Turkiseläinten hyvinvointiongelmat

Turkiseläimet kasvatetaan verkkopohjaisissa metallihäkeissä. Tavallisimmin häkit on sijoitettu rinnakkain niin sanottuihin varjotaloihin, jotka ovat sivuiltaan avoinna olevia katoksia. Viime aikoina myös hallikasvatus on yleistynyt erityisesti minkkien kasvatuksessa. Myös halleissa eläimet elävät vastaavissa verkkohäkeissä. Hallikasvatus on vielä varjotalokasvatusta vähemmän virikkeellistä, sillä eläimet eivät niissä pääse juurikaan tarkkailemaan ympäristöään.

Ahtaat ja virikkeettömät häkit eivät mahdollista turkiseläinten luontaisten käyttäytymistarpeiden toteuttamista. Turkiseläimet ovat vain heikosti kesyyntyneitä lajeja, sillä niitä on tarhattu alle sata vuotta. Eläinten jalostus on lisäksi keskittynyt turkin laatuun ja pentutuottoon eläimen kesyyden ja sopeutumisen sijaan.

Turkiseläinten hyvinvointiongelmista kertovat monet käytöshäiriöt, kuten stereotyyppinen käyttäytyminen, apatia, pelkotilat ja itsensä tai toisten eläinten vahingoittaminen. Pienessä häkissä päivästä toiseen asuminen ei riitä tyydyttämään aktiivisten petoeläinten toiminnan tarvetta: pieni purukapula ketuilla tai oljet minkin pesäkopissa ovat ainoat virikkeet, mitä turkiseläimille on tarjottava. Myös erilaiset sairaudet heikentävät turkiseläinten hyvinvointia.

Lain mukaan minkeillä on oltava pesäkoppi ympäri vuoden ja ketuilla ja supikoirilla penikoimisaikaan. Kuitenkin myös ketut ja supikoirat hyötyisivät kopista myös muulloin, sillä eläimet käyttävät niitä turvapaikkoina halutessaan olla rauhassa. Koppi mahdollistaisi supikoirille myös talviunen nukkumisen, mikä olisi supikoirille luontaista, mutta mikä ei ole turkistarhoilla tällä hetkellä mahdollista. Kettujen häkeissä on oltava makuuhylly, mutta se ei korvaa pesäkoppia.

Tutkimusten mukaan uimamahdollisuus vähentää stereotyyppisen käyttäytymisen kehitystä minkeillä. Stereotyyppinen käyttäytyminen on merkki siitä, että eläimen sopeutuminen sen elinolosuhteisiin ei ole toiminut eläimen hyvinvoinnin kannalta riittävällä tavalla.

Kettujen tarvetta kaivamiseen on selvitetty useissa tutkimuksissa. Tulokseksi on saatu muun muassa, että ketuilla, joilla oli käytössään myös hiekkapohja, esiintyi vähemmän suunkäyttöön liittyviä stereotypioita kuin pelkästään verkkopohjalla kasvaneilla ketuilla. Hiekkapohjan ottaminen pois kettujen käytöstä aiheutti myös ns. rebound-efektin, joka tarkoittaa sitä, että ketuilla oli patoutunut tarve kaivaa hiekkapohjaa sen jälkeen, kun se taas palautettiin kettujen käyttöön.

Turkistarhaajille on kuitenkin vaikeuksia noudattaa jopa nykyistä lainsäädäntöämme turkiseläinten oloista: vuotuisissa otantaan perustuvissa eläinsuojelutarkastuksissa on huomautuksia saanut jopa yli puolet turkistarhoista.

Turkiseläinten häkkien koot

Minkki

Pinta-ala (cm2), ilman pesäkoppia
Täysikasvuinen eläin 2550
Emo pentueen kanssa 2550
Kaksi vieroitettua pentua 2550

 

Kettu

Pinta-ala (m2)
Täysikasvuinen eläin 0,8
Emo pentueen kanssa 2,0
Kaksi vieroitettua pentua 1,2

 

Supikoiriin sovelletaan samoja häkkikokojen vaatimuksia kuin kettuihin.