Eläinten metsästys

Animalian linjaus metsästyksestä

Animalia suhtautuu metsästykseen kriittisesti. Animalian mielestä myös luonnonvaraisiin eläimiin tulee suhtautua itseisarvoisina yksilöinä. Niiden kohtelua ei tule käsitellä ainoastaan kannan säätelyä koskevista näkökulmista.

Metsästyskäytäntöihin liittyy lukuisia epäkohtia, joihin on puututtava välittömästi. Ongelmallisimpia metsästyskäytäntöjä ovat hämärän aikaan tapahtuva metsästys, pienpetojen rauhoitusajan puuttuminen, niin kutsutut hetitappavat raudat sekä salametsästys.

Kaikkea metsästystä olisi valvottava huomattavasti nykyistä tarkemmin ja salametsästykseen tulisi puuttua tehokkaasti.

Metsästys Suomessa

Metsästys on Suomessa varsin yleistä. Suomalaisista noin 6 prosenttia on suorittanut metsästäjätutkinnon ja suorittaa vuotuisen riistanhoitomaksun. Väkilukuun suhteutettuna määrä on korkein Euroopan maista.

Vuonna 2008 Suomessa tilastoitiin metsästetyksi lähes 1,7 miljoonaa saaliseläintä. Määrällisesti eniten metsästettiin sinisorsia, yli 270 000 yksilöä, toiseksi eniten metsäjäniksiä, noin 193 000 eläintä. Kolmantena tilastoissa on sepelkyyhky noin 157 000 metsästetyllä yksilöllä.

Tilastojen ulkopuoliset uhrit

Vuosittain osa ampumisista epäonnistuu, ja haavoittunut eläin pääsee pakenemaan. Metsästäjällä on velvollisuus etsiä ja lopettaa haavakko, mutta aina eläimen jäljittäminen ei onnistu. Erityisesti riskejä aiheuttaa vesilintujen metsästys hämärässä. Metsästäjillä tulisikin olla aina käytettävissään koira, joka voi jäljittää haavoittuneen eläimen.

Haavoittuneiden ja löytämättä jääneiden eläinten määristä ei Suomessa ole tutkittua tietoa. Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan noin 4,5 % ammutuista hirvistä pääsee pakenemaan haavoittuneena metsään ilman, että niitä koskaan löydetään.

Tilastoinnin ulkopuolelle jäävät myös rauhoittamattomat eläimet, joita ammutaan lähinnä ns. vahinkoeläimen statuksella. Tähtäimiin joutuu vuosittain kymmeniä tuhansia räkättirastaita, harmaalokkeja, merilokkeja, harakoita, variksia ja kesykyyhkyjä. Poikkeusluvan turvin näitä lintuja saa ampua myös pesimisaikaan, jolloin uhrien määrä moninkertaistuu, kun pesiin jää emottomia poikasia kuolemaan.

Pienpetojen ympärivuotinen metsästys ja hetitappavat raudat

Tarhattu naali, supikoira, minkki ja hilleri ovat pienpetolajeja, joita saa metsästää ympäri vuoden. Ainoastaan naaras, jolla on pentue, on rauhoitettu touko-heinäkuussa. Pentueen todentaminen voi kuitenkin olla ongelmallista ja vaatisi eläimen pitkällistä seuraamista ja tarkkailua. Siksi on oletettavaa, että myös pentuja hoitavia emoja tapetaan kesäisin. Orvoksi jääneiden pentujen kohtalo on yleensä karu. Lisäksi varsinkin supikoirilla myös uroksen merkitys pentueen hoidossa on erittäin tärkeä, joten niidenkään ampumista kesäaikaan ei voi pitää hyväksyttävänä.

Pienpetojen sekä mm. majavan pyynnissä saa käyttää ns. hetitappavia rautoja. Rautojen on oltava sellaiset, että eläin joutuu menemään rautojen lävitse ja että ne eläimen kokoon nähden riittävällä iskuvoimalla aiheuttavat niihin joutuneen eläimen välittömän kuoleman. Ongelmallista rautojen käytössä on se, että niiden toimintaa ei pystytä jatkuvasti valvomaan. Jos rauta ei jostain syystä toimikaan kunnolla tai eläin ei ole jäänyt tarkoitetulla tavalla rautojen väliin, voi se joutua kitumaan niissä pitkään. Lisäksi raudat eivät valikoi uhrejaan, ja niihin voi päätyä aivan toisen lajin yksilö kuin oli tarkoitettu tai esimerkiksi emo, jolla on poikasia hoidettavanaan.

Pienpetopyyntiin liittyy läheisesti luolakoiraharrastus. Luolassa metsästäviä koiria treenataan usein tarhattujen kettujen avulla. Kettu päästetään rakennettuun keinoluolastoon, josta koiran on etsittävä kettu. Lain mukaan koira ei saa päästä fyysisesti koskemaan kettuun, mutta aina tämä ei toteudu. Harjoitusten ulkopuolisen ajan ketut elävät yleensä turkistarhoja vastaavissa olosuhteissa.

