Lobbauksen voima – miten eläinoikeustavoitteita estetään toteutumasta
”Jos joku toivottu kansanedustaja ei tule paikalle MTK:n kahveille, hänelle soitetaan, että missäs olet”.
Näin eräs viestintäyrityksen lobbari kuvaili minulle kerran Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n vaikuttamistoimintaa. MTK on yli satavuotias järjestö, joka perustettiin 1917 edustamaan viljelijöiden elinkeinoa ammatti- ja työnantajajärjestöjen rinnalle. Järjestöä pidetään vahvana suomalaisen eläintuotannon puolestapuhujana, joka saa myös äänensä kuuluviin.
MTK:n valta on Suomen eläinasioissa merkittävä. Myös sen jäsenjärjestö Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto STKL käyttää eläinasioissa merkittävää valtaa.
Mutta millaista on näiden järjestöjen poliittinen valta käytännössä? Millaisia tavoitteita ne ajavat ja kuka niitä kuuntelee?
Suuri MTK ja tehokas STKL
MTK:n vuoden 2017 toimintakertomuksesta saa summittaisen kuvan järjestön koosta ja toiminnasta. Vuonna 2017 MTK:lla oli 316 000 henkilöjäsentä ja sen keskusliitossa työskenteli 90 ihmistä. Edunvalvonnan kulut olivat 11,77 miljoonaa euroa.
Lähes 12 miljoonaa euroa vuodessa pelkkään lobbaamiseen kuulostaa valtavalta summalta Suomen kokoisessa maassa. Suomalaisten eläinasiajärjestöjen yhteenlaskettu vuoden lobbausbudjetti lienee noin miljoonan euron luokkaa. Mutta sisältyykö siihen jokin periaatteellinen ongelma, että maataloustuottajat järjestäytyvät puolustamaan omaa etuaan? Ei välttämättä. Suurin MTK:ta ja STKL:ää kohtaan esitetty kritiikki ei koske sitä, että ne puolustavat turkisalan ja muun eläintuotannon tuottajien asemaa. Kritiikki koskee ennemmin niitä eläimiin ja ilmastoon kytkeytyviä tavoitteita, joita liitot ajavat. Tuottajien etu on viime vuosina näyttänyt yhä useammin asettuvan suoraan ristiriitaan eläinten hyvinvoinnin ja ilmaston kanssa.
STKL on osa FIFURia, joka on suomalaisten turkistuottajien, huutokauppayrityksen ja tutkimuksen yhteiskonserni. STKL työllistää 11 ihmistä ja edunvalvontaan se kulutti vuonna 2019 noin miljoona euroa. Turkisalan edunvalvontabudjetti on hyvin pieni verrattuna MTK:hon, mutta ala on onnistunut tavoitteissaan tehokkaasti. Turkistarhauksen säätely perustuu Suomessa pitkälti alan omavalvontaan. Tarhausta koskevan lainsäädännön muuttaminen on osoittautunut erittäin haasteelliseksi, sillä tuottajien edustajia kuunnellaan politiikassa tarkasti.
Eduskunta kuuntelee
MTK:n kaltaisella maatalouselinkeinon yleisjärjestöllä on luonnollisesti moninaisia tavoitteita, joista suurin osa tuntuu melko harmittomilta. Järjestö ajaa suomalaisen ruoan arvostusta ja vientiä sekä tuottajien riittäviä korvauksia uusista viljelyä koskevista lakivaatimuksista. Samoin STKL tavoittelee turkistuottajilleen mahdollisuuksia selvitä tiukoissa taloudellisissa oloissa.
Järjestöillä on kuitenkin myös suoraan eläinten oloja ja ilmastoa koskevia tavoitteita, jotka ovat herättäneet kysymyksiä viime vuosina. MTK on mainostanut kotimaisen lihan syömistä ilmastotekona nuorille kaupunkilaisille. Kampanjointi on noudattanut linjaa, jonka mukaan suomalainen tuotanto poikkeaa muusta maailman tuotannosta eettisyydellään, puhtaudellaan ja ilmastoystävällisyydellään. Vastaavaa markkinointia harjoitetaan myös muissa maissa paikallisen eläintuotannon puolesta. Samoin STKL on panostanut paljon tuotannon eettisyyttä painottavaan viestintään.
