Emakot ja porsaat

 

Emakkosikaloissa pidetään tilan koosta riippuen kymmenistä satoihin emakkoa, joiden tehtävänä on tuottaa mahdollisimman paljon porsaita. Emakon tuotantokausi alkaa reilun puolen vuoden iässä, kun se tiineytetään ensimmäisen kerran. Emakko porsii ensimmäisen kerran noin 10 kuukauden iässä. Tiineytys tapahtuu useimmiten keinosiementämällä.

Emakko saa imettää jälkikasvuaan 4-5 viikkoa. Tämän jälkeen porsaat vieroitetaan ja siirretään vieroitusosastolle. Luonnossa emakko vierottaisi porsaat vasta n. 12–17 viikon iässä. Nykymuotoisessa tuotannossa porsiminen ja imetys tapahtuvat yleensä kääntymisen estävässä emakko- eli porsitushäkissä.

Emakko tulee kiimaan viikon kuluessa vieroituksesta, jolloin se tiineytetään uudelleen. Tuotantokausi jatkuu, kunnes emakko päätyy teuraaksi. Yleisimpiä emakoiden teurastussyitä ovat tiinehtymättömyys, jalkavaivat, yleinen terveyden heikentyminen, liian pienet pahnueet tai porsaiden suuri kuolleisuus imetysaikana. Porsastuotannossa olevien emakoiden keskimääräinen elinkaari on nykyisin kolmen porsimisen mittainen, eli ne teurastetaan noin kahden vuoden iässä. Luontaisesti siat eläisivät toistakymmentä vuotta.

Porsiminen ja porsaskuolemat

Emakot porsivat ja imettävät porsimiskarsinassa tai emakkohäkissä. Porsimiskarsinassa emakolla on hieman liikkumatilaa ja porsaille suojattu makuualue. Useimmiten porsiminen ja porsaiden hoito tapahtuu kuitenkin porsimishäkissä, joka estää emakon kääntymisen ja sallii sille vain hieman liikkumatilaa pituussuunnassa. Häkin tarkoituksena on estää porsaiden jääminen emakon alle, joskaan porsaiden kokonaiskuolleisuuden ei ole todettu lisääntyneen emakon liikkumisen sallivissa porsimiskarsinoissa.

Emakolla on porsimisen lähestyessä vaistomainen tarve pesän rakentamiseen ja säännösten mukaan niille on annettava olkia tai muuta pesäntekomateriaalia ennen porsimista. Pesäntekoon sopivaa kuiviketta ei kuitenkaan tarvitse antaa, mikäli lietelantajärjestelmä sen estää. Käytännössä pääosa emakoista porsii kuivikkeettomassa ympäristössä vailla kunnollista pesäntekomahdollisuutta. Tilanne muuttuu vasta vuonna 2028, jolloin päättyy siirtymäaika porsitushäkkien lattioiden osalta mahdollistaen lain vaatiman pesänrakennusmateriaalin käytön.

Pahnueissa on yleensä yli kymmenen porsasta, joista lähes joka viides kuolee ennen vieroitusikää. Porsaskuolemat johtuvat monesta eri syystä. Pesäntekovietin toteuttamisen estyminen aiheuttaa emakossa levottomuutta, joka saattaa jatkua porsimisen aikana ja vielä sen jälkeenkin. Rauhattomuus pitkittää porsimista, aiheuttaa porsaskuolemia synnytyksessä ja voi estää porsaita imemästä. Porsaskuolleisuuteen vaikuttaa myös emakon terveys. Hyvinvoiva emakko jaksaa hoitaa ja imettää porsaitaan, ja sen maidontuotanto on runsasta. Tällöin nääntymiskuolemat ovat harvinaisempia. Myös karsinaolosuhteilla on suuri merkitys porsaiden selviytymiselle. Kuivittamaton rakolattia aiheuttaa iho- ja sorkkavaurioita eikä tarjoa porsaille niiden tarvitsemaa lämpöä. Runsas kuivikkeiden käyttö tekisi alustasta joustavan, jolloin porsaat eivät litisty emonsa alle niin helposti.

Kääntymisen estävät häkit

Emakoita pidetään Suomessa tällä hetkellä kääntymisen estävissä porsimishäkeissä noin 9 viikkoa jokaisen porsimisen yhteydessä. Emakkoa pidetään tiineytyshäkissä noin 4 viikkoa tiineytyksen yhteydessä ja 4–5 viikkoa porsimishäkissä sen imettäessä poikasiaan. Näin ollen se viettää lähes puolet vuodesta tilassa, jossa se ei pysty kääntymään ja liikkumaankin vain vähän pituussuunnassa.

Emakoilla on todettu olevan voimakas sisäsyntyinen tarve rakentaa porsailleen pesä, mutta pesänrakennus ei ole mahdollista häkissä. Häkki myös estää emon ja porsaiden luonnollisen kanssakäymisen. Häkissä emakon jalkalihakset heikentyvät ja toimettomuudesta voi seurata stereotyyppistä käyttäytymistä: Häkissä pidettävillä emakoilla esiintyy esimerkiksi häkin putkien pureskelua selvästi useammin ja paljon pidempään kuin karsinassa pidettävillä emakoilla.

Tanska, Ruotsi ja Iso-Britannia ovat kieltäneet tiineytyshäkkien käytön kokonaan. Norjassa häkkien käyttö on ollut kiellettyä vuodesta 2000 alkaen. Hollannissa emakon sallittu pitoaika tiineytyshäkissä on vain neljä vuorokautta tiineytyksen jälkeen. Sveitsi on säätänyt tiineytettävien emakoiden häkissä pidon enimmäisajaksi kymmenen vuorokautta. Ruotsissa, Norjassa ja Sveitsissä häkkiporsitus on kielletty ja käytössä on vapaaporsitus.

Emakoiden hyvinvointiongelmat

Tiheä porsimistahti ja siitä johtuvat tuotantorasitussairaudet johtavat emakoiden psyykkisiin ja fyysisiin hyvinvointiongelmiin. Liikkumattomuus ja häkissä makaaminen aiheuttavat jalkasairauksia ja tulehduksia. Niveltulehdukset ja makuuhaavat ovat emakoiden yleisiä vaivoja. Jalostuksella aikaansaatu runsas lihamassa rasittaa terveitäkin jalkoja, sillä luusto ja nivelet eivät välttämättä kehity riittävän nopeasti eläimen painon noustessa. Huono hygienia johtaa helposti utare-, kohtu- ja virtsatietulehduksiin.

Sika on aktiivinen eläin, jonka lajinomaiseen käyttäytymiseen kuuluu ympäristön tutkiminen suun avulla. Olkien tai muun kuivikkeen tarjoaminen parantaa merkittävästi sikojen hyvinvointia. Virikkeiden puute aiheuttaa turhautumista, jonka seurauksena siat pureskelevat kaltereita, muuttuvat apaattisiksi ja menettävät kiinnostuksensa porsaiden hoitoon.

Siitoskarjut

Porsastuotantosikaloissa pidetään usein tilakarjuja, jotka astuvat tai joilla keinosiemennetään tuotannossa olevat emakot. Karjuja käytetään myös astutettavien emakoiden kiimantarkkailussa. Karjuja pidetäänkin tiineytettävien emakoiden lähellä yksittäiskarsinoissa, joita voidaan käyttää myös astutukseen.