Koe-eläimet Suomessa

Suomessa eläinkokeita tekevät lähinnä yliopistot, muut tutkimuslaitokset sekä lääkeyritykset. Suurin osa Suomessa tehtävistä eläinkokeista liittyy biologiseen perustutkimukseen: vuonna 2014 sitä oli yli 76 % kaikesta koe-eläinten käytöstä. Biologinen perustutkimus ei anna suoria vastauksia esimerkiksi lääketieteellisiin kysymyksiin, vaan sen avulla kartutetaan tietoa biologisista prosesseista. Geenimuuntelun yleistyminen on kasvattanut biologisen perustutkimuksen alla tehtävää tutkimusta.

Lääketieteessä käytettävien tuotteiden kehitys- ja tutkimustyö kattaa alle neljäsosan koe-eläinten käytöstä. Pienempiä määriä koe-eläimiä käytetään myös ihmis- ja eläinlääketieteellisten tuotteiden tuotannossa ja laadunvalvonnassa, myrkyllisyys- ja muissa turvallisuuskokeissa sekä opetuskäytössä.

Koe-eläinten määrät

Suomessa käytetään vuosittain noin 150 000 koe-eläintä. Koe-eläinten viralliset määrät eivät kerro koko totuutta koe-eläinlaitoksissa elävien eläinten määristä, sillä lisäksi noin 150 000 – 200 000 eläintä tapetaan joka vuosi tutkimus- tai muissa tarkoituksissa. Nämä eläimet ovat esimerkiksi siitoseläimiä, muuntogeenisen eläinkannan ylläpidossa käytettyjä eläimiä tai pelkästään kudosnäytteitä varten kasvatettuja eläimiä. Näistä eläimistä suurin osa on hiiriä ja kaloja.

Yleisimmin käytetty koe-eläin vuonna 2014 oli hiiri, joita käytettiin kokeissa 60 988 yksilöä. Seuraavaksi eniten käytettiin kaloja, 52 975 yksilöä. Kolmanneksi eniten käytettiin rottia, 17 655 yksilöä. Myös esimerkiksi 431 sikaa, 1 379 lammasta ja 177 kania käytettiin koe-eläiminä. Yhteensä koe-eläimiä käytettiin 145 542 yksilöä. Muihin kuin varsinaisiin eläinkokeisiin käytettiin lisäksi 142 600 eläinyksilöä.

Lisää tilastoja löydät hankelupalautakunnan sivulta.

Eläinkokeiden luvat ja valvonta

Suomen koe-eläinlainsäädäntö pohjautuu EU:n koe-eläindirektiiviin. Koe-eläintoimintaa Suomessa ohjaa maa- ja metsätalousministeriö. Eläinkokeen suorittamiseen tarvitaan aina lupa, jonka myöntämisestä vastaa hankelupalautakunta. Lautakunnan jäsenet edustavat tieteellistä asiantuntemusta, koe-eläinten hoidon ja käytännön toimenpiteiden asiantuntemusta, eläinlääketieteellistä asiantuntemusta sekä eläinsuojelutyön tai eettisten kysymysten asiantuntemusta.

Käytännössä hankelupalautakunta toimii elimenä, joka muokkaa hakemukset hyväksyttävään muotoon.  Lautakunta ei juuri koskaan anna kielteisiä päätöksiä: vuodesta 2006 alkaen vain muutama hakemus on jätetty kokonaan hyväksymättä.

Esimerkkejä eläinkokeista

Alla on esimerkkejä Suomessa luvan saaneista eläinkokeista. Tiedot ovat peräisin eläinkoelautakunnan myöntämistä koe-eläinlupapäätöksistä vuosilta 2011–2013. Kuvaukset eivät ole kattavia kuvauksia kyseisistä kokeista, vaan toimivat esimerkkeinä siitä, minkälaista tutkimusta Suomessa tehdään eläimillä.

Sydän- ja verenkiertojärjestelmään kohdistuvien uusien lääkeaineiden tutkiminen

Käytettävät eläimet: koira, 60 yksilöä

Kokeessa tutkitaan lääkeaineiden vaikutusta sydämen lyöntivoimaan, -tilavuuteen, supistuvuuteen sekä virtausvastukseen ja -tehoon. Tuloksia tarvitaan lääkeaineiden rekisteröinnissä.

