Viisi estettä eläinkokeista luopumisen tiellä – ja miten ne ylitetään

Animalia sai alkunsa eläinkokeiden vastustamisesta 60 vuotta sitten. Vuosikymmenten aikana olemme päässeet eteenpäin koe-eläinten kärsimyksen vähentämisessä, mutta perusongelma on yhä olemassa: eläinkokeet ovat edelleen sallittuja. Miksi eläinkokeista eroon pääseminen on niin hidasta, vaikka eläinkokeiden heikkoudet ja niiden moraalinen ongelmallisuus on tunnustettu pitkään?

Animalia julkaisi Suomen ensimmäisen Eläinoikeusraportin maaliskuussa 2021. Raportin osana julkaistiin tulokset mielipidekyselystä, jossa yksi kysymys koski eläinkokeita. Vastanneista 78 prosenttia oli joko täysin tai osittain samaa mieltä siitä, että eläinkokeet tulisi asteittain korvata sellaisilla tutkimusmenetelmillä, joissa ei käytetä eläimiä hyväksi. Eläinkokeista luopumiselle vaikuttaa olevan suomalaisten vahva tuki.

Miksi eläinkokeita sitten edelleen käytetään, jos ne ovat monin osin todettu huonoksi tieteeksi ja heikoiksi malleiksi ihmisistä? Syitä on monia, joista osan voi tiivistää esimerkiksi näihin viiteen kohtaan.

  1. Lääketeollisuus nojaa erittäin vahvasti eläinkokeisiin. Uusia lääkkeitä ei voida tuoda markkinoille ilman tiettyjen eläinkokeiden läpikäymistä. Vaatimus on kirjattu lääkelainsäädäntöön, joten siitä ei voida tällä hetkellä poiketa. Yleisesti on kuitenkin tiedossa, että alle 10 % eläinkokeissa tehokkaiksi havaituista lääkkeistä toimii ihmisissä. Valtava määrä työtä, resursseja ja eläinten henkiä menee siis täysin hukkaan.

    Ratkaisu: Eläinkokeettomien menetelmien kehittäminen vauhdittuisi merkittävästi, mikäli myös lääkkeiden kehitystyössä pyrittäisiin eroon eläinkokeista. Eläinkokeiden lopettamiselle on luotava tavoitteet ja aikataulu, johon valtioiden ja lääkealan yritysten on sitouduttava. Samalla tulee valmistautua lainsäädännön muuttamiseen.


  2. Eläinkokeettomien tutkimusmenetelmien kehittämiseen suunnataan murto-osa niistä varoista, mitä suunnataan eläinkokeisiin. Eläinkokeiden vahva asema luonnontieteellisessä tutkimuksessa johtaa siihen, että myös apurahoja myöntävät tahot suuntaavat tutkimusrahoitusta moninkertaisesti enemmän eläinkoetutkimukseen kuin eläinkokeettomiin menetelmiin.

    Ratkaisu: Tutkimusrahoitusta tulisi suunnata tietoisesti eläinkokeettomaan tutkimukseen. Voitaisiin määritellä myönnettäville apurahoille eläinkokeettoman tutkimuksen osuus, joka on vähintään täytettävä.


  3. Tutkijoiden koulutus laahaa jäljessä. Tutkijat käyttävät niitä menetelmiä, joita heille opiskeluvaiheessa opetetaan. Kun tutkija on jo opetellut tietyt menetelmät ja perustanut uransa niille, ei suunnan muuttaminen ole enää helppoa.

    Ratkaisu: Tutkijoiden koulutuksessa ryhdytään painottamaan enemmän eläinkokeettomia tutkimusmenetelmiä, jolloin tutkijoiden ymmärrys niistä kasvaa jo ennen tutkijan uran käynnistymistä. Silloin tutkijat osaisivat käyttää ja soveltaa eläinkokeettomia tutkimusmenetelmiä huomattavasti nykyistä paremmin.


  4. Eläinkokeiden eettinen arviointi on puutteellista ja myös vaikeaa. Eläinkokeelle myönnetään lupa, jos sen hyötyjen arvioidaan olevan suurempaa kuin haittojen. Tällaisen arvioinnin tekeminen on paitsi äärimmäisen vaikeaa, myös nykyisellään osin turhaa. Perusteena voidaan käyttää aina sitä, että kukaan ei pysty varmasti sanomaan, ettei juuri tämä tutkimus tuottaisi uutta, merkittävää tietoa, kunhan tutkimusasetelma ja menetelmät ovat kunnossa.

    Ratkaisu: Hyöty-haitta-arviointiin tarvittaisiinkin paljon nykyistä selkeämmät raamit ja työkalut, jotta se voisi toimia edes jollain tasolla. Eläinten kärsimyksen arvioinnille tulee antaa enemmän painoarvoa, jolloin eläinkokeiden määrän vähentämiseen päästään käsiksi.


  5. Ihmisten on vaikea saada tarkkaa ja objektiivista tietoa eläinkokeista. Tämä vaikeuttaa niiden yhteiskunnallista arviointia. Eläinkokeet suoritetaan lähes aina suljetuissa laitoksissa, joihin ulkopuolisilla ei ole asiaa. Naapuri ei voi käydä kurkkimassa, että miltä toiminta näyttää. Valvova viranomainen suorittaa lain vaatimat valvonnat, mutta se ei auta tavallisten kansalaisten tiedonsaannissa. Itse eläinkoelupia on äärimmäisen vaikea saada luettavaksi, vaikka teoriassa ne ovat julkisia suurimmaksi osaksi. Miten yhteiskunnassa voidaan arvioida asioita, joista kuka tahansa ei voi kerätä informaatiota?

    Ratkaisu: Kaikki eläinkoehakemukset ja myönnetyt luvat lisätään verkkoon julkiseen tietokantaan, jossa ne ovat kaikkien luettavissa. Hakemuksista ja luvista poistetaan ainoastaan sellaiset tiedot, jotka ovat ehdottomasti salassa pidettäviä.

Animalia työskentelee näiden kaikkien, ja lukuisien muidenkin, eläinkokeisiin liittyvien epäkohtien korjaamiseksi. Olemme mukana niin koe-eläinten suojelua edistävässä neuvottelukunnassa, eläinkoeluvat myöntävässä hankelupalautakunnassa kuin eläinkokeettomia tutkimusmenetelmiä edistävässä toiminnassa.

Eläinten kannalta onkin olemassa vain yksi ainoa oikea ratkaisu: eläinkokeet on lopetettava. Siihen päästään vain, jos sitä varten tehdään sitova suunnitelma ja aikataulu. Lopputuloksena on paljon vähemmän kärsimystä paitsi eläimille, myös todennäköisesti ihmisille, kun saamme käyttöön parempaa, nopeampaa ja tarkempaa tiedettä.

Sano kyllä tieteelle ja tutkimukselle, ei kärsimykselle! Lahjoita, jotta eläin saa olla taas eläin – ei koekappale. Kiitos!

Laura Uotila
eläinsuojeluasiantuntija

Kuva: Most Photos