Eläimet ja ilmasto vuonna 2023 

• Eläintuotanto edistää luontokatoa ja ilmastonmuutosta, koska siihen tarvitaan laidunmaata ja rehupeltoja. Lisäksi eläimet tuottavat kasvihuonekaasuja.  
• Kasviperäinen tuotanto tuottaa vähemmän ilmastopäästöjä kuin eläintuotanto, koska kasvituotanto ei edellytä rehun kasvatusta eikä vaadi niin suuria maa-aloja. Tuotannossa ei synny suuria metaanipäästöjä.  
• Kaikki eläintuotanto ei tuota yhtä paljon päästöjä. Ilmastonmuutos ei ole riittävä eläintuotannon vastustamisen peruste. Eläintuotannon kritiikissä on ilmaston lisäksi otettava huomioon eläinten elämänlaatu.  
• Suomalainen eläintuotanto ei ole ilmastoystävällistä, vaikka niin halutaan antaa ymmärtää. Suomessa maatalouden päästöjä ei ole saatu käännettyä laskuun, vaikka muut ilmastotoimet ovat edenneet.  
• Eläimiä ja ilmastoa koskevat kysymykset jakavat suomalaisia puoluekannan mukaan liberaali-konservatiiviakselin mukaisesti. 

Nykyinen ruoantuotannon järjestelmä perustuu suurelta osin nautojen kasvattamiseen ja vie valtavia maa-alueita globaalisti. Siinä missä vielä ennen teollista aikaa ihmisen ruokavalio koostui huomattavasti vähemmän eläinproteiinista, teollinen eläintuotanto on levinnyt ennennäkemättömällä tavalla 1900-luvun aikana. Väestönkasvu Euroopan ulkopuolella on johtanut eläinperäisen proteiinin tuotantomäärien kasvuun. Vaikka Euroopassa nautakarjan määrä on vähentynyt 1900-luvulla, Etelä-Amerikan ja Afrikan nautakarjan määrät ovat moninkertaistuneet ja esimerkiksi Aasian sikatuotannon määrä on monikymmenkertaistunut.

Tutkijat ovat varoittaneet yhä äänekkäämmin käynnissä olevasta kuudennesta joukkosukupuutosta. Tämä valtava ja ajallisesti pitkä prosessi voidaan esittää esimerkiksi seuraavalla tavalla: 

”Esimerkiksi konservatiivisesti arvioiden lähes 200 selkärankaisten lajia on kuollut sukupuuttoon viimeisen 100 vuoden aikana. Tämä merkitsee noin 2 lajin menetystä vuodessa. Harva kuitenkaan tajuaa, että jos 200 selkärankaisen lajin häviämistä verrattaisiin viimeisten 2 miljoonan vuoden arvioidulle ”taustalle” tai ”normaalille” sukupuuttotahdille, niiden häviäminen ei olisi kestänyt vuosisataa vaan jopa 10 000 vuotta eläinryhmästä riippuen.” 

Kuudennen joukkosukupuuton odotetaan aiheuttavan odottamattomia dominoefektejä keskinäisriippuvaisissa ekosysteemeissä ympäri maailman ja valtavia pudotuksia biodiversiteetissä. Villieläimien kokonaismäärästä katoaa jopa lähes 10 % vuosikymmenessä. Suurimmiksi syiksi joukkosukupuutolle mainitaan muun muassa nykyinen maankäyttö ja ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan karjatalous tuottaa globaalisti 14,5 prosenttia kaikista ihmisen tuottamista kasvihuonepäästöistä. Tämäntapaiset arviot voisivat olla huomattavasti suurempia, jos huomioitaisiin paremmin vaihtoehtoiskustannukset: esimerkiksi eläintuotannon vaatimien maa-alojen potentiaali hiilinieluina, mikäli ne eivät olisi nykyisessä käytössä. Tällä hetkellä eläintuotanto vie noin kolmanneksen maapallon kaikesta asumiskelpoisesta pinta-alasta. On luontevaa kysyä, paljonko ruoantuotannon päästöjä voitaisiin laskea ja luontokatoa hillitä, mikäli edes osa nykyisestä karjatalouteen perustuvasta proteiinintuotannosta korvattaisiin kasviperäisellä ruoantuotannolla.  

Eläintuotannon ilmastopäästöt perustuvat useaan eri tekijään. Tuotanto vaatii maa-aloja, joilla voisi olla potentiaalisesti käyttöä hiiltä sitovana maana, esimerkiksi metsäalueena. Tuotantoeläimet myös syövät rehua, joka itsessään edellyttää valtavia maa-alueita. Suurimpana tekijänä päästöissä on eläinten itsensä tuottama metaani, joka on moninkertaisesti hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu.  

