Tutustu kalojen oikeuksia koskevaan videosarjaamme!

Auta eläimiä lahjoituksella

Kalat ovat älykkäitä ja tuntevia olentoja, joiden hyvinvointi ja oikeudet ansaitsevat huomiota. Liity edelläkävijöiden joukkoon ja tue #Kalarakas-kampanjaa lahjoituksella!

Tukesi avulla nostamme esiin kalankasvatuksen eläineettisiä ongelmia ja peräänkuulutamme kaloja koskevaa asetusta eläinsuojelulakiin. Vaikutamme siihen, että kaloille tuskallinen hiilidioksiditainnutus kiellettäisiin.

KALOJEN
ELÄINOIKEUS-
TILANNE

Suomessa kasvatetaan noin 14 miljoonaa kiloa kalaa ja pyydetään merestä noin 150 miljoonaa kiloa. Suomessa syötäväksi kasvatetusta kalasta yli 90 % on kirjolohta. Norjassa, josta suuri osa Suomessa syötävästä kalasta tulee, kasvatettiin samana vuonna jopa 1 382 800 000 kiloa lohta, eli yli miljardi kiloa. Globaalisti noin puolet ”pyydetystä” kalasta on peräisin kalankasvattamoista.

Ihmisen ravinnokseen hyödyntämä kala jakautuu kalastusmenetelmillä pyydettyyn kalaan ja kasvatettuun kalaan. Nämä kaksi kategoriaa vastaavat maalla elävien lajien kohdalla riistaa (pyydetty kala) ja teollista eläintuotantoa (kasvatettu kala).

Sekä kalastuksessa että kalankasvatuksessa kalojen tappamismenetelmät ovat usein julmia. Useissa maissa on säädetty pakollinen tainnutus ennen teurastusta, mutta Suomessa yleisesti käytetty hiilidioksiditainnutus on eläimelle pitkä ja tuskallinen. Kalankasvatuksessa korkeat yksilömäärät pienessä tilassa aiheuttavat muun muassa stressiä ja kalojen fyysistä vaurioitumista.

Kalojen heikko eläinoikeudellinen asema näkyy usein eri tavoin. Kalojen kykyyn tuntea liittyy ennakkoluuloja, ja niiden kognitiivisia kykyjä ei tunneta samalla tavoin kuin muiden tuotannossa käytettävien eläinten. Kaloja tarkastellaan herkästi pelkkänä biologisena resurssina tuntevan olennon sijaan. Esimerkiksi kalankasvatuksesta puhutaan yleensä kalanviljelynä ja itse kaloista vain painokiloina yksilöiden sijaan.

Eläinsuojelulainsäädännössä kalat saavat tyypillisesti osakseen pelkkiä sivuhuomioita. Suomessa kaloja ei käsitellä erikseen eläinsuojelulaissa ollenkaan. Myös esimerkiksi kalankasvatusta koskevassa asetuksessa jätetään määrittelemättä, kuinka monta kalaa on sallittua pitää samassa tilassa. Säätely on kalojen oikeuksien näkökulmasta vähäistä ja painottuu ekologisiin tekijöihin.

Syitä kalojen heikkoon asemaan on helppo löytää ihmiskeskeisestä ajattelutavasta. Kalat ovat laaja eläinten kategoria, joiden moninaisia ominaisuuksia tunnetaan huonosti. Emme osaa riittävästi tulkita kalojen kokemuksia emmekä aina ymmärrä niiden fysiologiaa ja tarpeita. Niinpä kalat on ollut helppo kategorisoida ”eettisemmäksi lihaksi”, jonka syöminen ei olisi eläinpoliittisesti yhtä suuri kysymys kuin muiden tuotantoeläinten.

Kaloilla ei ole ollut erityisen vahvaa asemaa myöskään eläinoikeusliikkeessä. Siinä missä maatilojen tehotuotantoa on kritisoitu laajalti, kalankasvatus ja kalastus ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Ympäristöjärjestöt ovat kiinnittäneet huomiota kalastukseen, mutta vain ”kestävien” kalakantojen näkökulmasta, jolloin huomio ei varsinaisesti ole kalojen vaan kalastajien oikeuksissa ja ekologiassa.

On tullut aika nostaa kalat osaksi eläinoikeuskeskustelua.

