Mikä on huonoin argumentti turkistuotannon puolesta?

Mikä on huonoin argumentti turkistuotannon puolesta?

Suomalainen turkistuotanto kulkee jatkuvien julkisuuskriisien läpi. Tänä syksynä alaa on riepotellut turkistiloilla kuvatuista videoista syntynyt jättikettuskandaali. Videot noteerattiin kansainvälisessä mediassa ja viimeksi viime viikolla kansainvälinen eläinjärjestö FFA vetosi että Suomi käyttää kaikki keinot kettujalostuksen hillitsemiseksi.

Turkistuotanto nauttii Suomessa kuitenkin valtion suojelua. Uuden eläinsuojelulain yhteydessä turkistarhauksen kieltämisestä ei ole juuri edes keskusteltu. Kansanedustajat asettuvat mielellään julkisesti tukemaan alaa, ja alan oma imagokampanjointi on voimakasta.

Mutta onko turkiseläinten pyytäminen ja tarhaaminen perusteltavissa? Onko mitään järkeviä perusteluja, joilla voidaan puoltaa tätä liiketoimintaa paitsi, että tarhaajilla on vahva ote kansanedustajista? Tämä selviää parhaiten arvioimalla, mikä on kaikkein huonoin argumentti turkistuotannon puolesta.

1. Turkistuotteet ovat sertifioituja ja siten eettisiä

Turkistuotteiden sertifiointiin vedotaan usein ikään kuin se todistaisi suoraan, että alaan ei liity ongelmia. Sertifioinnin ongelmia kuitenkin ovat että ne ovat alan omia sertifikaatteja ja sekoittuvat helposti riippumattomiin sertifikaatteihin. Esimerkiksi uusi Welfur-kriteeristö vaatii pitkälti samaa mitä EU-direktiivit muutenkin edellyttävät ja valvontaa hoitaa tuottajajärjestön osittain omistama yritys.

Welfur-sertifiointia voisi verrata siihen, että kertaalleen vaalivilpistä kiinni jäänyt puolue lupaa seuraavissa vaaleissa parantaa tapansa ja vakuuttaa että nyt heitä valvoo puolueen työntekijöistä koostuva komitea.

2. Turkistuotanto on laillinen elinkeino

Turkistuotantoa puolustavat lobbarit usein muistavat mainita tuotannon laillisuudesta. Tätä perustelua jaksaisi ihmetellä ellei se toistuisi niin usein että se kaikuu nykyään jo korvissa tyhjänä. Laillisuus on tietenkin erittäin huono perustelu poliittisessa väittelyssä, joka pääosin koskee juuri lain muuttamista.

Esimerkiksi kansanedustaja, joka sanoo, että kyse on laillisesta elinkeinosta sanoo käytännössä, että ”minulla on valta muuttaa tämä asia jos haluan”. Kansanedustajien työ on muuttaa lakeja. Siksi on outoa vain toistaa, että ongelmallinen elinkeino on ”laillinen”.

3. Turkiseläimet kärsisivät muualla enemmän

Usein varoitellaan, että mikäli tuotanto Suomesta lopetettaisiin, tuotanto jatkuisi muualla missä eläinten hyvää kohtelua ei kyetä takaamaan. Mitään moraalisesti kyseenalaista asiaa ei perustella tällä logiikalla paitsi eläintuotantoa. Jos otetaan esimerkiksi vaikka lapsityövoima, on vaikeaa kuvitella, että se haluttaisiin pitää Suomessa elinkeinona koska lapsia kohdellaan täällä paremmin kuin vaikka muualla maailmassa lapsityövoimaa kohdellaan. Turkiseläinten kärsimyksen kohdalla tämä argumentti kuitenkin näyttää käyvän.

4. Turkisala on merkittävä työllistäjä

Mikäli tuotantoon liittyy vakavia eettisiä ongelmia, työpaikkojen ei pitäisi riittää perusteluksi. Työllistäjänä turkisala on myös pitkällä tähtäyksellä hiipuva, huomattavia määriä uusia työpaikkoja syntyy digiyrityksiin, autoteollisuuteen, meriteollisuuteen ja hoiva-alalle. Koska tarhojen määrä on puolittunut vuosina 1998–2015, on myös tuottajien maksamien verojen määrä laskusuuntainen. Ala on myös iäkäs. Tällä hetkellä työllistyneiksi tilastoiduista iso osa siirtyy joka tapauksessa eläkkeelle seuraavien 10–15 vuoden kuluessa.  

Tarhojen määrän jatkuvan laskun myötä alan työllistävä vaikutus tulee pienenemään myös tulevaisuudessa. Turkistarhaus on jo nyt monelle tarhaajalle sivutoiminen elinkeino. Huomionarvoista on myös se, että turkistarhat työllistävät hyvin kausiluonteisesti. Siksi työvoima nojaa paljon ulkomaisiin kausityöntekijöihin, joita tulee Suomeen erityisesti Virosta ja Unkarista.

Päätös perusteluineen:

Näistä neljästä argumentista valitseminen ei ole helppoa. Sertifiointi on ennen kaikkea alan omaa lobbausta, laillisuusargumentti on itseään toistavaa sanahelinää, ulkomaa-argumentti on yksinkertaisesti lähempää tarkastelua kestämätön ja työllisyysargumentti toiveajattelua.

Tämänkertaisen katsauksen voittaja on argumentti ”turkistuotanto on laillinen elinkeino”. Voittaja valikoitui erityisesti sillä perusteella, että sen kohdalla asiasta päättävät ihmiset luopuvat omasta vastuustaan. Poliitikoilla on valtaa muuttaa lakeja Suomessa, ja turkistuotanto voitaisiin kieltää esimerkiksi uudessa eläinsuojelulaissa. Turkiseläimille ei ole mahdollista luoda häkkiolosuhteita, joissa ne voisivat toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan. Harva lainsäädäntökysymys on näin yksinkertainen, ja askel on otettu jo monissa Euroopan maissa, viimeksi Tsekissä.

Niin kauan kuin tuotanto on vielä laillista, voit kannustaa suomalaisyrityksiä vapaaehtoisesti luopumaan turkistuotteiden käytöstä Anti Animalia –palkintoäänestyksessä ja lahjoittaa turkiseläinten puolesta tehtävään työhön.

Kirjoittaja: Veikka Lahtinen, Animalian kampanjavastaava