Eläinten oikeudet vuonna 2021

Tämä artikkeli antaa numeromuotoista tietoa eläinten oikeuksien nykytilanteesta Suomessa. Artikkeli jakautuu kahteen osioon: eläinoikeusgallupiin ja osioon eläinten määristä ja kohtelusta. Eläinoikeusgallupia käsittelevässä osiossa esitellään tätä raporttia varten tilattua ja aiemmin kerättyä kyselytietoa suomalaisten eläinoikeusasenteista. Eläinten määriä ja kohtelua tarkastelevassa osiossa esitellään eri lähteistä kerättyjä perustietoja Suomen eläinoikeustilanteesta. Yhdessä nämä osiot antavat kuvan Suomen teollisen eläintuotannon nykyolosuhteista.

Eläinoikeusgallup

Tämä osio sisältää tuoretta tietoa suomalaisten eläinten oikeuksia koskevista mielipiteistä. Osio perustuu loppuvuodesta 2020 sekä alkuvuodesta 2021 toteutettuihin kyselyihin. Kyselyissä haluttiin selvittää, mitä suomalaiset ajattelevat eläinten oikeuksien nykytilasta, niiden kehittämisestä sekä ihmisen ja muiden eläinlajien suhteista.

Kysely toteutettiin kolmessa osassa Telebus-haastatteluina. Kaksi ensimmäistä kyselyä, jotka koskivat turkiseläimiä, toteutettiin marraskuussa 2020 yhteistyössä Oikeutta eläimille -järjestön kanssa. Vastaajia oli ensimmäisessä kyselyssä 1005 ja toisessa 1001. Kolmas kysely, joka koski muita eläinoikeuskysymyksiä, toteutettiin tammikuussa 2021. Tähän kyselyyn osallistui 1011 vastaajaa. Kaikissa kolmessa kyselyssä oli eri vastaajajoukko. Kyselyt suoritti Taloustutkimus.

1. Turkistarhauksen eettinen oikeutus

Ihmisten näkemykset turkistarhauksesta ovat osittain riippuvaisia siitä, mitä kysytään. Kyselyissä kuitenkin järjestään yhä suurempi osuus vastaajista suhtautuu turkistarhaukseen kielteisesti. Selvimmin tämä näkyy, kun kysytään suoraan turkiseläinten tappamisen eettisestä oikeutuksesta.

Enemmistö kyselyn vastaajista ei hyväksynyt eläinten tappamista niiden turkkien vuoksi. Vastaajista 62 prosenttia on joko osittain eri mieltä (25 %) tai täysin eri mieltä (37 %) väitteestä “on hyväksyttävää tappaa tarhattuja eläimiä niiden turkkien vuoksi.”

2.  Turkistarhauksen tulevaisuus

Suomessa on pohdittu turkistuotannon talousvaikeuksien ja eläinten kohteluun liittyvien jatkuvien mainekriisien takia turkistarhauksen tulevaisuutta. Turkistarhauksen laillisuudesta päätetään seuraavan kerran uudessa eläinsuojelulaissa ja eläinten kohtelusta tarhoilla säädetään tarkemmin turkisasetuksessa.

Turkistarhauksen jatkumista nykymuodossa tukee kyselyssä vain pieni osa (16 %) vastaajista. Vastaajista 73 % vastustaa nykymuotoista turkistarhausta. He kannattavat joko tarhauksen kieltämistä siirtymäajalla (38 %) tai tarhauksen jatkumista niin, että eläimet saavat huomattavasti lisätilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään (35 %).

3. Turkistarhauksen tukeminen julkisista varoista

Turkisalalle myönnettiin koronan varjolla vuonna 2020 yli viisi miljoonaa euroa tukea ainakin Business Finlandin, Valtiokonttorin ja ELY-keskusten kautta. Turkistarhauksen julkinen tukeminen on puhuttanut Suomessa usein alan hankalan maineen takia.