Nykyistä eläintuotantoa voidaan verrata kasviperäiseen tuotantoon yksinkertaisen vertailun avulla: Eläintuotannossa kasvatetaan suurilla maa-alueilla eläimiä proteiinipitoiseksi ruoka-aineeksi niin, että ne syövät rehua, jonka kasvattamiseen tarvitaan myös suuria maa-aloja. Kasviperäisessä ruoantuotannossa kasvatetaan ainoastaan tämä ”rehu”, eli tuotetaan proteiinia suoraan viljeltävästä maasta, vaikka kasviproteiineihin toki liittyy usein jälkiprosessointia valmiiksi tuotteeksi. Kasviperäisen ruoan tuotantotapa sitoo vähemmän maata ja vaatii vähemmän resursseja. Yhteenvetona voidaan todeta, että teollinen eläintuotanto kytkeytyy nykyiseen ilmastokriisiin monilla tavoilla. Valitettavasti ruoaksi kasvatettavien eläinten määrä ei ole laskusuunnassa ilmastotietoisuuden kasvusta huolimatta.  

Broilerintuotanto tai kalankasvatus eivät ole ilmastonmuutoksen suhteen samanlainen ongelma kuin nautojen kasvatus. Tässä kohtaammekin ongelmallisen tilanteen eläinten oikeuksien ja ilmastokriisin kannalta: Broilerintuotantoa ja kalankasvatusta pidetään kestävinä ruoantuotannon tapoina, vaikka tiedämme niiden olevan eläinten oikeuksien kannalta todellinen ongelmavyyhti.

Suomi eläintuotannon ja ilmastonmuutoksen ”poikkeustapauksena” 

Suomalaisen eläintuotannon etujärjestöt esittävät mielellään Suomen erityisen hyvänä maana eläintuotannon näkökulmasta, oli kyse sitten eläinten hyvinvoinnista tai ruoantuotannon ilmastopäästöistä. 

Tällaisissa mainospuheissa sekoitetaan mielellään asioita toisiinsa: esimerkiksi eläinten populaatiotasoon liittyvät ”puhtaustoimet”, kuten antibioottien käytön vähäisyys, eivät ole subjektiivinen hyvinvointitekijä eläimelle. 

Suomalaista eläintuotantoa ei kannata myöskään ilmaston näkökulmasta nähdä erityistapauksena. Maatalouden ilmastopäästöjä ei toistaiseksi ole saatu laskemaan siitä huolimatta, että ilmastotoimet muualla yhteiskunnassa tuottavat merkittäviä positiivisia tuloksia. Kyse on jossain määrin poliittisesta ongelmasta ja vuosina 2019– 2023 hallinneen Rinteen ja Marinin hallituksen kyvyttömyydestä tehdä merkittäviä muutoksia eläinperäiseen ruoantuotantoon.  

Suomessa on yritetty markkinoida maidontuotantoa ympäristöystävällisenä vedoten nurmiviljelyyn. Tämä tarkoittaa nautojen laidunmaan kykyä sitoa hiiltä itseensä ja siten kompensoida märehtijöiden tuottamia kasvihuonekaasuja. Käytännössä se on voinut tarkoittaa esimerkiksi, että lasketaan saman tilan omistamien metsien hiilinielu mukaan maidontuotannon päästötaseeseen. 

Näin ollen itsessään päästölähteenä toimiva nautakarja ”kompensoidaan” siihen kokonaan liittymättömällä metsällä. Itse maidontuotannon päästöintensiivisyyteen tämä ei tietenkään suoraan vaikuta, vaan yhtä hyvin voitaisiin ostaa päästökompensaatiota vaikka toiselta puolelta maailmaa. Nurmen kyky sitoa päästöjä taas on epäselvää, mutta mistään uskomattoman tehokkaasta päästönielusta ei kuitenkaan ole kyse. 

Eläintuotannon merkittävä edunvalvoja MTK kirjoittaakin hieman paradoksaalisesti, että ”vaikka laskelmissa maatalouden päästöt näyttäytyvät yhä suurempina, ilmastotekoja tehdään maatiloilla yhä enemmän.

