Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi metsästysasetuksen muuttamisesta

Animalia haluaa jättää lausuntonsa koskien luonnosta valtioneuvoston asetukseksi metsästysasetuksen muuttamisesta. Haluamme huomauttaa myös, että lausuntopyyntöä ei jätetty yhdellekään eläinten hyvinvointia edustavalle taholle. Katsomme, että jatkossa selvästi eläinten hyvinvointiin vaikuttavat lausuntopyynnöt myös koskien metsästystä ja kalastusta tulisi lähettää vähintään Animalialle, SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitolle sekä Eläinten hyvinvointikeskukselle, jotta suoraan eläinten hyvinvointia koskevia asetuksia muutettaessa olisi kuultu myös eläinten hyvinvoinnin asiantuntijatahoja.

On myös huomioitava, että vieraslajiasetuksesta huolimatta Suomi jatkaa supikoirien ja minkkien tuotantoa poikkeusluvalla turkistarhoilla, joista eläimiä karkaa jatkossakin luontoon. Näiden eläinten tehostettu tappaminen luonnosta on hyvin ristiriitaista, sillä kaikista varotoimenpiteistä huolimatta täydellistä karkaamattomuutta ei pystytä takaamaan.

10 § Rautojen käyttäminen

Vastustamme sitä, että muutoksella rautojen käyttö tulisi sallituksi supikoirien, pesukarhujen ja rämemajavien pyynnissä. Rautojen tappamisteho on todettu huonoksi, vaikka niiden tulisikin aiheuttaa välitön kuolema. Ne vaarantavat aina myös muita kuin em. rauhoittamattomiksi luokiteltujen lajien yksilöitä, koska raudat eivät valikoi uhriaan. Rautojen käyttö vaarantaa eläinten hyvinvoinnin vakavasti, koska ei voida taata, että ne tappavat eläimet nopeasti. Kaikkien rautojen käyttö veden alla tulisi myös kieltää, sillä siellä rautojen toimivuutta on vielä vaikeampi valvoa kuin maan pinnalla ja raudan toimiessa huonosti joutuu eläin kokemaan hitaan tukehtumiskuoleman veden alla. Vedenalaisen rautapyynnin kiellon tulisi koskea myös rauhoittamattomien eläinten pyyntiä.

11 § Loukun, aitauksen ja jalkanarun käyttäminen

Pykälässä sallittaisiin elävänä pyytävä loukku villisikojen pyyntivälineeksi. Katsomme, että tätä ei tulisi sallia. Koska villisian metsästysaikaa ei ole rajoitettu, voi loukkuun joutua esimerkiksi villisikaemo poikasten jäädessä ulkopuolelle. Näin lauma hajoaa ja poikaset voivat jäädä selviytymään yksinään. Villisikaemoa, jota poikaset seuraavat, ei saa tappaa, mutta tämän todentaminen voi muuttua muutoksen myötä mahdottomaksi, jos emo jää yksin loukkuun. Aiemmassa aitauspyynnissä tämä vaihtoehto on epätodennäköisempi.

Elävänä pyytävät loukut olisi myös tarkastettava 4-6 tunnin välein. Vain kerran vuorokaudessa tapahtuva tarkastaminen vaarantaa loukkuun jääneiden eläinten hyvinvoinnin.

Emme hyväksy jalkanarun käyttöä minkään eläimen metsästyksessä ja katsomme, että jalkanarun käyttö tulee kieltää kokonaan.

12 § Koiran käyttö hirvieläinten metsästyksessä

Vastustamme ehdotettua muutosta ajavien koirien säkäkorkeuden nostamisesta 39 senttimetriin. Kuten asetusluonnoksen muistiossakin todetaan, mahdollistaa säkäkorkeuden nosto myös sellaisten nopeiden ja ilmavainuisten koirien käytön hirvieläinten metsästyksessä, mistä voi aiheutua ”eettisiä ongelmia” esimerkiksi tietyissä lumiolosuhteissa. Kun asian ongelmallisuus tunnustetaan jo lakimuutoksen valmisteluvaiheessa, ei sitä tulisi missään tapauksessa sallia. On hyvin todennäköistä, että ongelmat konkretisoituvat, jos muutos tulee voimaan. Se voi tarkoittaa kärsimyksen aiheuttamista suurelle joukolle hirvieläimiä, vaikka asia voitaisiin estää ennakolta pitäytymällä vanhassa säkäkorkeusrajoituksessa.

Ylipäätään ajometsästys on saaliseläimelle aina stressiä aiheuttava tilanne. Mitä kovempaa ajava koira liikkuu, sitä enemmän saaliseläin nääntyy ja sen stressi kasvaa. Tällä muutoksella voidaan vaarantaa hirvieläinten hyvinvointia merkittävästi.

16 a § Luotiasetta koskevat yleiset vaatimukset

Mielestämme on täysin perusteetonta, että supikoirien, pesukarhujen ja rämemajavien kohdalla ei enää säädettäisi vaatimuksia luotiaseelle. Tämä voi johtaa liian heikkotehoisten aseiden käyttöön ja siten aiheuttaa eläimille sellaista kipua ja kärsimystä, joka olisi estettävissä. Vastustamme siis näiden lajien poistamista tästä pykälästä.

Mikäli poistaminen kuitenkin tehdään, olisi pykälään ”21 § Rauhoittamattomien eläinten ampumista koskevat säännökset” tehtävä lisäys, jossa em. lajit lisättäisiin listaan:

”Kissan, supikoiran pesukarhun, rämemajavan sekä rauhoittamattomien lintujen ampumiseen saa käyttää ampuma-asetta, joka täyttää 16 a §:n 1 momentissa tai 17 §:ssä asetetut vaatimukset.”

