Eeva Kilpi toi eläinten oikeudet suomalaiseen kirjallisuuteen
Kirjailija Eeva Kilpi kuoli 27. kesäkuuta 2026 Tapiolassa 98-vuotiaana. Animalia muistaa Eeva Kilpeä kiitollisuudella ja lämmöllä. Kilpi oli eläinten puolustaja ja edelläkävijä, joka toi eläinten oikeudet suomalaiseen kirjallisuuteen.
Eeva Kilpi otti taiteessaan ja puheissaan kantaa eläinten oikeuksiin rohkeasti jo varhain. Hänen tuotannossaan eläimet ovat tuntevia ja kokevia olentoja, jotka ansaitsevat meidän kunnioituksemme.
Vuoden 1987 Animalia-lehden ensimmäisessä numerossa Raili Vesanen haastatteli Kilpeä tämän suhteesta eläimiin, luontoon ja kirjoittamiseen. Kilpi kertoi, että eläimet olivat olleet mukana hänen tuotannossaan alusta lähtien.
“Jo ensimmäisessä novellikokoelmassani, Noidan lukossa, on oikeastaan kaikki ne ainekset, joita olen myöhemmin käsitellyt, käännellyt ja väännellyt. Siellä ovat jo eläimet, jotka nyt ovat vallanneet näyttämön etuosan. Päähenkilö on pieni tyttö; tavallaan kuvaan omaa lapsuuttani. Tyttönen tarkkailee kasveja, puhelee koiralleen kuljeskellessaan rantametsässä.”
Samassa haastattelussa Kilpi kuvasi eläinsuhteensa kehittymistä lapsuuden luontorakkaudesta palavaksi haluksi puolustaa eläimiä.
“Minulla on sisäinen vaatimus, että luontoajattelussakin pitää edetä: se on johtanut minut näkemään muutenkin eläinten aseman, sen että ihminen vie hengen lisäksi eläimeltä kaiken elämisen mahdollisuuden.
On aika jännittävää seurata, mitä kohtaan tämän jälkeen. Ensin oli lapsellinen rakkaus luontoon, nyt haluan taistella eläinten puolesta — mihin se johtaakaan, tämä tiedostaminen?”
Haastattelussa Kilpi kertoo, että eläimillä on taitoja, jotka ihmiseltä ova kadonneet. Eläimet ovat hänen mukaansa perusyhteydessä olemassaoloonsa toisin kuin ihminen.
”Siksi — sen lisäksi että olen kiintynyt eläimiin — kunnioitan niitä valtavasti. Niissä on jokin elämisen salaisuus tallella.”
Pitkäaikainen Animalian tukija
Eeva Kilpi halusi käyttää ääntään eläinten ja luonnon puolesta myös kirjallisen tuotantonsa ulkopuolella. Hän oli mukana Animalian tilaisuuksissa ja tuki järjestön työtä vuosikymmenten ajan.
Esimerkiksi vuonna 2011 Kilpi osallistui Animalian 50-vuotisjuhliin Helsingin Lasipalatsissa. Juhlatapahtumassa hän luki runojaan ja osallistui paneeliin yhdessä Animalian perustajajäsenen Linnea Rudan, silloisen kansanedustaja Tanja Karpelan sekä kirjailija Tiia Forsströmin kanssa.
Animalian 60-vuotisjuhlavuonna 2021 hän lähetti Animalialle tervehdyksensä:
”Animalialle haluan lähettää kiitolliset terveiseni ja lämpimät onnitteluni. Animalian työ lämmittää minua syvästi.”
Vuoden 1987 haastattelussa Kilpi kertoi Animalian vaikutuksesta omaan kirjoittamiseensa. Hänen viestinsä Animalialle ja muille eläinten puolesta toimiville oli selvä ja kannustava: periksi ei pidä antaa.
”Te olette toimineet hyvin. Se mitä olen kirjoittanut, on osittain teidän vaikutustanne. Monia asioita te olette ottaneet huomioon lehdessänne ja tuoneet ne kauniisti ja rohkeasti esille.
Teidän tulee olla pelottomia, eikä millekään sovinnaisuudelle tai auktoriteetille pidä antaa periksi. Ettekä te olekaan sovitelleet ja mielistelleet.”
Kiihkeästi eläinten puolella
Kilpi ei kaihtanut suoria sanoja silloin, kun kyse oli eläinten kärsimyksestä. Hän tuki esimerkiksi Animalian Turkistarhaton Suomi -kampanjaa ja puhui julkisesti turkistarhausta vastaan.
Vuoden 2009 Animalia-lehden haastattelussa Kilpi kertoi, että eläimiä koskeva välinpitämättömyys herättää hänessä voimakkaita tunteita.
“Etenkin turkistarhaajat saavat minut kiihtymään. Hävettää kun tarhausta sanotaan perinteiseksi suomalaiseksi elinkeinoksi. Eräässä keskustelutilaisuudessa sanoin raivostuttuani turkiksia käyttävän vaatemerkin edustajalle, että miksi ette itse istu häkissä. Toisaalta ei aina tarvitsekaan olla niin tyyni. Kyllä kiihtyä saa, jos on aihetta. Toivoisin enemmän kiihkeitä, korkeatasoisia julkisia keskusteluja.”
Kilpi tunnettiin myös eläinkokeiden vastustajana. Vuoden 1987 Animalia-lehden haastattelussa hän sanoi, että eläinkokeille ei ole mitään oikeutusta.
”Ihmisellä ei yksinkertaisesti ole oikeutta käyttää eläimiä kemiallisten aineiden tai lääkkeiden testaamiseen eikä mihinkään muihinkaan kokeisiin. Jos kerran ihmisellä on eettinen taju, ei siitä voi päästä noin vain eroon — että joissakin asioissa on moraalia (ihmistä koskevissa) ja toisissa taas ei. Se on häikäilemätöntä itsekkyyttä ja kaksinaismoraalia.”
“Terveisiä eläimille!”
Eeva Kilven merkitys suomalaiselle kirjallisuudelle ja eläinten oikeuksien näkyväksi tekemiselle on poikkeuksellisen suuri. Hän kirjoitti eläimistä tavalla, joka haastoi maailmankuvaamme. Kilven teksteissä eläimillä on oma elämänsä, kokemuksensa ja arvonsa.
Animalia muistaa Eeva Kilpeä suurella kiitollisuudella. Hänen elämänsä jatkuu kirjallisuudessa ja eläinten puolesta tehtävässä työssä myös tulevaisuudessa.
Vuoden 1987 Animalia-lehden haastattelun lopussa Raili Vesanen kirjoittaa kauniisti hetkestä, jolloin erosi Kilvestä. Se kuvaa suurta eläinten ja luonnon ystävää hyvin:
”Kun olen lähdössä, hän halaa minua ja kiittää. Vielä ovelta hän huikkaa: ‘Terveisiä eläimille!’ Minä jään ihmettelemään, olinko nähnyt noissa lämpimästi katsovissa silmissä häivähdyksen metsänhenkeä…?”
Lainaukset ja sitaatit: Animalia-lehti 1/1987, kirjoittaja Raili Vesanen, Animalia-lehti 4/2009, kirjoittajat Jukka Vuorio ja Eeva Suhonen, Animalian arkisto.
Muut lähteet: WSOY.
Kuvat: Eeva Suhonen (Animalia-lehti 2009, artikkelikuva), Iiris Rautiainen (Animalian arkisto 2011), Raili Vesanen (Animalia-lehti 1987).