Suomessa lihan kulutus kasvoi pitkään, mutta nyt se on pysähtynyt ja kääntynyt vienoon laskuun. Myös maidon kulutus vähenee edelleen. Nykyinen kulutettavan lihan määrä on kuitenkin niin suuri, että merkittävää laskua pitäisi tapahtua, jotta Suomi voisi tavoitella aidosti kestävää ruoantuotantoa. Luullisen lihan kulutus oli vuonna 2021 henkilöä kohti 79,1 kiloa, josta noin puolet on syötävää lihaa. Kulutus laski vain 0,2 kiloa edellisvuodesta. Maatalouden päästöt eivät tietenkään johdu yksistään eläintuotannosta, vaikka sillä onkin merkittävä osuus kokonaispäästöistä sekä metaanin että maankäytön osalta. 

Suomalaisten asenteet ilmasto- ja eläinkysymyksiin 

Tämän vuoden kyselyssä keskityttiin ilmasto-, ympäristö- ja eläinoikeuskysymysten välisiin yhteyksiin. Kysymyksiin valitsimme broilerinjalostusta koskevan kysymyksen, koska broilerintuotantoa pidetään ilmastovaikutuksiltaan vähemmän ongelmallisena kuin muuta lihantuotantoa. Broilerinliha sopii ilmastopolitiikkaan, jossa ei huomioida eläinten oikeuksia. Muissa kysymyksissä pohdittiin ilmastopolitiikkaa, lihan kokonaiskulutusta sekä eläinperäisen ja kasviperäisen tuotannon tukemista. Kyselyn tavoitteena on antaa alustava kuva siitä, miten eläinkysymykseen suhtaudutaan osana ilmastopolitiikkaa.  

Kysely toteutettiin helmikuussa 2023 Kantarin Forum -internet-paneelina ja siihen vastasi 1088 yli 18-vuotiasta suomalaista (poislukien Ahvenanmaa). Aineisto edustaa ja on painotettu vastaamaan väestöä tässä ikäryhmässä.  

Kyselyn ensimmäisenä väitteenä oli ”Eduskunnan pitäisi painottaa ilmastokysymyksiä ja eläinten oikeuksia päätöksenteossa”. Tähän väitteeseen myönteisesti suhtautuvien osuus oli kyselyn suurin, 54 prosenttia vastaajista suhtautui siihen positiivisesti ja 37 prosenttia kielteisesti. Tässä näkyy siis positiivinen suhtautuminen ei ainoastaan ilmastokysymykseen vaan myös eläinpolitiikkaan osana samaa kokonaisuutta. 

Seuraavassa vastaajat ottivat kantaa väitteeseen ”Broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen tulisi puuttua”. Tässä näkyi erityisen suuri joukko, joka ei osannut ottaa väitteeseen kantaa, 19 prosenttia vastaajista. Broilereiden kasvatus ei vaikuta olevan tuttua vastaajille. Tämä on arvokasta informaatiota, sillä yksilöiden määrällä mitattuna broilereita kasvatetaan Suomessa eniten ruoaksi. Kysymyksen vastaajissa näkyi positiivinen suhtautuminen broilerin jalostukseen puuttumiseen (täysin ja jokseenkin samaa mieltä yhteensä 52 %), mutta tähän vaikuttaa varmasti se, että kärsimys mainitaan väitteessä suoraan. On hankalampaa vastata, että ei kannata kärsimykseen puuttumista (jokseenkin eri mieltä ja täysin eri mieltä yhteensä 29 %).  

Väitteessä ”Lihan kokonaiskulutusta tulisi vähentää eläintuotannon aiheuttaman ilmastonmuutoksen ja luonnonvaraisten lajien kadon torjumiseksi” vastaajat jakautuivat selvemmin, 49 prosenttia puolesta ja 44 prosenttia vastaan. Tässä näkyy selvä muutos kaksi vuotta aiemmin toteutettuun eläinoikeuskyselyyn, jossa vielä 66 prosenttia vastaajista suhtautui väitteeseen positiivisesti. Vastauksen muutosta saattaa kyselymetodin muuttumisen (kysely toteutettiin edellisessä eläinoikeusraportissa puhelinkyselynä, nyt internet-paneelina), lisäksi selittää Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, joka on nostanut omavaraisuuden arvostusta ja konservatiivisempien äänenpainojen näkymistä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. 

Väite ”Kasvipohjaisen ruoan tuotantoa tulisi tukea enemmän kuin eläinperäisen ruoan tuotantoa” oli ainoa neljästä väitteestä, jossa kielteinen puoli (jokseenkin eri mieltä ja täysin eri mieltä yhteensä 49 %) nousi korkeammaksi kuin myönteinen (jokseenkin samaa mieltä ja täysin samaa mieltä yhteensä 42 %). Tässäkin kysymyksessä saattaa näkyä yhteiskunnallisen ilmapiirin muutos, sillä aiemmassa eläinoikeuskyselyssä vastaava kysymys maataloustuista tuotti vielä positiivisemman tuloksen (53 prosenttia puolesta).  