MTK:lla ja STKL:llä on vahva ote eduskunnasta. Helsingin Sanomien vuonna 2013 julkaiseman selvityksen mukaan MTK kutsuttiin eduskunnan valiokuntien kuultavaksi lähes tuhat kertaa vuosina 1998–2013. Vuonna 2019 eduskuntaan valittiin Maaseudun Tulevaisuus -lehden mukaan 27 MTK:n taloudellisesti tukemaa ehdokasta ja MTK:n jäsentä. Toisin sanoen ainakin 13,5 prosenttia kansanedustajista on MTK:n jäseniä. MTK nojaa keskustapuolueeseen, jonka istuvista kansanedustajista 16 sai MTK:n taloudellista tukea vaaleissa.
Tuottajajärjestöjen ääni kuuluu eduskunnassa ennen kaikkea sanattoman poliittisen sopimuksen myötä: tuottajia kuunteleva puolue keskusta on miehittänyt eläinasioista päättävän maa- ja metsätalousministeriön sekä maa- ja metsätalousvaliokunnan.
Maatalousministerinä on toiminut vuodesta 2017 maitotilallinen Jari Leppä, ja maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja on lihatuottaja Anne Kalmari. Hallitus on välissä vaihtunut, mutta uusi punavihreä hallitus jatkoi Lepän edellisen hallituksen pestiä ministerinä. Valiokunnan puheenjohtajuuskin säilyi. Tämä ei ole yllätys. Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja on ollut keskustalainen (aiemmin nimellä Maalaisliitto) viimeiset 100 vuotta yhtäjaksoisesti aina vuodesta 1920. Viimeisten 50 vuoden aikana maatalousministerinä on toiminut 13 kertaa keskustalainen, 4 kertaa kokoomuslainen, 4 kertaa sitoutumaton ammattiministeri ja kerran demari.
Seuraavassa esitellään neljä tapausesimerkkiä MTK:n ja STKL:n lobbauksen mahdollisista tuloksista. Esimerkeissä tarkastellaan järjestöjen viestien yhteneväisyyttä eduskunnassa ja EU:ssa käytyjen keskustelujen kanssa. Kaikki esimerkit eivät todista suoraa syy-seuraus-yhteyttä lobbauksen ja tehtyjen päätösten välillä. Niistä voi tehdä kuitenkin varovaisia päätelmiä siitä, kuinka hyvin liitot ovat edustettuna politiikan ylimmillä tasoilla niin tehdyissä päätöksissä kuin poliitikkojen puheenvuoroissa.
Neljä esimerkkiä lobbauksesta
Esimerkki 1, MTK: eläinlakikannat eduskunnassa
MTK on keskittynyt viime vuosien vaikuttamistyössään muun muassa eläinsuojelulakiin. Järjestö on vastustanut kannanotoissaan hyvinvointiparannuksia, kuten parsinavetoiden ja emakkohäkkien täyskieltoa.
Vuonna 2018 eduskunnan käsittelyyn tuli eläinsuojelulain luonnos, joka olisi jättänyt uusien parsinavetoiden rakentamisen sekä porsitushäkkien käytön lailliseksi. Lakiesitys keräsi paljon kritiikkiä. Esimerkiksi vihreiden Emma Karin mukaan MTK oli saanut “kaikki tavoitteensa läpi”. Lain valmistelu raukesi Juha Sipilän hallituksen eropyyntöön keväällä 2019.
MTK tiedotti eläinsuojelulakia koskevista kannoistaan vuonna 2017. Tiedotteessa korostettiin, että parsinavetoiden ja porsitushäkkien kielto lailla ei ole tarpeellinen. Lisäksi kirjoituksen mukaan hyvinvointivaatimuksen liialliset tiukennukset johtaisivat Ruotsin tielle, eli tuontiin heikompien lakien maista. Väite Ruotsin tiestä on osoitettu toisaalla myytiksi. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila korosti lisäksi vuonna 2017 julkaistussa eläinsuojelulakia käsittelevässä blogitekstissään, että Suomessa “maatilojen eläimet voivat hyvin verrataanpa tilannetta mihin maahan tahansa”. Marttila kuvaa Suomea eläinasioissa “maailman parhaaksi”.
