Eläinkoetoiminta maailmalla

Eläinkokeissa käytettävien eläinten määrät ja eläinkokeita säätelevät lait vaihtelevat suuresti maasta toiseen. EU:ssa on yhtenäinen koe-eläindirektiivi, joka asettaa reunaehdot kaikille jäsenmaille. Vuonna 2013 EU:ssa astui voimaan historiallinen kosmetiikan ja hygieniatuotteiden eläinkoekielto. Tämän jälkeen monet muut maat ovat seuranneet EU:n esimerkkiä ja kieltäneet kosmetiikan eläinkokeet. Pitkän aikavälin tavoitteena sekä EU:ssa että USA:ssa on korvata eläinkokeet muilla tutkimusmenetelmillä.

Euroopan unioni

Euroopan unionin alueella kuolee vuosittain jopa 10 – 12 miljoonaa koe-eläintä. Euroopan suurimmat eläinkoemaat ovat Iso-Britannia, Saksa ja Ranska, jotka yhdessä käyttävät yli puolet kaikista EU:n koe-eläimistä. EU säätelee jäsenmaiden koe-eläintoimintaa direktiiveillä, joiden perusteella laaditaan kansalliset lait. Eläinkokeiden suorittamiseen tarvitaan kaikissa EU-maissa lupa. Valtaosa eläinkokeista suoritetaan yliopistoissa.

EU:n käytetyin koe-eläin on hiiri. Jyrsijät ja kaniinit muodostavat kokonaisuudessaan 80 % kaikista koe-eläimistä. Runsas kymmenesosa koe-eläimistä on vaihtolämpöisiä eläimiä, kuten kaloja ja matelijoita. Koiria, kissoja, sikoja, hevosia, nautoja ja lampaita käytetään eläinkokeissa tuhansittain. Myös apinoilla suoritettavat eläinkokeet on edelleen sallittu. Poikkeusluvalla on mahdollista käyttää eläinkokeissa myös luonnosta pyydystettyjä tai uhanalaisia eläimiä.

EU:n alueilla tehtävistä eläinkokeista noin puolet muodostuu biologisesta perustutkimuksesta, jonka tarkoituksena on lisätä tietämystä biologisista prosesseista. Kaiken kaikkiaan reilu kolmannes eläinkokeista tehdään ihmis-, eläin- tai hammaslääketieteen edistämiseksi. Tutkimuksesta 10 % on toksisuus- eli myrkyllisyystutkimusta ja toinen 10 % lasketaan muiksi kokeiksi, mikä tarkoittaa usein geenimanipulointia hyödyntävää tutkimusta.

Sairauksien tutkimuksesta alle 10 % keskittyy sydän- ja verisuonitauteihin. Yhtä paljon eläinkokeita käytetään eläinsairauksien tutkimiseen. Ihmissyövän tutkimus muodostaa 15 % kaikista kokeista, ja määrä on merkittävässä kasvussa. Syöpääkin enemmän eläinkokeita tehdään ihmisten mielenhäiriöiden tutkimuksessa, peräti viidesosa. Lähes puolet sairauksien tutkimuksesta muodostuu kuitenkin pienistä tutkimusaloista, joita ei eritellä.

Kosmetiikan eläinkoekielto EU:ssa

Vuonna 2013 EU:ssa astui voimaan kosmetiikan ja hygieniatuotteiden koe-eläinkielto. Kielto koskee myös raaka-aineita ja estää EU:n ulkopuolella eläinkokein testattujen kosmetiikkatuotteiden maahantuonnin EU:n alueelle. Kosmetiikan eläinkoekielto ei kuitenkaan ole vielä aukoton, minkä vuoksi Animalia jatkaa eläinkokeettoman kosmetiikan listan ylläpitoa. Kiellolle ei esimerkiksi ole vielä asetettu kunnollista valvontaa.

