Eläinkokeeton tutkimus ja opiskelu

Eläinkokeille on onneksi yhä enemmän vaihtoehtoja. Eläinkokeettomat tutkimusmallit ovat kehittyneet viimeisen 20 vuoden aikana valtavasti, ja vaikka niiden rahoitus onkin puutteellista, niiden luotettavuus on tasoltaan erinomaista.

Eläinkokeille vaihtoehtoisista tutkimusmenetelmistä puhuttaessa käytetään usein käsitettä 3R, joka tulee englanninkielisistä sanoista replacement, reduction ja refinement. Määritelmät sanoista ovat seuraavat:

Replacement alternatives – menetelmät, joilla tietty tavoite voidaan saavuttaa ilman eläimillä tehtäviä kokeita tai muita toimenpiteitä

Reduction alternatives – menetelmät, joilla saadaan vastaavat määrät tietoa käyttämällä vähemmän koe-eläimiä, tai joilla saadaan enemmän tietoa samasta eläinmäärästä

Refinement alternatives – menetelmät, jotka lievittävät tai minimoivat mahdollista kipua, tuskaa ja kärsimystä, ja jotka edistävät eläinten hyvinvointia

Eläinkokeiden ja niissä käytettävien eläinten määrän vähentämistä sekä koe-eläinten hyvinvoinnin parantamista tarvitaan silloin, kuin tutkimusmenetelmälle ei ole vielä kehitetty eläinkokeetonta vaihtoehtoa. Ainoa todellinen vaihtoehto eläinkokeille on silti vain niiden korvaaminen, sillä siten voidaan lopettaa eläinten käyttö tutkimuksessa kokonaan.

Eläinkokeettomat menetelmät

Eläinkokeettomat tutkimusmenetelmät koostuvat joukosta hyvin erilaisia tutkimusmenetelmiä. Yleisimmät tavat tutkia eläinkokeettomasti ovat erilaiset kudosviljelymenetelmät, tietokonemallien käyttö, kemiallis-fysikaaliset menetelmät, kivuntunnoltaan kehittymättömien eliöiden, kuten kasvien, bakteerien ja hiivasolujen, käyttö sekä vapaaehtoisilla ihmisillä tehtävä tutkimus, kuten potilastutkimus. Eläinkokeettomilla menetelmillä voidaan tutkia usein myös sellaisia ilmiöitä, joita ei eläinkokein edes saataisi selville. Siksi eläinkokeettomat menetelmät tuottavat vain harvoin täysin samanlaista tietoa kuin eläinkokeet.

Kudosviljelytekniikat eli in vitro -tutkimus on merkittävin eläinkokeettomista tutkimusmenetelmistä. Ihmiskudoksia voidaan ottaa tutkimuskäyttöön esimerkiksi leikkausten yhteydessä, kuolemantapauksissa, kudosnäytteitä otettaessa tai kasvattaa kudosta laboratoriossa. Soluviljelyä käytetäänkin lukuisilla lääketieteen aloilla, ja se on lisännyt merkittävästi tietoa esimerkiksi syövän taustalla olevista mekanismeista, Parkinsonin taudista ja AIDSista. Soluviljelyä käytetään vakituisesti mm. rokotetuotannossa, myrkyllisyystutkimuksissa, lääkkeiden kehittelyssä sekä sairauksien diagnosoinnissa.

Kudosviljelytutkimuksissa käytetään kuitenkin vielä usein eläinsoluja. Lääketieteellisessä tutkimuksessa olisikin siirryttävä ihmissolujen käyttöön, jotta voitaisiin välttää eri lajien käytön aiheuttamat ongelmat tulosten tulkinnassa ja soveltamisessa. Ihmiskudosten saatavuutta voi edistää esimerkiksi allekirjoittamalla Juliana von Wendtin säätiön jakaman kudosluovutuskortin.

Tietotekniikasta ja kemiallis-fysikaalisista menetelmistä on merkittävää apua eläinkokeiden korvaamisessa. Niillä voidaan mallintaa esimerkiksi uuden lääkkeen rakennetta ja vaikutustapaa, ennustaa kemikaalien myrkyllisyyttä ja hyödyntää tietokonemalleja opetuksessa. Tietokoneilla voidaan ylläpitää laajoja tietokantoja ja vähentää siten päällekkäistutkimuksia.

Tutkimusta voidaan suorittaa myös erilaisilla mikro-organismeilla, kuten bakteereilla, hiivasienillä tai kasvisoluilla. Niitä voidaan hyödyntää esimerkiksi kemikaalien myrkyllisyyden arvioimisessa. Bakteereita voidaan käyttää myös geenimuunneltujen organismien tutkimuksessa, jossa tuotetaan esimerkiksi insuliinia.

Ihmisten itsensä tutkimista olisi myös mahdollista lisätä huomattavasti. Tutkimukset toteutetaan vapaaehtoisilla ihmisillä, jotka esimerkiksi työnsä kautta altistuvat tietyille aineille. Uudet tutkimusmenetelmät mahdollistavat myös vaarattomat ja aiempaa laajemmat tutkimukset täysin terveille ihmisille esimerkiksi aivomagneettikäyrillä (MEG) tai magneettikuvauksella (MRI). Tutkimusta voisi lisätä myös mm. potilastutkimuksin, elämäntapa- ja ravintotutkimuksin sekä lääkkeiden vaikutusten seurannalla. Ihmisistä saatavan tutkimustiedon ehdoton etu on sen suora sovellettavuus ihmisiin.