Turkistarhauksen julkinen tukeminen ei saa kyselyssä kannatusta. Eläinoikeuskyselyn vastaajista 76 prosenttia on joko osittain eri mieltä (29 %) tai täysin eri mieltä (47 %) väitteestä “Turkistarhausta tulee tukea julkisista varoista.”

4. Eläinten lajityypilliset käyttäytymistarpeet

Suomen valmisteilla olevan eläinsuojelulain ympärillä on käyty paljon keskustelua eläinten lajityypillisestä käyttäytymisestä, onhan lain lähtökohdaksikin määritelty lajityypilliset käyttäytymistarpeet. Sipilän hallituskaudella julkaistu ja sittemmin rauennut lakiluonnos kuitenkin nimesi useita poikkeuksia, joissa näitä tarpeita ei huomioida.

Kyselyn vastaajat suhtautuivat hyvin positiivisesti lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteuttamiseen. Vastaajista 85 prosenttia oli väitteestä “kaikkien eläinten tulee saada toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan” osittain (34 %) tai täysin (51 %) samaa mieltä.

5. Eläinten itseisarvo

Eläinsuojelulain yhteydessä on puhuttanut myös eläinten itseisarvo ja sen kirjaaminen osaksi lakia. Itseisarvolla viitataan käsitykseen, että eläimillä on arvo myös riippumatta niistä saatavasta hyödystä.

Itseisarvon kirjaaminen lakiin sai kyselyssä kannatusta. Vastaajista 74 prosenttia oli väitteestä ”eläimillä on oikeuksia ja siksi eläinten itseisarvo tulee myös kirjata lakiin” osittain (35 %) tai täysin (39 %) samaa mieltä.

6. Maataloustuet

Eläintuotannon tuet ovat puhuttaneet Suomessa muun muassa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä. Kasviproteiinit ovat tulleet myös Suomessa laajasti markkinoille ja muuttaneet ruokailutottumuksia.

Vastaajat suhtautuivat kyselyssä varovaisen positiivisesti maataloustukien suuntaamiseen nykyistä enemmän kasviperäisen tuotannon kehittämiseen. Vastaajista 53 prosenttia oli väitteestä ”maataloustuet tulee suunnata nykyistä enemmän kasviperäisen ruoantuotannon kehittämiseen eläintuotannon tukemisen sijaan” osittain (37 %) tai täysin (16 %) samaa mieltä.

7. Eläinkokeet

Eläinkokeiden etiikka on Suomen vanhimpia eläinoikeuskysymyksiä ja se on ollut Animalian toimintakohde yhdistyksen perustamisesta saakka. Suomi on sitoutunut osana EU:n koe-eläindirektiiviä vähentämään eläinkokeiden määrää ja lopulta pyrkimään eläinkokeista kokonaan eroon. Eläinkokeettomia tutkimusmenetelmiä kehitetään Suomessa tutkimuskeskus FICAMissa.

Eläinkokeiden korvaaminen muilla menetelmillä sai kannatusta kyselyssä. Vastaajista 78 prosenttia oli väitteestä ”eläinkokeet tulisi asteittain korvata tutkimusmenetelmillä, joissa ei käytetä eläimiä hyväksi” osittain (30 %) tai täysin (48 %) samaa mieltä.

8. Lihan kulutuksen vähentäminen

Lihan kokonaiskulutus on ollut keskustelussa muun muassa Marinin hallituksen ilmastotavoitteiden yhteydessä. Hallitusohjelmassa mainitaan kasviperäisen tuotannon lisääminen.

Lihan kokonaiskulutuksen vähentäminen sai kyselyn vastaajien enemmistöltä kannatusta. Vastaajista 66 prosenttia oli väitteestä ”lihan kokonaiskulutusta tulisi vähentää eläintuotannon aiheuttaman ilmastonmuutoksen ja luonnonvaraisten lajien kadon torjumiseksi” osittain (30 %) tai täysin (36 %) samaa mieltä.