Kun eduskunta keskusteli vuoden 2018 lokakuussa eläinsuojelulain luonnoksesta, monet väitteet mukailivat MTK:n linjauksia. Esimerkiksi kokoomuksen Markku Eestilä vetosi omaan kokemukseensa parsinavetoista: “Mutta minä olen kyllä urani aikana nähnyt kymmeniätuhansia lehmiä parressa ja minä olen nähnyt aika hyvinvoivia lehmiä. Ei se välttämättä ole ihan totta sekään, etteivät ne eläimet voisi hyvin, koska aika vaikea on eläimen hyvinvointia loppujen lopuksi mitata.”
Keskustan Lasse Hautala myös puolusti kantaa, että parsinavetoita ei tarvitse kieltää: “Monissa puheenvuoroissa on nostettu esiin nämä parsinavetat, ja niiden osalta on nyt syytä muistaa se, että uusia parsinavettoja ei Suomessa enää rakenneta.” Samasta syystä kieltoa vastusti myös keskustan Sirkka-Liisa Anttila.
RKP:n Mats Nylund puhui hyvinvointiparannuksia vastaan samaan tapaan kuin MTK:n tiedote. Nylundkin käytti Ruotsia esimerkkinä: “Me olemme nähneet varoittavan esimerkin naapurimaassa Ruotsissa, missä laitettiin niin sanottu maailman paras eläinsuojelulaki, joka oli niin kireä, että tuotanto on siirtynyt ulkomaille”.
Moni nosti esiin myös eduskuntaväittelyssä, miten hyvin Suomen eläimet voivat ilman eläinasiajärjestöjen vaatimia hyvinvointiparannuksia. Esimerkiksi kokoomuksen Susanna Koski totesi, että “[t]odellakin Suomi on jo nyt maailman edistyksellisin maa, mitä tulee ruoantuotannon laatuvaatimuksiin ja eläinten hyvinvointiin”. “[M]e olemme maailman tasollakin kärkipäässä ruuantuotannon edellytyksissä – –” komppasi keskustan Antti Rantakangas.
Esimerkki 2, MTK: tavoitteena kotimainen lihantuotanto ilmastonmuutoksesta riippumatta
MTK listaa tavoitteekseen suomalaisen ruoan hiilineutraaliuden vuonna 2030. Järjestö ei kuitenkaan pyri suomalaisen lihantuotannon vähentämiseen. Ratkaisua haetaan ennen muuta nurmiviljelystä ja metsien hiilinieluista.
MTK tiedotti tammikuussa 2020 yhdessä Suomen Pihvikarjaliiton, Suomen Maitoyrittäjien ja Suomen Lammasyhdistyksen kanssa valmisteltavasta kansallisesta nurmiohjelmastaan korostaen juuri suomalaisen eläintuotannon erityisyyttä ilmastonäkökulmasta:
“Nurmen laajamittainen käyttö on yksi merkittävimmistä eroista suomalaisen kotieläintuotannon ja globaalin tuotantotavan välillä. Paitsi että nurmella on keskeinen merkitys märehtijöiden rehuna, tuottaa se myös suuren määrän ympäristöhyötyjä. Ympärivuotisen kasvipeitteisyyden ja maaperän kasvukunnon näkökulmasta nurmen merkitys esimerkiksi hiilen sidonnassa on ehdottoman tärkeä.”
Nämä MTK:n viestit näyttävät kuuluvan kansanedustajien puheissa. Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja, keskustan Hannu Hoskonen kertoi ympäristöaiheisessa täysistunnossa 4.6.2020 seuraavasti: ” — vaikka puhutaan ilmastonmuutoksesta ja hiilen sidonnasta monesti vääriäkin tietoja, niin Suomessa on tämä nurmiviljely osattu jo pitkään.”
Saman tapaan kommentoi keskustan Markus Lohi toisessa eduskunnan täysistunnossa 25.2.2020: ”Kotimaista ruokaa ja terveellistä ruokaa. – – Jos kotimaisen lihan korvaat kasviksilla tai aletaan rajoittamaan sitä lihantuotantoa, niin miten siinä käy? Se nurmiviljely, johon se perustuu, ne pellot korvataan viljanviljelyllä ja kasvisten viljelyllä, joiden hiilidioksidin sitomiskyky on huomattavasti alhaisempi kuin sen nurmen, ja ero menee niin marginaaliseksi, ettei siihen kannata paukkuja tässä salissa käyttää.”
