Taustamateriaalit

Täältä löydät taustatietoa Eläinpoliittiseen vaalikoneeseen vastaamisen tueksi.

Turkistarhaus

Turkistarhoilla kasvatetaan Suomessa vuosittain noin kaksi miljoonaa eläintä. Eläimet kasvatetaan pienissä verkkopohjaisissa häkeissä, joissa lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteuttaminen ei ole mahdollista.

Turkiseläimet eivät ole lajeina kesyjä ja ne pelkäävät usein ihmistä. Tarhausta on harjoitettu aktiivisesti noin sata vuotta, ja eläinkantoja on täydennetty pitkään luonnosta. Turkiseläimiä on jalostettu vasta muutamia vuosikymmeniä, ja jalostus on keskittynyt lähinnä turkin laatuun, eläimen kokoon ja pentutuottoon. Jalostus ei ole muuttanut eläinten luontaisia käyttäytymistarpeita tai muokannut niistä häkkikasvatukseen sopeutuneita.

Turkistarhoilla kasvatettavat lajit, eli punaketut, naalit, minkit ja supikoirat ovat aktiivisia petoeläimiä, joiden liikunnan ja toiminnan tarve on suuri. Tyypillinen turkiseläinhäkki ei täytä eläinten hyvinvointitarpeita. Se on virikkeetön ympäristö, josta puuttuvat mahdollisuudet riittävään liikkumiseen ja lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteuttamiseen, esimerkiksi ketuilla kaivamiseen ja minkeillä uimiseen. Supikoirilla ei ole vankeudessa mahdollisuutta nukkua talviunta. Kaikilla turkiseläinlajeilla esiintyy epänormaalia käyttäytymistä, kuten pelkoa, pentujen tappamista, stereotyyppistä käyttäytymistä, apatiaa sekä turkin ja raajojen puremista.

Turkiskasvatuksen vaikutus työllisyyteen on varsin pientä. Alan suora työllistävä vaikutus on noin 900 henkilötyövuotta ja toimialan kokonaisvaikutus maamme työllisyyteen on noin 1 800 henkilötyövuotta. Turkistarhoja on jäljellä noin 500.

Turkisalaa tuettiin Suomessa 33 miljoonalla eurolla koronapandemian aikana. Tukea myönnettiin tukien ehtojen vastaisesti myös turkistarhoille, jotka ovat olleet taloudellisissa vaikeuksissa jo vuosia ennen pandemiaa. Animalian teettämän ja Taloustutkimuksen maalis-huhtikuussa 2022 toteuttaman kyselyn mukaan 75 % suomalaisista vastustaa joko täysin tai osittain turkistarhauksen tukemista.  

Turkistarhauskiellot etenevät Euroopassa vauhdikkaasti. EU:ssa on enää kahdeksan maata, joissa ei ole kielletty tai merkittävästi rajoitettu turkistarhausta. Suomi on siis yhä harvalukuisemmassa joukossa. Lisäksi Euroopan unionissa on käynnissä Fur Free Europe -kansalaisaloite, jolla pyritään kieltämään turkistarhaus ja turkisten myynti EU:ssa. Aloite on kerännyt jo yli miljoona allekirjoitusta ja se tulee etenemään EU-komission käsittelyyn. Suomalaisista 80 prosenttia vastustaa nykymuotoista turkistarhausta.

Suomen tulisi pysyä kehityksessä mukana ja kieltää turkistarhaus siirtymäajalla.

Eläinkokeet

Suomessa käytetään vuosittain yli 100 000 koe-eläintä. Varsinaisten koe-eläinten lisäksi laitoksissa elää yli 200 000 muuta eläintä, joita käytetään muussa tieteellisessä tutkimuksessa, kuten geenimuunneltujen linjojen kasvatuksessa.

