Kalojen kohtelua on parannettava
Kalastus ja kalojen kohtelu puhuttavat aika ajoin. Tieteellistä tietoa kalojen kyvyistä saadaan jatkuvasti lisää, joten meidän onkin syytä miettiä suhtautumistamme kaloihin ja niiden kohteluun tämän uuden tiedon valossa. Olisiko siinä korjattavaa?
Kalat ovat yksilöitä
Animalia suhtautuu kalastukseen ja kalankasvatukseen kriittisesti. Kalat ovat paljon enemmän kuin vedessä elävää ravintoa. Ihmisten onkin mahdollista muodostaa ekologisesti kestävä, terveellinen ja tasapainoinen ruokavalio ilman kalojen syömistä. Nykyisenkaltainen kalojen kohtelu ei ole eettisesti kestävää.
Animalian mielestä kaloihin tulee suhtautua itseisarvoisina yksilöinä. Tutkimustiedon perusteella kalat kokevat kipua kuten muutkin selkärankaiset. Kalat ovat myös kognitiivisesti merkittävästi kehittyneempiä ja käyttäytymiseltään paljon monipuolisempia olentoja kuin aiemmin on luultu. Monet kalalajit muodostavat sosiaalisia yhteisöjä, joissa ne tuntevat toisensa yksilöinä, oppivat toisiltaan ja osoittavat selvää sosiaalista älykkyyttä.
Kaikkea kalastusta ja kalankasvatusta olisi valvottava huomattavasti nykyistä tarkemmin. Kaikessa kalankäsittelyyn liittyvissä käytännöissä ja lainsäädännössä kaloja tulisi tarkastella yksilöinä ja kipua tuntevina eläiminä.
Kalat ovat tuntevia eläimiä, jotka tarvitsevat arvostusta
Kalojen hyvinvointi ja ajatus kalasta yksilönä jätetään helposti huomiotta. Kalat ovat kuitenkin monipuolisia eläimiä, joilla kyky tuntea kipua, oppia asioita ja tarve toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan.
Joka vuosi arvioidaan tapettavan 0,97–2,74 triljoonaa kalaa koko maailmassa. Arvio perustuu elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n vetoisuustilastoihin yhdistettynä lajien arvioituihin painoihin. Lukuun ei sisälly laitonta ja sääntelemätöntä kalastusta eikä poisheitettyjä kaloja. Lukuun sisältyvät siis kaupallinen kalastus merellä ja sisävesillä erilaisilla verkoilla ja trooleilla sekä altaissa ja säkeissä tehtävä teollinen kalantuotanto, josta käytetään myös termiä kalanviljely.
Kalojen hyvinvointia ja oikeuksia koskevat kysymykset eivät siis ole marginaalisia, vaan ne koskettavat valtaisaa joukkoa tuntevia eläimiä. Kalat eivät ole viljeltäviä juureksia vaan tuntevia eläimiä.
Kalan asema lainsäädännössä ja politiikassa
Tuotantoeläimistä kalat ovat yhä lisääntyvästä tehotuotannon kritiikistä huolimatta näkymättömissä. Mereneläviä käsitellään korkeintaan ympäristövastuullisuuden näkökulmasta – eettinen keskustelu ei ylety vesistöjen asukkien itseisarvoisuuteen.
Lainsäädännössä kaloja käsitellään lähes poikkeuksetta massana. Vaikka eläinsuojelulaki sinänsä ulottuu myös kalojen kohteluun, tulkitaan sitä herkästi eri tavalla kalojen kuin nisäkkäiden tai lintujen kohdalla. Laissa olisi määriteltävä huomattavasti nykyistä tarkemmin kalojen kohtelusta. Lain mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kärsimyksen tulkinta ei ole eläinkeskeinen vaan noudattelee perinteitä.
