Lampaat

Suomessa on noin 125 000 lammasta yli 2000 tilalla. Näistä ammattimaisia tiloja on vajaa 900. Lammastalouden päätuote on liha, mutta villa ja lampaantaljat voivat tuottaa viljelijälle sivutuloja. Yleisimmin kasvatettu rotu on suomenlammas.

Yleensä uuhet karitsoivat keväisin. Syksyllä laidunkauden jälkeen karitsat teurastetaan noin 6-7 kuukauden iässä, niiden ollessa noin 40 kilogramman painoisia. Loppusyksystä alkaa astutuskausi. Tavallisesti siitokseen käytettävät lampaat asuvat lampolassa karsinoissa talven ajan.

Lampaat on kerittävä eläinsuojelulain mukaan vähintään kerran vuodessa, mutta tavallisesti ne kuitenkin keritään kahdesti. Keritsemisen yhteydessä lampaille voi tulla ihovaurioita ja haavoja, jos keritsijä ei ole ammattitaitoinen tai työ tehdään kiireessä. Lainsäädäntömme myös sallii alle kuuden viikon ikäisen lampaan kastroinnin ilman kivunlievitystä Burdizzon-pihdeillä.

Luomulampaalla on oltava sisätilaa vähintään 1,5 m2. Tavanomaisen tuotannon lampailla on tilaa vähemmän: 55-kiloiselle lampaalle riittää 0,8-1 m2 tilaa lampolan tyypistä riippuen ja yli 75 kiloa painavalle lampaalle 1-1,4 m2.

Lampaanlihan suurin kysyntä ajoittuu pääsiäiseen. Koska lampaanlihan kysyntä Suomessa ylittää tarjonnan, tuodaan lihaa meille myös ulkomailta, kuten Uudesta-Seelannista ja Australiasta. Australiasta kuljetetaan yhä eläviä lampaita huonoissa olosuhteissa muihin maihin teurastettavaksi.

Mulesing

Australiassa on tapana leikata nuorilta eläimiltä laajat palat ihoa pois peräaukon ympäriltä ilman puudutusta tai kivunlievitystä (”mulesing”), jotta hyönteisten loisiminen hännän alla estyisi. Uudessa-Seelannissa ja Euroopassa mulesing-leikkaukset ovat kiellettyjä. Usein hännät myös amputoidaan, jotta eläimet eivät roiskisi virtsaa tai ulosteitaan turkkiinsa. Häntäamputaatio, kuten myös kastraatio, saatetaan tehdä laittamalla kumirengas hännän ja / tai kivesten ympärille, jolloin verenkierto estyy ja seurauksena on kuolio.