Oodi roiskeläpälle

Oodi roiskeläpälle

animalia_testaaOlen kasvanut Saarioisten mikropizzojen kanssa. Nuo pizzat yhdistyvät perjantai-iltapäiviin, turvallisiin televisio-ohjelmiin ja menneisiin vuosikymmeniin.  Niin kuin moni muukin asia lapsuudessa, myös tämä lohdun tuoja ja rakkaus on sittemmin saanut jäädä. Saarioisten mikropizzojen kulttuurista merkitystä ei silti voi väheksyä: ”Roiskeläppä” on einesruuan valtavirtaistumisen symboli, osa viime vuosikymmenten mikrohistoriaa, rakastettu kurja. Mikropizza on välipala jolla harva ylpeilee, mutta johon sitäkin useampi on vuosien varrella turvautunut.

Nyt eletään vegaanisen ruuan murroskautta. Tämä aika tuntuu erityiseltä: lähes viikottain kauppoihin ilmestyvät tuoteuutuudet antavat vegaaneille menneisyyteen jääneet lohturuuat pala palalta takaisin. Lihapiirakka, makaronilaatikko ja nakit ovat kaikki  palanneet jääkaappeihimme eläimettöminä versioina, kuin pieninä kotiinpaluita viikottain. Niinpä tuntuu vain luonnolliselta, että myös roiskeläppä tekee paluun elämiimme vegaanisena versiona.

Mutta onko siitä mihinkään?

Animalian toimistolla on paljon 1990-luvun lapsia, ja niinpä vegaanipizzaa haettiin testattavaksi heti sen ilmestymispäivänä. Kaupasta ne olivat jo hyllystä loppuneet, mutta myyjä kävi hakemassa takahuoneesta loput neljä kappaletta. Testi aloitettiin tuoteselostetta tutkimalla. Hämmennystä herätti pohjaan leivottu kukkakaali, ja varsinaisen lihakorvikkeen puuttuminen pizzasta oli pieni pettymys.

Ensimmäinen pala maistetaan kylmänä menneiden festivaalireissujen kunnioittamiseksi. Vegeroiskeläppä ei ole maittavan näköinen, kun sen poistaa paketista. Tämäkin tuntuu eräällä tavalla kuuluvan asiaan, konstailemattomuus. Saat mitä tilaat. Jännitys tiivistyy ensimmäisen palan lähestyessä suuta.

Maku ei petä. Pizza on oikeasti hyvää. Hyvää turvallisessa 80- ja 90-lukulaisessa mielessä. Se maistuu Onnenpyörältä ja Marienhofilta, mutta ei väljähtäneeltä, vaan täyteläiseltä. Kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Pizzat katoavat pahvilautasilta nopeasti. Vegaanista juustoa kehutaan huomaamattomuudesta, kukaan ei osaa toivoa oikein mitään.

Yksinkertaisen toiveen täyttäminen on joskus vaikeaa. Tee hyvänmakuinen vegaaninen mikropizza. Saarioinen on onnistunut juuri tässä. Yhtiö sai eläinoikeusjärjestön kehumaan tuotettaan blogissa, eikä edes maksanut siitä penniäkään. Pizzatkin ostettiin omalla rahalla.

Kiitos, että annoitte palan lapsuuttani takaisin.

Tuote: Vegepizza, 200g, Saarioinen
ValmistuspaikkaValkeakoski
Kuumennus-/kypsennysohjeMikroaaltouunissa (800 W): Poista pizza pussista ja kuumenna n. 1 min 30 s. Uunissa: Poista pizza pussista ja kartonkilautaselta. Laita pizza 180 °C uuniin ja kuumenna n. 8 min. Huomioi uunikohtaiset erot.

Kirjoittaja: Veikka Lahtinen, Animalian kampanjavastaava

Lautaset syötiin tyhjiksi
Lautaset syötiin tyhjiksi.