Kalastus

Animalian mielestä kaloihin tulee suhtautua itseisarvoisina yksilöinä. Uuden tutkimustiedon valossa on syytä olettaa, että kalat voivat kokea kipua kuten muutkin selkärankaiset. Kalat ovat myös kognitiivisesti merkittävästi kehittyneempiä ja käyttäytymiseltään paljon monipuolisempia olentoja kuin aiemmin on luultu. Siksi kalojenkin kohdalla on noudatettava varovaisuusperiaatetta.

Varovaisuusperiaate tarkoittaa, että jos jonkin toiminnan voidaan olettaa aiheuttavan kaloille kärsimystä, tästä toiminnasta on pidättäydyttävä tai sen toteuttamista on muokattava kalojen hyvinvoinnin paremmin turvaavaan suuntaan. Näin on toimittava myös, vaikka ei olisikaan täydellistä tieteellistä varmuutta siitä, miten kalat aistivat ympäristöään tai esimerkiksi kipua, tai siitä, mitä niiden hyvinvointi kokonaisuudessaan tarkoittaa.

Kalojen käyttäytyminen

Luonnossa kalojen käyttäytyminen on hyvin monimuotoista. Kalojen lajityypilliseen käyttäytymiseen voivat kuulua muun muassa saalistus-, ruoanetsintä-, vaeltamis-, reviiri-, piiloutumis- ja lisääntymiskäyttäytyminen. Myös kalojen uimiskäyttäytyminen on hyvin vaihtelevaa. Monet kalalajit muodostavat sosiaalisia yhteisöjä, joissa ne tuntevat toisensa yksilöinä, oppivat toisiltaan ja osoittavat selvää sosiaalista älykkyyttä. Tietyt kalat osaavat myös käyttää työkaluja.

Kaikkia edellä mainittuja kalojen käyttäytymistarpeita on pohdittava tarkoin ja huomioitava ne, kun mietitään kalojen soveltuvuutta esimerkiksi lemmikkieläimiksi. Lisäksi on huomioitava varovaisuusperiaatteen mukaisesti tämän hetkinen puutteellinen tieto kalojen hyvinvoinnista ja sairauksista.

Kalastuksen ja kalankasvatuksen ongelmat

Animalia suhtautuu kalastukseen ja kalankasvatukseen kriittisesti. Kalanviljelylaitoksissa kalat voivat toteuttaa vain pientä osaa lajityypillisestä käyttäytymisestään. Kaloilla ei esimerkiksi ole mahdollisuutta saalistus-, vaeltamis-, reviiri- ja piiloutumiskäyttäytymiseen. Lisäksi kalojen tuotanto-olot tarjoavat vain rajallisen määrän aistiärsykkeitä verrattuna kalojen luontaiseen elinympäristöön. Kalat elävät suljetuissa altaissa niin ahtaasti, että ne saattavat vahingoittua uidessaan toistensa lomassa tai taistellessaan tilasta. Kasvatettavien kalojen hyvinvoinnissa aiheuttavat ongelmia erityisesti suuri kasvatustiheys ja altaiden virikkeettömyys, jotka saattavat aiheuttaa esimerkiksi stereotyyppistä käyttäytymistä. Jos kalankasvatus sallitaan jatkossakin, kasvatettujen kalojen lopetusmenetelmiä tulee myös kehittää nykyisestä.

Kalastukseen liittyy lukuisia epäkohtia, joihin on puututtava välittömästi. Ongelmallinen kalastuskäytäntö on esimerkiksi ns. catch and release -kalastus, jossa kala vapautetaan pyydystämisen jälkeen, vaikka koukku on jo ehtinyt vahingoittaa sen suuta tai jopa nielua. Ongelmallista on myös mm. kalojen kuoleminen maalla tukehtumalla, suurten kalamäärien kalastaminen kerralla, jolloin jokaista yksilöä ei lopeteta välittömästi ja yksilöllisesti, sekä kaikki sellaiset kalastusvälineet, jotka vahingoittavat kalaa, mutta joiden käytön yhteydessä kalaa ei lopeteta välittömästi.

Kaikkea kalastusta ja kalankasvatusta olisi valvottava huomattavasti nykyistä tarkemmin niin, että erityisesti eläinten hyvinvointiin kiinnitetään huomiota. Kaikessa kalankäsittelyyn liittyvässä eläinsuojeluvalvonnassa kaloja tulisi tarkastella yksilöinä ja kipua tuntevina eläiminä.

Lähteet:

Sneddon, L. 2003. The evidence for pain in fish: the use of morphine as an analgesi

Sneddon, L. 2009. Pain Perception in Fish: Indicators and Endpoints.

Huntingford et al 2006. Review paper: Current issues in fish welfare. 

Brown, C. Fish intelligence, sentience and ethics. 

Grosenick et al 2007. Fish can infer social rank by observation alone

Bshary et al 2014. Social cognition in fishes. 

Grutter et al 2011. Fish mucous cocoons: the‘mosquito nets’ of the sea.

EFSA Scientific Opinion 2008. Food Safety considerations of animal welfare aspects of husbandry systems for farmed fish.

 

Kuva: Derek / Flickr