Esimerkki 3, STKL: Eduskunta kotimaisen turkistuotannon puolesta
Myös turkistuottajien ääni kuuluu eduskunnassa. Suomen nykyisten hallituspuolueiden enemmistö vastustaa turkistarhausta. Hallitusneuvotteluissa turkistarhauksesta ei kuitenkaan sanottu sanaakaan. Huhujen mukaan näin tehtiin, jotta keskusta saatiin mukaan vaikeaan hallituskompromissiin.
Hallituksen kuunteleva korva on suunnattu tuottajiin päin.
Alkuvuodesta 2020 maatalousministeri Leppä järjesti pyöreän pöydän keskustelun turkistuottajien taloudellisen ahdingon ratkaisujen pohtimiseksi. Myös loppuvuodesta 2020 käsittelyyn tulossa ollut turkisasetus siirrettiin seuraavalle vuodelle käsiteltäväksi. Epävirallisesti ministeriö kertoi syyksi, että tuottajille ei haluttu aiheuttaa lisää vaatimuksia koronavuotena.
STKL:n keskeiset viestit liittyvät turkistuotteiden ekologisuuteen, eettisyyteen, ilmastoystävällisyyteen ja kestävyyteen. Turkisalan kaikkea toimintaa läpileikkaa joukko väitteitä, jotka tiivistetään liiton verkkosivuilla seuraavasti: “Aito turkis on kestävä, luonnollinen, ekologisesti valmistettu ja kierrätettävä. Kotimainen sertifiointijärjestelmä takaa sen, että turkisten varmistettuun alkuperään voi luottaa.” Ala vastustaa usein eläinten hyvinvointia koskevia parannuksia, koska ne nostavat jo nyt heikosti pärjäävien turkistuottajien kustannuksia, ja korostaa sen sijaan nykyisen tuotannon eettisyyttä ja ekologisuutta.
Turkisalan väitteitä mukailevia puheita kuultiin suoraan kansanedustajien suusta, kun eduskunta käsitteli uutta eläinlakia syksyllä 2018. Keskustan Mikko Savola kommentoi: ”Mitä tulee turkistuotantoon, niin kyllä turkis on ekologinen vaate, tärkeä vientituote meillä. Tämän kaiken lisäksi se on tuote, joka parantaa ympäristöä meillä muun muassa fosforikuormaa huomattavasti parantaen ja sitä ympäristöjätettä poistaen, mitä teurastamoilta ja niin edelleen tulee.”
STKL on pitänyt omaa sertifiointijärjestelmäänsä paljon esillä. Suomessa tämä järjestelmä perustuu täysin alan omavalvontaan eikä edellytä käytännössä enempää kuin laki. Keskustan Antti Rantakangas puolusti omavalvontaa samassa istunnossa: ”Ja mitä tulee tähän turkistarhaukseen, niin se on meille tärkeä vientituloja tuova elinkeino, ja täällä turkistarhauksen taso verrattuna moniin, moniin maailman maihin on paljon paremmassa kunnossa ja koko ajan tämä elinkeino hoitaa itse, niin kuin pitääkin hoitaa, näitä eettisiä periaatteita ja investointeja.”
Samaa viestiä levitti myös kokoomuksen Susanna Koski: ”– – turkistuotannossa on todennäköisesti koko alan edistyksellisimmät omat sertifiointijärjestelmät, jotka sisältävät myös ennalta ehkäisevän eläinterveydenhuollon ja lääkintäjärjestelmän.”
Esimerkki 4, STKL: Supikoiran tarhaamisen erityislupa
STKL:n ja MTK:n tavoitteet näkyvät myös eurooppalaisella tasolla. MTK:lla asiasta huolehtii Brysselissä oma toimisto, STKL taas on oman lobbauksensa lisäksi keskeinen toimija turkisalan eurooppalaisessa kattojärjestö Fur Europessa.
Kun supikoira lisättiin EU:n haitallisten vieraslajien listalle vuonna 2018, Suomi oli ainoa maa, joka onnistui neuvottelemaan itselleen luvan jatkaa lajin tarhaamista. Maa- ja metsätalousministeriön tiedotteessa kerrottiin aiheesta seuraavasti: ”Supikoira on tärkeä Suomen turkistarhauselinkeinolle, minkä vuoksi Suomi on neuvotellut komission kanssa mahdollisuudesta jatkaa tarhausta EU:n vieraslajiasetuksen ehtojen mukaisesti.”
