Eläinpolitiikan kirjeenvaihtajalta turkisalan Marja Tiuralle ja Olli-Pekka Nissiselle
Kirjoitin Eläinpolitiikan kirjeenvaihtaja -palstalle 8.10.2024 siitä, miten intensiivisesti turkisala lobbasi Brysselissä lokakuun alussa. Tämä kirjoitus oli käynyt Suomen turkistuottajien etujärjestö FIFURin johdon hermoon, ja he ovatkin omistaneet eräänlaiselle vastineelle uuden Turkistalous-lehden (2/2024) pääkirjoituksen.
Toin kirjoituksessani esiin turkisalan verkottumista eri järjestöissä ja huutokauppayhtiössä. Kerroin, että International Fur Federation (IFF) käytti lobbaamiseen EU:n toimielimissä 100 000–199 999 euroa helmikuun 2022 ja tammikuun 2023 välillä. IFF ilmoitti, että sillä oli yksi täysipäiväinen lobbaaja. Toiminta nojasi paljolti ulkopuoliseen konsultointiyritykseen, Lykke Adviceen, jonka kanssa tehdyn yhteistyön arvo oli 100 000–199 999 euroa.
Kerroin myös, että FIFURilla on EU:n avoimuusrekisterin tietojen mukaan ollut yksi osa-aikainen lobbaaja, jonka työpanos on ollut 25 prosenttia täydestä työajasta. Marraskuun 2022 ja lokakuun 2023 välillä FIFUR käytti 10 000–24 999 euroa lobbaamiseen Euroopan unionin toimielimissä. Niin ikään FIFUR on käyttänyt konsultointiyritystä lobbauksessa. Lobbauskuluistaan FIFUR ilmoitti maksaneensa 10 000–24 999 euroa konsultointiyritys Business Platform Europelle.
En suurennellut summia, vaan toin esiin intensiivisen lobbausviikon ja tarkempia aiheita. Uskon, että eläinten ystäviä ja kansalaisia kiinnostaa myös se, että turkisala käyttää ulkopuolisia konsultteja vaikuttamistyön toteuttajana.
Lukuja kannattaa tarkastella tarkemmin
FIFURin toiminnanjohtaja Marja Tiura ja viestintäjohtaja Olli-Pekka Nissinen syyttävät tekstissään Kaksinaismoralismi kukkii minua otsikon mukaisesti kaksinaismoralismista eli siitä, että arvioin turkisalan lobbaamista huonona asiana, vaikka eläinjärjestöt itsekin lobbaavat. Tiura ja Nissinen nostavat esiin, että he ovat katsoneet samasta rekisteristä Eurogroup for Animalsin vaikuttamistyön budjetin. He väittävät summan olevan “huimat 6 308 477 euroa”. Kirjoittajat sivaltavat, että “kateeksi käy ja asenne tasoittaa aukot ajattelussa”. Katsotaanpa siis, kenen ajattelussa aukot oikeastaan tasoittuvat.
Ensinnäkin: En tietenkään pidä yleisesti vaikuttamistyötä sinänsä huonona asiana, ja toivoisin, että eläinjärjestöillä olisi rutkasti enemmän mahdollisuuksia lobbaamiseen. Se, mitä kritisoin on se, että turkisala ja eläinteollisuuden lobbarit ylipäänsä tekevät valtavan määrän vaikuttamistyötä piilossa ja erittäin isolla epäsuhdalla eläinjärjestöihin nähden. Olennaisin kritiikin kärki on tietysti se, että vaikuttamistyötä voi tehdä hyvän asian puolesta tai sitten ei. Vaikuttamistyötä voi tehdä tieteeseen perustuen ja sitä voi tehdä kestävästi, eettisesti sekä läpinäkyvästi. Sitä voi tehdä myös tieteestä ja etiikasta piittaamatta. Kun eläinjärjestö tekee vaikuttamistyötä, se tekee sen eläinten puolesta. Me emme hae emmekä saa poliitikoilta etuja itsellemme emmekä varmista oman järjestömme taloudellisia edellytyksiä. Kun eläintuotannon edunvalvojat lobbaavat, he tekevät sen alasta hyötyvät ihmiset ja talous edellä. Siinä on aika iso ero.
