi 4.4.2022.   
• Valtioneuvosto 2019: Osallistava ja osaava Suomi. Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:23.