Tulosten analyysi

Eläinoikeusgallupin vastaukset tukevat aiempaa käsitystä, jonka mukaan eläinten kohtelu on suomalaisille tärkeä asia. Vuonna 2016 julkaistun Eurobarometrin mukaan 90 % suomalaisista haluaa, että tuotantoeläimiä suojeltaisiin nykyistä paremmin. Suomalaisista 99 % ilmoitti tuolloin pitävänsä eläinten hyvinvointia tärkeänä asiana.

Gallupin kysymyksistä selvästi positiivisimman vastauksen (85 % puolesta) tuotti kysymys eläinten oikeudesta lajityypilliseen käyttäytymiseen. Tällä tuloksella on paljon merkitystä esimerkiksi eläinsuojelulainsäädännön muuttamisen kannalta. Eläinsuojelulaki rajoittaa nykyisellään huomattavasti eläinten lajityypillistä käyttäytymistä esimerkiksi liikkumisen estävillä rakenteilla. Myös eläinten oikeuksiin perustuva itseisarvon kirjaaminen lakiin sai gallupissa jopa yllättävän paljon tukea. Tuki on merkittävää erityisesti, kun ottaa huomioon, että eläinten oikeudet on ollut hyvin polarisoitunut käsite Suomessa vielä 1990-luvulla.

Heikoimman enemmistön kyselyssä saivat lihan kokonaiskulutuksen pienentäminen (66 %) ja maataloustukien suuntaaminen kasviperäisen tuotannon kehittämiseen lihatuotannon sijaan (53 %). Kasvissyönti on poliittisesti jonkin verran polarisoitunut ilmiö ja se saattaa näkyä myös näissä vastauksissa. Eläintuotantoon liittyvät kysymykset muuttuvat helposti tulehtuneiksi. Ne voivat yhdistyä vastaajien mielissä kaupunkiväestön ja maaseudun väestön tai liberaalien ja konservatiivien vastakkainasetteluun.

Myös eläinkokeiden asteittaista korvaamista muilla tutkimusmenetelmillä tuki moni vastaaja (78 %). Kysely on teetetty aikana, jolloin koronaviruspandemia ja rokotukset ovat olleet paljon esillä. Tulos kertoo, että eläinkokeet koetaan moraalisesti hyvin ongelmallisiksi siitäkin huolimatta, että lääketiede nojaa niihin tällä hetkellä vielä voimakkaasti.

Turkistarhauksen osalta gallupin tulokset ovat linjassa viime vuosina tehtyjen gallupien kanssa. Turkistarhauksen kieltoa kannattaa eri kyselyjen mukaan noin 40–60 prosenttia suomalaisista riippuen siitä, millaisia muita vaihtoehtoja kyselyssä tarjotaan. Selvää on, että turkistarhojen oloihin halutaan huomattavia parannuksia, mikäli tarhauksen annetaan jatkua.

Eläinten määrät ja kohtelu

Tähän osioon on koottu tietoa ihmisen käyttämien muiden eläinlajien tilanteesta Suomessa. Sen on tarkoitus antaa muutamalla silmäyksellä tietoa lukijalle eläinten kohtelusta tuotannossa. Tieto on kerätty useista eri lähteistä ja lähteinä on käytetty uusinta saatavilla olevaa dataa. Se antaa yleiskuvan eläinten määristä eri tuotannon aloilla. Samalla annetaan tarkempaa tietoa joidenkin eläinlajien kohtelusta perustuen nykyiseen lainsäädäntöön ja yleisiin käytäntöihin. Tarkastelu painottuu ruoantuotantoon, jonka lisäksi on tarkasteltu eläinkokeita ja turkistarhausta. Osio sisältää lisäksi tietoa kasvissyönnistä.