Kokeessa koirille asennetaan leikkauksen aikana ihonalainen telemetrialähetin, jonka tarkoituksena on mitata verenpainetta. Toisessa leikkauksessa koiran sydämeen ja valtimoon asennetaan sensorit, jotka mittaavat verenvirtausta. Laitteista tulevat virtajohdot vedetään ihon alla koiran selkäpuolelle, jonne tulevat ihon päälle johdinpistokkeet, sillä virtausmittarit tarvitsevat ulkoisen virtalähteen. Mittaustilanteessa koiran selkään asennetaan reppu, jossa on virtalähde.

Lääkeainetta annostellaan koirille maksimissaan 100-kertainen määrä oletettuun hoidolliseen annokseen nähden. Lääkeaineen annostelun jälkeen koiralta otetaan verinäytteitä 8-16 kertaa vuorokauden aikana. Lisäksi koiralta voidaan ottaa katetrilla tai rakkopunktiona virtsanäytteitä 3-4 kertaa vuorokauden aikana.

Koirat joutuvat elämään yksin sen jälkeen, kun niille on asennettu selän läpi tuleva johdinpistoke. Koirat kuitenkin näkevät viereisissä häkeissä olevat koirat. Osa koirista on ennen kyseistä koetta saattanut olla muussa tutkimuskäytössä. Koirat ovat tässä kokeessa korkeintaan 12 kuukautta, jonka jälkeen ne lopetetaan.

Ahdistusta säätelevät geenit

Käytettävät eläimet: hiiri, 690 yksilöä

Tavoitteena on selvittää uusia ahdistusta sääteleviä geenisäätelyverkkoja. Tutkimuksessa mallinnetaan hiiressä ahdistuneisuushäiriöitä hiirikannalla, joka on geneettisesti ahdistunutta. Hiirille aiheutetaan psykososiaalista stressiä niin sanottua sosiaalisen lannistamisen mallia käyttäen.

Mallissa kaksi uroshiirtä kohtaa asukas-tulokas -testissä, jossa asukas on aggressiivista kantaa oleva hiiri. Tulokas eli testihiiri laitetaan asukkaan häkkiin, jolloin asukas puolustaa sitä aggressiivisesti. Hiiret ovat samassa tilassa 10 minuuttia. Tämän jälkeen häkki jaetaan kahtia muovilevyllä, jossa on reikiä. Hiiret ovat aistiyhteydessä vuorokauden ajan. Tulokkaan eli testihiiren käsittely toistetaan kymmenenä peräkkäisenä päivänä aina uuden asukkaan kanssa. Tämä johtaa lisääntyneeseen ahdistuskäyttäytymiseen, joka mitataan 11. päivänä käyttäytymiskokeessa. Hiiret lopetetaan kokeen päätyttyä.

Koe-eläinmallin ja hoitomuotojen kehittäminen sydämen vajaatoiminnalle sekä sydänlihasiskemialle

Käytettävät eläimet: sika, 640 yksilöä

Kokeen tavoitteena on kehittää koe-eläinmalli sydänlihasiskemiaan sekä tutkia hoitavien geenien vaikutusta siihen.

Kokeessa aiheutetaan 3 kuukauden ikäisillä sioille keinotekoinen sepelvaltimoahtauma. Ahtauma aiheutetaan verkkoputken avulla, joka tukkeutuu täysin noin viikon kuluessa aiheuttaen myös sydäninfarktin. Ahtauman aiheuttamisen jälkeen eläimille tehdään geeninsiirto sydänlihakseen. Aidon sepelvaltimoahtauman kehittymiseen menisi kuukausia tai jopa vuosia.

Sioille asennetaan reisivaltimoon sisäänviejäholkki, jonka kautta tarvittavat välineet kuljetetaan aorttaan ja sepelvaltimoihin. Ohjainkatetria pitkin sepelvaltimoon asennetaan ahtauman aiheuttava putki. Osalle eläimistä ahtaumia aiheutetaan kaksi. Kahden viikon kuluttua putken asentamisesta ja ahtauman aiheuttamisesta tehdään geeninsiirto sydänlihakseen. Tämän jälkeen eläimiä seurataan 1-24 viikkoa (=puoli vuotta). Tänä aikana eläinten sepelvaltimoiden toimintaa seurataan varjoaine- ja PET-kuvauksilla. Osalle eläimistä tehdään myös ultraäänikuvauksia.

