Suomalainen kananmunantuotanto aiheuttaa kanoille kärsimystä 

Kaupallinen kananmunantuotanto aiheuttaa kanoille merkittäviä hyvinvointiongelmia tuotantomuodosta riippumatta. 

Suomessa tuotetuista kananmunista 68 prosenttia on lattiamunia, 21 prosenttia virikehäkkimunia, 6 prosenttia luomumunia ja 4 prosenttia ulkomunia. Munivia kanoja on yli 4 miljoonaa yksilöä yli kahdellasadalla tilalla.  

Kaikissa kaupallisen mittakaavan tuotantomuodoissa kanat kärsivät tilanahtaudesta ja liian suurista parvista. Kanaloiden keskikoko kasvaa jatkuvasti. Jo yli 80 prosenttia Suomen kanoista elää kanaloissa, joissa on yli 10 000 lintua. Kun kanoja on liikaa, lisääntyvät murtumat ja toisten kanojen nokkiminen. Liikkuminen vaikeutuu, koska tilaa on vähän. Paniikkitilanteissa kanat tukehtuvat pakkautuessaan kanalassa esimerkiksi nurkkaan. 

Tuotantomuodosta riippumatta kanat on jalostettu nimenomaan munimaan. Munantuotannossa olevia kanoja ei siis käytetä ihmisten ravinnoksi. Kananruhot ovat Suomessa päätyneet usein turkiseläinten rehuksi. Nyt kun turkistarhaus vähenee, mutta kananmunantuotanto ei, kananruhoille täytyy keksiä muuta käyttöä. 

Käytännössä jokaista kanaa kohden kuoriutuu myös yksi kukko. Näillä kukonpojilla ei kuitenkaan ole käyttöä eläintuotannossa. Siksi kananmunantuotantoa varten haudotut untuvikot lajitellaan sukupuolen perusteella pian kuoriutumisen jälkeen. Kanat päätyvät kasvatuskanaloihin, mutta kukkopoikaset tapetaan usein kaasulla noin vuorokauden iässä. Kukkotipujen tappaminen maseroimalla eli elävänä leikkuriin johdattamalla on myös lainsäädännössä sallittua. Myös kukkotipuja on käytetty turkiseläinten rehuksi. 

Kananmunantuotannossa tapetaan kukkotiput ja sullotaan kanat ahtaisiin halleihin 

Kananmunantuotanto on täynnä ongelmia, jos asiaa katsotaan kanan näkökulmasta. 

  1. Ahtaat olot ja virikkeiden puute 
    Vaikka vanhat, varustelemattomat häkit on kielletty EU:ssa, niin kutsutut virikehäkit ovat edelleen käytössä. Niissä tilaa on vain A4-arkillisen verran yhdelle kanalle, mikä estää lajityypillisen käyttäytymisen, kuten siipien levittämisen, kuopimisen, pyrähtelyn ja maapohjalla kylpemisen.  
  2. Sosiaalinen stressi ja käyttäytymishäiriöt 
    Lattiakanaloiden suurissa parvissa, joissa voi olla yli 10 000 lintua, kanat eivät pysty muodostamaan luonnollisia sosiaalisia suhteita. Tämä johtaa usein toisten lintujen höyhenten nyppimiseen ja jopa kannibalismiin. Yhtä neliömetriä kohden pidetään yhdeksää kanaa. Kanoilla esiintyy yleisesti käyttäytymishäiriöitä, kuten toisten kanojen nokkimista. Kanojen nokkien typistäminen aiheuttaa niille kärsimystä ja on Suomessa kiellettyä.  
  3. Luuston heikkeneminen ja rintalastamurtumat 
    Jalostuksen, varhaisen muninnan aloitusiän ja suuren munakoon seurauksena yli 80 prosenttia munijakanoista kärsii rintalastamurtumista. Tätä ongelmaa esiintyy kanalatyypistä riippumatta. Linnut on jalostettu kevyiksi, mutta isoja munia tuottaviksi. 
  4. Lyhyt ja intensiivinen elämä 
    Kanat aloittavat muninnan noin 18 viikon iässä ja ne tapetaan yleensä jo vuoden iässä, kun munintateho laskee. Vähemmän jalostetut kanat voisivat elää jopa kymmenen vuotta.
  5. Kukkopoikien tappaminen 
    Koska kukot eivät muni, ne ovat kananmunien tuotannossa hyödyttömiä. Siksi kukkopoikaset tapetaan pian kuoriutumisen jälkeen kaasulla tai silppurilla. Suomessa tapetaan vuosittain yli kaksi miljoonaa kukkotipua kananmunantuotannon vuoksi.  
  6. Teurastusmenetelmät 
    Tuotantokauden päätyttyä kanat tapetaan usein kanalan pihaan ajetussa hiilidioksidikontissa, jossa kanat tukehtuvat hitaasti kuoliaiksi. Tämä menetelmä aiheuttaa kanoille stressiä ja kärsimystä. 

Kananmunien tuotanto on pitkälle tehostettua teollista toimintaa, jossa yksittäisen eläimen hyvinvointi jää sivuseikaksi. Isoissa kanaloissa lintuja kuolee jatkuvasti. Munintakauden päättyessä jäljelle jääneet kanat ovat usein fyysisesti loppuunkulutettuja. Koska ongelmat ovat osittain koodattu eläinten jalostettuihin geeneihin, kananmunantuotannon hienosäätäminen ja tiukempi säätely eivät ratkaise ongelmia. 

Ihminen ei tarvitse kananmunaa ruokavalioonsa. Ruoanlaitto ja leipominen onnistuvat hyvin ilman kananmuniakin. 

Tiina Ollila
kampanjavastaava

Kuva: Tatu Varis / Open Wing Alliance / We Animals

Ajankohtaista Animaliasta