Tuloksissa saattaa näkyä yleisemmin yhteiskunnallisen keskustelun voimakkaampi jakautuminen tiettyihin arvoblokkeihin. Karkeasti ne voi erotella kaupunkilaiseen ympäristömyönteiseen liberalismiin ja haja-asutusalueen ympäristön kannalta kuluttavia tuotantomuotoja, esimerkiksi tehomaataloutta ja raskasta teollisuutta, suosivaan konservatismiin. Tämän vastakkainasettelun rakentamiseen on pyrkinyt aktiivisesti nykypolitiikan haastajana pitkään esiintynyt perussuomalaiset sekä kannatusongelmista kärsivä perinteinen maaseutupuolue keskusta. Tietyistä käsitteistä, kuten ilmastonmuutos, luontokato ja kasvisruoka, on itsessään tullut latautuneita. 

Vastauksissa näkyy melko selvät erot noudattaen sitä, asuuko vastaaja maaseudulla, kannattaako hän perussuomalaisia tai keskustaa ja onko hän sukupuoleltaan mies. Vihreiden ja vasemmiston kannattajien vastaukset poikkeavat jyrkästi muista eläinten oikeuksien ja ilmaston hyväksi, kun taas sosiaalidemokraattien kannattajat edustavat vakaata keskilinjaa. Perussuomalaisten ja keskustan kannattajien kannat ovat penseimpiä, kokoomuksen kannattajat taas tulevat lähemmäs keskilinjaa. 

Naiset vastasivat kaikkiin kysymyksiin positiivisemmin kuin miehet. Erityisesti broilerin jalostusta ja kärsimystä koskevassa kysymyksessä naiset poikkesivat miesten vastauksesta selvemmällä muutoshalulla. Nämä jaot on huomioitava, kun pohdimme eläin- ja ilmastopolitiikan tulevaisuutta. On oleellista, että eläin- ja ilmastopolitiikka koetaan houkuttelevaksi ja aidosti kaikkia hyödyttäväksi myös kaupunkiseutujen ulkopuolella. Kysymyksissä näkyi selvä ero nuorempien ja iäkkäämpien vastaajien välillä. Nuoremmat vastaajat suhtautuivat kaikkiin väitteisiin positiivisemmin. Tämä saattaa ennakoida tulevaisuutta ja ilmasto- ja eläinkysymysten poliittisen merkityksen kasvua. 

Ihmiset suhtautuvat Suomessa suhteellisen positiivisesti ilmasto- ja eläinpolitiikan ajamiseen, vaikka kysymyksiin liittyy myös polarisaatiota. Selvästi tarvitaan työtä, jotta erityisesti broileria koskevat eläinoikeusongelmat tulisivat laajempaan tietoon. Myös lihan kokonaiskulutuksen vähentämiseen esitetty positiivinen suhtautuminen kertoo muutosvalmiudesta. Samanaikaisesti on huomioitava keskustelun kasvava jakautuminen, joka edellyttää uusia ja notkeampia lähestymistapoja asian parissa työskenteleviltä. Mitä pidemmälle kysymykset luisuvat vastakkainasettelun aiheina, sitä hankalampaa on ajaa yhteiskunnallisesti oleellista eläinten kärsimyksen vähentämistä ja kaikkien ihmisten hyvinvointia uhkaavan ilmastokriisin torjumista. 

Nämä kysymykset noudattelevat voimakkaita länsimaisen politiikan trendejä ja siksi yksittäisten suomalaisten toimijoiden mahdollisuudet vaikuttaa niihin ovat rajalliset. Muutamia oleellisia pohdinnan aiheita voidaan kuitenkin esittää. Mitä voimme tehdä, jotta useammat ihmiset kokisivat ilmastotoimien luovan heille tulevaisuudessa mahdollisuuksia eikä pelkkiä uhkia? Miten useampi ihminen voisi ajatella, että eläinten kärsimykseen puuttuminen ei ole punavihreiden puolueiden kysymys? Miten eläintuotantoa suosivaa nykyistä tukijärjestelmää voisi uusia niin, että muutos tuntuu oikeudenmukaiselta eikä ulkopuolisten puuttumiselta tuottajien asioihin? 

Näihin kysymyksiin vastaaminen edellyttää työtä niin kulttuurisen vuoropuhelun ja poliittisten toimenpiteiden tasolla kuin puhtaasti kielellisesti, jotta erilaisten ihmisten puhuttelu voisi onnistua nykyistä paremmin meiltä, jotka tavoittelemme oikeudenmukaista eläin- ja ilmastopolitiikkaa. 

