Lemmikkieläimet 

Animalia hyväksyy eläimen pidon lemmikkinä siinä tapauksessa, että eläimelle ei aiheudu siitä kärsimystä ja eläimellä on mahdollisuus elää ja käyttäytyä lajilleen sekä rodulleen tyypillisellä tavalla. Hankittaessa eläintä on varmistuttava siitä, että valmiudet taata eläimelle hyvä elämä ovat riittävät. Eri eläinlajien erityistarpeet on huomioitava. Mikäli se ei ole mahdollista, kyseisiä lajeja ei tule ottaa ihmisen hoitoon.

Kuten kaikkeen eläintenpitoon, myös lemmikkieläinten pitoon liittyy riski siitä, että hankittaessa eläin ihmistä varten, eläimen tarpeet ja niiden toteuttaminen jäävät toissijaisiksi. Tästä syystä Animalia suhtautuu varauksella myös eläinten kasvatukseen ja pitoon ihmisen seurana.

Lemmikkieläinten jalostus

Monia lemmikkieläinlajeja jalostetaan ulkomuodon tai käyttötarkoituksen perusteella. Eläinjalostuksessa tulisi aina ensisijaisesti huomioida eläimen terveys ja hyvinvointi. Eläimille ei tulisi jalostaa sellaisia kärjistettyjä piirteitä, jotka aiheuttavat eläimille terveysongelmia. Näitä voivat olla esimerkiksi pään muodon aiheuttamat hengitysvaikeudet, ihotulehduksille altistava poimuille kerääntyvä iho tai silmävaivoille altistavat kiertyvät silmäluomet. Jalostus lisää myös usein erilaisia perinnöllisiä sairauksia, jos jalostettavan rodun yksilömäärät ovat pieniä ja/tai jalostuksessa käytetään toisilleen läheistä sukua olevia yksilöitä.

Lemmikkitehtailu

Lemmikkieläimiä kasvatetaan usein myytäväksi hyvin kyseenalaisissa ja tehdasmaisissa oloissa. Tällainen eläinten tehtailu lemmikkikauppaa varten on hyvin ongelmallista. Ihmisen hoidossa pidettävien eläinten yksilöllinen hyvinvointi on varmistettava koko niiden elämän ajan. Lemmikkiä hankkivan henkilön tulisi tutustua eläimen kasvatusolosuhteisiin. Ostajan vastuulla on varmistua siitä, että hän ei tue eläinten hyvinvointia polkevaa lemmikkituotantoa

Kodittomat eläimet

Mikäli ihmisellä on mahdollisuus tarjota eläimelle hyvä koti ja hän haluaa hankkia eläimen seurakseen, paras vaihtoehto olisi ottaa hoitoonsa löytöeläin tai muu koditon eläin. On kuitenkin muistettava, että jokainen eläin on yksilö ja yksilöiden välillä voi olla suuriakin eroja käyttäytymisessä. Eläimeen ja sen taustaan kannattaakin pyrkiä tutustumaan mahdollisimman hyvin, jotta mahdollisilta ongelmilta eläimen ja ihmisen yhteiselossa voidaan välttyä.

Kun lemmikki katoaa, mitä tehdä?

Muista ennaltaehkäisevät toimenpiteet: Ulkoiluta lemmikkiäsi valvotusti (tarhassa tai hihnassa) ja pidä sillä kaulapantaa, jossa on yhteystietosi. Korvaan tatuoitu merkki tai mikrosiru on myös hyvä tunnistin. Varmista, että tiedät eläimesi tuntomerkit: eläinlaji, sukupuoli, ikä, silmien ja turkin väri, erityistuntomerkit (puuttuva hammas, lovi korvassa tms.).

Muista, että kissat piiloutuvat mielellään suojaisiin loukkoihin, kuten kellareihin tai talojen kivijalkoihin. Varmistu, että olet ensin tutkinut oman talosi tai asuntosi perusteellisesti.

Ryhdy heti toimiin eläimen löytämiseksi; älä jää odottamaan, että se tulee omia aikojaan kotiin. Ota yhteyttä eläinsuojeluyhdistyksiin, eläinsuojeluviranomaisiin ja löytöeläimiä vastaanottaviin eläinhoitoloihin. Tee katoamisilmoitus myös lähikuntiin, sillä eläimet saattavat säikähtäessään liikkua hyvinkin kauas. Yhteydenotot kannattaa toistaa usein, jotta varmasti saat tietää, mikäli eläin on korjattu talteen.

