Eläinten turvakodit ovat turvapaikkoja eläimille ja ihmisille

Animalian aktiivi ja Turun alueosaston yhteyshenkilö Niina Kuorikoski tekee paljon vapaaehtoistyötä Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä. Niina ja muut vegaanit kertovat kokemuksiaan siitä, miten paljon voimia turvakodeissa auttaminen antaa.

Kun tutustuin Eläinsuojelukeskus Tuulispäähän Facebookin kautta noin yhdeksän vuotta sitten, olin kasvissyöjä. Tuulispään innoittamana sain kimmokkeen ottaa selvää kananmunien ja maidon tuotannosta. Minusta tuli vegaani ja Tuulispäästä tärkeä osa elämääni. Muita siellä tavatessani kuulin tarinoita siitä, miten Tuulispään härkiin tutustuminen oli tehnyt jostakusta vegaanin. Toiset kertoivat löytäneensä turvakodista kavereita, joiden kanssa he ovat tekemisissä myös vapaaehtoistyön ulkopuolella.

Vuosien saatossa Tuulispäästä on muodostunut itselleni ja monelle muulle turvallinen kupla, johon palata ympäröivän maailman käydessä liian ahdistavaksi. Vaikka kasvisruokaa on nykyään hyvin saatavilla ja vegaanina eläminen on verrattain helppoa, lihansyönnin ja eläinten hyväksikäytön normiasema voi tuntua toisinaan ahdistavalta. Eläintuotannon kuvastolta on vaikea välttyä, ja perheen ja ystävien parissa veganismi saattaa edelleen aiheuttaa kummastusta tai jopa naureskelua. Hyvinvoivien eläinten näkeminen Tuulispäässä tuo tälle tärkeää vastapainoa, ja keskustelut, joissa kenellekään ei tarvitse selittää miksi ei syö eläimiä, ovat varsin vapauttavia.

Millainen merkitys eläinten turvakodeilla on vegaaneille?

Satu-Minna Heikkinen käy vapaaehtoistyössä Eläinten turvakoti Saparomäessä viikoittain. Hän kertoo vegaaniuden myötä halunneensa vaikuttaa konkreettisesti eläinten oikeuksiin. Hän kiinnostui eläinoikeusaktivismista ja alkoi käydä Saparomäessä.

Vapaaehtoistyö Saparomäellä on Satu-Minnalle “hurjan tärkeää”. Hän kertoo sen olevan hyvää vastapainoa kiireiselle arkielämälle ja nostaa esille työn fyysisyyden. Työn lomassa hän on päässyt tutustumaan Saparomäen asukkaisiin, joista hän nimeää erityisesti itsensä eläinvastineen, Tähti-kanan, sekä Sohvi-lampaan, jota hän kutsuu meditaatioeläimekseen.

“Kun Sohvi tulee hönkäilemään korvanjuureen tasaista hengitystä, höllää sitä pakosti itsekin”, Satu-Minna kuvailee. Eläinten parissa on helppo elää hetkessä.

Myös Tuulispään vapaaehtoinen Tarja Parkkila mainitsee työn fyysisyyden. Hän käy vapaaehtoishommissa muutaman kerran kuukaudessa ja kokee sen olevan hyvä tapa tehdä jotain konkreettista niin kutsuttujen tuotantoeläinten hyväksi. Tuulispäässä käydessään hän on tutustunut muun muassa itselleen ennalta vieraisiin hevosiin ja nautoihin ja päässyt haastamaan itseään. Erityisesti Tarjan mieleen on jäänyt Osku-villisian sorkkien hoitaminen.

Vertaistuki on tärkeää

Vapaaehtoistyö turvakodissa ei aina ole helppoa, sillä niiden arkeen kuuluvat myös eläinystävien menetykset. Niiden käsittelyssä auttaa muiden tuki. “Kaikkien edesmenneiden yksilöiden menetyksen jälkeen tuntuu raskaalta, mutta samanhenkisessä seurassa on helppoa jakaa tunteita, joskus jopa kyynelehtiäkin”, Tarja kertoo.

Tuulispään ihmiset ovatkin Tarjalle tärkeä osa vapaaehtoistyötä ja heidän kanssaan vietetty aika tuo vastapainoa arkielämälle, jossa ihmiset toisinaan provosoituvat hänen vegaanisuudestaan.

Samalla tavoin Eläinten turvakoti Aurorassa ahkerasti käyvä Heidi Pelkonen nostaa esille turvakodissa tapaamiensa ihmisten merkityksen. “Auroran kautta olen tutustunut myös mahtaviin ihmisiin. Olemme usein todenneet, että Aurora on turvakoti myös ihmisille, jossa voi turvallisessa ilmapiirissä olla oma itsensä ja keskustella toisten kanssa vapautuneesti.”