Kalojen käyttöä säätelee Suomessa kalastuslaki ja -asetus sekä lukuiset asetukset kalastonhoitoon, kalastuksenvalvontaan ja EU:n yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyen. Kalastusasetuksen tavoitteena on tukea uhanalaista kalakantojen elvyttämistä ja vaelluskalojen suojaa. Kalojen suojelun ajatus näkyy siis lainsäädännössä kantojen ja lajien tasolla, mutta ei niinkään kalayksilön näkökulmasta. Suomen kalastuslain ja EU:n yhteisen kalastuspolitiikan ääneen lausuttuna tavoitteena onkin “kestävän kalastuksen varmistaminen”. Eläinoikeusajattelusta käsin kalapolitiikkaa pitäisi kiireesti muuttaa siten, että myös yksilön arvo tunnistettaisiin.
Poliittisessa päätöksenteossa kalat huomioidaan yleensä vain ruokana tai elinkeinon lähteenä: kalataloutta tuetaan eläinten hyvinvointia huomioimatta. Poliittinen keskustelu kalan asemasta ja kohtelusta puuttuu Suomesta tällä hetkellä kokonaan. Kalojen suojelun ja oikeuksien huomioinnin sijaan käynnissä on valtioneuvoston Kotimaisen kalan edistämisohjelma, joka on laadittu maa- ja metsätalousministeriön johdolla.
Kasvattamojen kalat elävät ahtaasti
Teollinen kalankasvatus on laajentunut ja teknologisoitunut. Tuotannon kasvu on perustunut yli 20 vuotta nimenomaan kasvatuksen lisääntymiseen. Kirjolohia voidaan kasvattaa meressä niin sanotuissa kasseissa. Yhdessä kassissa kasvatetaan keskimäärin 100 000 kiloa kalaa. Sisämaassa kaloja voidaan kasvattaa altaissa tai kiertovesilaitoksissa. Osassa laitoksista kasvatetaan ainoastaan kalanpoikasia, osassa taas kasvatetaan kaloja ruuaksi.
Kalojen kasvatusolot altaissa ovat pelkistettyjä, mikä vaikuttaa niiden fysiologiaan ja selviämiseen. Virikekasvatuksessa altaisiin sijoitetaan suojapaikkoja, ja veden virtaamaa ja virtaussuuntaa muunnellaan. Kalojen hyvinvointia sivuava tutkimus motivoituu kuolleisuuden ja tautien vähentämisestä – ei kalojen itsensä tarpeiden tai kokemusmaailman tutkimisesta.
Kalankasvattamoiden virikkeettömät olot johtavat stereotyyppiseen käyttäytymiseen. Törmäykset toisiin kaloihin ja kasvattamon laitoihin aiheuttavat ihovaurioita ja infektioita. Tilannetta pahentavat huono veden laatu ja ravinteiden puute. Myös loiset lisääntyvät helposti suuressa kalatiheydessä. Kasvattamoiden kaloilla on paljon epämuodostumia, jotka johtuvat liikkumisen puutteesta, jalostuksesta sekä liian korkeista lämpötiloista mädin kehityksen aikana.
Kasvatettuja kaloja ei tilastoida Suomessa yksilöittäin. Kaloista on saatavilla ainoastaan kilogrammoihin perustuvia tilastoja, mikä kuvastaa yleisemminkin suhtautumista kaloihin materiaalina yksilöiden sijaan. Suomessa vuonna 2022 ihmisravinnoksi kasvatetun 16,3 miljoonan kalakilon arvioidaan koostuvan yli 8 miljoonasta yksilöstä. Kaloista suurin osa on kirjolohia ja pieni osa siikaa. Kyseisenä vuonna Suomessa tuotettiin ja kalastettiin kalaa yhteensä 142 miljoonan kilon edestä.
Kalankasvattamoissa kasvatetaan kaloja paitsi ihmisen ravinnoksi, myös kalakantojen ylläpitämiseksi. Kalankasvattamoiden virikkeettömässä ympäristössä jopa sukupolvia kasvaneet kalat eivät omaa luonnossa tarvittavia kykyjä. Ne eivät osaa varoa saalistajia tai toteuttaa vaellusviettiään. Kasvattamokalat kuolevat keskimääräistä nuorempina vapauteen päästämisen jälkeen.
