Kalkkunat

Suomessa kasvatetaan vuodessa vajaa miljoona kalkkunaa. Kalkkunan lihan kulutus on kasvanut Suomessa voimakkaasti ja keskiverto suomalainen syö vuosittain noin 1,6 kg kalkkunanlihaa. Kalkkunoita tuottavat tilat ovat vastaavasti laajentaneet ja lisänneet eläinmääriään.

Kalkkunoiden kasvunopeutta on jalostettu huomattavasti. Kalkkunoiden kasvatusaika on Suomessa nykyisin noin 3-4 kuukautta. Tuolloin kalkkunat painavat sukupuolesta riippuen 9-13 kilogrammaa: kukot saavuttavat 16 viikon kasvatusaikana 12-13 kilogramman painon ja kanat noin 9 kilogramman painon. Kukot kasvavat naaraita nopeammin ja jatkavat kasvuaan pidempään.

Kalkkunakasvattamot

Kalkkunat kasvatetaan melko samanlaisissa olosuhteissa kuin broilerit, eli suurissa, ikkunattomissa halleissa, joissa keinovalo säätelee lintujen vuorokausirytmiä. Kalkkunat elävät halleissa vapaina tuhansien eläimien parvissa, mutta tilanahtaus rajoittaa niiden luontaista käyttäytymistä.

Kalkkunoiden kasvatusta koskevan asetuksen suositustiheys 40 kg/m² merkitsee noin kolmea kukkoa tai seitsemää kalkkunakanaa neliömetrillä. Yleinen tapa on kasvattaa kukot ja kanat samassa hallissa, josta kanat viedään teurastamolle aiemmin ja kukkoja kasvatetaan tilalla vielä hieman pidempään.

Nopea kasvu aiheuttaa ongelmia

Kalkkunoiden luuston kehitys ei pysy lihasten kasvun tahdissa. Liian nopea kasvu altistaa kalkkunat tukirangan ja jalkojen vioille sekä erilaisille sisäelinten kehityshäiriöille. Sydän- ja hengitystiesairaudet ilmenevät varsinaisen kasvuvaiheen aikana esimerkiksi sydänkuolemina ja aortan repeäminä. Näistä syistä kalkkunoiden kasvua pyritään rajoittamaan ensimmäisten 10 ikäviikon ajan.

Kalkkunat saattavat luonnottoman suurissa ryhmissä kasvaessaan käyttäytyä aggressiivisesti toisiaan kohtaan. Häiriökäyttäytyminen ilmenee höyhenten nyppimisenä ja kannibalismina. Häiriökäyttäytymiseen voi liian suuren eläintiheyden ohella olla useita muitakin syitä: liian kirkas valaistus, riittämätön ilmastointi tai liian vähän ruokailutilaa. Virikkeettömässä kasvatusympäristössä häiriökäyttäytymistä voi esiintyä, vaikka olosuhteet ja ruokinta olisivatkin kunnossa. Höyhenten menetys merkitsee varsin suurta muutosta kehon suojauksessa, sillä jalostetut kalkkunat ovat jatkuvasti kooltaan suurempia, mutta niiden höyhenten määrä on silti sama kuin esi-isillä.

Lintujen hengityselimistö on tehokkaan kaksisuuntaisen hengitystavan vuoksi erittäin herkkä pölylle ja muille ilman epäpuhtauksille. Tiheissä kasvatusoloissa ulosteinen alusta aiheuttaa linnuille hengitystieongelmien lisäksi jalkapohjatulehduksia.