Lasten eläinkuva tulee fiktiosta

Lasten eläinkuva tulee fiktiosta

Tuore väitöstutkimus Oulun yliopistosta paljastaa, että valtaosalla alakoululaista on heikko ja usein romantisoitunut käsitys suomalaisesta ruoantuotannosta.

Tutkimuksen mukaan yli kolmasosalla oppilaista ennakkokäsitykset ruoantuotannosta olivat virheellisiä. Romantisoidut käsitykset näkyivät erityisesti kaupungeissa asuvissa oppilaissa. Maatila saatettiin myös kokea jonkinlaisena eläintarhana.
Tutkimuksessa tarkasteltiin yksitoistavuotiaiden kaupunkilaislasten käsityksiä maatilan elämästä ja siellä tapahtuvasta ruuan alkutuotannosta. Lisäksi tutkittiin, millä tavalla maatilalla vierailu muutti heidän käsityksiään. Oppilaat vierailivat noin 100 lehmän maitotilalla kahden tunnin ajan. Lapset saivat osallistua lehmien ruokintaan ja hoitamiseen, ja heille kerrottiin maatilan toiminnasta sekä eläinten hyvinvoinnista. Tutkimus toteutettiin tutkimalla oppilaiden piirustuksia sekä oppilaille tehtyjä haastatteluja ennen ja jälkeen vierailun.

Ennen vierailua tekemissään piirustuksissa lapset kuvasivat maatilan elämän harmoniseksi, jossa onnelliset eri lajeja edustavat eläimet samoilivat yhdessä vapaana. Yleisesti ottaen piirustukset olivat neutraaleja tai positiivisia ja antoivat optimistisen kuvan maatilasta ja maanviljelystä. Näyttäisi siltä, että maatilavierailu ei vaikuttanut negatiivisesti lasten piirustuksissa kuvaamaan eläinten onnellisuusasteeseen.

Tutkimuksessa todetaan, että lapsilla oli paljon harhakäsityksiä maatilan toiminnasta siitä huolimatta, että he olivat saaneet opetusta maataloudesta. Harhakäsitysten taustalla oli muun muassa televisio-ohjelmat, piirretyt ja mainokset. Tutkimuksessa onkin esitetty huoli siitä, miten lapsista voi tulla tietoisia ja vastuullisia valintoja tekeviä kuluttajia, jos heidän käsityksensä ruoantuotannosta on sekoittunut fiktioon.

Opetussuunnitelman edistysaskeleet

Opetushallitus hyväksyi uuden perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet joulukuussa 2014. Aikaisemmassa, vuonna 2004 annetussa, opetussuunnitelmassa ei eläinten hyvinvointinäkökulmia ollut huomioitu.

Uusi opetussuunnitelma on tähän verrattuna edistysaskel. Uuden opetussuunnitelman mukaan ympäristöopin opetuksen tavoitteisiin 3.–6. vuosiluokilla kuuluu oman toiminnan vaikutusten pohtiminen itselle, toisiin ihmisiin, eläinten hyvinvointiin, luontoon ja yhteiskuntaan.
Vuosiluokilla 7–9 aiheeseen mennään hiukan syvemmälle. Siellä opetuksen tavoitteisiin sisältyy kestävän ravinnontuotannon sekä eläinten hyvinvoinnin pohdintaa. Lisäksi uskonnon opetuksen tavoitteisiin on sisällytetty ympäristöön ja eläimiin liittyviä eettisiä kysymyksiä sekä pohdintaa omien valintojen eettisistä ulottuvuuksia. Elämänkatsomustiedon opetuksen tavoitteisiin on puolestaan sisällytetty ympäristöetiikkaan liittyviin kysymyksiin, kuten eläinten oikeuksiin, perehtymistä.

Käytännössä oppilaille annettava opetus ja sen painotukset riippuvat paljon opetuksessa käytettävistä materiaaleista sekä opettajasta itsestään ja hänen henkilökohtaisista näkemyksistään. Erityisesti alakoulussa oppikirjojen tekijöillä voi olla paljon vaikutusvaltaa siihen, miten luokanopettajat asiat lapsille esittävät.

Vastuullisten kuluttajien kasvatusta

Ruoantuotannon ja sen reittien ymmärtäminen on keskeistä, jotta ihminen voisi tehdä henkilökohtaisia valintoja perustuen kriittiseen ajatteluun ja tosiasioihin, ei kuvitelmiin. Oulun yliopistossa tehty tutkimus osoitti, ettei suomalainen koulujärjestelmä ole tähän mennessä huomioinut riittävällä tavalla lasten ruokakasvatusta. Väitöskirjassa ratkaisuna esitettiin tiloilla annettava maatilakasvatus.

Tutkimusta lukeva voi tehdä johtopäätöksen, ettei maatilalla vierailu näyttänyt vaikuttaneen merkittävästi esimerkiksi lasten eläimille piirtämiin positiivisiin tunteisiin. Tämä herättää lukijassa epäilyn siitä, ettei lapsille välttämättä jaettu kaikkea tietoa maidontuotannosta heidän vierailunsa aikana. Jos ruokakasvatusta annetaan maatilalla tilallisen ja opettajan toimesta, tulee opetuksessa väistämättä näkyviin nimenomaan tilallisen näkökulma. Näin ollen eläinten tehotuotannon kääntöpuoli jää mitä luultavimmin kertomatta.

Olisikin tärkeää kouluttaa opettajia ja oppikirjojen tekijöitä ruoantuotannon eettisistä kysymyksistä, jotta he voisivat antaa lapsille tarvittavat tiedot ruoan alkutuotannosta. Keskeistä olisi tarjota lapsille mahdollisuus kasvaa valistuneiksi kuluttajiksi, joilla olisi tarvittavat taustatiedot eettisten valintojen tekemiseen tulevaisuudessa.

Teksti: Tiina Saukko, kuva: Adobe Stock

Lähteet:
Smeds, P., Jeronen, E., & Kurppa, S.: Farm Education and the Effect of a Farm Visit on Children’s Conception of Agriculture. European Journal of Educational Research, 4 (1), 1–13, 2015.
Smeds Pia: Farm Education – sustainability, food and education, 2017.

Artikkeli on julkaistu Animalia-lehden numerossa 1/2018.
Animalia-lehti on Julkisen sanan neuvoston jäsen.