Vuosien työ eläinoikeuksien puolesta vei Animalian kampanjavastaavaksi
Animalialle rekrytoitiin uusi kampanjavastaava väitöskirjatutkija Tiina Ollilasta. Hän toivoo, että kansalaiset tukevat eläinjärjestöjä, jotta eläinoikeuksien puolesta voidaan jatkossa tehdä vielä isommalla porukalla töitä.
Olen Tiina, Porvoon maaseudulla asuva verbaaliaktivisti. Aloin kasvissyöjäksi 1990-luvun lopussa pikkupaikkakunnalla yhteiskunnassa, joka oli monilta osin hyvin toisenlainen kuin Suomi nykyään. Tuolloin kasvissyöjäksi ilmoittautuminen tarkoitti sitä, että koulussa ei saanut ruokaa. Minun oli istuttava maksalaatikon hajuisessa ruokalassa eväiden kera, kunnes oli lupa lähteä välitunnille.
Päätökseni ryhtyä kasvissyöjäksi kumpusi eläinrakkaudesta ja ajassa kuplivasta kapinahengestä, johon liittyi eläinten kohtelun esiin nostamisen lisäksi halu ympäristötuhoista ja muusta riistosta tiedottamiseen. Aistin epäoikeudenmukaisuuden, vastustin identiteettikarsinoita ja syrjintää. Äitini oli kasvissyöjä, joten kotona valintaa ei tarvinnut puolustella.
Oman lapseni siirtyessä eskarista uuden paikkakunnan kyläkouluun jouduin näkemään vaivaa, että lapsi saisi vegaanisen ruoan. Eli reilut 20 vuotta myöhemmin olin lapseni puolesta tutussa tilanteessa. Porvoossa oli totuttu ajattelemaan, että kasvisruoka sisältää munaa ja kalaa. Vaikka monelta osin kasviperäisen ruoan trendaaminen on totta, jotkut muutokset ovat kovin hitaita ja taistelujen takana.
Orimattilan laukaukset tulivat lähelle
Vuonna 1997 olin ala-asteikäinen yhden pupun hoitaja, kun naapurikunnassa turkistarhaaja ampui haulikolla eläinaktivisteja. Muistan tarhaajan kuvan paikallislehdestä vieläkin. Hän esiintyi hiljattain Politiikka-Suomen jaksossa ja muotoili asian niin, että “joutui ampumaan”. Se, että lähellä omaa elämänpiiriä elävä ihminen oli valmiina ampumaan eläimiä puolustavia ihmisiä, oli ravisuttavaa.
Ennen iskuja ja niiden jälkeen tapahtui paljon eläinaktivismissa. Vaikka mediahuomio ei ollutkaan aktivistien puolella, Orimattilan iskuihin, Karttulan koe-eläinkasvattamoon ja Kuttulan eläinrääkkäystapaukseen liittyi monenlaisia elementtejä. Ihmisten ampuminen, koirien kohtalo ja selkeä eläinrääkkäys ravistivat hereille eläinystäviä ja inhimillisyyttä puolustavia kansalaisia. Kirjailija Antti Nylén on todennut, että 1990-luku on muistettava aikana, jolloin tytöt muodostivat vakavimman uhan yhteiskuntajärjestykselle Suomessa. Näin jälkeenpäin on upeaa tajuta, että kasvoin siinä ilmapiirissä.
Olen osallistunut paikallistoimintaan, mielenosoituksiin, kauppakassiaktivismiin ja muinoin foorumikeskusteluihin. Olen ajatellut, että muut ihmiset tekevät asioita riittävästi – minua rohkeammat, taitavammat ja ulospäinsuuntautuneemmat. Suuntautuminen järjestöalalle ei käynyt mielessäkään, sillä se tuntui vaativan sosiaalisia ympyröitä ja voimavaroja, joita minulla ei ollut. En ollut osannut kuvitella, miten työn tai uran voisi yhdistää eläinoikeusasiaan.
Kriittisestä eläintutkimuksesta väylä eläinoikeusajattelulle
Kun taaperon äitinä jatkoin aikaisemmin aloittamiani yliopisto-opintoja, asiat kirkastuivat. Eläinoikeusihmisenä ei ehkä ole helppoa löytää asian parista työtä tai toimeentuloa, mutta tutkijaksi pyrkiminen alkoi näyttää mahdolliselta. Vielä opinnäytteitä tehdessäni Suomessa ei ollut olemassa kriittisen eläintutkimuksen verkostoa, mutta onneksi satuin oikeaan paikkaan, kun sellainen perustettiin. Aktivoiduin akateemisten eläinverkostojen lisäksi viideksi vuodeksi eläinpolitiikkaan ja Animalian lehtiryhmään sekä hallitukseen. Pyöritin Eläinoikeuslukupiiriä, kirjoitin mielipidekirjoituksia, penäsin eläinpolitiikan esiintuontia.
Lopulta lukemattomien apurahahakemusten jälkeen oli hyväksyttävä, että kokopäivätyön haku on edessä, sillä täydet päivät vapaaehtoistöitä tehden ja muualla osa-aikaisena työskennellen eivät elättäneet. Sain tietokirjalleni kustannussopimuksen, joten se oli kirjoitettava ensin, ilman apurahaa. Ihmeellisten sattumien summana pääsin heti käsikirjoituksen luovuttamisen jälkeen Animaliaan kampanjavastaavaksi.
Kampanjavastaavana vastaan Animalian vuoden 2022–2023 keskeisten kampanjoiden koordinoinnista sekä turkistarhauksen vastaisesta vaikuttamistyöstä ja osallistun viestintään. Työskentelen yhteistyössä erityisesti eläinpoliittisen asiantuntijan ja eläinsuojeluasiantuntijan kanssa, ja myöhemmin myös vapaalta palaavan vaikuttamistyön asiantuntijan kanssa.
Ole koska tahansa yhteydessä, jos sinulla on kysyttävää eläinpoliittisista kysymyksistä tai Animalian kampanjoista!
