Tapaus Saga Furs – myytti eettisestä turkiksesta

Tapaus Saga Furs – myytti eettisestä turkiksesta

Pohjoismainen turkisala markkinoi aktiivisesti omaa tuotantoaan eettisenä vaihtoehtona. Suomalaisten omistama pohjoismainen turkishuutokauppayhtiö Saga Furs toimii aktiivisesti turkiselinkeinon ja turkisten kysynnän edistämiseksi.

Animalia julkaisi yhdessä norjalaisen eläinoikeusjärjestö NOAHin kanssa lokakuussa 2015 kansainvälisen raportin, jossa pureudutaan pohjoismaisen turkistuotannon taustoihin ja eläinsuojelullisiin ongelmiin. Raportin julkaisutilaisuus pidettiin Euroopan parlamentissa.

Saga on tehnyt aktiivista markkinointityötä turkisten eteen. Se on pyrkinyt liittämään turkiksiinsa eettisyyden luksusmaineen rinnalle ja sumentamaan eläimiin liittyviä ongelmia – samaan aikaan kun yhä suurempi joukko kuluttajia on huolestunut eläinten hyvinvointiongelmista tarhoilla.

Saga Furs on rekisteröity tuotemerkki, jonka alla tuotetut minkit, ketut ja supikoirat myydään yrityksen omissa huutokaupoissa Vantaalla. Lähes kaikki Sagan alla myytävät supikoirien nahat tulevat Suomesta. Ketuista noin 90 prosenttia on Suomesta ja minkeistä neljännes. Loput turkiksista tulevat muista Euroopan maista, muun muassa Norjasta.

Mielikuvilla markkinointia

Saga Fursin nimissä myytävät turkit eivät kuitenkaan ole mitään erikoistuotantoa. Ne tulevat tavallisilta turkistiloilta, joissa arkipäivää ovat lukuisat eläinten hyvinvointiongelmat. Saga Furs vetoaa markkinoinnissaan usein turkisten eurooppalaiseen alkuperään takeena eettisyydestä ja eläinten hyvinvoinnista. Todellisuudessa EU:ssa ei ole voimassa sellaista yhtenäistä lainsäädäntöä, joka säätelisi turkiseläinten kasvatusolosuhteita. Sen sijaan on olemassa Euroopan neuvoston suositus, jonka osa EU-maista on saattanut voimaan. Suomikin sanoo noudattavansa näitä suosituksia, vaikka niin ei kuitenkaan tapahdu.

Suosituksessa esimerkiksi vaaditaan eläimille paikkaa, johon ne voivat piiloutua ihmisiltä tai toisilta eläimiltä. Sama suositus löytyy myös turkistuottajien kattojärjestön The European Fur Breeder´s Associationin tuotanto-ohjeista. Suomen lainsäädännössä tätä ei vaadita, eivätkä kettu- ja supikoiratarhaajat tätä toteuta. Suomi ei ole myöskään kirjannut lakiin neuvoston suosittelemia chinchillojen tilavaatimuksia.

Saga Furs kertoo vaativansa, että kaikki sen turkistarhat noudattavat Euroopan neuvoston suosituksia tai vastaavia kansallisia säädöksiä. Yhtiö siis ilmeisesti katsoo, että kansalliset säädökset ovat riittäviä, vaikka ne eivät noudattaisi neuvoston suosituksia, kuten Suomessa tapahtuu.

Saga Furs pyrkii liittämään tuotteisiinsa voimakkaasti sertifioinnin ja sen takaaman eläinten hyvinvoinnin. Toisaalta ala itsekin on myöntänyt, että sertifiointi on yksi heidän avainkeinoistaan taistelussa eläinoikeusliikettä ja turkisalan negatiivista mainetta vastaan. Tällä hetkellä Suomessa 99 prosenttia kettuturkiksista ja 90 prosenttia minkkiturkiksista tulee sertifioiduilta tarhoilta.

Sertifioinnin kriteerit ovat pelkkää sanahelinää eläinten hyvinvoinnin kannalta, niiden vaatimukset eivät ylitä kansallista lainsäädäntöämme missään merkityksellisessä asiassa. Sertifioinnin ehtoja myös muutetaan ahkerasti, ja niistä on alan ulkopuolisten vaikea saada yksityiskohtaista tietoa. Suomen Eläinlääkäriliitto on todennut, että sertifioinnin kriteerit eivät ylitä lainsäädäntömme minimivaatimuksia, jotka taas eivät takaa turkiseläinten hyvinvointia.

Sama vesitys näyttää käyvän turkisalan valmisteleman WelFur-järjestelmän kanssa. Sen ehtoja ei ole vielä julkaistu, mutta julkisuuteen tihkunut tieto kertoo selvästi sen, ettei järjestelmä tule keskittymään eläinten hyvinvoinnin parantamiseen. Se tullee olemaan samanlainen markkinointiväline kuin aiemmat sertifioinnitkin.

Markkinoinnin painopisteen muutoksen voidaan katsoa olevan vastaus tämän hetkiseen turkistarhauksen uhkakuvaan: lisääntyneeseen tietoon eläinten psyykkisistä ja fyysistä tarpeista, kuluttajien huoleen eläinten hyvinvointiongelmista ja siitä kumpuavaan tarpeeseen tiukentaa eläinsuojelulakeja.