Teurastukset

Teurastettujen eläinten määrät antavat tarkimman kuvan suomalaisen eläintuotannon kokoluokasta vuositasolla. Suomessa teurastettujen eläinten yhteenlaskettu määrä oli vuonna 2019 noin 81,4 miljoonaa yksilöä. Luku on kasvanut edellisestä vuodesta noin 2 miljoonaa. Suomessa teurastetuista eläinyksilöistä noin 96 prosenttia on broilereita.

Vuonna 2019 suomalaisissa teurastamoissa teurastettiin muun muassa noin 78,4 miljoonaa broileria, 1,8 miljoonaa sikaa, 850 000 kalkkunaa ja 270 000 nautaa.

Näiden 81,4 miljoonan eläinyksilön lisäksi turkistarhoilla tapetaan vuosittain 3–4 miljoonaa eläintä ja eläinkoelaitoksissa joitakin satoja tuhansia. Munantuotannon yhteydessä syntyviä kukkotipuja tapetaan lisäksi noin 1–2 miljoonaa. Kalankasvatuksessa ei tilastoida eläinyksilöitä vaan kilomääriä. Vuoden 2019 15,3 miljoonan kilon kasvatetun kalan voidaan varovaisesti arvioida koostuvan yli 7 miljoonasta eläinyksilöstä. Kaiken kaikkiaan eläintuotannossa siis kuolee Suomessa vuosittain yli 90 miljoonaa eläinyksilöä.

Tilakoot ja eläinten jalostus

Eläinten kohtelusta tekee teollista toimintaa erityisesti sen laajuus. Mielikuvamme eläintuotannosta liittyvät usein Suomen agraariseen menneisyyteen, jolloin tilakoot olivat huomattavasti nykyistä pienempiä. Esimerkiksi broileritiloilla elää nykyisin keskimäärin 60 000 lintua. Turkistarhoilla tuotetaan vuosittain yli 4 000 pentua tilaa kohti. Sikatilan keskimääräinen eläinmäärä on lähes 1 100 sikaa. Maitotilojen koko oli vuonna 2019 noin 45 lehmää, ja luku kasvaa nopean rakennemuutoksen seurauksena.

Eläinten jalostuksella on vaikutettu siihen, paljonko yksittäinen eläin tuottaa. Tilakoon rinnalla on siis hyvä tarkastella myös eläinten tuotosta. Esimerkiksi äärimmilleen jalostettu suomalainen broileri kasvaa täyteen kokoonsa muutamassa viikossa. Viikkojen aikana sen paino jopa 50-kertaistuu muutamasta kymmenestä grammasta kahteen kilogrammaan. Yksittäisen lypsylehmän maidon tuotos on noin 8 800 litraa lehmää kohti. Luku on miltei kymmenkertaistunut 100 vuoden aikana. Luku on kaksinkertaistunut vuodesta 1980.

Turkiskettujen nahan koko on herättänyt viime vuosina paljon keskustelua niin kutsutun jättikettukohun yhteydessä. Kettujen kokoa voi seurata nahkojen kokoluokan avulla. Kuten Sini Viksten kirjoittaa pro gradu -työssään vuonna 2018, “[n]ahkojen koon kasvua kuvaa se, että alkuperäiseen pituusluokitteluun (luokat 0, 1, 2, 3 ja 20) on jouduttu lisäämään luokat 30 (vuonna 1988), 40 (1997) ja 50 (1999)”. Pienimmässä luokassa nahan pituus on 97,1–106,0 cm ja aiemmassa suurimmassa luokassa 20 nahan pituus oli 106,1–115,0 cm. Vuoden 2021 maaliskuun Saga Fursin huutokaupassa oli tarjolla noin 175 000 nahkaa sinikettujen suurimmasta kokoluokasta 60 (yli 142 senttimetriä).

Lihan- ja maidonkulutus (nykyhetki ja trendit)

Tässä osiossa tarkastellaan eläinperäisten tuotteiden, erityisesti lihan ja maidon kulutusta ja sen muutoksia. Samalla tarkastellaan kasvissyönnin yleisyyttä.