Maa- ja metsätalousministeriön muistio vuodelta 2017 osoittaa, että Suomi on neuvotellut tarhauksen jatkamisesta “yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti pakottavista syistä”. Ministeriö on pyrkinyt sitomaan supikoiran tarhauksen tarhaajien omaan sertifiointiin, joka myös toteutui Suomen saamassa tarhausluvassa.
STKL:n Marja Tiura kiittelee yhteistyötä valtion ja turkisalan välillä liiton toimintakertomuksessa: “Vuoden tärkein ja samalla historiallinen EU-päätös tuli helmikuun 2019 alussa, kun Euroopan komissio antoi Suomelle 30 vuoden poikkeusluvan suomensupin tuotantoon. Vieraslajiasetuksen poikkeusluvan saamiseksi FIFUR teki pitkään töitä yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Suomi on nyt ainoa EU-maa, jossa suomensupia saa kasvattaa.”
Mitä tehdä lobbaukselle?
On selvää, että suomalaiset eläintuottajat ovat taitavia yhteiskunnallisia vaikuttajia ja viestinviejiä. Tuottajajärjestöt ovat onnistuneet sementoimaan ajattelunsa jopa osaksi Suomen virallista politiikkaa. Tuottajien etu nähdään usein yhtenevänä Suomen edun kanssa.
Viestintälinjaltaan järjestöt noudattavat klassista ”change the conversation” -taktiikkaa. Jos puheenaihe ei miellytä, ei jäädä tuleen makaamaan, vaan vaihdetaan aihetta. Lihantuotannon ilmastopäästöjen sijaan halutaan puhua energiasektorin päästöistä, metsistä ja nurmiviljelystä hiilinieluina ja suomalaisen ruoan puhtaudesta. Turkiseläinten häkissä vietetyn lyhyen ja eristetyn elämän sijaan puhutaan sertifioinnista, vientituloista ja työpaikoista. Argumentit ovat valmiina ja niitä osataan toistaa.
MTK:n ja STKL:n toiminnan oikeutus riippuu tietysti siitä, keneltä kysytään. Lobbaus on helppo haukkumasana vaikuttamistyölle, jota kuitenkin tekevät yhtä lailla kansalaisjärjestöt. Kaikki lobbaavat, joten auttaako moralisoida niitä, joiden lobbaus on tehokasta?
Ehkä kiinnostavampi kysymys on, miten läpinäkyvää lobbaus on. Lobbauksen julkituominen ei suoraan muuta valtasuhteita, mutta antaa paremman ymmärryksen siitä, miksi suomalainen politiikka on sellaista kuin on.
Eläimiä tuotannossaan käyttävien tahojen valta on Suomessa suuri ja se ulottuu lainsäädännön ytimeen. Paras lääke eläinten oikeuksien ja ilmaston kannalta ongelmalliseen lobbaukseen epäilemättä on avoimuuden lisäksi lobbaajien vastavoimien kasvattaminen. Jos halutaan yhteiskunnallista muutosta, se edellyttää myös vastakkaisten näkökulmien tuomista samoihin paikkoihin, joissa nyt jylläävät MTK ja STKL. Myös eläinten oikeudet ja ilmasto tarvitsevat lobbareita ja asiantuntijoita.
Turkisalan ja maataloustuottajien tehokasta ja kattavaa vaikuttamistyötä voi ihailla, vaikka ei olisi samaa mieltä sen tavoitteista. Tehotuotannon lobbauksessa voi nähdä joko kammottavan esimerkin tai sitten mallin eläinten oikeuksien ajajille. Ehkä tehokasta vaikuttamistyötä ei ole varaa sivuuttaa, vaikka lobbaus tuntuukin kansalaisjärjestöjen näkökulmasta vähän ikävältä ja salakähmäiseltä asialta.
Artikkelin kirjoittaja Veikka Lahtinen (VTM) on Animalian vaikuttamistyön asiantuntija ja tietokirjailija.
Lähteet
Eduskunta (2018) Pöytäkirjan asiakohta PTK 93/2018 vp. Verkkolähde: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_93+2018+7.aspx Haettu 9.2.2021.
Eduskunta (2020) Pöytäkirjan asiakohta PTK 12/2020 vp. Verkkolähde: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_12+2020+5.aspx Haettu 9.2.2021.
Eduskunta (2020) Pöytäkirjan asiakohta PTK 87/2020 vp. Verkkolähde: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_87+2020+5.aspx Haettu 9.2.2021.
