Viisi syytä, miksi eläinlaki täytyy pysäyttää

Viisi syytä, miksi eläinlaki täytyy pysäyttää

Työskentelen Animalian kampanjavastaavana, ja minut on palkattu alun perin tekemään töitä eläinsuojelulain uudistuksen parissa vuonna 2016. Työ on ollut hidasta, koska tietoja laista ei juuri ole ministeriöstä tippunut.

Nyt on, eikä voi sanoa, että työmme olisi siitä merkittävästi helpottunut.

Eilen, vuoden pimeimpänä päivänä, julkaistiin esitysluonnos uudeksi laiksi ”eläinten hyvinvoinnista”. Pahimmat pelot toteutuivat. Talvipäivänseisaus tuntuu symboliselta valinnalta, koska luonnos ei kestä päivänvaloa ja edustaa sitä pimeää puolta suomalaisessa politiikassa, jota olemme joutuneet sietämään poikkeuksellisen paljon viimeisten muutaman vuoden aikana. Tässä politiikassa edetään asiantuntijoita kuuntelematta härskisti hallituspuolueiden omia sidosryhmiä palvellen.

Avaan tässä viiden kohdan verran, miksi nyt julkaistu esitysluonnos ei ole ainoastaan huono uutinen, vaan suoranainen katastrofi tuotantoeläinten kannalta.

1. Hyvä alku, vesitetty lopputulos

Kun uutta lakia lähdettiin valmistelemaan, sen lähtökohdaksi luvattiin asettaa eläinten itseisarvo ja lajityypillinen käyttäytyminen. Sitten tuli nykyinen hallitus ja asiat alkoivat muuttua.

Vuoden 2017 keväällä tapahtui jotain yllättävää. Luomuviljelijä Kimmo Tiilikainen luopui maatalousministerin tehtävästä ja tilalle nousi MTK:n oma mies Jari Leppä. Samalla myös tiedot laista alkoivat kuulostaa todella huolestuttavilta. Lakiin ei olekaan tulossa parsinavettakieltoa, ei mainintaa itseisarvosta varsinaisessa lakitekstissä, ei porsitushäkkikieltoa, ei oikeutta jatkuvaan juomaveteen, ei turkistarhauskieltoa.

2. Ristiriita korupuheiden ja käytännön välillä

Luonnosteksti sisältää paljon kauniita muotoiluja eläinten lajityypillisestä käyttäytymisestä ja oikeudesta liikkumiseen. Tekstin alkupäässä ovat sanat ”tämän lain tarkoituksena on edistää eläinten hyvinvointia ja suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla niiden hyvinvoinnille aiheutuvalta haitalta”. Kuitenkin laki sallii merkittäviä liikkumista rajoittavia käytäntöjä kuten lypsylehmät kaulastaan sitovat parsinavetat, joita ei saa rakentaa enää Ruotsissa, Norjassa eikä Tanskassa ja porsitushäkit.

3. Tutkimustieto ohitettu

Tutkimustieto eläinten kyvyistä ja tarpeista on kehittynyt huimasti siitä kun viime eläinlaki tuli voimaan 20 vuotta sitten. Erityisesti eläinten lajityypillisistä käyttäytymistarpeista on tullut lisätietoa, joka asettaa eläinten pitkäaikaisen paikallaanpitämisen kertakaikkiaan kyseenalaiseksi. Silti laissa sallitaan parsinavetat, turkiseläinten häkkikasvatus ja porsitushäkit, jotka kaikki tekevät eläimelle liikkumisen ja ympäristön tutkimisen käytännössä mahdottomaksi. Kaikille kansanedustajille on toimitettu keväällä Into kustannuksen Uusi eläinlaki -teos, johon on koottu ajantasaista tutkimustietoa tuotantoeläinten tarpeista. Tietämättömyyteen siis ei voi vedota.

4. Tehotuottajien lobbaus kävelee demokratian yli

Nyt tehty lakiteksti näyttää osin vahvasti MTK:n kirjoittamalta. Tuottajajärjestö on vastustanut kategorisesti miltei kaikkia eläinten hyvinvoinnin parannuksia lakiin. Samanaikaisesti vuoden 2016 eläimiä koskeva Eurobarometri osoittaa että 90 prosenttia suomalaisista haluaa että tuotantoeläimiä suojeltaisiin nykyistä paremmin. Huikea 23 prosentin kasvu kymmenessä vuodessa on koko EU:n suurin ja osoittaa voimakkaasta halusta parantaa eläinten hyvinvointia. Nykyinen hallitus tuntuu olevan huonoin mahdollinen eläinten kannalta, ja paras mahdollinen nykyisen tehotuotannon jatkamisen kannalta. Ei tunnu liioitellulta sanoa, että nyt ei tehdä lakia tuotantoeläinten, vaan eläintuottajien hyvinvoinnista.

5. Suomesta tulee takapajula

Nyt esitettävä laki jättää Suomen kauas muiden pohjoismaiden taakse, halpatuotannolla kilpailevaksi alkutuotannon takapajulaksi. Muissa pohjoismaissa ollaan niin eläinten liikkumisen osalta huomattavasti edistyksellisempiä, ja myös eläinten itseisarvo on eri eurooppalaisissa valtioissa mukana laissa.

Onko laissa sitten mitään hyvää? On toki. Jalostukseen tulee tarkennuksia, delfinaariotoiminnasta tehdään käytännössä kannattamatonta ja kivunlievitystä parannetaan jonkin verran. Jotakin hyvää ei kuitenkaan tarkoita, että tällainen tekele kannattaa päästää läpi.

Suuressa lakiprosessissa näyttää olevan vain vähän voittajia. Häviäjiksi jäävät ne jopa miljardit eläimet (kyllä, laki voi koskea jopa tuhansia miljoonia tuotantoeläimiä), joiden elämän se tekee monin tavoin tukalaksi.

Mitä sitten voimme tehdä? Paljonkin. Tässä muutama käytännön asia. Voimme allekirjoittaa ja jakaa vetoomuksen paremman lain puolesta ja kerätä siihen 100 000 nimeä täyteen, voimme olla yhteydessä kansanedustajiin laista, voimme kirjoittaa luonnoksesta lausunnon, voimme lahjoittaa Animalian Lainsuojaton-kampanjaan ja voimme osallistua eläinjärjestöjen yhteiseen mielenosoitukseen helmikuussa.

Animalia tulee tekemään kaikkensa, että laki ei mene tässä muodossa läpi ja tarvitsemme siihen apua. Ei anneta tämän tapahtua.

Kirjoittaja: Veikka Lahtinen, Animalian kampanjavastaava