Lihanaudat

Suomessa teurastetaan vuosittain noin 180 000 lihanautaa. Lähes 90 prosenttia lihanaudoiksi kasvatettavista vasikoista on lypsykarjatilojen sonnivasikoita tai maidontuottajiksi kelpaamattomia lehmävasikoita. Naudanlihaa kulutetaan vuodessa henkeä kohden yli 19 kiloa.

Välitysvasikat tulevat maidontuotantotiloilta

Suurin osa maitotilojen vasikoista, joita ei kasvateta lypsylehmiksi, lähetetään nykyisin erikoistuneisiin jatkokasvattamoihin viikon-parin ikäisinä ternivasikoina. Vasikkakasvattamoissa vasikat kasvatetaan useimmiten ritiläpohjaisissa ryhmäkarsinoissa noin 20 vasikan ryhmissä. Vasikat siirretään eteenpäin lihakarjatiloille noin 5-6 kuukauden ikäisinä. Tällaisessa kolmivaihekasvatuksessa nautojen hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää, että vasikkavaiheen kasvatusryhmät säilytettäisiin myös loppukasvatuksessa. Kolmivaihekasvatuksen ongelmia ovat vasikoiden suuri sairastuvuus ja kuolleisuus.

Lihantuotantoon erikoistuneilla tiloilla naudat kasvatetaan yleisimmin ritilälattiaisissa ryhmäkarsinoissa ikäryhmittäin. Lihanautojen karsinakoosta ei ole sitovia vaatimuksia, ja eläinsuojelusäädösten vähimmäistilasuositukset ovat niin alhaisia, etteivät ne takaa nautojen hyvinvointia. Lihanautoja kasvatetaankin usein hyvin ahtaasti. Lihanautoja voidaan pitää myös kytkettynä parressa, jolloin niiden takajalkojen alla on yleensä ritilälattia. Eläimille parempi pihattokasvatus on toistaiseksi harvinaista. Lihanaudat teurastetaan keskimäärin puolitoistavuotiaina, jolloin ne painavat noin 500-600 kilogrammaa.

Lihanautojen hyvinvointiongelmat

Noin puolet Suomessa kasvatettavista lihanaudoista kasvatetaan betoniritiläpohjaisissa ryhmäkarsinoissa. Betonirakolattialla on kuitenkin todettu olevan haitallisia vaikutuksia muun muassa sonnien makuukäyttäytymiseen ja jalkaterveyteen. Jalkavikojen yleisyys ja huono makuumukavuus heikentävät merkittävästi sonnien hyvinvointia betonipohjaisissa lämminkasvattamoissa.

Ahtaissa karsinoissa naudat eivät aina pääse yhtä aikaa makaamaan eivätkä saa riittävästi unta ja lepoa. Normaalisti naudat viettävät makuulla 8-12 tuntia vuorokaudesta, ja naudat myös märehtivät makuulla ollessaan.

Naudat välttävät makuulle käymistä liian kovalla tai epämukavalla alustalla, jollainen ulosteiden liukastama betoninen rakolattia on. Kova alusta aiheuttaa eläinten jalkoihin hiertymiä ja tulehduksia. Pitämätön pinta aiheuttaa lipsumista ja tapaturmia. Nivelrikkoa ja rustomuutoksia on jopa lähes 98 %:lla lihaksi kasvatettavista sonneista, ja reilulla 40 %:lla sonneista muutoksia tavataan useammassa kuin yhdessä nivelessä. Myös sorkkasairaudet ovat lihanaudoilla yleisiä. Ahtaissa ritiläkarsinoissa naudat ruhjovat toistensa häntiä, jos makaavien eläinten väistämiseen ei ole kunnolla tilaa.

Ryhmien yhdistely kasvatuksen eri vaiheissa aiheuttaa usein tappeluita ja tapaturmia. Niiden ehkäisemiseksi lihanautojen ryhmät olisi pyrittävä pitämään mahdollisimman vakaina ja kasvattaa samat eläimet vasikasta asti yhdessä.

Liharotuiset naudat kasvavat usein emolehmäkarjoissa

Liharotuisia emolehmiä on Suomessa vasta vajaa 60 000 yksilöä. Toistaiseksi vain pieni osa suomalaisesta naudanlihasta on peräisin emolehmätiloilta, joilla kasvatetaan lihantuotantoon jalostettuja nautarotuja. Liharotuiset naudat ovat maitorotuja raskasrakenteisempia ja tuottavat vähemmän maitoa.

Emolehmätuotannossa lehmät tiineytetään vuosittain keinosiementämällä tai astuttamalla. Emolehmiä ei lypsetä, vaan ne saavat hoitaa itse jälkeläisensä. Vasikat syntyvät yleensä keväisin ja kasvavat laidunkauden yli emonsa seurassa. Emolehmiä ja niiden jälkeläisiä pidetään yleensä vapaana pihatoissa ja niillä on usein ulkoilumahdollisuus myös talviaikaan. Kesäisin karja laiduntaa. Vasikat teurastetaan 1-2-vuotiaina, ja ne saatetaan kuitenkin loppukasvattaa tavallisilla lihakarjatiloilla, huonoimmillaan parsinavetoissa.