Kasvatettujen kalojen tainnutusmenetelmiä on muutettava
Ennen teurastusta kalojen ruokinta lopetetaan useamman päivän ajaksi. Kalat pyydystetään kasvatuspaikastaan ja siirretään tainnutusaltaaseen. Ilmassa pitäminen altistaa kalat stressille ja lihas- ja pintavaurioille. Kaloja voidaan siirtää myös pumppaamalla. Pumppausnopeuden ollessa liian alhainen kalat voivat kääntyä putkessa. Ne voivat pyrkiä uimaan väärään suuntaan tai pysyä paikallaan putkessa. Toisaalta taas liian suuri nopeus voi aiheuttaa törmäyksiä ja suomujen irtoamista.
EU:n muita tuotantoeläimiä koskeva lopetusasetus sanoo, että kaloja koskevia suosituksia ei ole sisällytetty asetukseen, koska niiden osalta on tarpeen hankkia lisää tieteellisiä lausuntoja ja taloudellisia arviointeja. Asetuksessa sanotaan, että teurastus- ja lopetusolosuhteet ovat hyvin toisenlaiset verrattuna maaeläimiin varsinkin tarkastusmenettelyn osalta. Kalojen suojelemiseksi lopetuksen yhteydessä olisi vahvistettava erilliset normit. Joka tapauksessa kalojen teurastamista koskee vaatimus varjella eläimiä vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä lopetuksen ja siihen liittyvien toimien aikana.
Hiilidioksiditainnutus on Suomessa kasvatettujen kalojen yleisin tainnutusmuoto. Hiilidioksiditainnutuksessa kalaa pidetään hiilidioksidipitoisessa vedessä, kunnes se menettää tajuntansa. Lohikaloilla esiintyy voimakkaita pakoreaktioita ja stressiä hiilidioksiditainnutuksen aikana. Lohella kestää jopa kuusi minuuttia menettää hiilidioksidivedessä tajuntansa. Kalat menettävät liikuntakykynsä huomattavasti aikaisemmin kuin aivotoiminta loppuu, minkä vuoksi on riski siihen, että verestys tehdään kalan ollessa tajuissaan.
Kansainvälinen eläintautijärjestö OIE toteaa vedessä eläviä eläimiä koskevassa ohjeistuksessaan, että hiilidioksiditainnutus johtaa heikkoon eläinten hyvinvointiin ja suosittelee mekaanisia tai sähköisiä tainnutusmenetelmiä. Muut menetelmät, kuten elävänä jäähdyttäminen hiilidioksidin avulla, hiilidioksiditainnutus, jäävedessä jäähdyttäminen, jota seuraa sähkötainnutus, ja tukehduttaminen jäähän, eivät täytä OIE:n standardeja.
Myös Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on todennut vertailussaan hiilidioksiditainnutuksen johtavan eri menetelmistä huonoimpiin seurauksiin hyvinvoinnin kannalta. Norjassa kalojen tainnuttaminen hiilidioksidilla ja rapujen keittäminen elävältä on kielletty. Suomessa tulisi säätää vastaava kielto. EU:n jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai antaa kansallisia sääntöjä, jotka koskevat kalojen suojelua teurastuksen tai lopetuksen yhteydessä, ja niiden on ilmoitettava siitä komissiolle. Suomen Kalankasvattajaliitto ry on kuitenkin todennut, että kaupallisilla markkinoilla olevat lyönti- tai sähkötainnutuskoneet ovat kooltaan, kapasiteetiltaan ja investointikustannuksiltaan liian suuria suomalaisten kalanviljelijöiden käyttöön.
Pelastaako kalansyönti ilmaston ja Itämeren?
Globaalisti teollinen kalatalous on yksi merkittävistä ilmastonmuutoksen moottoreista. Ylikalastus horjuttaa merialueiden ekosysteemeitä, mikä puolestaan heikentää merten kykyä toimia hiilinieluna.
Kotimaisesta kalastuksesta sen sijaan puhutaan julkisessa ilmastokeskustelussa usein myönteisesti. Kotimaisen kalankasvatuksen ja kalastuksen ympäristövaikutukset katsotaan niin pieniksi, että Suomen WWF on luokitellut kalaoppaassaan kotimaassa kasvatetut ja suuren osan pyydetyistäkin kaloista vihreälle listalle. Kalojen syömistä suositellaan oppaassa etenkin muiden eläintuotteiden sijaan, sillä kalalla on niitä pienempi hiilijalanjälki. Kuitenkin sekä kotimaisten että ulkomaisten tutkimusten mukaan vegaaninen ruokavalio on vielä kalalla lisättyä kasvisruokavaliotakin ilmastoystävällisempi – eli todellinen eläimet huomioiva ilmastoteko on jättää kaikki eläinperäinen ruoka pois lautaseltaan. Myöskään erilaiset kalastukseen liittyvät sertifikaatit eivät huomioi itse kalojen hyvinvointia.
