Hyönteisravinto – eettistä vai ei?

Hyönteisravinto – eettistä vai ei?

Suomessa hyväksyttiin hyönteisten kasvattaminen ihmisravinnoksi vuonna 2017. Tästä on seurannut eräänlainen hype hyönteisravinnon tarjoamien mahdollisuuksien ympärillä. Uutisoinneissa hyönteisravinto tarjoaa lukuisia työllistymismahdollisuuksia samalla kun se pelastaa maapallon.

Filosofisesti tämäkään asia ei ole niin yksioikoinen kuin ensinäkemältä voisi vaikuttaa. Hyönteiskasvatuksen oikeutukseen liittyy koko joukko merkittäviä kysymyksiä, joiden tasapainottaminen voi olla vaikeaa. Niitä tulee kuitenkin harkita, kun muodostaa omaa  kantaansa.

Hyönteiskysymystä voi pohtia eläinoikeusnäkökulmasta, ympäristönäkökulmasta ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin näkökulmasta. Mikään näistä näkökulmista ei ole eettisesti ongelmaton, joten ei ole ihme, jos ihmisillä on vaikeuksia muodostaa omaa kantaansa hyönteisruokaan.

Eläinoikeusnäkökulmasta ongelmallista on hyönteisten mahdollinen kokemuksellisuus ja toimijuus, mikä houkuttelee noudattamaan varovaisuusperiaatetta. Kokevan toimijan elämää ei tulisi tarkoituksella päättää tai rajoittaa ilman painavia perusteita. Toisaalta proteiinikasvien viljelykäytännöt aiheuttavat merkittävää vahinkoa luonnonvaraisille hyönteisille. Miten meidän tulisi painottaa haittoja, jotka syntyvät ruoaksi kasvatettaville hyönteisille ja toisaalta erityisesti kasvinsuojeluaineiden valikoimatta aiheuttamia haittoja luonnonvaraisille eliöille?

Ympäristön kannalta hyönteistuotantoon liittyy suuria lupauksia sen tavanomaista lihatuotantoa pienemmän ympäristökuorman ansiosta. Ympäristönäkökulmaan liittyen hyönteisruuassa on eräs huomioitava asia, joka vaikuttaa sen hyväksyttävyyteen. Jotta hyönteisruoka tuottaisi pienennyksen ruoantuotannon kokonaiskuormaan, tulee sen korvata jotain jo olemassa olevaa enemmän kuormittavaa tuotantoa. Mikäli hyönteistuotanto tulee muun eläintuotannon lisäksi ja rinnalle, sen vaikutus on tilannetta heikentävä.

Hyönteiset lienevät sellaisia otuksia, että niiden käyttäytymistarpeet voidaan tuotanto-oloissa taata paremmin kuin suurikokoisille selkärankaisille. Jos on niin, että hyönteisiä on mahdollista kasvattaa siten, että niille koituvat vapauksien menetykset ovat vähäisempiä kuin selkärankaisia kasvatettaessa, on hyönteisten kasvattaminen hyvinvointinäkökulmasta suotavampaa kuin selkärankaisten kasvatus. Mutta voiko hyönteistuotanto vähentää tilanteita, joissa tarpeiden tyydyttymistä ei voida taata?

Kahdessa viimeisessä tarkastelutasossa keskeistä on, että tuottaakseen positiivisen ympäristö- tai hyvinvointivaikutuksen hyönteistuotannon tulee korvata olemassa olevaa haitallisempaa tuotantoa.  Mikäli eläintuotanto ei sopeudu vähentyvään kysyntään, vaan tuotannon ylijäämä siirtyy vientituotteiksi, on vaikutus tilannetta heikentävä. Näin eettisesti paremmat kuluttajavalinnat voivat heikentää kokonaistilannetta välillisesti, kun kokonaiskulutus lisääntyy. Miten meidän tulisi suhtautua omien hyvien valintojemme vahingollisiin seurauksiin? Näiden kollektiivisen toiminnan ongelmien ratkaisemisessa keskeisessä roolissa eivät ole vain kuluttajat, myös vaan nykyiset ja alalle tulevat uudet tuottajat. Millaista ympäristö- hyvinvointikuormaa he haluavat tuottaa?

Teksti: Jari Kärkkäinen

Kirjoittaja valmistelee Turun yliopistossa ympäristöfilosofista väitöskirjaansa Maj ja Tor Nesslingin säätiön tuella.
Tähän aiheeseen liittyvä pidempi kirjoitelma löytyy Kärkkäisen blogista. Lisäksi Areenassa on kuunneltavissa lyhyt radio-ohjelma aiheesta.

Lue Animalian kanta hyönteisravintoon täältä.