”Kanat pitää suojata auringonvalolta” – omituiset käsitykset elävät kanantuotannossa

”Kanat pitää suojata auringonvalolta” – omituiset käsitykset elävät kanantuotannossa

Kanojen munia ja lihaa on 2010-luvulla yhä useammin markkinoitu kanojen hyvinvoinnista puhumalla. Kaikkia kanatuotteita häkkimunista luomubroilerin rintapaloihin mainostetaan väitteellä, että eläimet voivat hyvin, mutta eri tuotantomuodoissa vallitsevat eri käsitykset siitä, millaisissa oloissa hyvinvointi toteutuu.

Erikoisimpia esimerkkejä siipikarja-alan ristiriitaisuudesta on suhtautuminen luonnonvaloon. Luomutuotannossa luonnonvalon nähdään edistävän kanojen hyvinvointia, sen sijaan muussa tuotannossa uskotaan, että luonnonvalo on jopa haitaksi kanoille.

Kirkkaan valon vaarat

Broilerien tuottajayhdistyksen, eli Suomen Broileryhdistyksen, verkkosivuilla elintarvikeyhtiö Atrian entinen siipikarjayksikön terveydenhuoltoeläinlääkäri ja itsekin broilerinkasvattajana työskentelevä Petri Yli-Soini käsittelee ”yleisiä uskomuksia broilerista”. Yli-Soini kirjoittaa kanojen altistamisesta luonnonvalolle:

Koska kana on saaliseläin, on sille kirkas valo kauhistus. Tästä syystä, etenkin Suomen olosuhteissa kana on pidettävä valotiiviissä rakennuksessa ja keinovalaistuksessa. Ulkoilu on tautisyistä muutenkin kanan terveydelle vaarallista.

Yli-Soinin väite on julkaistu lähes sanasta sanaan samanlaisena myös Atrian sivuilla. Siellä Yli-Soini tarkentaa, että syy siihen, miksi kanat on Suomessa pidettävä keinovalaistuksessa, on vuorokauden valoisan ajan vaihtelevuus.

Sekä Yli-Soinin väite että sen perustelu ovat virheelliset. Siitä, että kana on saaliseläin, ei suoraan seuraa, että kirkas luonnonvalo olisi sille haitallista. Lukuisat saaliseläinlajit niin lintujen, nisäkkäiden, kalojen kuin hyönteistenkin joukossa viihtyvät hyvin kirkkaassa valossa. Kana on yksi näistä lajeista. Vaikka se kieltämättä viihtyy pimeässä nukkuessaan, aktiivinen se on kirkkaan valon aikaan aamulla ja päivällä. Silloin kana etsii ruokaa, sukii, kylpee ja munii. Kana on kehittynyt lähellä päiväntasaajaa, missä päivänvalo on kirkasta. Runsas valaistus edistää kanojen tervettä käyttäytymistä, jos muut kanalan olosuhteet ovat oikeat.

Väite luonnonvalon haitallisuudesta kanoille on helppo osoittaa vääräksi, ja siipikarja-alalla ainakaan luomutuotantoa puoltavat ihmiset eivät sitä allekirjoita. Silti sekä Suomen suurimpiin kuuluva elintarvikeyhtiö Atria että kaikkien broilerialalla toimivien ihmisten etujärjestö Suomen Broileryhdistys väittävät, ettei kana voi kirkkaassa valossa hyvin. Yli-Soini itse on maan näkyvimpiä broilerialan edustajia paitsi Atrian entisenä terveydenhuoltoeläinlääkärinä, myös Atrian vuonna 2014 aloittaman Hyvän mielen broileritilat -mainoskampanjan kasvona.

Valon lapset

Valon merkitystä on pitkään korostettu suomalaisessa kananhoidossa. Siipikarja-alalla vallitsi kauan liki yksimielisyys siitä, että runsas valo edistää kanojen hyvinvointia ja munimista.

Aina on muistettava, että kanat ovat oikeita valon lapsia, minkätähden ei niille koskaan voida valoa liiaksi antaa.
(Kanojen hoito 1929)

Ikkunoita tehdään eteläseinälle niin paljon kuin »kukkaro kestää ja seinä sietää», sillä valoa emme koskaan saa liiaksi meikäläiseen kanalaan.
(Kananhoidon alkuopas maatalouskouluja varten 1931)

1900-luvun loppupuolelle asti oli itsestään selvää, että kanojen valosta mahdollisimman suuren osan on oltava luonnonvaloa. Toisin kuin keinovalo, luonnonvalo on ilmaista, paloturvallista ja kaikkien saatavilla, vaikka ikkunoista ja ulkotarhoista koituu kustannuksia. Vielä 1950-luvulla sähkövaloa voitiin käyttää vain osassa kanaloista, ja muualla luonnonvaloa jatkettiin talvella öljylampuilla.

