Superkettujen pitkä ja julma historia
Jo vuonna 1989 Animalia toi ensimmäisen kerran julkisuuteen suomalaisilla turkistarhoilla kasvatetut ylisuuriksi jalostetut superketut. Turkisala on sen jälkeen useaan otteeseen luvannut, että vaikeista terveysongelmista kärsivien jättikettujen kasvatus lopetetaan, mutta jälleen kerran turkistarhoilta otetut kuvat paljastavat jättikettujen kasvatuksen edelleen jatkuvan.
Animalia on kampanjoinut turkistarhausta vastaan jo vuosikymmeniä. Ensimmäinen iso turkiskohu syntyi vuonna 1989, kun Animalia toi julkisuuteen ylisuureksi jalostetun, niin kutsutun superketun.
Superkettu oli poikkeuksellisen suuri ja nopeakasvuinen kettu, jota oli alettu järjestelmällisesti kasvattaa turkistiloilla. Animalian aktiivit saivat vuonna 1989 yhdeltä turkistarhalta superketun, joka ristittiin Mikoksi. Mikkoa hoidettiin huolella, mutta se osoittautui eläinlääkärin tutkimuksissa niin kipeäksi, että eutanasia oli välttämätön kipujen pahenemisen estämiseksi. Julkinen paine sai kuitenkin maa- ja metsätalousministeriön tuolloin kieltämään superkettujen kasvatuksen.
Todellisuudessa tilanne ei kuitenkaan ole muuttunut, vaan kettujen koko on kasvanut entisestään. Vuosikymmen toisensa jälkeen on tullut selväksi, että suurikokoisten kettujen jalostus ja kasvatus on edelleen yleistä.
Turkishuutokaupoissa maksetaan parempaa hintaa mahdollisimman suurista nahoista, joten markkinat ovat vuosikymmenien ajan ohjanneet sinikettujen kasvatusta paitsi pidempien, myös lihavampien kettujen kasvatukseen. Turkkien arvosteluissa on havaittu lisäksi, että lihavimmat eläimet saavat parhaita pisteytyksiä, mikä on osaltaan vienyt myös jalostusta lihavien ja suurikokoisten kettujen suuntaan.
Ongelmat on todettu vuosikymmenien ajan, mitään ei ole tapahtunut
Jo vuoden 1989 superkettukohun yhteydessä todettiin, että kettujen kasvuvauhti aiheutti eläimille kivuliasta raajojen vääntymistä ja muita terveysongelmia. Terveysongelmat eivät ole sen jälkeen vähentyneet, vaan jopa pahentuneet. MTT:n vuonna 2014 julkaiseman raportin mukaan syksyisin kettutiloilla jopa 86 % ketuista oli taipuneet jalat ja yli 20 % eläimistä oli huomattavan lihavia.
Myös vuonna 2016 julkaistussa Luonnonvarakeskuksen raportissa todetaan, että sinikettujen koko on kasvanut julkaisua edeltävinä vuosina huomattavasti, mikä on vaikuttanut myös eläinten jalkaterveyteen. Sinikettujen lihavuus ja jalkojen taipuneisuus aiheuttavat myös liikuntavaikeuksia.
Mikään ei kuitenkaan muuttunut, sillä vuonna 2017 Oikeutta Eläimille -järjestö julkaisi turkistarhoilta materiaalia, joka osoitti, että kielletyksi määritelty ylisuurten superkettujen jalostus ei ollut loppunut. Videomateriaali kuvattiin viideltä tilalta kevään 2017 aikana. Kuvia jättiketuista julkaistiin myös vuonna 2023.
Tarhoilta vuonna 2017 julkaistujen kuvien jälkeen turkisala ilmoitti jälleen kerran puuttuvansa ylisuurten kettujen kasvatukseen. Fifur eli silloinen Profur julkaisi suunnitelman, jonka tavoitteena oli puuttua kettujen kokoon sekä ylipainoon. Suunnitelmassa määriteltiin ketunnahkojen maksimipituudeksi 155 cm tai 160 cm, lähteestä riippuen, sekä luvattiin ottaa käyttöön sinikettujen painoindeksin seurantajärjestelmä koko tuotannossa. Tämän jälkeen aiheesta ei ole alan taholta kuulunut julkisuuteen mitään.
EFSA: jättikettujen ongelmat merkittäviä
Jättikettujen koko liittyy sekä eläinten kasvaneeseen ruumiin pituuteen että niiden lihavuuteen. Lihavalla eläimellä on laihaa eläintä suurempi nahka, mikä osaltaan kannustaa eläinten lihottamiseen.
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA julkaisi kesällä 2025 tieteellisen raportin turkiseläinten hyvinvoinnista. Raportissa todetaan sinikettujen liikkumisongelmien olevan yksi merkittävimmistä hyvinvointiongelmista tarhojen ketuilla. Raportissa kiinnitetään huomiota siihen, että kettujen lihavuus ja jalostus aiheuttavat jalkaongelmia. Raportissa todetaan muun muassa, että kettujen jalkojen vääntyminen lisääntyi eläimen painoindeksin noustessa. Lihavuus vaikeuttaa myös eläimen liikkumista, mikä pahentaa eläimen lihavuutta entisestään. EFSAn mukaan siniketut painoivat nahkontavaiheessa 1990-luvulla noin 7–8 kiloa ja vuonna 2014 noin 20 kiloa. Luonnonvaraisten naalien paino on 2,5–8 kiloa.
Tuoreimmat kuvat jättiketuista suomalaisilla turkistarhoilla julkaistiin syyskuussa 2026. Kuvissa näkyy vakavasti ylipainoisia, roikkuvasta nahasta kärsiviä eläimiä, joiden liikkuminen on hankalaa ja silmät peittyvät ihopoimujen alle. On selvää, että ala ei ole vieläkään puuttunut eläimille vakavaa kärsimystä aiheuttavaan ylisuureen kokoon sekä liikalihavuuteen.
Lähteitä
MTT. Eläinten hyvinvointi suomalaisilla kettutiloilla – tuloksia tilakäynneiltä.
EFSA. Welfare of American mink, red and Arctic foxes, raccoon dog and chinchilla kept for fur production.
Kuvat: Animalian arkisto & Project 1882
Ajankohtaista Animaliasta
Saat ajankohtaiset eläinuutiset ja tietoa työmme etenemisestä suoraan sähköpostiisi.
Kirjoita alla olevaan laatikkoon sähköpostiosoitteesi ja paina lähetä.
Voit peruuttaa tilauksen milloin vain.