20 § Jousiasetta koskevat yleiset vaatimukset

Pykälään ollaan lisäämässä hirvi jousella metsästettäviin riistalajeihin. Vastustamme tätä lisäystä ja katsomme, että lisäys on kumottava.

Lisäyksen perustelut ovat täysin kestämättömiä. Kun kyse on eläinten kärsimyksen välttämisestä ja hyvinvoinnin mahdollisen hyvästä turvaamisesta, ei tärkeimpinä perusteluina voi olla jousimetsästyksen suosion lisääminen ja erätalouden toimintaedellytyksien parantaminen. Myös metsästyksen mahdollistuminen lähempänä asutusta on huono peruste, sillä Suomi on pääosin harvaanasuttu maa ja hirvet päätyvät elämään lähelle asutusta vakituisesti verrattain harvoin. Jos hirvi eksyy asutuksen keskelle, tulee ensisijaisena keinona olla eläimen ohjaaminen pois sieltä, ei sen tappaminen.

Uusia metsästysmuotoja käyttöön otettaessa tulisi olla selvää, että niiden tulee olla eläinten kärsimyksen vähentämisen kannalta oleellisesti parempia kuin aiemmat tavat. Hirvien jousimetsästyksen kohdalla näin ei ole, vaan eläinten kärsimys potentiaalisesti lisääntyy mahdollisen muutoksen myötä.

Tutkimusten mukaan kauriiden jousimetsästyksessä haavoittuneiden ja karkuun päässeiden eläinten osuus on suurempi kuin kiväärimetsästyksessä. Ruotsissa ja Norjassa asiasta on käyty paljon keskustelua ja viranomaiset ovat tehneet jousimetsästyksestä selvityksiä. Niiden perusteella Norjassa on päädytty siihen, että hirven jousimetsästystä ei voida eettisistä syistä sallia. Ruotsissa prosessi on vielä kesken.

Suomen tulisi vähintään noudattaa Ruotsin ja Norjan esimerkkiä ja tehdä jousimetsästyksestä tarkat selvitykset hirvien hyvinvointinäkökulmasta. Selvityksissä tulee painottaa sitä, voiko jousimetsästys aiheuttaa hirville suurempaa kärsimystä esimerkiksi hitaamman kuoleman ja suuremman haavoittumisriskin kautta kuin kiväärimetsästys. Sellaisia metsästysmuotoja ei tule hyväksyä, jotka eläinten hyvinvoinnin kannalta voivat olla huonompia kuin aiemmat metsästystavat. Äänetön jousimetsästys lisää myös salametsästyksen riskiä.

24 § Yleiset rauhoitusajat ja

25 § Erityiset rauhoitusajat

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1143/2014 artiklassa 19 todetaan haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennalta ehkäisemisestä ja hallinnasta seuraavaa: ”Toteuttaessaan hallintatoimenpiteitä ja valitessaan käytettyjä menetelmiä jäsenvaltioiden on ottava asianmukaisesti huomioon ihmisten terveys ja ympäristö, erityisesti muut kuin kohteena olevat lajit ja niiden elinympäristöt, ja varmistettava, että niiden kohteena olevat eläimet säästyvät kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä, vaarantamatta kuitenkaan hallintatoimenpiteiden tehokkuutta.”

Jos ehdotuksen mukaisesti rauhoitusaika poistetaan supikoiralta, minkiltä, rämemajavalta ja pesukarhulta ja piisamilta, ei edellä mainittu kaiken vältettävissä olevan kivun, tuskan ja kärsimyksen välttäminen toteudu. Rauhoitusajan poistaminen tarkoittaa, että emon, jolla on vielä imevät poikaset, saisi tappaa. Tämän seurauksena poikaset jäävät nääntymään pesään ja niille aiheutuu hidas ja paljon kärsimystä tuottava kuolema. Vastustamme ehdottomasti sitä, että rauhoitusaika poistetaan.

25 a § Rauhoittamattomien lintujen rauhoitusajat

Pykälässä säädettäisiin naakan rauhoitusajaksi 1.5.-10.7. Rauhoitusaika olisi selvästi lyhyempi kuin muilla varislinnuilla. Naakan levinneisyys on edelleen painottunut Etelä- ja Länsi-Suomeen. Nyt jo naakka voi aloittaa pesintänsä huhtikuussa ja ilmaston yhä lämmetessä ja keväiden aikaistuessa myös pesinnät voivat aikaistua. Myöskin rauhoitusajan päättyminen jo ennen heinäkuun puoliväliä vaarantaa mahdollisesti vielä pesässä olevien poikasten hyvinvointia. Mielestämme poikkeuslupien vähentäminen ei ole hyväksyttävä syy naakan rauhoitusajan lyhentämiselle, vaan naakan kohdalla täytyy tappamisen hyväksyttävyys ja tarpeellisuus arvioida samoin kuin muidenkin rauhoittamattomien lintujen. Tämän vuoksi katsomme, että naakan rauhoitusajan tulee olla vähintään sama kuin harakalla eteläisessä Suomessa eli 1.4.–31.7.

26 § Euroopanmajavan ja kanadanmajavan pesän rauhoitus

Vastustamme sitä, että pykälästä poistettaisiin piisamin pesän rauhoitus. Piisamin pesän tuhoaminen voi aiheuttaa eläimille turhaa kärsimystä. Piisami pesii lisäksi usein vesilintujen suosimissa rantaheinikoissa, jolloin vaarannetaan myös monien vesilintujen pesät ja poikaset, jos ihmiset lähtevät etsimään niistä piisamin pesiä. Piisamista on lajina todettu, että se ei aiheuta meillä merkittävää haittaa, eikä EU vaadi Suomelta sen osalta erityistoimenpiteitä.