Toiseksi: Katsotaanpa uudestaan sitä EU:n lobbausrekisteriä, jota jo pengoin omaa juttua kirjoittaessani. 20.9.2021 lähtien omaehtoisesti ilmoittavilta ”ei-kaupallisilta organisaatioilta” ei ole edellytetty edunvalvonnan määrärahoja. Rekisteri sanoo, että aikajanalta pääsee katsomaan etsityn toimijan aiempaa budjettia. Toisin sanoen Tiura ja Nissinen eivät ole voineet nähdä rekisteristä kyseistä summaa, kun sitä ei siellä ole.
Sen sijaan ilmi käy, että vuoden 2023 aikana Eurogroup for Animalsilla on ollut 3,1 lobbaajaa henkilötyövuosissa mitattuna, ja lobbausta on tehty 61 tapaamisen verran. Tapaamisten aiheet ovat liittyneet tuotantoeläinten hyvinvointiin, häkittömään kasvatukseen, kestävään ruokajärjestelmään ja Fur Free Europeen – eli lukuisiin aiheisiin, myös muihin kuin turkistarhaukseen. Esimerkiksi Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, jonka jäsen myös FIFUR on, on käyttänyt vuonna 2022 EU-vaikuttamiseen 300,000–399,999 euroa. He ovat tehneet rekisterin mukaan 83 tapaamista. Lähes jokaisella EU-maalla on oma maatalousalan lobbaustaho ja lisäksi kattojärjestöjä, joten kaikkiaan eläinteollisuuden lobbaukseen käyttämät resurssit ovat valtavia verrattuna eläinjärjestöihin.
Kun katsotaan Eurogroup for Animalsin aikaisempien vuosien lobbausbudjetteja, ne liikkuvat sadantuhannen ja yhdeksänsadantuhannen euron välillä. Mistä Tiura ja Nissinen sitten päätyivät yli kuuden miljoonan euron lukuun? Summa vastaa suuruudeltaan yli sadan jäsenjärjestön kattojärjestön kokonaisvuosibudjettia, ei siis vaikuttamistyön budjettia. Eurogroupissa on töissä yli 40 henkilöä, jotka työskentelevät tuotantoeläinten, luonnonvaraisten eläinten, koe-eläinten, lemmikkieläinten ja vaikuttamistyön parissa.
Animalialla ei ole mitään salattavaa vaikuttamistyössään: me teemme sitä pienin resurssein Suomessa ja eläinjärjestöjen kattojärjestö Eurogroup for Animalsin kautta myös EU:ssa. Tästä olemmekin viestineet usein, ja olemme myös kertoneet Animalian jäsenyydestä viimeksi 7.10.2024 Eläinpolitiikan kirjeenvaihtaja -palstalla. Tietomme ja argumenttimme pohjautuvat tieteelliseen tietoon eläinten kyvyistä, kärsimyksistä ja hyvinvoinnista sekä eettisiin vaatimuksiin. Olemmekin sitoutuneet avoimuusrekisterissä noudattamaan hyvän edunvalvontatavan suosituksia.
Kiinnostavaa kyllä, turkisalan kattojärjestön eikä MTK:n järjestöjen vuosibudjetteja ei tunnu löytyvän julkisesti mistään. Ehkäpä siitä olisi seuraavan Turkistalous-lehden pääkirjoituksen aiheeksi?
Saat ajankohtaiset eläinuutiset ja tietoa työmme etenemisestä suoraan sähköpostiisi.
Kirjoita alla olevaan laatikkoon sähköpostiosoitteesi ja paina lähetä.
Voit peruuttaa tilauksen milloin vain.