Merkityksellisintä vapaaehtoistyössä on eläimistä huolehtiminen. Pienellä lypsykarjatilalla kasvanut Heidi kertoo hoitaneensa eläimiä lapsesta asti. Nykyään se on hänen tärkein harrastuksensa ja antaa voimavaroja arjessa jaksamiseen.

Satu-Minnan, Tarjan ja Heidin kertomuksissa toistuvat asiat, jotka usein itsekin mainitsen merkityksellisinä turvakodeissa tekemästäni vapaaehtoistyöstä puhuessani: eläimistä ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtiminen, työn fyysisyys, samanhenkisten ihmisten seura, hetkessä eläminen. Päätös elää vegaanina saa vahvistusta eikä oloansa tunne yksinäiseksi muiden vegaanien ympäröimänä.

Useat Animalian aktiivit ja työntekijät käyvät tekemässä vapaaehtoistyötä eri eläinten turvakodeissa. Jos vapaaehtoistyö turvakodeissa ei ole sinulle tuttua, suosittelemme lämpimästi!

Eläinsuojelukeskus Tuulispää

Somerolla sijaitseva Eläinsuojelukeskus Tuulispää on Suomen ensimmäinen eläinten oikeuksiin perustuva turvakoti. Maatila- ja tuotantoeläinten pelastamiseen keskittyvän turvakodin perusti vuonna 2012 Piia Anttonen. Tuulispäässä asuu yli 100 vakituista asukasta: nautoja, sikoja, hevosia, poneja, kanoja ja kukkoja, vesilintuja, lampaita, vuohia, minkkejä ja kettuja. Heidän hyvinvoinnistaan huolehtivat vapaaehtoisten lisäksi sekä kokoaikaisia että osa-aikaisia eläintenhoitajia. Vuosien saatossa Tuulispää on kasvanut, kehittynyt ja laajentunut pienestä vapaaehtoisvoimin toimineesta turvakodista merkittäväksi toimijaksi, jonka tukena on omistautunut eläinten ystävien joukko lahjoittajia, jäseniä ja muita tukijoita. Tuulispää tuo esille eläinten yksilöllisyyttä muun muassa somekanavissaan ja eri medioissa ja antanut tuhansille ihmisille tilaisuuden tavata ja luoda merkityksellisiä suhteita sellaisiin eläimiin, jotka useimmiten nähdään hyödykkeinä.

Eläinten turvakoti Saparomäki

Eläinten turvakoti Saparomäki oli pitkään sen perustajan Eveliina Lundqvistin haave. Teini-iässä kasvissyöjäksi ja pian sen jälkeen vegaaniksi ryhtynyt Lundqvist vieraili 2000-luvun alussa englantilaisessa tuotantoeläinten turvakodissa ja sai idean turvakodin perustamisesta. Opiskeluiden jälkeen hän kirjoitti kirjan eläintenhoitajakoulussa kokemistaan ja näkemistään asioista. Vuonna 2019 sopiva maatila vihdoin löytyi Porvoosta ja Saparomäki sai alkunsa. Tätä nykyä siellä asuu sikoja, lampaita, kukko ja kanoja sekä kaksi koiraa. Eveliinan perheen ja työntekijän lisäksi tilalla toimii joukko vapaaehtoisia, joista jotkut käyvät auttamassa viikoittain, toiset harvemmin esimerkiksi talkoissa. Saparomäki tekee vaikuttamistyötä somekanaviensa kautta ja ottaa usein kantaa eläinten oikeuksiin ja asemaan yhteiskunnassa.

Eläinten turvakoti Aurora

Eläinten turvakoti Aurora on Suomen pohjoisin turvakoti. Se sijaitsee Rovaniemellä tilalla, johon sen perustaja Riina Mattila muutti vuonna 2021. Samaisen vuoden kesällä tilalle muutti kaksi aasia sekä kanoja ja kukko, mutta turvakodin perustaminen sai vielä odottaa. Sen aika koitti vuonna 2023, kun Mattila sai tiedon Pohjois-Suomessa sijaitsevasta lopettavasta tuotantolammastilasta. Kuuden lampaan pelastaminen vahvisti haavetta eläinten turvakodin perustamisesta ja yhdistys perustettiin kesäkuussa 2023. Aurorassa asuu nykyään noin 20 asukasta: lampaita, vuohia, kanoja, kukkoja ja aaseja. Myös siellä toimintaa pyörittävät Mattilan lisäksi vapaaehtoiset, jotka ovat kaikille turvakodeille tärkeä voimavara.

Teksti: Niina Kuorikoski, kuvat: Niina Kuorikoski, Laura Uotila sekä eläinten turvakotien arkistot