Lihansyöjäksi kasvatetusta eläinten oikeuksien puolustajaksi

Marraskuussa 2020 Animaliassa aloitti varainhankinnan ja viestinnän assistenttina uusi työntekijä Katre. Hän jakaa oman tarinansa siitä, miksi eläinoikeustyö on hänelle tärkeää ja kuinka hän päätyi Animaliaan. 
 

 

Kun olin 1990-luvun loppupuolella noin viisivuotias, kerroin äidilleni, etten enää halua syödä eläimiä. Päätökseni oli perheelleni melko yllättävä, sillä siihen aikaan  etenkään pienessä savolaiskylässä, jossa asuimme  kasvissyönti tai eläinten oikeudet eivät olleet yleisiä puheenaiheitaTunsin kuitenkin jo lapsesta saakka rakkautta ja empatiaa eläimiä kohtaan ja ymmärsin, että lihansyönti merkitsee eläimelle kuolemaa. 

 

Valitettavasti perheelläni ei kuitenkaan ollut silloin resursseja valmistaa minulle erillistä kasvisruokaa. Äitini joutui joka aterialla vakuuttamaan minulle, että lautasella oleva ruoka on tehtaalla valmistettua tekolihaa. Alussa kyseenalaistin väitteen, mutta lopulta uskoin siihen ja sitten asia tavallaan unohtui. Minut siis kasvatettiin tahtomattani lihansyöjäksi, mikä oli mielestäni merkittävä syy siihen, miksi myöhemmin kasvissyöjäksi ryhtyminen oli haastavampaa. Vieläkin harmittaa, ettei toivettani kunnioitettu lapsena, vaikka pystynkin ymmärtämään vanhempieni ratkaisun. 

Eläinten suojelusta eläinten oikeuksiin 

Rakkaus eläimiä kohtaan kuitenkin säilyi aina. Ala-asteikäisenä muistan saaneeni sukulaiselta pienen turkishuivin. Pidin jo silloin turkista ällöttävänä ajatuksena sekä eläinten turhana tappamisena, joten en suostunut käyttämään turkishuiviaTurkistarhauksen vastustaminen ja eläinten suojelu alkoikin jo varhaisessa iässä. Olin jo lapsena auttanut ainakin kaljatölkkiin jumittunutta siiliä, helteellä ilman vesikuppia parvekkeelle suljettua koiraa, naapurin heitteille jätettyä kissaa ja verkkoon kiinni jäänyttä lintua. Teini-ikäisenä järjestin pelastusoperaation Rodoksella, kun havaitsin kissanpennun mau’unnan tulevan kadunvarressa olevan auton konepellin altaKadulla kasvaneen ja villiintyneen kissanpennun saaminen moottorin sisältä pois oli niin hankalaa, että apuuni pyytämät paikalliset meinasivat jo luovuttaa. En kuitenkaan voinut jättää pentua pulaan, vaan jatkoin sinnikkäästi yrittämistä. Lopulta useamman tunnin kuluttua sain kissanpennun ulos omin käsin. Olin hyvin periksiantamaton, kun kyse oli eläimen auttamisesta. 

 

Eläinrakkaudestani huolimatta lihansyönnin lopettaminen tuntui aluksi vaikealta aikaisemmin opitun ruokatottumuksen vuoksi. Teininä jopa uhosin, etten pystyisi luopumaan lihasta. Vasta nuorena aikuisena, kun muutin omilleni, pystyin siirtymään pienin askelin kasvisruokavalioon. Samalla myös eläinten oikeudet alkoivat kiinnostaa enemmän. Aiemmin olin vältellyt tuotantoeläimiin liittyviä aiheita, koska en uskaltanut kohdata totuuttaKun lopulta uskalsin ottaa selvää eri eläintuotannoista, olin järkyttynyt siitä tiedosta, miten huonosti eläimiä kohdellaanParsinavetat, emakkohäkit ja ahtaat broileritilat tulivat kertaheitolla tutuiksi. Silloin päätin, että haluan omalta osaltani vaikuttaa eläinten oikeuksiin.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Katre kävi vierailulla Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä, jossa oli muun muassa lehmiä.
Katre vierailulla Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä.

Määrätietoisesti kohti eläinoikeusjärjestöä 

Olin suorittanut media-assistentin tutkinnon, jonka jälkeen lähdin Jyväskylään opiskelemaan kulttuurituotantoa ammattikorkeakouluun. Ajattelin, että minusta tulisi isojen festivaalien tuottajaOpintojen aikana kuitenkin huomasin, ettei kyseinen työ enää tuntunut riittävän kiinnostavalta ja motivoivaltaPysähdyin miettimään, mitä oikeasti haluaisin tehdä tulevaisuudessa ja silloin muistin, että olen aina halunnut auttaa eläimiä. Ymmärsin sekä media-assistentin että kulttuurituotannon tutkinnon tarjoavan monipuolista osaamista myös järjestötyöhön. Eläinoikeusjärjestössä työskentelemällä voisin vaikuttaa eläinten oikeuksiin ja asemaan yhteiskunnassamme. Jatkoin kulttuurituotannon opintoja uudella päämäärällä.