Laita myös omia ilmoituksia ulos, lehtiin, paikallisradioihin jne. Lemmikkisi kuvaa on hyvä käyttää ilmoituksissa, mainitse lisäksi erityiset tuntomerkit ja tarjoa esimerkiksi löytöpalkkiota.

Etsi eläintä asuinalueeltasi eri vuorokaudenaikoihin. Paras aika löytää kissa on myöhään illalla tai yöllä. Pane ovesi taakse tai pihallesi laatikkoon jokin vaatekappale, jossa on sinun hajusi. Kannattaa jättää myös ruokaa.

Älä luovuta, eläin saattaa löytyä kuukausienkin perästä. Jos se löytyy, poista kaikki jättämäsi ilmoitukset ja ilmoita löytymisestä kaikkiin paikkoihin, mihin ilmoitit katoamisestakin.

Ohjeita kadonneen lemmikin etsintään saa Etsijäkoiraliitosta. Ilmoitukset karanneesta lemmikistä kannattaa jättää ainakin www.karkurit.fi -sivustolle sekä Facebookin moniin karkurieläinryhmiin.

Kun löydät lemmikkieläimen, mitä tehdä?

Ota eläin kiinni, mutta vain jos olet varma, että saat sen kiinni. Karkuteillä olevaa eläintä ei saa koskaan jahdata, sillä se saattaa säikäyttää eläimen entisestään. Arkoja kissoja voi pyytää ns. loukulla, joita lainaavat monet eläinsuojeluyhdistykset.

Ilmoita eläimestä eläinsuojeluyhdistykselle ja paikkakuntasi löytöeläinhoitolaan. Eläimen omistajaa voit etsiä laittamalla ilmoituksia kauppojen ilmoitustauluille, lehtiin ja paikallisradioihin. Laita ilmoitus www.karkurit.fi -sivulle ja Facebookin karkurieläinryhmiin. Ilmoita löytyneestä eläimestä myös poliisille ja eläinsuojeluviranomaisille .

Löytöeläinasiat on järjestetty eri paikkakunnilla eri tavoin. Jokaisella kunnalla on kuitenkin oltava sopimus jonkin löytöeläimiä vastaanottavan tahon kanssa. Usein ne ovat eläinsuojeluyhdistyksiä tai yksityisiä eläinhoitoloita.

Suurin osa löytöeläimiä vastaanottavista hoitoloista yrittää etsiä eläimelle uuden kodin, mikäli entistä omistajaa ei löydy. Kaikki eivät kuitenkaan näin toimi, ja eläin voidaan luvallisesti lopettaa kahden viikon jälkeen. Mikäli toivot, että eläintä ei lopeteta (voit antaa sille uuden kodin tai haluat vielä etsiä omistajaa), ilmoita siitä selvästi viedessäsi eläimen hoitolaan.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudun löytöeläimille etsii uuden kodin Viikin löytöeläintalo tai Helsingin Eläinsuojeluyhdistys.

Kun eläintä kohdellaan huonosti

Jos näkee jonkun kohtelevan eläintä huonosti, tulisi toiminta mennä aina keskeyttämään. Mikäli tämä ei ole mahdollista tai eläimen huonon kohtelun huomaa vasta jälkikäteen, kannattaa ottaa pikaisesti yhteyttä paikkakunnan eläinsuojeluneuvojaan tai eläinsuojelusta vastaavaan viranomaiseen. Erittäin kiireellisissä tapauksissa tulee aina ottaa yhteyttä suoraan poliisiin tai valvonta- tai kunnaneläinlääkäriin.

Eläinsuojeluvalvonta Suomessa kuuluu periaatteessa viranomaisten hoidettavaksi, mutta käytännössä vapaaehtoinenkin toiminta on välttämätöntä. Varsinaisia eläinsuojeluviranomaisia ovat Suomessa poliisi, valvonta- ja kunnaneläinlääkärit sekä terveystarkastaja. Heidän lisäkseen on pieni joukko lääninhallitusten valtuuttamia vapaaehtoisia eläinsuojeluvalvojia. SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton vapaaehtoiset eläinsuojeluneuvojat tekevät tärkeää työtä eläinsuojelun ja eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi.

SEYn vapaaehtoiset eläinsuojeluneuvojat

-Paikallisten eläinsuojeluviranomaisten yhteystiedot löytyvät kuntien ja kaupunkien verkkosivuilta