Itämeren rehevöityminen on surullinen tosiasia. Rehevöitymisen syyt ovat vuosikymmeniä sinne kertyneissä ravinteissa, erityisesti fosforissa ja typessä. Ravinteiden lähteenä toimii ennen kaikkea maa- ja metsätalous. Myös teollisuus, kotitalouksien jätevedet sekä liikenne kuormittavat Itämerta. Myös meressä tapahtuva kalankasvatus aiheuttaa rehevöittäviä päästöjä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset pahentavat vesiin huuhtoutuvien ravinteiden määrää muun muassa lisääntyvien sateiden kautta.
Rehevöitymisen estämisessä tärkeintä on mereen päätyvän ravinnekuorman pienentäminen. Koska maatalous on merkittävä kuormittaja, tulee sen päästöihin puuttua. Lihan ja maitotuotteiden tuottaminen kuormittaa vesiä huomattavasti enemmän kuin kasvisruoan viljeleminen, joten kasvissyönti auttaa myös rehevöittävien päästöjen hillinnässä.
Rehevöitymiskeskustelussa kannustetaan usein kalansyöntiin. Särkikaloja pidetään rehevöitymistä lisäävinä kaloina. Tutkimustietoa aiheesta on kuitenkin vielä varsin vähän, ja tulokset ovat olleet osin ristiriitaisia. Kalansyöntiä tehokkaampaa ja varmempaa onkin puuttua päästöjen lähteisiin eli ennen kaikkea maa- ja metsätalouteen.
Kalastus aiheuttaa aina kärsimystä
Kalastus aiheuttaa kaloille kipua ja kärsimystä. Kaikessa eläinsuojeluvalvonnassa kaloja tulisikin tarkastella yksilöinä ja kipua tuntevina eläiminä – ei massana eikä eläiminä, joiden kivuntuntoa ei tarvitse huomioida.
Kalan suu on herkkä kivulle, ja suun lävistävät koukut satuttavat aina kalaa. Yksi esimerkki huomattavaa kipua aiheuttavasta kalastuksesta on niin sanottu catch and release eli pyydystä ja päästä -kalastus, jossa kala vapautetaan pyydystämisen jälkeen, vaikka koukku on jo ehtinyt vahingoittaa sen suuta tai jopa nielua. Kaikki koukuilla pyydystäminen on kuitenkin kaloille kivuliasta.
Kalastuksen yhteydessä kärsimystä aiheutuu myös muun muassa siitä, kun kalat jätetään kuolemaan maan pinnalle tukehtumalla, jolloin talvisin niiden kidukset jäätyvät, tai suurten kalamäärien kalastamisesta kerralla, jolloin jokaista yksilöä ei lopeteta välittömästi ja yksilöllisesti. Myös monet muutkin kalastusvälineet, kuten verkot, nuotat, troolit ja atraimet, aiheuttavat usein pitkääkin kärsimystä kaloille.
Suomessa kalastetaan vuosittain yli 120 miljoonaa kiloa kalaa. Määrästä yli 80 prosenttia on kaupallisten kalastajien mereltä pyydystämiä silakoita ja kilohaileja. Myös ahvenia, haukia, kuhia ja muikkuja kalastetaan paljon. Valtaosa kaupallisten kalastajien kalastamasta silakasta ja kilohailista käytetään turkiseläinten ja kasvatettavien kalojen rehuna.
Kalat ovat yleisiä koe-eläimiä
Kalat kuuluvat suurimpiin koe-eläiminä käytettäviin eläinryhmiin. Suomessa käytetään eläinkokeissa vuosittain tuhansia seeprakaloja ja muiden lajien yksilöitä, kuten kirjolohia.