Kantola, Antti (2020) Ministeri nostaa turkikset pyöreälle pöydälle – ”Puheena turkisalan ajankohtaiset asiat”. Maaseudun tulevaisuus. Verkkolähde: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/talous/tilaajille-7.140698?aId=1.1000171 Haettu 9.2.2021.
Lahtinen, Veikka (2018) 10 Virheellistä tai harhaanjohtavaa väitettä eduskunnan eläinlakiväittelyssä. Animalia-media. Verkkolähde: https://animaliamedia.fi/10-virheellista-tai-harhaanjohtavaa-vaitetta-eduskunnan-elainlakivaittelyssa/ Haettu 9.2.2021.
Lamminen, Katja (2018) MTK:n mielestä tehotuotantoa ja lihansyöntiä mustamaalataan koulukirjoissa – metsätalouden opetus saa kehuja. Maaseudun tulevaisuus. Verkkolähde: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.222071 Haettu 9.2.2021.
Maitoyrittäjät (2019) Maitoyrittäjän faktapaketti. Verkkolähde: https://www.kpedu.fi/docs/default-source/projektisivustot/%C3%A4lynauta/maitoyritt%C3%A4j%C3%A4n-faktapankki_valmis.pdf?sfvrsn=e616e74d_2 Haettu 9.2.2021.
Marttila, Juha (2018) Hyvä eläinsuojelulaki tarvitaan. MTK. Verkkolähde: https://www.mtk.fi/-/hyva-elainsuojelulaki-tarvitaan Haettu 9.2.2021.
MTK (2018) Vuosikertomus 2017. Verkkolähde: https://www.mtk.fi/documents/20143/310288/Vuosikertomus_2017_lopullinen_pieni.pdf/7e663d16-df98-37d9-1c29-6385e1fde78c?t=1546864718492 Haettu 9.2.2021.
MTK (2018) MTK:n ilmasto-ohjelma: tavoitteena hiilineutraali ruoka ja metsien kasvavat hiilinielut. Verkkolähde: https://www.mtk.fi/-/mtk-n-ilmasto-ohjelma-tavoitteena-hiilineutraali-ruoka-ja-metsien-kasvavat-hiilinielut Haettu 9.2.2021.
MTK (2020) Tämän me teimme 2019. Verkkolähde https://www.mtk.fi/-/taman-me-teimme-2019 Haettu 9.2.2021.
MTK (2020) Nurmitutkimukseen lisää paukkuja. Verkkolähde: https://www.mtk.fi/-/nurmiviljely_tutkimus Haettu 9.2.2021.
Niemivuo-Lahti, Johanna (2017) Perusmuistio (U 73/2013 vp, E 64/2015 vp) Ehdotus komission täytäntöönpanoasetukseksi koskien unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelon täydentämistä ja muuttamista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1143/2014 nojalla. Maa- ja metsätalousministeriö. Verkkolähde: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Liiteasiakirja/Documents/EDK-2017-AK-122378.pdf.
Pape-Mustonen, Terhi (2019) Eduskunnassa nyt kymmenen maatalousyrittäjää – näin kävi MTK:n tukemille ehdokkaille. Maaseudun tulevaisuus. Verkkolähde: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.413191 Haettu 9.2.2021.
Peltomäki, Tuomas (2013) Heitä eduskunta kuuntelee. Helsingin sanomat. Verkkolähde: http://tuomaspeltomaki.fi/lobbaus/Eduskuntaa-lobbaavat-iso.pdf Haettu 9.2.2021.
Suhonen, Helmiina (2018) Uusi eläinsuojelulaki kerää kritiikkiä: ”MTK on saanut kaikki tavoitteensa läpi”. YLE Uutiset. Verkkolähde: https://yle.fi/uutiset/3-10088623 Haettu 9.2.2021.
Suomen Riistakeskus (2017) Supikoira EU:n torjuttavien vieraslajien luetteloon. Verkkolähde: https://riista.fi/supikoira-eun-torjuttavien-vieraslajien-luetteloon/ Haettu 9.2.2021.
Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto (2020) Vuosikertomus 2019. Verkkolähde: https://fifur.fi/sites/default/files/fifur_vuosikertomus_2019_0.pdf Haettu 9.2.2021.
Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto (2021) Kotimainen turkis on luottovaate. Verkkolähde: https://turkiskasvattajat.fi/turkis/ Haettu 9.2.2021.