”Kiinassa olisi vielä huonommin” 

Turkistarhauksen vastustaja ei voi olla törmäämättä argumenttiin, jossa Suomen turkistarhausta puolustellaan sillä, että ilman kotimaista tuotantoamme tarhaus siirtyisi Kiinaan, ”jossa eläimillä on asiat vielä paljon huonommin.”

Turkistarhaus on kuitenkin jo Kiinassa ja pitkälti suomalaisten avustuksella, Suomesta on muun muassa viety tuhansia siitoseläimiä Kiinaan. Kiinassa vuosittaiset tuotantoluvut vaihtelevat, mutta joka tapauksessa puhutaan kymmenistä miljoonista turkiseläimistä. Eläinten kasvatusolosuhteet kiinalaisilla tarhoilla ovat hyvin vastaavat kuin suomalaisilla tarhoilla: virikkeettömät, verkkopohjaiset ja ahtaat. Kiinasta puuttuu yhä kansallinen eläinsuojelulainsäädäntö, mutta kiinalaiset tarhaajat seuraavat tarkoin muun maailman turkistuotannon kehitystä ja poimivat sieltä reunaehdot omalle tuotannolleen. Kiinan turkistuotantoon kohdistunut kansainvälinen kritiikki on saanut alan selvästi varpailleen.

Saga Fursin edeltäjät aloittivat turkisten markkinointityön Aasiassa, erityisesti Kiinassa, jo 1970-luvun lopussa. Kiinan markkinoista onkin muodostunut pohjoismaiselle turkisteollisuudelle elossa pitävä voima, ja siksi sen alueen turkismarkkinoita yritetään kasvattaa jatkuvasti. Kysynnän kasvu kohdistuu kuitenkin myös Kiinan omaan tuotantoon.

Toisaalta vuonna 2014 Kiinassa tapahtui voimakas poliittisen ilmapiirin muutos, joka aiheutti korruption selkeän laskun. Pidätetyiksi tuli myös merkittäviä turkisteollisuuden toimijoita, millä on ollut selkeä laskeva vaikutus turkisten kysyntään Kiinassa.

Taisto tiukennuksia vastaan

Saga Furs kertoo toimivansa yhteistyössä eurooppalaisten viranomaisten kanssa, jotta eläinten hyvinvointi turkistarhoilla saataisiin neuvoston suosituksia vastaavaksi. Todellisuudessa pohjoismainen turkisteollisuus on tehnyt kaikkensa, ettei turkiseläinten hyvinvointivaatimuksia kiristettäisi sen enempää omissa kuin muissakaan Euroopan maissa.

Saga Furs ja sitä edeltänyt Turkistuottajat ovat avoimesti lobanneet turkistarhauskieltoja vastaan useissa EU-maissa, muun muassa Tanskassa ja Hollannissa. Suomen hallitus ja turkisteollisuus ovat yhdessä taistelleet myös sitä vastaan, ettei USA:n kongressi kieltäisi supikoiraturkisten myymistä. Turkisteollisuus on myös avokätisesti tukenut alalle myönteisten poliitikkojen vaalikampanjointia.

Tuorein esimerkki poliitikkojen ja turkisalan yhteisestä tahdosta oli hyväksyntää vaille loppuun valmistellun turkisasetuksen jättäminen pöydälle. Asetus ei edes olisi tuonut kuin minimaalisia parannuksia nykyiseen turkiseläinasetukseemme, mutta nekin pienet parannukset nykyhallitus koki alalle liian suureksi vaatimukseksi.

Huoli eläinten kohtelusta kasvaa niin länsimaissa kuin yhä nopeammin myös muissa osissa maailmaa. Tätä vastaan taistellakseen Saga Furs tekee voimallista vaikuttamistyötä luodakseen turkiksesta mielikuvan eettisenä valintana. Kovin ristiriitaista on, että samalla ala tekee kaikkensa, ettei pieniäkään parannuksia tulisi minkään valtion lainsäädäntöön.

Raportti Nordic Fur Trade – Marketed As Responsible Business. Case Saga Furs on ladattavissa osoitteesta http://www.furfreealliance.com/wp-content/uploads/2015/10/Pels_final_print_mail.pdf. Painettua raporttia on saatavilla Animalian toimistolta.

Turkistarhauksen kieltäminen on yksi Animalian tavoite parhaillaan uudistettavaan eläinsuojelulakiin. Tukesi avulla Animalia tapaa lainsäätäjiä, tuottaa tietoa turkiseläinten oloista ja käy julkista keskustelua tarhauksen ongelmista.

1. Tue työtämme liittymällä kuukausilahjoittajaksi. Säännöllinen tuki mahdollistaa pitkäjänteisen työn eläinten hyväksi.

2. Tee kertalahjoitus verkossa turkiseläinten hyväksi. Voit myös lahjoitaa 10 € helposti tekstiviestillä: Lähetä viesti ANIMALIA10 numeroon 16155.

3. Anna aineeton joululahja turkiseläimille. Lahjalla ilahdutat eläinten ystävää ja tuet turkiseläinten puolesta tehtävää työtä.

Teksti: Laura Uotila, kuvasaga_kuva: Salla Tuomivaara