Kalojen koe-eläinkäyttöä säädellään aivan liian niukasti, ja kaloista ja niiden pitovaatimuksista olisi säädettävä nykyistä huomattavasti tarkemmin koe-eläindirektiivissä. Tällä hetkellä esimerkiksi kalojen kivunhoito sekä pito-olosuhteet ovat kokeissa ja koe-eläinlaitoksissa usein puutteellisia.
Akvaariokalojen voimakkaasti rajoitettu elämä
Usein akvaariokaloja hankitaan, koska niiden ajatellaan olevan helppoja lemmikkejä. Kalojen hoidosta ja vaatimuksista ei välttämättä tiedetä tarpeeksi, eikä akvaarion kokoon ja hoitoon panosteta riittävästi. Akvaarioissa hyvinvointiongelmia kaloille aiheuttavat suuri eläintiheys, virikkeiden puute, vammat ja sairaudet sekä epäsopiva ympäristö ja vedenlaatu. Akvaariokaloja myydään Suomessa vuosittain miljardi yksilöä.
Akvaariokaloja kasvatetaan vankeudessa, mutta niitä pyydetään myös yhä luonnosta. Esimerkiksi elinympäristön muutos, liian suuri eläintiheys, sopimattomat pito-olot, vammautuminen ja sairaudet aiheuttavat pelkoa, kipua ja stressiä kaloille niitä pyydystettäessä, kasvatettaessa ja käsitellessä. Kuljetusmatkat Suomeen myytäväksi voivat olla hyvinkin pitkiä myös kasvatetuilla kaloilla, sillä akvaariokalojen kasvatus on keskittynyt pääasiassa Aasiaan.
Kaloilla on merkittäviä vaikeuksia lisääntyä vankeudessa, mitä pidetään yleisesti merkkinä huonosta hyvinvoinnista. Myös jalostus on aiheuttanut ongelmia osalle kaloista: kaloille on jalostettu esimerkiksi ulkonevia silmiä, huntumaisia eviä ja selkärangan epämuodostumia.
Lisätään kalojen arvostusta
Nykyisenkaltainen kalojen kohtelu ei ole eettisesti kestävää. Tietoa kalojen monimuotoisuudesta ja kyvyistä sekä hyvästä kohtelusta tulee jakaa paljon, jotta kalojen arvostus ja ymmärtäminen kasvaisi.
Animalia avasi vuonna 2018 Kalarakas-kampanjan kautta keskustelun kalojen eläinoikeustilanteesta. Avaus tuotti julkista keskustelua esimerkki SM-pilkkikisojen säännöistä, jotka olivat ristiriidassa eläinsuojelulain kanssa, kun kalat sai jättää kitumaan jäälle nostettuna.
Osana Kalarakas-kampanjaa tuotimme videosarjan kalojen oikeuksia koskevista peruskysymyksistä. Tutustu Kalarakas-videosarjaan!
Jokainen eläin ansaitsee parempaa – myös silloin, kun ne eivät ole mielestämme söpöjä tai kauniita
Kalat ovat laaja eläinten kategoria, joiden moninaisia ominaisuuksia tunnetaan huonosti. Emme osaa riittävästi tulkita kalojen kokemuksia emmekä aina ymmärrä niiden fysiologiaa ja tarpeita. Niinpä kalat on ollut helppo kategorisoida ”eettisemmäksi lihaksi”, jonka syöminen ei olisi eläinpoliittisesti yhtä suuri kysymys kuin muiden tuotantoeläinten. Keskustelu kalojen oikeuksista on vasta alussa.
Liity edelläkävijöiden joukkoon ja tue työtämme kalojen oikeuksien edistämiseksi lahjoituksella. Tukesi avulla nostamme esiin kalankasvatuksen eläineettisiä ongelmia ja peräänkuulutamme kaloja koskevaa asetusta eläinsuojelulakiin. Vaikutamme siihen, että kaloille tuskallinen hiilidioksiditainnutus kiellettäisiin.
Näin lahjoitat kalojen oikeuksille:
Tee lahjoitus tilisiirrolla Animalian lahjoitustilille FI24 1011 3000 260629. Käytä viitenumeroa 221216. Kiitos, että välität siitä, miten kaloja kohdellaan!