Monimuotoiset muunlajiset perheet

Monimuotoiset muunlajiset perheet

Miten kimalaisperhe elää? Minkälajinen pariskunta hoivaa poikasiaan tasa-arvoisimmin? Lähestyvän äitienpäivän kunniaksi olemme koonneet viiden kohdan listan muunlajisten eläinten erilaisista perheistä.

Supikoira

Supikoira on alkujaan Aasiasta Suomeen itärajan kautta kulkeutunut koiramainen petoeläin.  
Luonnossa supikoiraäiti synnyttäisi pesueensa toukokuun korvilla. Jälkeläisiä voi tupsahtaa maailmaan kuudesta kahdeksaan, joskus jopa kaksitoista.

Supikoirapariskunnalla on tasa-arvoinen parisuhde, mitä tulee lastenhoitoon: perheen isäsupikoira osallistuu alusta asti lastensa hoivaamiseen vahtimalla ja lämmittämällä poikasia, kun emo piipahtaa ruoanhakumatkoille. Lapset itsenäistyvät ensimmäisenä syksynään, mutta vanhemmat elävät yhdessä vuodesta toiseen.

Rotta

Isorotta on rottien suvun kookkain edustaja ja yleisesti pelkkänä rottana puhuttu. Se on mitä sosiaalisin laji, mikä näkyy myös perhesuhteissa. Luonnossa rotat elävät moniavioisesti erikokoisista perheryhmistä koostuvissa klaaneissa.

Isorotat ovat erittäin tehokkaita perheenperustajia, ja emojen raskausaika kestää vain 21–24 päivää. Poikuekoko saattaa vaihdella suurestikin sen mukaan, kuinka paljon ravintoa on saatavilla. Poikaset syntyvät sokeina ja karvattomina ja tarvitsevat vastasyntyneinä paljon hoivaa. Itsenäistyminen tapahtuu kuitenkin nopeasti neljässä–viidessä viikossa, ja rottapoikaset ovat valmiita jatkamaan sukua kolmen–neljän kuukauden kuluessa.

Kana

Kanat elävät luonnossa parvissa, joihin pääosin kuuluu useita kanoja ja yksi kukko. Kuten monilla muillakin otuksilla, aika saada poikasia osuu keväälle. Tällöin kukko saa jälkeisiä parven kanajäsenten kanssa.

Kanat rakentavat itse pesänsä, jonne ne munivat ja jossa ne hautovat munat tipuiksi. Kana on erittäin huolehtivainen äiti, kun saa siihen mahdollisuuden; emo hautoo poikasensa itse ja huolehtii niistä pitkään, noin neljän–viiden kuukauden ikään saakka.

Kimalainen

Kimalaiset tunnetaan karvaisista ja paksuista ruumiistaan, mutta eri lajien erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa. Pelkästään Suomessa elää ainakin 30 eri kimalaislajia. Kimalaisille sosiaalisuus on elinehto ja elämän perusedellytys. Lajista ja olosuhteista riippuen kimalaispesissä ja -yhdyskunnissa voi elää muutamista kymmenistä jopa muutamaan sataan asukasta.

Yhdyskunnissa vallitsee erittäin tarkka työnjako: pesän perustaa ja sitä johtaa hedelmällinen emo.   Kehollaan se lämmittää munimistaan munista kehittyviä toukkia. Syntyvistä kimalaisista muodostuu yksivuotisen pesän yhdyskunta.

Syntyneiden naaraiden, eli työläisten, kontolle jäävät pesän huoltotoimenpiteet ja ruoanhankinta. Uroskimalaisilta, eli kuhnureilta, puuttuvat kaikki työntekemiseen, eli esimerkiksi ravinnonkeruuseen, tarvittavat ruumiinosat. Niinpä koiraiden tehtäväksi jää pariutua uusien emokimalaisten kanssa ja auttaa näitä saattamaan alulle uusia pesiä.

Ahven

Ahven on Suomen yleisin kalalaji. Ahvenelle mieluisia elin- ja kutemispaikkoja ovat syvät järvet ja lammet ja hitaasti virtaavat joet. Ahvenet liikuskelevat päiväsaikaan parvissa, mutta yöksi kukin vetäytyy omiin oloihinsa vedenpohjaan kasvuston suojaan lepäilemään.

Kun veden lämpötila huhti–kesäkuussa ylittää kuusi astetta, ahvennaaraat alkavat kokoontua rantavesiin kutemaan. Emokala valitsee sopivan kasvin tai risun, johon mätimunat voivat kiinnittyä. Naaras saattaa munia kerrallaan jopa 200 000 mätimunaa, minkä jälkeen ahvenkoiraiden parvi ryntää kilvoittelemaan, kuka saa hedelmöitettyä munat omalla maidillaan. Emoahven jää vartioimaan mätinauhaa ainakin muutamaksi tunniksi, ja poikaset kuoriutuvat kahden–kolmen viikon kuluttua.

 

Muunlajiset eläimet ovat tuntevia ja kokevia olentoja, joiden elämä on arvokas. Mikäli pidit lukemastasi, voit tukea työtämme aineettomalla Arvoa eläimille -lahjalla, joka sopii mainiosti myös äitienpäivään.