Suomeen on luotava toimintasuunnitelma, joka määrittää konkreettiset askeleet ja aikataulun eläinkokeiden lopettamiselle. Myös EU:n koe-eläindirektiiviin on kirjattu lopulliseksi tavoitteeksi eläinkokeista eroon pääseminen, emmekä tule saavuttamaan tätä tavoitetta ilman sitovaa toimintasuunnitelmaa sekä merkittävää rahoituksen kasvattamista eläinkokeettomien tutkimusmenetelmien kehittämiseksi.

Painetta eläinkokeiden lopettamiselle tulee EU:sta runsaasti: syksyllä 2021 Euroopan parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jossa Euroopan komissiota kehotetaan laatimaan toimintasuunnitelma eläinkokeiden lopettamiseksi. Viime syksynä eläinkokeiden lopettamista vaativa eurooppalainen kansalaisaloite keräsi yli miljoona allekirjoitusta ja etenee siten komission ja parlamentin käsittelyyn. Suomen tulisi olla edelläkävijä tässä kehityksessä ja aloittaa kansallisen suunnitelman valmistelu välittömästi.

Eläinkokeettomia tutkimusmenetelmiä kehitetään tälläkin hetkellä, mutta rahoitus kehitystyölle on täysin riittämätöntä. Tampereen yliopistolla toimii eläinkokeettomia tutkimusmenetelmiä kehittävä FHAIVE-tutkimuskeskus. Lisäksi Suomessa toimii FIN3R (Suomen 3R-keskus), joka on yliopistojen, tutkimuslaitosten, viranomaisten ja teollisuuden yhteistyöalusta. Sen tarkoituksena on edistää 3R-periaatteiden toteutumista tutkimuksessa ja opetuksessa. 3R tarkoittaa eläinkokeiden korvaamista (replacement), koe-eläinten määrän vähentämistä (reduction) ja koe-eläinten hyvinvoinnin parantamista (refinement).

Rahoituksen painopisteen on kuitenkin oltava eläinkokeiden korvaamisessa koe-eläinten käytön vähentämisen tai koe-eläinten hyvinvoinnin parantamisen sijaan, jotta eläinkokeiden määrä saadaan varmasti ja pysyvästi laskemaan.

Ilmasto ja ruoka

Suomalaiset syövät vuodessa noin 79 kilogrammaa lihaa. Lihansyönti on haitallista niin ympäristön, terveyden kuin eläintenkin kannalta. Tuotantoeläimet kärsivät tuotannon ja jalostuksen aiheuttamista sairauksista sekä puutteellisten kasvatusolosuhteiden takia. Joka vuosi Suomessa teurastetaan yli 84 miljoonaa eläinyksilöä, joista yli 80 miljoonaa on broilereita.

Kaikkea eläinperäistä ruokaa tulisi syödä nykyistä vähemmän, jos haluamme hillitä ilmastokriisiä ja luontokadon etenemistä. Maailman terveysjärjestö WHO on luokitellut punaisen lihan todennäköisesti syöpää aiheuttavaksi.

Erityisesti eläinperäinen ruuantuotanto kiihdyttää ilmaston lämpenemistä, ympäristön rehevöitymistä ja happamoitumista sekä luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Ruuantuotanto on myös maailman suurin kasvihuonekaasujen aiheuttaja. Varovaisimmatkin arviot asettavat globaalin ruuantuotannon päästöjen osuudeksi noin kolmanneksen kaikista ilmastopäästöistä, ja näistä 60–70 prosenttia on peräisin eläinperäisen ravinnon, kuten esimerkiksi lihan ja maidon, tuottamisesta.

Kasvisruuan osuuden lisääminen ihmisten ruokavaliossa hillitsee ilmastonmuutosta ja edistää ihmisten terveyttä. Kasviperäisen ruuan suosiota voidaan lisätä nostamalla eläinkunnan tuotteiden hintaa suhteessa kasviperäisiin. Tämä voi tapahtua esimerkiksi eläinperäisten tai runsaasti eläinrasvaa sisältävien tuotteiden verotusta korottamalla, kasviperäisten tuotteiden verotusta keventämällä tai eläinperäisten tuotteiden menekinedistämistukia vähentämällä.