Operoiduilla eläimillä verihyytymät voivat aiheuttaa sydäninfarkteja sekä kammiovärinästä johtuvia sydänäkkikuolemia estolääkityksestä huolimatta.

Aivoissa olevan tulehdusreaktion yhteys huume- ja alkoholiriippuvuuteen sekä mielialahäiriöihin

Käytettävät eläimet: hiiri, 3 820 yksilöä sekä rotta, 240 yksilöä

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää niitä mekanismeja, joilla tulehdusreaktiot aivoissa säätelevät alkoholin ja huumausaineiden kulutusta sekä vaikuttavat tunne-elämän sääntelyyn.

Kokeissa aiheutetaan eläimille noin vuorokauden kestävä tulehdusreaktio aivoissa. Tarkoituksena on tutkia, miten elimistön reaktiot tähän tulehdukseen muuttavat tunne-elämän säätelyä ja alkoholin tai huumausaineiden vaikutuksia sekä alkoholin kulutusta.

Alkoholinkulutusta mittaavissa kokeissa eläimille aiheutetaan tulehdusreaktio aivoihin lipopolysakkaridi-injektiolla. Tämän jälkeen eläimen alkoholinkulutusta seurataan useiden viikkojen ajan tai eläimelle suoritetaan muita käyttäytymiskokeita.

Esimerkkejä kokeessa suoritettavista toimenpiteistä:

Pelkoehdollistuminen

Hiiren muistitoimintoja sekä pelokkuuden tasoa mitataan analysoimalla sitä, kuinka pitkään hiiri on liikkumattomana tilanteessa, jonka se yhdistää pelottavaan kokemukseen eli lievään sähköiskuun (0.2-0.75 mA), joka kestää korkeintaan 2 sekuntia. Sähköiskun kanssa samaan aikaan annetaan äänimerkki. Sähköisku ja äänimerkki toistetaan 2-3 kertaa. Ehdollistaminen kestä 5-10 minuuttia. Seuraavana päivänä hiiri laitetaan jälleen samaan testihäkkiin 5 minuutiksi ja mitataan hiiren liikkumattomuusaika. Kahden tunnin kuluttua hiiri laitetaan eri testihäkkiin, missä se kuulee merkkiäänen. Hiiren liikkumattomuutta analysoidaan 5 minuutin ajan. Tutkittavat aineet annetaan hiirelle joko ehdollistamisvaiheessa, heti sen jälkeen tai seuraavan päivän testitilanteessa.

Alkoholin rajoitettu juominen

Eläimet opetetaan juomaan alkoholia (rotat 10-20 %, hiiret 20 % v/v) rajoittamalla sen saantia. Jotta alkoholin juomistaso saadaan korkeaksi, rajoitetaan sen juomista 1,5-2 tuntiin kerralla, 3-5 päivänä viikossa. Eläimet pidetään yksittäishäkeissä. Lääkeaineet, joiden vaikutusta alkoholin juomiseen tutkitaan, annostellaan ennen juoman tarjoamista.

Morfiinin aiheuttama toleranssi ja vieroitusoireet

Eläimille annostellaan morfiinia 10-100 mg/kg 2 kertaa päivässä 6 päivän ajan, jotta saadaan aikaan morfiinitoleranssi. Toleranssia analysoidaan kuumalevy ja hännän vetäisy -kiputesteillä. Kuumalevytestissä levyn lämpö on 52 astetta ja hiiri nostetaan ensimmäisen kipureaktion (käpälän heilautus, ravistelu, nuoleminen, hyppiminen) jälkeen pois levyltä (korkeintaan 40 s.). Hännän vetäisy -testissä hiirtä pidetään aloillaan kankaan sisällä ja sen häntään kohdistetaan lämpösäde. Hiiri voi vetäistä hännän pois heti, kun se aistii lämmön (korkeintaan 8 s.). Lopuksi hiirten vieroitusoireet tutkitaan naloksoni-injektion (morfiinin vastalääke) jälkeen 15 minuutin ajan, jonka jälkeen hiiret lopetetaan.