Lihan kulutus

Lihan kokonaiskulutus on kasvanut Suomessa koko 1900-luvun jälkipuoliskon ja 2000-luvun alun. Se kääntyi kuitenkin laskuun vuonna 2019. Luullista lihaa kulutettiin henkilö kohti 79,8 kilogrammaa vuonna 2019, kun vuonna 2018 sitä kulutettiin 81,3 kilogrammaa. Luutonta syötävää lihaa on tästä määrästä noin puolet eli noin 40 kilogrammaa henkilöä kohti. Vuotta 2020 koskevan ennakkotiedon mukaan lihankulutus säilyi entisellään Suomessa vuonna 2020.

Maidon kulutus

Suomi on mielikuvissamme maidonjuojien maa ja lehmänmaidolla on vankka asema esimerkiksi kouluruokailussa. Lehmänmaidon kokonaiskulutus on kuitenkin ollut laskussa jo pitkään samalla, kun kasvimaitojen suosio lisääntyy.

Maidon kulutus henkeä kohti on vähentynyt erityisesti vuodesta 2012 eteenpäin jokaisena tarkasteluvuonna. Vuonna 2012 kulutettiin 133,9 kg lehmänmaitoa henkilöä kohti, kun vuonna 2019 kulutus oli enää 104,9 kilogrammaa. Suurin pudotus oli 5,8 kilogrammaa henkilöä kohti vuosien 2017 ja 2018 välillä.

Kasvisruokabuumi

Niin sanottu vegebuumi on herättänyt viime vuosina paljon keskustelua. Kuten Salla Tuomivaara osoittaa tämän raportin toisessa artikkelissa, kasvisruoan näkyvyys ja hyväksyttävyys on suuri eläinoikeusliikkeen saavutus. Mitä kasvisruokavalion yleisyydestä sitten voidaan sanoa tilastojen valossa? Tutkija Pia Jallinojan mukaan vegebuumi on todellinen ilmiö. Kasvisruokailu ei kuitenkaan ole erityisen yleistä. Hän kirjoittaa koontiartikkelissaan “Mitä kyselytutkimukset paljastavat kasvisruokavalioiden suosiosta Suomessa” seuraavasti:

“Tämän katsauksen tulokset vuosien 2014–2018 osalta viittaavat siihen suuntaan, että samaan aikaan, kun mediassa ja sosiaalisessa mediassa vegaaniseen syömiseen liittyvä aktiivisuus kasvoi, aikaisempaa suurempi osuus suomalaisista alkoi noudattaa vegaanista, vegetaarista tai punaista lihaa välttävää ruokavalioita. Näiden ruokavalioiden – erityisesti vegaanisen ruokavalion – noudattajien määrä oli hyvin alhainen vielä vuonna 2014, ja kasvusta huolimatta osuudet ovat vielä vuonna 2018 alhaisia.”

Vegaanista tai vegetaarista ruokavaliota noudatti 5,5 prosenttia väestöstä vuonna 2018. Alhaista lukua voi kuitenkin selittää niin kutsutun “fleksaamisen” yleistyminen, eli kasvispainotteisen ruokavalion, joka sisältää ajoittain myös lihaa. Jallinoja tarkentaa vielä, että ilmiö on sukupuolittunut:

“Ikäryhmittäinen tarkastelu osoittaa, että nuorten naisten parissa suosio on selvästi näitä keskiarvoja korkeampi. Naiset noudattavat miehiä useammin sekä kasvisruokavaliota että vegaanista ruokavaliota – – ja ruokavaliota, joka ei sisällä punaista lihaa.

Esimerkiksi 15–24-vuotiaista naisista vegetaarista tai vegaanista ruokavaliota noudattaa 16,9 prosenttia, kun taas 45–54-vuotiaista miehistä näin tekee alle prosentti. Vegetaarisen ja vegaanisen ruokavalion yleisyys on suurempi nuoremmissa ikäluokissa sekä miesten että naisten osalta.