Ruoka- ja maatalouspolitiikalla voidaan vähentää ruuantuotannon päästöjä ohjaamalla ruuantuotantoa vähäpäästöiseen suuntaan. Jos lihankulutus olisi kolmannes nykyistä pienempää, ilmastopäästöt vähenisivät noin puoleen nykyisestä Suomen ilmastopaneelin mukaan. Kasvisruokavalio onkin tavallisen kuluttajan tehokkain keino pienentää hiilijalanjälkeään, mutta vastuuta ei voi sälyttää pelkästään kuluttajille.

Eläintuotanto

Eläimen hyvinvoinnin toteutumisen kannalta on ensisijaisen tärkeää, että eläin saa toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan. Tällaisia ovat muun muassa liikkumiseen, lepäämiseen, sosiaalisiin suhteisiin, ympäristön tutkimiseen, ruokailuun, leikkimiseen ja emojen kohdalla poikasten hoivaamiseen liittyvät tarpeet. Eläintutkimus on osoittanut, että nämä tarpeet ovat sisäsyntyisiä sekä vapauteen syntyneellä eläimellä että pitkällekin jalostetulla, vankeudessa elävällä eläimellä.

Uusi eläinten hyvinvointilaki tulee kieltämään emakoiden liikkumisen estävät tiineytyshäkit 12 vuoden siirtymäajalla. Uusien porsitushäkkien rakentaminen kielletään välittömästi lain tullessa voimaan. Kielto ei kuitenkaan koske nykyisin käytössä olevia porsitushäkkejä. Häkeissä pesänrakennuskäyttäytyminen sekä sosiaalinen kanssakäyminen porsaiden kanssa estyvät lähes täysin muun liikkumisen lisäksi. Emakoiden häkkikasvatus tulisikin kieltää myös käytössä olevien porsitushäkkien osalta.

Vastaava kielto tulee koskemaan parsinavetoita lain tullessa voimaan. Parsinavetassa lypsylehmät ovat päästään paikalleen kytkettyinä. Uuteen lakiin on tehtävä muutos, että myös nyt käytössä olevat parsinavetat kielletään siirtymäajalla.

Perinteiset häkkikanalat kiellettiin EU-maissa vuonna 2012. Sallituiksi jäivät kuitenkin niin sanotut virikehäkit, joissa kanoilla on vain aavistuksen verran enemmän tilaa kuin aiemmissa häkeissä. Lisäksi kanoilla on käytössään munintapesä, orsi ja pieni kuopsutteluun tarkoitettu alue. Kuitenkin häkin perustavanlaatuiset ongelmat jäivät jäljelle: ne ovat ahtaita, verkkopohjaisia häkkejä, joissa lajityypilliset käyttäytymistarpeet eivät pääse toteutumaan. Kaikki kanojen häkkikasvatus tulisi kieltää.

Broilerit ovat nopeakasvuisiksi ja raskasrakenteisiksi lihantuottajiksi jalostettuja kanoja: ne kasvavat kuudessa viikossa 40-grammaisista tipuista noin 1,7 kilogramman teuraspainoon. Broilereiden vakavimmat hyvinvointiongelmat liittyvät niiden äärimmilleen jalostettuun lihasten kasvuun, jota tukevat myös tehokas ruokinta ja valaistuksen säätely. Kun lihasmassa lisääntyy nopeasti, eivät sydän, keuhkot ja erityisesti jalkojen luut ehdi kehittyä samassa tahdissa.

Jalkavikojen ja -kipujen takia broilereiden luontainen käyttäytyminen vähenee, minkä seurauksena ne liikkuvat, sukivat, kylpevät ja kuopsuttelevat vähemmän. Rintapalat ovat kysytyintä lihaa broilereissa, joten broilereille on jalostettu mahdollisimman isot rintalihakset. Tämän seurauksena vartalon painopiste on siirtynyt eteenpäin ja linnun kinnerniveliin kohdistuva rasitus on voimakkaampi. Tämä edistää jalkavaurioiden syntymistä.

