Eläimille kuuluu itseisarvo

Eläimille kuuluu itseisarvo

Eläimen arvon ei pitäisi olla riippuvainen siitä, mitä se tuottaa ihmiselle. Eläimet ovat tuntevia ja kokevia olentoja, joiden elämä itsessään on arvokas.

Eläimille kuuluu itseisarvoAnimalian Lainsuojaton-kampanja vaatii uudistettavasta eläinsuojelulaista sellaista, että se aidosti edistää eläinten hyvinvointia. Vaatimuksista käydään kädenvääntöä, mutta itseisarvon kirjaaminen lakiin on todennäköisesti menossa läpi.

Itseisarvo on laissa jo esimerkiksi Norjassa ja Hollannissa, Ruotsin lakiehdotuksessa se myös mainitaan. Sveitsin eläinsuojelulaissa nostetaan erityisesti esiin se, että eläin ei ole esine.

Suomen nykyisessä eläinsuojelulaissa sanotaan, että sen tarkoitus on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Lissabonin sopimuksessa tunnustetaan eläinten tuntoisuus ja niiden kyky kokea mielihyvää ja tuskaa. Itseisarvon sisällyttäminen kansalliseen lakiin ei olisi iso askel, mutta sitä myös vastustetaan.

Eläin ei ole väline

Animalian toiminnanjohtaja Mai Kivelän mukaan eläimen itseisarvo on sen moraalinen arvo. Itseisarvon vastakohta on välinearvo. Koko lainsäädännön lähtökohtana tulisi olla eläin itseisarvoisena ja tuntevana olentona.

”Tämän jälkeen tulisi miettiä, että mitä tämä tarkoittaa eläinten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta ja mikä on ihmisen vastuu eläinten suojelussa ja hyvinvoinnissa”, Kivelä sanoo.

Hän epäilee, että itseisarvon kirjaaminen ei automaattisesti muuta eläimen juridista asemaa täysin toisenlaiseksi.

”Kuitenkin esimerkiksi eläimiin sekaantumisen kriminalisointia on perusteltu itseisarvon kautta. Ennen kaikkea se toisi lisää painoarvoa eläimen asemaan ja olisi joka tapauksessa oikea suunta. Animalia tietenkin toivoisi, että sillä olisi suurempi muutosvoima kuin mitä nyt on määritelty.”

Eläinten hyvinvointi ei ole mielipide

Animalia ajaa muun muassa eläimille mahdollisuutta toteuttaa lajityypillistä käytöstään. Esimerkiksi pitkäkestoinen liikkumisen estäminen aiheuttaa vakavia hyvinvointiongelmia. Kivelän mukaan tähän ei edes tarvita itseisarvoa perusteluksi.

”Itseisarvon kirjaaminen ei automaattisesti muuta eläinten asemaa tietyn tuotannon osalta miksikään. Eläinten hyvinvointi ei ole mielipide, vaan asia, jota voidaan tieteellisesti tutkia ja arvioida. Jo nykyinenkin laki kieltää turhan kärsimyksen aiheuttamisen eläimille ja sen tavoitteena on edistää eläinten hyvää kohtelua”, Kivelä sanoo.

Eläinten käyttäytymisestä, tunteista ja hyvinvoinnista on viime vuosien aikana saatu paljon uutta tutkimustietoa. Kivelän mielestä on erityisen tärkeää, että uusi laki suhtautuu vakavasti uuteen tietoon.

”Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että lakiuudistuksessa kiellettäisiin asiat, jotka tutkitusti aiheuttavat eläimille vakavia hyvinvointiongelmia. Tähän perustuu myös Animalian keskeisimmät vaatimukset liittyen uuteen lakiin. Valtiovallan velvollisuus on taata tässä maassa eläville eläimille hyvä elämä, ja tällä hetkellä tätä velvollisuutta ei täytetä edes välttävästi.”

Saako eläintä käyttää?

Valtiotieteiden tohtori (alana julkisoikeus) ja ruotsalaisen eläinoikeusjärjestö Djurens Rättin kansainvälisten asioiden vastaava Birgitta Wahlberg sanoo, että itseisarvon kirjaamisen lakiin pitää tarkoittaa esimerkiksi sitä, että eläimiä ei voi käyttää hyödykkeinä, viihteenä tai tuotteina.

”Se ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö ihmisellä ja eläimellä voisi olla hyvä ja kunnioittava suhde, joka on kummankin edun mukaista”, Wahlberg sanoo.