Eläinkokeettomien menetelmien tutkimus Suomessa

Tampereen yliopiston yhteydessä toimiva Vaihtoehtomenetelmäkeskus eläinkokeille (The Finnish Center for Alternative Methods, FICAM) keskittyy eläinkokeita korvaavien menetelmien käyttöön, kehittämiseen, tutkimukseen ja niistä tiedottamiseen. FICAM tekee kansainvälisesti arvostettua tutkimusta eläinkokeettomien tutkimusmenetelmien kehittämiseksi. Myös Animalia työskenteli vuosia keskuksen perustamiseksi.

FICAM sai vuonna 2016 maa- ja metsätalousministeriöltä rahoitusta 200 000 euroa Lisäksi keskus saa rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöstä. FICAMin todellinen rahoitustarve olisi kuitenkin vuosittain miljoona euroa. Esimerkiksi Ruotsi panostaa vuosittain vaihtoehtomenetelmiin 5,7 miljoonaa euroa.

Eläinkokeiden vaihtoehtoja Suomessa edistää myös Fincopa-järjestö, joka kokoaa yhteistyöhön teollisuuden, eläinsuojelun, yliopistojen ja valtion edustajat. Lisäksi Juliana von Wendtin säätiö jakaa apurahoja eläinkokeettomalle tutkimukselle.

Opiskelu ilman eläinkokeita

Monella opintoalalla teetetään yhä pakollisia koe-eläimillä tehtäviä harjoituksia, vaikkei opiskelija tarvitse eläintutkimusta uransa myöhemmissä vaiheissa. Varsinaisia eläinkokeita saa kuitenkin olla vain niiden opiskelijoiden opinnoissa, jotka tähtäävät eläinkokeita tekeviksi tutkijoiksi ja tarvitsevat tähän laissa määritellyn kelpoisuuden.

Jokaisella opiskelijalla on oikeus kieltäytyä eläinten käytöstä opiskelussaan, vaikkei kyse olisi varsinaisesta eläinkokeesta. Esimerkiksi kuolleen eläimen leikkelyä ei katsota koe-eläintoiminnaksi, vaikka eläin olisi lopetettu kurssityötä varten. Silti eläimen tappaminen pelkkää opetusta varten on eettisesti kyseenalaista ja opettajan tulisi antaa korvaava tehtävä sitä haluavalle opiskelijalle.

Alaa valitessa ei kannata murehtia sitä, joutuuko opiskeluissa käymään kursseja, joilla edellytetään eläinten käyttöä. Eettisistä syistä eläinten käytöstä kieltäytyminen on täysin oikeutettua. Toimimalla esimerkkinä kannustat muitakin opiskelijoita etsimään vaihtoehtoja eläinten käytölle ja voit vaikuttaa lopulta eläinten käytön vähentämiseen ja lopettamiseen kursseilla.

Vaihtoehtoja opiskelun eläinkokeille:

Mallit ja simulaattorit voivat vaihdella edullisista organismimalleista ja kirurgisten toimenpiteiden harjoittelulaitteista tietokoneohjattuihin mallieläimiin. Perusmallit auttavat anatomian opiskelussa tai mahdollistavat oikeanlaisen eläinten käsittelyn opettelun ilman turhan stressin aiheuttamista eläville eläimille.

Tietokoneohjelmien kehitys on mahdollistanut luonnontieteiden tietokonepohjaisen opetuksen merkittävän kasvun viime vuosina. Opiskelijat voivat harjoitella esimerkiksi virtuaalisia ruumiinavauksia tai erilaisia 3D- ja tuntoaistiavusteisia toimenpiteitä. Myös videot tarjoavat laadukkaan visuaalisen vaihtoehdon opiskeluun.

Lääketieteessä, eläinlääketieteessä ja biologiassa monet tutkimusharjoitukset voidaan suorittaa myös vapaaehtoisilla opiskelijoilla. Elävä ihminen on erittäin hyvä harjoituskohde sellaisissa kokeissa, joissa harjoitellaan haitattomia toimenpiteitä.

Eläintieteen ja eläinlääketieteen opiskelijoiden on tarpeen saada konkreettista harjoitusta myös aidoista eläimistä ja niiden kudosten ja ruumiiden käsittelystä. Eläinten ruumiita voi kuitenkin hankkia harjoituksiin myös eettisiä reittejä. Nämä eläimet ovat usein peräisin yliopistollisilta eläinlääkäriklinikoilta, joissa lemmikkien omistajat voivat luovuttaa kuolleen eläimen ruumiin eläinlääketieteen käyttöön.

In vitro –tutkimus tarkoittaa organismien tutkimista laboratorio-olosuhteissa. Menetelmät ovat kehittyneet nopeasti, ja jos tutkittava kudos on hankittu eettisistä lähteistä, voidaan kudoksen toimintaa laboratoriossa tutkimalla vähentää suoraan varsinaisten koe-eläinten käyttöä ja tarvetta.