Suomessa teurastetaan vuodessa jo yli 80 miljoonaa broileria. Broilereita kasvatetaan kymmenien tuhansien yksilöiden kasvatushalleissa, joissa eläinten yksilöllinen hoito on mahdotonta. Ainakin noin miljoona broileria kuolee joka vuosi jo kasvatusvaiheessa.

Kalankasvatus

Kasvatettujen kalojen asema on huonompi kuin minkään muun ravinnoksi kasvatetun eläinryhmän. Tilannetta kuvastaa hyvin se, että kalojen kasvatuksesta puhuttaessa käytetään sanaa kalanviljely ja kalojen vuosittaiset tuotantomäärät ilmaistaan kiloina yksilömäärien sijaan.

Kalojen kasvatustiheys on etenkin intensiiviseen tuotantoon tähtäävissä suljetuissa kasvatusjärjestelmissä jopa kymmeniä kiloja kuutiometrillä eikä siihen ole säädetty minkäänlaista ylärajaa. Vaikka kalat ovat aisteiltaan kehittyneitä, kognitiivisesti kyvykkäitä ja ympäristöstään kiinnostuneita eläimiä, niiden kasvatuksessa ei edellytetä hyvinvoinnin kannalta edes välttämättömimpiä virikkeitä. Kaloja saa myös yhä Suomessa tainnuttaa epäeettisesti hiilidioksidilla. Hiilidioksiditainnutus kestää jopa useita minuutteja ja sen aikana kalat ilmentävät voimakasta stressiä muun muassa kasvavana limanerityksenä, voimakkaana pyrstön ravisteluna ja pakoreaktioina.

Nykyiset kansalliset säädökset (Valtioneuvoston asetus viljeltävien kalojen suojelusta 812/2010) kasvatettujen kalojen hyvinvointia koskien ovat hyvin ylimalkaiset, eivätkä ne vastaa nykyisiä eläinten kasvatuksen vaatimuksia. Eläinten hyvinvointilaki on valmistumassa ja lakia tarkentavia asetuksia laadittaessa on tärkeää, että myös kasvatetut kalat tulevat huomioiduksi.

Suomessa kasvatetusta ruokakalasta noin 90 % on kirjolohta. Tästä syystä on tärkeää, että vähintään kirjolohien kasvatukseen säädetään oma asetus, jossa asetetaan kasvatusta koskevat vähimmäisvaatimukset sekä myös suositukset hyvistä kasvatuskäytännöistä.  

Löytöeläimet

Kunnilla on lain mukaan velvollisuus huolehtia irrallaan tavattujen koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten hoidosta 15 päivän ajan. Löytöeläinten talteenottopaikkoihin päätyy Suomessa lähes 10 000 eläintä vuodessa. Kuntien velvollisuus hoitaa irrallaan tavattuja lemmikkieläimiä on säilymässä myös uudessa laissa eläinten hyvinvoinnista.

Löytöeläintoiminnan keskeinen ongelma on se, että eläinten kuljetusta kiinniottopaikalta kunnan osoittamaan talteenottopaikkaan ei ole osoitettu minkään tahon tehtäväksi. Käytännössä tämä vaikeuttaa eläinten talteenottoa jatkuvasti ja johtaa tilanteisiin, joissa eläin joudutaan jättämään irralleen oman onnensa nojaan, kun kuljetusta talteenottopaikkaan ei ole. Tuloksena on muun muassa auton alle jääviä lemmikkieläimiä ja ongelmallisia kissapopulaatioita.

Osa kunnista on järjestänyt eläinten kuljetuksen vapaaehtoisesti sopimalla kuljetuksesta esimerkiksi talteenottopaikan pitäjän tai paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kanssa. Monessa kunnassa löytöeläinten kuljetus kunnalliseen talteenottopaikkaan sekä tästä koituvat kustannukset ovat vapaaehtoisten toimijoiden varassa. Tämä vaarantaa eläinten hyvinvoinnin, kun usein vapaaehtoisia ei ole riittävästi. Käytäntö myös kuormittaa kohtuuttomasti vapaaehtoistoimijoiden resursseja.