Noin 80 % maailman valtioista sallii yhä kosmetiikan eläinkokeet. Myös kosmetiikan ainesosien kehittämiseksi tehdään yhä runsaasti eläinkokeita EU:n ulkopuolella. Monet eläinkokeista jo luopuneet kosmetiikan valmistajat käyttävät edelleen alihankkijoidensa valmistamia tai välittämiä ainesosia, joita testataan eläimillä.

Kuluttajien painostus on kuitenkin onneksi tehonnut monin paikoin. Lukuisat kosmetiikkayritykset eivät enää tee tai teetä eläinkokeita, ja useat maat ovat ilmoittaneet seuraavansa EU:n kosmetiikan eläinkoekieltoa tai harkitsevansa sen seuraamista.

Animalia ylläpitää ECEAE:n hallinnoimaa Humane Cosmetic -standardia Suomessa. Standardiin liittyvät kosmetiikka-, hygieniatuote- ja kodinpuhdistusainevalmistajat sitoutuvat ulkopuolisesti valvottuun ja tarkastettuun eläinkokeettomuuteen, joka on voimassa kaikkialla maailmassa. Standardiin sitoutuminen estää myös kolmansien osapuolien, kuten alihankkijoiden tai Kiinan valtion suorittamat eläinkokeet. Toisin sanoen HC-standardin mukaan Hyppäävällä pupulla merkitty tuote ei saa olla myynnissä Kiinassa, missä eläinkokeet ovat pääosin pakollisia kosmetiikalle, ellei valmistaja pysty osoittamaan saaneensa poikkeuslupaa eläinkokeiden suorittamatta jättämiselle.

Muut maat

Koe-eläinten käytöstä maailmanlaajuisesti on mahdotonta antaa tarkkoja lukuja. Koe-eläinten tilastointimenetelmät vaihtelevat suuresti, mikäli tilastointia ylipäätään tehdään. Esimerkiksi maailman käytetyimpiä koe-eläimiä, hiiriä, rottia ja kaloja, ei tilastoida monissa valtioissa ollenkaan.

On arvioitu, että pelkästään Yhdysvalloissa saatettaisiin käyttää jopa 500 miljoonaa koe-eläintä vuodessa. Maailmanlaajuisesti on syytä puhua sadoista miljoonista koe-eläimistä. EU:n ja Pohjois-Amerikan ulkopuolella suoritetaan runsaasti eläinkokeita etenkin Kiinassa, Etelä-Koreassa ja Japanissa. Etelä-Amerikassa on muutamia suuria eläinkoemaita, kun taas Afrikassa tieteellinen tutkimus ja tuotteiden turvallisuustestaus on laajemmassa mittakaavassa vasta käynnistymässä.

Maailmassa on vielä paljon valtioita, joilla ei ole eläinsuojelulainsäädäntöä liittyen eläinten käyttöön tieteellisissä tarkoituksissa. Vielä enemmän on maita, joissa eläinsuojelulainsäädäntö on vakavasti puutteellinen. Tiukemman eläinsuojelulainsäädännön maissa voidaan kiertää oman maan lakeja teettämällä eläinkokeita muualla tai viemällä tutkimusryhmä ulkomaille suorittamaan eläinkokeita, jotka olisivat kotimaassa lainvastaisia. Riski tähän on suurin kädellisillä tehtävän tutkimuksen suhteen. Apinakokeita teetätetään tällä tavoin esimerkiksi Kiinassa, missä ei ole voimassa lainsäädäntöä koe-eläinten suojelemiseksi. Myös osa Euroopassa toimivista yrityksistä on siirtänyt koe-eläintutkimusta halvempien kustannusten maihin Aasiaan.

Cruelty Free International ja muut kansainväliset järjestöt pyrkivät varmistamaan, että kehittyvissä valtioissa ei käynnistettäisi ollenkaan eläinkoeteollisuutta, vaan keskityttäisiin eläinkokeettomiin tutkimusmenetelmiin.