Eläineettinen kestävyys ilmastokeskusteluun 

Voimme siis todeta, että nykyisellään globaali ruoantuotanto vie valtavia maa-aloja, ajaa lajeja sukupuuttoon ja lämmittää ilmastoa entisestään. Samanaikaisesti emme voi selittää ilmastonmuutoksesta kuin osan eläintuotannolla. Merkittävät osat eläintuotannosta, kuten broilerintuotanto, eivät ole ilmaston kannalta joitakin kasviperäisiä proteiineja merkittävästi suurempi päästölähde. 

Näistä havainnoista on vedettävä johtopäätös, että vaikka eläintuotanto ja ilmastonmuutos ovat voimakkaasti keskinäisriippuvaiset, pelkkä huoli ilmastosta ei riitä eläintuotannon yleisen kritiikin perustaksi. Eläinoikeusnäkökulma on välttämätön, jotta voimme tarkastella nykyisen teollisen eläintuotannon kestävyyttä kokonaisvaltaisesti. Eläineettinen kestävyys onkin nykyisen ilmastokeskustelun sokea piste, joka unohtuu helposti, kun pohditaan esimerkiksi ilmaston kannalta suotuisien eläinproteiinien tuottamista. 

Samalla voidaan myös todeta, että merkittäviä osia nykyisestä teollisesta eläintuotannosta, kuten maidontuotanto ja punaisen lihan tuotanto, on syytä ajaa alas puhtaasti ilmastosyistä. Myös lisääntyvät zoonoosit, eli eläimistä ihmisiin tarttuvat sairaudet, ovat nousseet merkittäväksi teollista eläintuotantoa koskevaksi huolenaiheeksi koronaviruspandemian jäljiltä. Olisi tärkeää, että politiikassa tarkastellaan eläintuotantoa useammasta näkökulmasta, sekä ilmaston että eläinetiikan kannalta. Päällekkäisten ja jatkuvien kriisien, eli ”monikriisin”, aika muokkaa päätöksentekoa kuitenkin vaikeasti ennakoitavaksi ja hallittavaksi. 

Lähteet 

• Bar-On, Yinon M.; Phillips, Rob; Milo, Ron 2018a: The biomass distribution on Earth. PNAS 115 (25).
• Bar-On, Yinon M.; Phillips, Rob; Milo, Ron 2018b: The biomass distribution on Earth. PNAS 115 (25). Supplementary Information Appendix.
• Bouwman, Alexander F.; Goldewijk, Kees Klein; Van der Hoek, Klaas; Beusen, A. H. W. 2011: Exploring global changes in nitrogen and phosphorus cycles in agriculture induced by livestock production over the 1900-2050 period, Livestock and Global Change Special Feature. Proceedings of the National Academy of Sciences 110(52).
• Ceballos, Gerardo; Ehrlich, Paul R.; Dirzo, Rodolfo 2017: Biological annihilation via the ongoing sixth mass extinction signaled by vertebrate population losses and declines. PNAS 114 (30).
• FAO 2013: Key facts and findings. Tackling Climate Change Through Livestock.
• Ilmasto-opas.fi 2020: Ilmastonmuutosta voi hillitä ilmastoystävällisellä ruokavaliolla.   
• Lähde, Ville 2023: Mitä on monikriisi? Bios.fi.  
• Luonnonvarakeskus 2022: Mitä Suomessa syötiin vuonna 2021?. Luke.fi.
• MTK 2021: Julkaisimme Maatilan hiililaskurin jäsentemme käyttöön – tavoitteena lisätä peltojen hiilensidontaa.
• Ritchie, Hannah 2019: Half of the world’s habitable land is used for agriculture. Our World in Data.
• Ritchie, Hannah 2020: You want to reduce the carbon footprint of your food? Focus on what you eat, not whether your food is local. Our World in Data.
• Rydenfelt, Henrik 2017: Kuka nielee valikoidut faktat?. Etiikka.fi.
• Searchinger, Timothy D.; Wirsenius, Stefan; Beringer, Tim; Dumas, Patrik 2018: Assessing the efficiency of changes in land use for mitigating climate change. Nature 564, 249–253.   
• Siljander, Riikka; Cederlöf, Magnus; Skoglund, Kai 2022: Ilmastovuosikertomus 2022. Ympäristöministeriön julkaisuja 2022: 24.
• Vinnari, Markus 2015: Mitä Suomessa tulisi syödä? Esitys Tieteen päivillä Helsingin yliopistossa.
• WWF 2023: What is the sixth mass extinction and what can we do about it?.