Löytöeläinten kuljetus tulee säätää eläinten hoidosta vastuussa olevan kunnan tai hyvinvointialueen tehtäväksi. Kulut voidaan periä eläimen omistajalta.

Kissat

Kissojen vapaana ulkoilu tulisi kieltää. Kissoja tulee ulkoiluttaa vain valvotusti ja tämä tapahtuu esimerkiksi ulkotarhassa tai valjaissa. Valvomattomaan ulkoiluun liittyy lukuisia riskejä sekä kissan että luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnille. Vapaana liikkuvat kissat altistuvat ulkoillessaan muun muassa liikenteen ja petoeläinten aikaansaamille vaaroille. Leikkaamattomat vapaasti ulkoilevat kissat myös lisääntyvät tehokkaasti ja ovat merkittävä syy kissojen liian suuren määrän sekä luontoon syntyvien kissapopulaatioiden taustalla. Kissojen valvomaton ulkoilu myös aiheuttaa vältettävissä olevaa kärsimystä ja kuolemia suurelle määrälle luonnossa eläviä lintuja, jyrsijöitä ja matelijoita.

Poikkeuksen kissojen valvomattoman ulkoilun kieltoon muodostaisivat vain viranomaisten poikkeusluvan saaneiden kissanomistajien kissat. Viranomaisten myöntävän poikkeusluvan voisi saada esimerkiksi haittaeläiminä pidettyjen eläinten torjuntasyistä. Tämäkin tulisi sallia ainoastaan rajatussa ja turvallisessa pihapiirissä. Haittaeläimiä havaittaessa tulee kuitenkin kääntyä ensisijaisesti ammattilaisten puoleen. Esimerkiksi jyrsijöiden torjunnassa koulutetut rottakoirat sekä sähköloukut ovat parempi vaihtoehto myös kissojen hyvinvoinnin kannalta.

Eläinsuojeluvalvonta

Eläinsuojeluvalvontaa toteutetaan jo nyt vajain resurssein. Kaikkea lakisääteistä valvontaa ei pystytä järjestämään ja valvonnan resurssit eivät riitä eläinsuojelun kannalta edes välttämättömiin toimiin, kuten seurantaan. Tuloksena on lukuisia tilanteita, joissa eläimet kärsivät ja jopa kuolevat hoidon puutteeseen, vaikka se olisi vältettävissä. Yksin tehdyt valvontakäynnit ovat turvattomia.  Valvontaviranomaiset ylikuormittuvat tilanteessa ja valvontaeläinlääkäreiden virkoja on osassa maata vaikea täyttää. Parityöskentely valvontakäynneillä lisäisi paitsi viranomaisten jaksamista ja turvallisuutta, varmistaisi paremmin myös käynnin kohteena olevan henkilön oikeusturvaa. 

Uusi lakiluonnos on tuomassa parannuksia valvontaan, mutta resurssit ovat edelleen puutteellisia. Näin ollen on todennäköistä, etteivät lain tuomat parannukset näy käytännössä siinä määrin, kuin niiden tulisi näkyä. Eläinsuojeluvalvonnan resursseja tuleekin lisätä.

Luonnonvaraiset eläimet

Luonnonvaraiset eläimet ovat Suomessa varsin lainsuojattomassa asemassa. Lain henki sinänsä velvoittaa auttamaan sairasta tai loukkaantunutta eläintä, mutta auttavaa tahoa ei ole määritelty. Tästä johtuen viranomaisten tehtäväksi jää useimmiten vain eläimen lopettaminen. Lopettamisvelvollisuus eläinlääkäreille tullaan kirjaamaan lakiin, mutta jos eläin tarvitsisi eläinlääkäriltä muuta apua, perustuu avunantoon suostuminen eläinlääkärin omaan harkintaan, ja se jää jonkun muun kuin valtion maksettavaksi.

