Sattuuko kalaan?

Eläinfilosofi Elisa Aaltola on huomauttanut, että haluttomuus uskoa eläinten kykyyn tuntea kipua ei ole pelkästään tieteellinen kysymys.

Kala on oikeastaan melko epäselvä käsite. Se ei ole tarkkarajainen tieteellinen luokka, vaan sisältää loputtoman moneuden erilaisia vedessä eläviä selkärankaisia ja kiduksilla hengittäviä eläimiä. 

Kaloilla esiintyy monimutkaisia sosiaalisia suhteita. Myös kalojen ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta on vähintäänkin anekdoottitasoista todistusaineistoa. Kalat ovat älykkäitä. Niiden kognitiiviset kyvyt, kuten muisti, tiedonkäsittely ja päättely, ovat monien lajien kohdalla sellaisella tasolla, että ei ole perusteltua vetää sen perusteella eroa nisäkkäisiin. Aivojen kokoon keskittyminen kognitiivisten kykyjen arvioinnissa on yksi monista kaloja haittaavista myyteistä, sillä aivojen muilla rakenteellisilla ominaisuuksilla on huomattavasti enemmän merkitystä kognitiivisten kykyjen kannalta. 

Viime vuosina tehty kalojen kognitiivisia kykyjä koskeva tutkimus on osoittanut, että jotkut kalalajit (esimerkiksi puhdistaja) pystyvät käyttämään yksinkertaisia työkaluja ja ratkaisemaan ongelmia nopeammin kuin simpanssit ja orangit. Myös kalojen tunnekokemuksista on laajaa tieteellistä aineistoa. 

Kysymys kalojen tuntemasta kivusta on yksi keskeisistä nykyajan eläinoikeuskeskusteluista. Keskustelussa on edetty arkipäiväisestä välinpitämättömyydestä vakavampiin tieteellisiin kiistoihin ja lopulta kasvavaan tutkijayhteisön yhteisymmärrykseen siitä, että kalat tuntevat kipua. 

Kipukeskustelussa ongelmallista on se, että kipu on tuntemus, eikä sitä voida siksi todeta empiirisesti samalla tavoin kuin anatomisia piirteitä, kuten lihaksistoa tai verenkiertoa. Kipukeskustelussa yksi keskeinen kalojen kivun tuntemusta vastaan esitetty argumentti on ollut niiden aivokuoren puuttuminen. 

Braithwaiten mukaan kalojen kehot tuottavat samoja kipua lievittäviä aineita kuin ihmiskeho, niiden kehot tuottavat samantyyppisen reaktion kuin ihmiskeho silloin, kun niihin kohdistuu vahinkoa aiheuttava ärsyke. 

Kysymystä kalojen kivun tuntemuksesta on käsitelty kansantajuisessa muodossa viime vuosina biologi Jonathan Balcomben teoksessa What a Fish Knows ja biologi Victoria Braithwaiten teoksessa Do Fish Feel Pain? Molemmat ovat tutkijayhteisön enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, että kalat tuntevat kipua. Braithwaiten mukaan kalojen kehot tuottavat samoja kipua lievittäviä aineita kuin ihmiskeho. Niiden kehot tuottavat samantyyppisen reaktion kuin ihmiskeho silloin, kun niihin kohdistuu vahinkoa aiheuttava ärsyke. Kaloilla on myös neuroneita, jotka välittävät vahinkoa tuottavista ärsykkeistä tietoa aivoihin. 

Eläinfilosofi Elisa Aaltola on huomauttanut, että haluttomuus uskoa eläinten kykyyn tuntea kipua ei ole pelkästään tieteellinen kysymys. 

”Joskus filosofit ajattelevat, että koska eläimeltä puuttuu aivokuori tai osia siitä, sillä ei voisi olla kärsimyksen kokemusta. Tämä on todistettu vääräksi lähtökohdaksi ja evolutiivisesti harhaanjohtavaksi. Vallalla on vanhakantaisia käsityksiä, joissa vaaditaan eläinten aivofysiologista samuutta ihmisen kanssa. Esimerkiksi linnuilla on aivojen muiden osien varassa monia taitoja, joita ihmisellä sijaitsee aivokuoressa. Joidenkin tutkijoiden on kuitenkin vaikeaa ulottaa mieli asiaksi, joka voisi olla muilla kuin ihmisillä.” 

Emme voi tietää, millainen eri kalojen aistikokemus on, mutta sama koskee myös monia meille tutumpia lajeja, kuten lemmikkikoiriamme ja -kissojamme. Yksi oleellinen asia onkin tieteen lisäksi myös empaattinen suhtautuminen olentoihin, joiden aistimaailmaan emme pääse täysin sisälle. Haluammeko toimia parhaan nyky-ymmärryksemme mukaan niin, että muilla lajeilla on hyvä olla, vai olemmeko valmiita ottamaan riskin ja tuottamaan niille mahdollisesti sietämätöntä kärsimystä? 

Lähteet:

Balcombe, Jonathan: What a Fish Knows
Braithwaite, Victoria: Do Fish Feel Pain?
Veden Raja, empatian raja? Artikkeli Animalia-lehdessä
Kalaankin koskee, Artikkeli Tiede-lehdessä 

Kerro kaverillesikin:

Facebook
Twitter