 

Tutustuin silloin tarkemmin Animalian toimintaan ja muistan järjestön tehneen minuun suuren vaikutuksen. Animaliasta tuli heti hyvin asiantunteva ja aikaansaava vaikutelma, ja halusin juuri heille työharjoitteluun. Suoritin valmiiksi kaikki tarvittavat opinnot Jyväskylässä ja keräsin harjoittelukokemusta paikallisesta eläinsuojeluyhdistyksestä. Halusin olla Animalialle mahdollisimman hyvä harjoittelija, joten säästin viimeiset, eli parhaat työharjoittelujaksoni sekä opinnäytetyöni heille. Vuonna 2017 muutin Helsinkiin, kun työharjoitteluni Animalialla alkoi. 

 

Työharjoittelun aikana muun muassa koordinoin Animalian kesän tapahtumia sekä avustin Lainsuojaton-kampanjassa. Opin valtavasti lisää eläinten oikeuksista ja olin edelleen vakuuttunut Animalian toiminnasta. Animaliasta tuli pian minulle tärkeä yhteisö, joka koostuu työntekijöistä, hallituslaisistavapaaehtoisista ja tukijoista, joilla kaikilla on yhteinen tavoite ajaa eläinten oikeuksia. Jo heti harjoittelun alkuvaiheessa Animaliasta tuli unelmatyöpaikkani, jossa tiesin haluavani työskennellä tulevaisuudessa. Aloin jo määrätietoisesti rakentamaan polkuani eläinten oikeuksien parissa työskentelyä varten. 

 

Harjoittelun jälkeen pysyin Animalian toiminnassa mukana pääkaupunkiseudun alueosaston vapaaehtoisena. Yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa pidimme muun muassa infopöytää ja suunnittelimme tapahtumia. Toimin myös hetken alueosastomme somevastaavana. Valmistuttuani kulttuurituottajaksi Animalialla ei ollut vapaita työpaikkoja tarjolla, kuten olin osannut arvatakin. Kokemukseni mukaan Animalia on viihtyisä työpaikka, jossa on sitoutuneita työntekijöitä, joten osasin varautua siihen, että työpaikkoja vapautuu harvoin. Päätin sillä aikaa alkaa kehittämään itseäni lisää järjestöalan työntekijänä, jotta pystyisin olemaan Animalialle mahdollisimman osaava työntekijä heti, kun se olisi mahdollistaHankin työkokemusta kahdesta eri järjestöstä ja suoritin samalla erilaisia järjestöalan työntekijöille suunnattuja kursseja.

Kun unelma viimein toteutuu

Sydämeni alkoi lyödä mielettömällä vauhdilla, kun huomasin Animalian ilmoituksen avoimesta työpaikasta syksyllä 2020. Animalia etsi varainhankinnan ja viestinnän assistenttia vakituiseen työsuhteeseen. Työtehtävä oli hyvin kiinnostava ja sopi hyvin sekä omaan koulutukseeni että työkokemukseeniPäätin tehdä kaikkeni, jotta saisin työpaikan. Panostin huolella työhakemukseen, ennakkotehtävään ja haastatteluun. Arvasin, että Animalialle on paljon hakijoita ja tiesin, että vaikka olenkin Animalialle tuttu, minun täytyy silti todistaa osaamiseni tasavertaisesti muiden hakijoiden kanssa. 

 

Odottaminen tuntui tuskastuttavan pitkältä, ja jännitys oli jatkuvasti läsnä. Lopulta koko hakuprosessin läpikäytyäni sain onneksi puhelun, jota olin odottanut pitkään: minut oli valittu tehtävään. Onnenkyyneleet valuivat pitkin poskiani, kun sanoin tietenkin ottavani työpaikan vastaan. 

 

Yksi suurimmista unelmistani on nyt toteutunut. Minulle on tärkeää, että saan tehdä arvojeni mukaista työtä, joka tuntuu merkitykselliseltä. Haluan omalla työlläni vaikuttaa siihen, että eläinten oikeudet toteutuvat Suomessa. On eläinten aika tulla nähdyksi ja kohdatuksi. 
Toivon, että kokemukseni innostaa ja motivoi eteenpäin myös muita, jotka haaveilevat eläinten oikeuksien parissa työskentelystä.

Sinäkin voit tehdä tärkeää järjestötyötä osallistumalla Animalian vapaaehtoistoimintaan. Pääset suoraan ideoimaan ja vaikuttamaan eläinten oikeuksien puolesta!

Share on facebook
Facebook
Share on google
Google+
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn

Sinua saattaisi kiinnostaa myös