Tämänhetkinen tilanne on kestämätön, sillä täysin rutiininomaisella hoidolla autettavissa olevia eläimiä päätyy turhaan lopetettavaksi ja auttaminen on pitkälti vapaaehtoisten ihmisten kontolla. Koska sekä lainsäädäntö että koulutukselliset resurssit luonnonvaraisten eläinten osalta ovat niin puutteellisia, perustuu vapaaehtoisten antama hoito pitkälti itse hankittuun kokemukseen ja tietoon. Näin ollen vapaaehtoisten tieto- ja taitotaso on hyvin vaihtelevaa, mikä myös vaikuttaa eläinten saaman avun laatuun.

Kaupungistuminen, eläinten elinympäristöjen tuhoutuminen ja ekologisten käytävien puute ajavat luonnonvaraisia eläimiä yhä enemmän ihmisten läheisyyteen. Kasvavien kohtaamisten kautta konfliktien ohella myös ihmisten tietoisuus ja halu auttaa luonnonvaraisia eläimiä ovat lisääntyneet voimakkaasti.

Moni luonnonvaraisen eläimen avun tarpeeseen joutuminen olisi myös ennaltaehkäistävissä. Samoin monia ihmisten ja luonnonvaraisten eläinten välisiä konflikteja olisi mahdollista vähentää ennaltaehkäisevällä työllä. Yksi luonnonvaraiskenttää pitkään vaivannut ongelma on, että sen sisäisille sidosryhmille ei ole varsinaisia kohtaamispaikkoja. Neuvottelukunta toimisi tärkeänä ja kaivattuna alustana keskustelulle ja päätöksenteolle, ja edesauttaisi monien luonnonvaraiskentän pitkäaikaisten ongelmien ratkaisua.

Eläinasiavaltuutettu

Nykyisen eläinsuojeluasiamiehen työnkuva keskittyy eläinten hyvinvoinnin parantamiseen yhteiskunnan eri osa-alueilla monipuolisen vaikuttamisen keinoin. Toiminta-alueeseen sisältyvät kaikki eläinryhmät, joita ihmisen toiminta koskettaa. Tehtävä on tärkeä muun muassa eri sidosryhmien yhteen saattajana ja tutkitun tiedon kentälle viejänä. Asiamiehen työnkuvaan kuuluu eläimiä koskevan tutkimustiedon välittäminen esimerkiksi eläinten parissa työskenteleville, viranomaisille, päätöksentekijöille ja muulle väestölle, yhteistyön kehittäminen eläinsuojelun eri toimijoiden välillä, eläinten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen seuranta sekä päätöksentekoon vaikuttaminen eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta.

On tärkeää, että tällä hallituskaudella aloitettua eläinsuojeluasiamiehen virkaa jatketaan myös tulevilla hallituskausilla ja mielestämme virka tulee vakinaistaa eläinasiavaltuutettu-nimikkeellä. Toistaiseksi eläinsuojeluasiamiehen virka on kuitenkin vain määräaikainen. Se alkoi 1.9.2020 ja päättyy 31.12.2023. Tämänkaltainen lyhytaikainen virka ei ole toimiva tapa edistää eläinten hyvinvointia.

Yksi henkilö on liian vähän hoitamaan tätä tehtävää. Vastuualue on laaja eikä määräaikainen virka palvele kauaskantoisempaa suunnittelu- ja kehitystyötä. Yleisesti muilla valtuutetuilla on myös muuta henkilökuntaa, mikä tehostaa heidän työtään. Esitämmekin, että eläinasiavaltuutetulle perustetaan toimisto, mikä mahdollistaa myös tarvittavan määrän henkilökuntaa. Mikäli resursseja ei ole käytettävissä useamman henkilön palkkaamiseen, tulisi pohtia viran perustamista jatkossa eläinten hyvinvointikeskuksen (EHK) yhteyteen. Tämä mahdollistaisi monipuolista yhteistoimintaa muun muassa lausuntojen, viestinnän ja neuvottelukuntatyön muodossa ja edistäisi huomattavasti tavoitetta parantaa eläinten hyvinvointia ja turvata sen korkeaa tasoa tulevaisuudessa.