Lakia valmistelevan työryhmän ehdotusluonnokseen on kirjattu periaate eläimen itseisarvosta. Lain tavoitteisiin halutaan lisäksi kirjata eläimen itseisarvoon perustuvan kunnioituksen lisääminen.

”Eläimen itseisarvon tunnustamisen ja sen kunnioittamisen pitää tarkoittaa sitä, että ennen kuin ihminen voi edes käyttää eläintä hyödykseen, käytölle asetetut ja laissa säädetyt lähtökohtaiset kriteerit pitää täyttyä. Eli eläimen käyttö tai tappaminen on välttämätöntä esimerkiksi ihmisen eloonjäämiseksi, toisen eläimen tai eläinlajin suojelemiseksi tai eloonjäämiseksi tai luonnon moninaisuuden säilyttämiseksi. Laista pitää käydä ilmi, miten ja missä tarkoituksissa eläimiä voidaan ylipäätään käyttää ihmisten hyödyksi ja missä tarkoituksissa eläimen elämä voidaan päättää.”

Eläimelle oikeussubjektius

Eläin rinnastetaan Suomessa julkisoikeudellisesti suojelun kohteeksi ja yksityisoikeudellisesti esineeksi.

”Oikeudellinen näkemys eläimistä perustuu oikeusteoriaan, jossa erotellaan oikeussubjektit, luonnolliset henkilöt, joita me ihmiset olemme, ja juridiset henkilöt, joita ovat esimerkiksi yhtiöt ja säätiöt, sekä objektit, kuten luonto ja eläimet”, Wahlberg kertoo.

Jos itseisarvo kirjataan lakiin ilman eläinten oikeussubjektiutta, se jättää Wahlbergin mielestä itseisarvo-käsitteen sisällön tyhjäksi.

”Jos eläimet nähdään oikeussubjekteina, se tarkoittaa, että muiden oikeussubjektien oikeudet ja intressit eivät enää voi systemaattisesti ja säännönmukaisesti ohittaa eläimen etuja ja intressejä, kuten nykyään.”

Eläimen itseisarvon kirjaaminen lakiin vaatii perustavanlaatuisia muutoksia niin lainsäädäntöön kuin myös vallitseviin käsityksiin. Ihmisten toimintatapojen muuttamiseen ja ymmärryksen lisäämiseen vaaditaan puolestaan paljon enemmän, mutta lainsäädäntö ja muut oikeudelliset välineet ohjaavat yhteiskuntaa parempaan suuntaan.

”Eläimen itseisarvon toteutuminen edellyttää muutoksia ihmisten suhtautumisessa eläimiin. Käytännössä muutoksia tulee punnita kaikessa toiminnassa, joka koskee eläimiä.”

Totuus tekee kipeää

Kivelä kertoo, ettei ole tavannut ketään, joka kiistäisi eläinten itseisarvon. Osa ei kuitenkaan halua sitä kirjattavan lakiin. Esimerkiksi tuottajajärjestöt vastustavat sitä.

”On tahoja, jotka eivät halua eläinten asemaa edistettävän, joten he luonnollisesti keksivät argumentteja sitä vastaan. Kukaan ei kuitenkaan voi kiistää sitä, että eläimillä on itseisarvo. Olisi väärin ja vanhanaikaista, jos laki ei lähtisi tästä faktasta. EU-lainsäädännössä sama asia on käytännössä määritelty jo vuonna 2009, kun eläimet tunnustettiin tunteviksi olennoiksi, joiden hyvinvointi on otettava huomioon kaikessa”, Kivelä sanoo.

Wahlbergin mukaan itseisarvon vastustajien perustelut ovat kuluneita. Vasta-argumentteja, joita esitetään nykyään, on esitetty monta kertaa muissa yhteyksissä historiassa, kun jollekin sorretulle tai heikommalle taholle on yritetty saada aikaan jotain parempaa tai poistaa jokin vääryys.

”Kuten muutokset aina, tämäkin muutos on kipeä, koska silloin samalla todetaan, että nykyinen toiminta ja eläinten käyttö ovat väärin. Käyn paljon mieluummin rakentavaa keskustelua siitä, miten saamme muutoksen aikaan, kuin kuuntelen selityksiä siitä, miksi muutos ei ole mahdollinen”, Wahlberg sanoo.

Teksti: Taija Rinne, kuvitus: Emma Komi

Juttu on julkaistu Animalia-lehdessä 4/2016