Lahjoita kännykällä helposti ja nopeasti

  • Lahjoita MobilePay-sovelluksella:
    Avaa MobilePay-sovellus. Valitse haluamasi lahjoitussumma ja lähetä se Animalian numeroon 92940.

  • Lahjoita 15 € tekstiviestillä:
    lähetä viesti ANIMALIA15 numeroon 16155.

Mobiililahjoitukset käytämme ajankohtaiseen kampanjointiin sen mukaan, missä tarve on suurin. Jokainen lahjoitus merkitsee  – kiitos, että olet mukana!

SATTUUKO KALAAN?

Kysymys kalojen tuntemasta kivusta on yksi keskeisistä nykyajan eläinoikeuskeskusteluista. Keskustelussa on edetty arkipäiväisestä välinpitämättömyydestä vakavampiin tieteellisiin kiistoihin ja lopulta kasvavaan tutkijayhteisön konsensukseen, joka tunnustaa kalojen tunteman kivun.

Kipukeskustelun erityinen ongelmakohta on, että kipu on tuntemus, eikä sitä voida siksi todeta empiirisesti samalla tavoin kuin sellaisia anatomisia piirteitä kuin lihaksisto tai verenkierto. Kipukeskustelussa yksi keskeinen kalojen kivun tuntemusta vastaan esitetty argumentti on ollut niiden aivokuoren puuttuminen.

Kysymystä kalojen kivun tuntemuksesta on käsitelty populaarissa muodossa viime vuosina biologi Jonathan Balcomben teoksessa What a Fish Knows ja biologi Victoria Braithwaiten teoksessa Do Fish Feel Pain? Molemmat ovat tutkijayhteisön enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, että kalat tuntevat kipua. Braithwaiten mukaan kalojen kehot tuottavat samoja kipua lievittäviä aineita kuin ihmiskeho, niiden kehot tuottavat samantyyppisen reaktion kuin ihmiskeho silloin kun niihin kohdistuu vahinkoa aiheuttava ärsyke, ja, ehkä tärkeimpänä, kaloilla on neuroneita, jotka välittävät vahinkoa tuottavista ärsykkeistä tietoa aivoihin.

Eläinfilosofi Elisa Aaltola on huomauttanut, että haluttomuus uskoa eläinten kykyyn tuntea kipua ei ole pelkästään tieteellinen kysymys.

Joskus filosofit ajattelevat, että koska eläimeltä puuttuu aivokuori tai osia siitä, ei sillä voisi olla kärsimyksen kokemusta. Tämä on todistettu vääräksi lähtökohdaksi ja evolutiivisesti harhaanjohtavaksi. On vallalla vanhakantaisia käsityksiä, joissa vaaditaan eläinten aivofysiologista samuutta ihmisen kanssa. Esimerkiksi linnuilla on aivojen muiden osien varassa monia taitoja joita ihmisellä sijaitsee aivokuoressa. Joidenkin tutkijoiden on kuitenkin vaikeaa ulottaa mieli asiaksi joka voisi olla muilla kuin ihmisillä.”

Emme voi tietää, millainen eri kalojen aistikokemus on, mutta sama koskee myös monia meille tutumpia lajeja, kuten lemmikkikoiriamme ja kissojamme. Yksi oleellinen asia onkin tieteen lisäksi myös empaattinen suhtautuminen olentoihin, joiden aistimaailmaan emme pääse täysin sisälle. Haluammeko toimia parhaan nyky-ymmärryksemme mukaan niin, että muilla lajeilla on hyvä olla, vai olemmeko valmiita ottamaan riskin ja tuottamaan niille mahdollisesti sietämätöntä kärsimystä?

Rakenna empaattisempaa maailmaa – kaikille eläimille

Olisiko sinulle mielekästä tukea työtämme säännöllisellä kuukausilahjoituksella? Kuukausilahjoitus on tehokkain tapa tukea kaikkia toimintakohteitamme. Jokainen lahjoitus vie meitä eteenpäin kohti empaattisempaa maailmaa eläimille!

Poliisihallitus on myöntänyt rahankeräysluvan Animalialle 4.11.2016. Toimeenpanoaika on 1.1.2017-31.12.2021 ja lupa kattaa koko Suomen Ahvenanmaata lukuunottamatta. Päätöksen numero RA/2016/719.