Luonnonvalolla on myös ominaisuuksia, joita keinovalolla ei ole. Ennen d-vitaminoituja rehuja ja vitamiinilisiä luonnonvalo oli tärkeää kanojen d-vitamiinin saannissa. Toinen auringonvalon etu keinovaloon nähden on siihen kuuluva ultravioletin aallonpituus. Kanat näkevät ultravioletin, ja monilla on sitä höyhenpuvuissaan. Keinovalossa ne eivät yleensä erota toistensa ultravioletteja kuvioita, joilla kuitenkin on merkitystä kanojen sosiaaliselle käyttäytymiselle. Ultravioletin valon saamista on jo pitkään pidetty kanoille merkittävänä. Otto Kallela neuvoi 1940-luvulla, että kanalan ikkunoiksi on hyvä käyttää erityistä ”U-lasia”, jonka auringon ultraviolettisäteily läpäisee.

Kanojen ulkoilulla on luonnonvalon saamisen lisäksi koettu olevan paljon muitakin hyötyjä. Jos kanoilla on riittävän suuri ulkotarha tai jos ne saavat kulkea vapaana, ne syövät paljon erilaisia kasvinosia ja hyönteisiä. Tämä ruoka on terveellistä ja ilmaista, ja kanat etsivät sen itse. Vielä 1940-luvulla neuvottiin, että kanat voidaan viedä elonkorjuun jälkeen pellolle niin sanotulle sänkisyötölle syömään maahan pudonneet jyvät, jolloin ne eivät mene hukkaan.

Sekin on ollut kanantuotannossa merkityksellistä, että ulkona liikkuvat kanat voivat huolehtia hedelmäpuiden ja marjapensaiden lannoittamisesta. Ne etsivät itse hiekkakylpypaikkansa ja kivipiiransa tarvitsemia pieniä kiviä nieltäväksi, joten ihmisen ei kesällä tarvitse tuoda kanalaan kylpymateriaalia ja sopivan karkeaa hiekkaa.

Ulkoillessaan kanat saavat myös liikuntaa, joka pitää ne hyvässä kunnossa. Mitä enemmän ne ulkoilevat, sitä vähemmän ne ovat sisällä kuluttamassa pehkua ja likaamassa kanalaa.

Perusteet sekä runsaalle luonnonvalolle kanalan sisällä että kanojen ulkoilulle ovat olleet käytännölliset. Ikkunat ja ulkotarhat tekevät kanojen hoidosta helpompaa ja halvempaa. Sittemmin näkemys on kuitenkin kääntynyt toisinpäin.

Luonnonvaloa enää harvalla tilalla

Munituskanaloissa ja broilerikasvattamoissa kanat eivät pääsääntöisesti näe luonnonvaloa koskaan. Useimpien lemmikki- ja kotitarvekanaloiden lisäksi ikkunoita ja ulkotarhoja ei ole muualla kuin luomu- ja ulkokanatiloilla, joilla luonnonvaloa ja ulkoilua perustellaan osittain samoin kuin kananhoito-oppaissa viime vuosisadan alkupuolellakin.

Vastakkaisuudet eri kanankasvattajien luonnonvalo- ja ulkoilupuheenvuoroissa ovat esimerkki siitä, miten sisäisesti ristiriitainen kana-ala on. Kattojärjestö Siipikarjaliitto levittää alayhdistystensä suulla nettisivuillaan yhtä aikaa käsitystä luonnonvalon ja ulkoilun haitallisuudesta ja luonnonvalon ja ulkoilun hyödyllisyydestä kanoille, mutta ei reagoi tähän ristiriitaan tiedotuksessaan.

Sama koskee puheenvuoroja muun muassa kanojen tarvitsemasta tilasta. Munien ja kananlihan tuotannon kasvettua suuremmaksi kuin koskaan aiemmin myös kana-alan sisäiset erimielisyydet ovat kärjistyneet aiempaa vastakkaisemmiksi. Sen myötä alan tiedotteet ja mainokset ovat alkaneet tuntua yhä oudommilta. Kana-alan välittämä viesti eettisestä kanojen hoidosta on mielekäs vain, jos eri toimijat tarkoittavat hyvinvoinnilla eri asioita.

Teksti: Helinä Ääri
Kirjoittaja työskentelee tohtorikoulutettavana Turun yliopiston tohtoriohjelma Junossa. Tekeillä oleva väitöskirja käsittelee broilereita suomalaisessa kirjallisuudessa.

Painetut lähteet

Järvi, Matti 1929/1915: Kanojen hoito. Viides, parannettu painos. Porvoo: WSOY.
Kallela, Otto 1946: Kananhoidon opas. Helsinki: Pellervo-Seura.
Martimo, Martta 1951/1937: Siipikarjan hoito. Porvoo/Helsinki: WSOY.
Relander, Ilmari 1931: Kananhoidon alkuopas maatalouskouluja varten. Porvoo: WSOY.
Telkänranta, Helena 2004: Kanojen maailma. Sine loco: Sanasilta Oy.

 

Lue lisää munijakanoista tai broilereista Animalian sivulta.