Kiinalainen pandatutkija: Ähtärin ei pitäisi ottaa pandoja vastaan

Animalian haastattelema, nimettömänä esiintyvä tutkija pitää Kiinan pandapolitiikkaa vastuuttomana.

Kiinan pandansuojelun historiaan erikoistunut kiinalainen väitöskirjatutkija kyseenalaistaa maan nykyisen ulkopolitiikkaan nojaavan pandansuojelun. Suojeluohjelmassa korostuvat epäolennaiset kysymykset.

“Villieläimet kuuluvat luontoon, eläintarhat eivät ole niille kunnollisia elinympäristöjä. Elinympäristöjen sirpaloituminen on suurin ongelma, mutta Kiina keskittyy vain pandojen lisääntymiseen. Mikäli elinympäristöistä ei huolehdita, pandoilla ei ole enää paikkaa minne mennä. Vankeudesta niitä on muutenkin erittäin hankalaa palauttaa luontoon”, tutkija kertoo.

Pandansuojelussa ei ole kyse ensisijaisesti suojelusta, vaan ulkopolitiikasta. Myös taloudelliset päätökset painottuvat pandojen tulevaisuuden kannalta epäedullisesti.

”Pandanvuokraamisella ei ole mitään tekemistä suojelun kanssa, vaan Kiina käyttää pandoja kulttuurinsa, taloutensa ja ulkopolitiikkansa symbolina sekä neuvotteluaseena. Pandapolitiikan historia osoittaa, että pandoja on aina käytetty ensisijaisesti neuvotteluvälineenä. Hallitus käyttää varojaan epätasaisesti: vangittujen pandojen tutkimus ja sijoittaminen eläintarhoihin vie resurssit pandojen säilymisen kannalta paljon arvokkaammalta luonnonympäristöihin suuntautuvalta työltä.”

Tutkijalla on yksiselitteinen näkemys pandojen tuomisesta Ähtärin eläintarhaan. Suomen ei pitäisi ottaa pandoja vastaan.

”Pandojen terveydelliset ja lajityypilliset tarpeet eivät täyty eläintarhassa. Asiaan liittyy myös toinen laajempi kysymys. Kun pandoja lahjoitetaan eläintarhoihin, huomio kiinnittyy niiden hellyttävyyteen samalla kun luonnon monimuotoisuuden ja ympäristökysymysten merkitys jää täysin pimentoon. Pandoilla saa huomiota, mutta suloinen kuvasto antaa harhaanjohtavaa tai puutteellista tietoa itse lajista ja sen luonnollisesta elinympäristöstä.”

Teksti: Veikka Lahtinen
Kuva: Andrew Malone, Lisenssi CCBY4.0