Eläinten kohtelu eri tuotannon aloilla ja lainsäädännössä

Tässä osiossa tarkastellaan eläinten oloja Animalian päätoimintakohteiden osalta, eli miten Suomessa kohdellaan koe-eläimiä, turkiseläimiä ja tuotantoeläimiä.

Eläinkokeet

Vuonna 2019 Suomessa tehtiin eläinkokeita yhteensä 98 457 koe-eläimellä. Eläinkokeessa tuotetaan vähintään neulanpistoon verrattavaa kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa. Muuten kuin eläinkokeissa käytettiin 162 040 eläintä. Muun käytön tilastoihin lasketaan vuoden aikana tapetut eläimet. Muuta käyttöä on esimerkiksi eläinten kasvattaminen tai eläinkantojen ylläpito tutkimuskäyttöä varten sekä eläinten lopettaminen kudosten keräämisen takia.

Vuonna 2019 eläinkokeista 58,2 % aiheutti eläimille lievää haittaa, 31,1 % aiheutti kohtalaista haittaa, 6,5 % aiheutti vakavaa haittaa ja 4,2 % toimenpiteistä luokiteltiin luokkaan ei toipumista. Ei toipumista -vakavuusluokka tarkoittaa toimenpiteitä, jotka tehdään nukutetuille eläimille. Eläin tapetaan nukutuksen aikana. Eri toimenpiteiden vakavuudesta voi lukea lisää Laura Uotilan artikkelista tässä raportissa.

Turkistarhaus

Suomessa tapetaan vuosittain noin 3–4 miljoonaa tarhattua eläintä niiden turkkien vuoksi. Eniten Suomessa kasvatetaan kettuja ja minkkejä. Suomi ja Puola ovat ainoat EU-maat, joissa lisäksi saa kasvattaa haitalliseksi vieraslajiksi määriteltyä supikoiraa.Eläimet elävät turkistarhoilla verkkopohjahäkeissä ja tapetaan nahkontakaudella yleensä kaasulla tai sähköllä. Turkistarhojen määrä on ollut laskussa vuosikymmenten ajan. Tällä hetkellä tarhoja on alle 900, kun 1980-luvulla niitä oli yli 5000. Eläinten kasvatusmäärät eivät ole laskeneet samassa suhteessa kuin tarhat, sillä tarhojen koot ovat kasvaneet eläinmäärän kutistuessa.

Eläinten olot ja laki

Eläinten oloja Suomessa säätelee eläinsuojelulaki, joka uudistetussa muodossaan tulee olemaan ”laki eläinten hyvinvoinnista”. Lisäksi on joukko asetuksia, jotka tekevät tarkennuksia tiettyjen eläinryhmien kohteluun. Käytännössä lait mahdollistavat eläinten käyttämisen ihmisen hyödyksi taloudellisen toiminnan osana. Eläinsuojelulaissa eläimiä kohdellaan omaisuutena, jolla on jotain oikeuksia. Eläimillä ei ole esimerkiksi oikeutta elää elämäänsä loppuun saakka, oikeutta koskemattomuuteen tai oikeutta vapauteen. Eläinten laissa nauttimat oikeudet eivät ole rinnastettavissa ihmisen perusoikeuksiin suppeutensa takia. Niillä on kuitenkin oikeuksia liittyen virikkeisiin, ravintoon ja pitopaikan olosuhteisiin.