Hirvikolareita voidaan ehkäistä

Hirvenmetsästystä perustellaan usein hirvikolareiden ja taimikkotuhojen estämisen välttämättömyydellä. Metsästystä eettisempiä tapoja hirvikolarien ehkäisyyn ovat kuitenkin esimerkiksi hirviaidat, nopeusrajoitusten tiukentaminen sekä yli- tai alikulkumahdollisuuksien järjestäminen eläimille vilkkailla tieosuuksilla. Esimerkiksi ns. vihersillat tai vastaavat liikennejärjestelyt vähentävät muidenkin eläinten kuin hirvien liikennekuolleisuutta.

Hirvien tekemiä taimikkotuhoja voidaan estää metsästyksen sijaan mm. käyttämällä taimisuojia, karkotteita ja aitoja.  Myös elinvoimainen, nykyistä isompi suurpetokanta sääntelisi hirvien määrää luontaisesti.

Metsästysrikokset

Salametsästys kohdistuu erityisesti arvokkaisiin riistaeläimiin, kuten hirviin ja karhuihin. Toisaalta salaa kaadetaan myös lihaltaan arvottomia suurpetoja, erityisesti susia ja ahmoja. Ammattimaisesti toimivat pimeät markkinat ja valmiit myyntikanavat saaliille ylläpitävät osaltaan laitonta metsästystä.

Metsästystä valvovat Suomessa poliisit, rajavartijat ja Metsähallituksen erävalvojat. Valvonta jää hyvin vähäiseksi erityisesti laajoilla erämaa-alueilla Itä- ja Pohjois-Suomessa. Oulun lääninhallituksen tekemän selvityksen mukaan vain noin 10 prosenttia salakaatotapauksista tulee viranomaisten tietoon.

Metsästysrikoksista on tuomittu 2000-luvulla 20 – 50 henkilöä vuosittain. Tuomio on yleensä sakkoa, enimmäisrangaistuksen ollessa tällä hetkellä kaksi vuotta vankeutta.

Rikoslakiin lisättiin törkeä metsästysrikos vuonna 2011. Törkeä metsästysrikos tarkoittaa sitä, että eläimelle on aiheutettu pitkäaikaista kärsimystä tai rikoksen kohteena on suuri määrä riistaeläimiä. Lisäksi törkeänä pidetään rikosta, jolla tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai joka on tehty erityisen suunnitelmallisesti.

Metsästysmatkailun  ongelmat

Kasvava määrä yrityksiä on alkanut tarjota ulkomaille suuntautuvia metsästysretkiä, joissa pääsee ampumaan huomattavasti suurempia ja usein myös vaarallisempia eläimiä kuin Suomessa. Matkat suuntautuvat usein maihin, joissa metsästyksen sääntely on vähäistä. Näiden metsästysmatkojen tarkoituksena on usein trofeen eli eläimen täytetyn pään hankkiminen ”metsästysmuistoksi”. Esimerkiksi Etelä-Afrikasssa ei vaadita metsästyskorttia, joten metsästyssafarille voi lähteä kuka tahansa. Lähialueillekin voi suunnata metsästysretkille: sekä Venäjä että Viro ovat suosittuja metsästysmatkojen kohteita.

Kotimaassa yksi metsästysmatkailun muoto on tarhassa kasvatettujen lintujen ampuminen. Fasaanitarhalta vapautetaan yleensä satoja lintuja kerralla, ja passissa odottavat metsästäjät ampuvat liikkeelle lähteviä lintuja. Voidaan pitää eettisesti kyseenalaisena tarhatun eläimen tarkoituksellista vapauttamista ainoastaan metsästystä varten. Lisäksi kymmenien lintujen ampuminen hetkessä lisää haavoittuneiden mutta karkuun pääsevien eläinten riskiä.

Miltä metsästys tuntuu saalistettavasta?

Metsästystavasta riippuen metsästystilanne voi aiheuttaa saaliseläimelle tunteja kestävää stressiä. Erityisesti ajavaa koiraa käytettäessä voi saaliseläin joutua pakenemaan kauan. Henkensä kaupalla pakeneminen on psyykkisesti ja fyysisesti raskas kokemus, ja siksi ajoajan tulisi olla aina mahdollisimman lyhyt.

Eläinten kannalta aina toivottavin vaihtoehto olisi jättää liha pois lautaselta. Luonnonvarainen eläin on saanut elää vapaana, mutta metsästyksen toteutukseen on voinut liittyä eettisesti kyseenalaisia tapoja. Siksi riistalihankin kohdalla kannattaa aina selvittää, miten eläin on metsästetty.

Kuva: John Webber / Flickr