Eläinlaki ja asetukset mahdollistavat, että eläimiä saa Suomessa kasvattaa häkeissä, jotka estävät eläinten liikkumisen. Erityisesti emakkohäkit ja parsinavetat estävät emakoiden ja lypsylehmien liikkumista tehden esimerkiksi kääntymisestä mahdotonta. Emakkohäkeissä, eli tiineytys- ja porsitushäkissä, emakko pidetään metalliputkista koostuvilla häkkirakenteilla paikoillaan noin puolet sen elinajasta. Parsinavetassa eläin kytketään kaulastaan kiinni kääntymisen estäviin metallirakenteisiin. Parressa elävillä lehmillä on 60 päivän ulkoiluoikeus. Viimeinen saatavilla oleva tarkka tieto on vuodelta 2010, jolloin parsinavetoissa eli noin 45 prosenttia kaikista lypsylehmistä. Parsinavetoiden määrä vähenee koko ajan ja esimerkiksi Valion mukaan enää alle kolmannes sen sopimustilojen lypsylehmistä elää parsinavetoissa. Munijakanoista lähes 60 prosenttia elää edelleen virikehäkeissä, vaikka kaikki suuret kauppaketjut ovat sitoutuneet vähitellen siirtymään häkittömästi kasvatettujen kanojen muniin.

Kasvatustiheys on merkittävä eläinten hyvinvointikysymys. Broilereita saa Suomessa pitää yli 20 eläinyksilöä yhtä neliömetriä kohden.  Kalankasvatuksessa ei säädetä tarkoilla luvuilla siitä, miten tiheästi kalalajeja saa kasvattaa. Asetus vaatii ainoastaan, että “kasvatustiheys ei saa olla niin suuri, että se vaarantaa kalojen hyvinvoinnin ja terveyden.” Turkiseläimiä koskevassa asetuksessa säädetään häkkien minimipinta-alasta. Täysikasvuista eläintä koskevat vaatimukset ovat seuraavat: Minkki ja hilleri 0,255 m2, kettu ja supikoira 0,8 m2.

Elävien eläinten vientimäärät

Suomesta vietiin noin 18 000 elävää eläintä muihin EU-maihin viimeisenä saatavilla olevana tarkasteluvuotena 2018. Määrä on pieni verrattuna moniin muihin EU-maihin. Suomesta on viety viime vuosina myös eläviä kettuja siitoseläimiksi Kiinan turkistarhoille, mutta eläinten tarkkoja lukumääriä ei ole saatavilla tilastointipuutteiden vuoksi. Eläinkuljetuksiin liittyy merkittäviä hyvinvointiongelmia, kuten eläinten stressiä, ahdasta liikkumatilaa, puutteita juomaveden saannissa ja kuumuutta.

Lopuksi

Tämä koontiartikkeli antaa joukon numeroita eläinten kohtelusta sekä suomalaisten nykyisistä näkemyksistä eläinten kohtelun suhteen. Se ei kuitenkaan tarjoa mahdollisuuksia todeta, onko joku tietty luku paljon vai vähän tai millaista kärsimystä eläimet kokevat. Näiden kysymysten osalta tilastot vaativat tulkintaa.

Eläinten oikeuksien ymmärtäminen edellyttää numeraalisen tiedon lisäksi myös ymmärrystä yhteiskunnallisista suhteista sekä kokemuksellisempaa kurottamista eläinten maailmaan. Numeroilla on oma tehtävänsä, mutta niiden mahdollisuudet ovat rajalliset. Esimerkiksi 78 miljoonan tapetun broilerin yksilöllisyyden ymmärtäminen saattaa jopa vaikeutua eläinten määrää ajateltaessa. Juuri tämän takia tämän raportin muissa artikkeleissa tarkastellaan tarkemmin tiettyjä tuotannon aloja ja eläinten kohtelua koskevia ongelmia.

Tilastot antavat kuitenkin käsityksen tuotannon skaalasta. Samalla saadaan käsitys siitä, miten valtavaa joukkoa eläinyksilöitä esimerkiksi lakimuutokset koskevat. Mikäli kaikille tuotantoeläimille myönnetään uusia oikeuksia, se voi potentiaalisesti muuttaa lähes 90 miljoonan eläimen elämän vuosittain. Paradoksaalisesti kuitenkin eläinten oikeuksien säätäminen voi tarkoittaa myös eläinyksilöiden määrän pienentymistä, mikäli eläimiä ei enää kasvateta tiettyä tuotannonalaa varten. Näin ollen eläinten oikeuksien laajentuminen voisi tarkoittaa, että Suomessa vuosittain tapettavien eläinten määrä voisi pudota jopa kymmenillä miljoonilla.

Lähteet

Eläinten hyvinvointikeskus, Kana ja broileri tuotantoeläiminä. Verkkolähde: https://www.elaintieto.fi/kana/kana-ja-broileri-tuotantoelaimina Haettu 9.2.2021.

Euroopan komissio (2016) Special Eurobarometer 442 – Attitudes of Europeans towards Animal Welfare. Verkkolähde:  https://ec.europa.eu/commfrontoffice/publicopinion/index.cfm/ResultDoc/download/DocumentKy/71348 Haettu 9.2.2021.

Euroopan komissio (2018) TRACES data – Animals traded between Member States in 2018. Verkkolähde: https://ec.europa.eu/food/sites/food/files/animals/docs/ahsc_report_2018_en.pdf Haettu 9.2.2021.

Finlex, Eläinsuojelulaki. Oikeusministeriö. Verkkolähde:  https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960247 Haettu 9.2.2021.

Finlex, Valtioneuvoston asetus turkiseläinten suojelusta. Oikeusministeriö.  Verkkolähde: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20111084 Haettu 9.2.2021.

Finlex, Valtioneuvoston asetus viljeltävien kalojen suojelusta. Oikeusministeriö. Verkkolähde: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100812 Haettu 9.2.2021.

Jallinoja, Piia (2019) Mitä kyselytutkimukset paljastavat kasvisruokavalioiden suosiosta Suomessa?. Versus. Verkkolähde: https://www.versuslehti.fi/kriittinen-tila/mita-kyselytutkimukset-paljastavat-kasvisruokavalioiden-suosiosta-suomessa/ Haettu 9.2.2021.

Lihatiedotus (2021) Lihankulutus Suomessa. Verkkolähde: https://www.lihatiedotus.fi/tilastotietoa/lihankulutus-suomessa.html Haettu 9.2.2021.

Luke (2020) Ruoka- ja luonnonvaratilastojen e-vuosikirja 2020. Verkkolähde: https://stat.luke.fi/sites/default/files/luke-luobio_106_2020_0.pdf Haettu 9.2.2021.

Luke, Tilastotietokanta – Elintarvikkeiden kulutus henkeä kohti 1950- (kg/vuosi). Verkkolähde: http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__08%20Muut__02%20Ravintotase/03_Elintarvikkeiden_kulutus_50.px/table/tableViewLayout1/?rxid=001bc7da-70f4-47c4-a6c2-c9100d8b50db Haettu 9.2.2021.

Luke, Tilastotietokanta – Lihantuotanto muuttujina Vuosi, Muuttuja ja Laji. Verkkolähde: http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__04%20Tuotanto__06%20Lihantuotanto/02_Lihantuotanto_teurastamoissa_v.px/table/tableViewLayout1/  Haettu 22.2.2021.

Luke (2020) Vesiviljely 2019. Verkkolähde: https://stat.luke.fi/vesiviljely Haettu 9.2.2021.

Ruokatieto Yhdistys ry (2021) Sika. https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta-poytaan/maatila/kotielaimet/sika Haettu 9.2.2021.

Saga Furs 2021, BREAKDOWN, Blue Fox Regular. Verkkolähde: https://sagaext2prodreports.blob.core.windows.net/publicpdf/mar21-breakdown-fox-blue_fox-regular.pdf Haettu 22.2.2021.

Valio (2021) Lehmien liikkuminen. Verkkolähde: https://www.valio.fi/vastuullisuus/elainten-hyvinvointi/lehmien-liikkuminen/ Haettu 9.2.2021.

Viksten, Sini (2018) Sinikettujen rehunkäytön ja koon valinta painoindeksin avulla. Helsingin yliopisto. Verkkolähde: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/236098/Viksten_Sini_Pro_gradu_2018.pdf?sequence=2&isAllowed=y Haettu 9.2.2021.